Ainakin kaksi jälkeläistäni on ilmaissut ajatuksen, että tekisi mieli joskus lukea, miten ennen elettiin.
Rohkenen epäillä. Ennen kaikki oli huonommin.
Olen tehnyt juuri saman havainnon kuin joku toinen kirjoittaja - en nyt muista kuka - joka moitti epookkielokuvien näyttelijöille huolellisesti valmistettuja vaatteita epäuskottaviksi.
Itsekin muistan katukuvan. Vaatteet olivat huonolaatuisia, heikosti istuvia ja tuhannen rutussa.
Edistys kipitti vastaan esimerkiksi korkeimman oikeuden presidentti Matti Piipposen muodossa. Hänellä oli yllään uutuustuote: äänekkäästi kihisevä bri-nailonista valmistettu sininen sadetakki. Piipponen oli kova kalamies. Hän saattoi suorastaan pysäyttää vastaan astelleen arvohenkilön, kuten esimerkiksi Heikki Boreniuksen, selatakseen isoista lompakostaan näyteltäväksi huonon valokuvan viimeksi perhoilemastaan lohesta.
Minun aikanani lohikalaa ei saanut enää alempaa Suomesta. Juhani Aho oli onkinut “mullosia” eli kaiketi taimenia Huopanankoskesta, joka on Viitasaarella.
Maailma muuttui. Lakimiespiireissä pudisteltiin päätä tiedolle, että muuan hovioikeudenneuvos kävi pelaamassa verkkopalloa Munkkiniemen takana Talissa. Pelistä käytetään nykyisin nimeä tennis. Pallon perässä vähissä vaatteissa juoksemista pidettiin joka tapauksessa täysin sopimattomana niin korkealle herralle.
Pentti Haanpää kirjoitti (tämä on ulkomuistista):” Miehet juoksivat mielettömän nahkakuulan perässä, ja se, joka ennätti sitä jalallaan potkaisemaan, luuli olevansa hyväkin sankari.”
Mutta oman aikuisuuteni alkuvuosina oli normaalia ja sopivaa kehuskella juopottelullaan. Olisiko olllut Pekka Parkkinen vai Leo Lindsten, joka röhisi Kosmoksen eteisessä:” Voi saatana että minä olin eilen perkeleen juovuksissa.” Kademieliset kuuntelivat.
Tänäkin päivänä muistan menneisyyden portsarit. Heillä käsi nousi herkästi. “On tullut vähän otettua.” Se tarkoitti, että anniskeluravintolaa pyrkivällä oli pohjia eli hän oli valmiiksi hiukan hutikassa. Jossain paremmassa paikassa, kuten Marskin Kellobaarissa, portieri saattoi ilmaista asiansa lyhyesti:” Toinen kerta”. Tuossa paikassa parveili etenkin Hymyn toimittajia. Muistikuvani vahvisti yksi maan merkittävistä lehtimiehistä, Jorse, joka tosin kyllästyi Urpo Lahtiseen ja Tampereeseen ja raitistui täysin. Hän kertoi ryhtyneensä yleensä kirjoittamaan lehteen “tositarinoita” Otavan Keuruun kirjapainon pihassa. Toimeen tarvittiin matkakirjoituskone ja ainakin yksi pullollinen Koskenkorvaa. - Lieneekö Jorsella tallella oikealla kullalla koristettu Ballograf-kuulakärkikynänsä?
Minulla muuten on se itse ostettu Fisherin Space Pen vuodelta 1968. Tuossa se on nytkin. Vaikka se on täysmetallirunkoinen, kyljessä on pieni lommo. Kävin hakemassa sen takaisin Kirjallisen johtajan huoneesta, kun herrat (tulevat) akateemikot Meri ja Haavikko olivat keskustelleet rahasta, ja viimeksi mainittu oli iskenyt kynän kirjoituspöytäänsä pystyyn. Se oli uponnut noin tuuman syvyyteen.
Mutta juoppojutuista mieleeni jäi erikoisesti arvostettu kriitikko XX, joka purki kauhistuneisuuttaan.
Hän oli lähtenyt kerran talvella Sikalasta Korkeavuorenkadulta asiaan kuuluvassa kunnossa, ja tultuaan tajuihinsa jossain Hesperiankadun korkeudella luullut halvaantuneensa. “Kyllä helpotti. Minä olinkin vain sammunut siihen raitsikan kiskoille ja kussut housuihini ja jäätynyt kiskoon kiinni.”
Se ei todellakaan nirhannut miestä, että oli saattanut itsensä tuohon kuntoon. Päin vastoin.
Se ei ole keksitty juttu, että Jaskan snagarissa myyjä saattoi kysyä, pannaanko asiakkaalle ketsuppi ja sinappi suoraan rintamuksille.
Mutta virkavaltio oli ankara. Yhden kerran seisoin erään naishenkilön ja erään tulevan kasvatustieteilijän kanssa Helsingin Senaatintorin kulmalla Uudevuoden aattona vaikenemassa yhdessä kuuden tuhannen muun kansalaisen kanssa odottaen, että Teuvo Aura aloittaisi. “Kansalaiset, medborgare…”
Humalainen hoiperteli Aleksilta mölähdellen:”Elsa, olet kohtalon lapsi…”
Arvioni mukaan noin 1127 poliisia syöksyi humalaisen kimppuun ja retuutti hänet Sofiankadulle putkaan. Rikoksen nimi lienee ollut “pahennuksen herättäminen julkisella paikalla”.
Isäni harrasti nuoruusvuosinaan 1930-luvulla jalkapalloa pelaten jopa joissakin sarjoissa ja joitakin pokaalejakin taisi saada. Hiihtopokaaleja tuli myös jonkin verran. Niinpä hänellä oli pohjana siihen aikaan miehillä varsin tavallinen rautainen kunto sotaan lähtiessä. Se että hän oli siinä vaiheessa lakimies ei pelejään haitannut.
VastaaPoistaSiinä toimii kaari; vaatteet ovat taas paskoja.
VastaaPoistaSuoraan sanoen olisi mielenkiintoista kuulla lisää 60-70 -lukujen juomakulttuurista! :D Anonyymius säilyttäen, jos tarpeen!
VastaaPoistaEi kai siinä ole mitään muuttunut. Suuri taiteilija on edelleen alkoholistimies joka juo koska hänen nerouttaan ei tunnusteta koska Janten laki...
PoistaRakennusmiehistä moni (isäni mm.) kulautti kahdella ryypyllä kossupullon kitusiinsa, ähki vähän aikaa, yökkäsikin: "Jooh, nyt on telineet tehty, aletaan ryyppeemään!"
PoistaKulttuuripuolen henkilöiden juomisesta on kirjoitettu paljonkin . Luin aikanani mm. kirjoja, jotka käsittelivät ko. asiaa. Hiukan vanhempaa aikaa käsitteli muistaakseni kirja Kyynärpäät (olisiko ollut Jussi Talvi kirjoittajana). Lisäksi myöhemmin ainakin kirjailijat Kejonen, Ojaharju ja Lindsten ovat perehtyneet asiaan. Lisäksi Mauri Sarjola on kuvannut asioita omasta näkökulmastaan. Omat kokemukseni perustuvat 1970-luvun ns. tuottavaan työelämään ja valmistumiseni jälkeen akateemiseen maailmaan ja myöhemmin virkamiesmaailmaan. Voin tarvittaessa tietyssä määrin valottaa aihetta Henri K:lle-
Poista60-luvulla tapahtui juomakulttuurissakin muutos, kun suuret ikäluokat alkoivat aikuistua ja keskiolut vapautui 1969. Kiihtyvä muutto Ruotsiin vaikutti myös juomakulttuuriin.
PoistaSen ajan eläneenä kulttuurin muutos 50-lukuun tuntui merkittävältä, osaksi ehkä myös television yleistymisen myötä. Sehän tapahtui 60-luvulla. Maailma aukeni.
"Kulttuuripuolen..." Juu, ja autenttisimpia alkoholisminsa kuvaajia olivat monet kirjailijat itse. Pentti Saarikoski ehkä lahjakkaimpana kärjessä.
PoistaEn ole kyennyt tuoreemman ajan Juha Vuorisen kirjoittamiin "Juoppohullun päiväkirjoihin" syventymään kuin joskus selaillen, mutta kai niissäkin asiaa lävistetään terävin kynin mikäli niiden suosiolla mitata sitä voi.
Kiitos Seppo! Lukuvunkkejä otetaan vastaan mielellään! Itsekin olen Ojaharjut ja Salamat ja Kejoset. Mielenkiintoisia juttuja, toleranssi kännäämistä kohtaan tuntui olleen korkea. Linstenin Istuja meni sitten jo enemmän traagisen puolelle. Sariola ehkä hieman koominen sen herraskaisen viskinjuontinsa kanssa... Etsin tuon Kyynärpäät, kiitos!
PoistaKolme-neljä kossupulluoa/vrk vetävät tyypit olivat työelämässä. Lusivat välillä rattituomioita.
PoistaVilkaisin Jussi Talven Kyynärpäät -teosta. Arvostelevassa kirjaluettlossa 10/1961 Kauko Kula määritteli sen:
Poista"Jussi Talvi, joka leipätyönään on pääkaupunkilaisen mainostoimiston johdossa, on uudessa romaanissaan antanut perusteellisen näytteen tämän elämänpiirin tuntemuksesta. Asiantuntijan ja luistavan kertojan voittaa kuitenkin eetikko, joka pohtii modernin mainoksen moraalia ja sen yksilöllistä ja yhteiskunnallista kantavuutta. Siinä hän nyt yltää syvimmälle: paljastaa ja havahduttaa. Psykologia jää vähemmälle ja kerronnan taiteellisten tehtävien ohi liu'utaan joskus liiankin luistavasti ja vauhdikkaasti. On kuitenkin kysymys Talven parhaista kirjoista, jolla on painavaa päivänkohtaista sanottavaa - ei vähiten meille kaikille, jotka nyky-yhteiskunnassa olemme enemmän tai vähemmän mainoksen uhreja."
Eipä tuossa mainita liemihommista mitään, vai oliko se niin luonteva osa alan kulttuuria, ettei Kula vaivaudu edes noteeraamaan? - Kun, muuten, nuorena lueskelin arvostelevaa kirjaluetteloa, luulin että tuo ahkera Kula oli jokin ilmeisesti kollektiivinen nimimerkki. Sittemmin tutustuin paremmin hänen työkenttäänsä.
Hänet esitellään mielenkiintoisesti Suomen Kulttuurirahastossa, jossa hänellä on oma nimikkorahasto:
"Porissa syntynyt Kauko Kula aloitti ylioppilaaksi tulonsa jälkeen teologian opinnot Helsingin yliopistossa, mutta
hän opiskeli jonkin aikaa myös oikeustiedettä. Talvisodassa Kauko Kula toimi sotilaspastorina ja jatkosodassa valistusupseerina. Sodan päätyttyä Kauko Kula ”heittäytyi humanistiksi” ja valmistui filosofian
maisteriksi ennätysajassa korkein mahdollisin arvosanoin."
Mutta Kulan asiantuntemusta alkomahooliasioissa ei saateta asettaa kyseenalaiseksi: hän toimi päätyönään Alkon toimistopäällikkönä, tuotehankkijana ja Alkoholipolitiikka-lehden päätoimittajana.
Ekalle anonyymille: eivät uusimpien sukupolvien taiteilijat enää niinkään juopottele, he käyttävät ihan muita päänsekoittajia.
PoistaKuten muutkin saman ikäiset, ei sen puoleen. Jatkuvasti lisääntyvän huumeiden (viihde)käytön voi todeta vaikkapa hydrologisin keinoin kuntien jätevesiä analysoimalla. THL:n ylläpitämän jätevesitutkimuksen väestöpohja on laaja: melkein 60% koko maamme asujaimistosta.
Merkittävin kulttuurisaavutukseni tapahtui ravintola Hansassa. Ohi kulkiessani stumppasin röökini Saarikosken pöydällä olleeseen tuhkikseen. Notta.
VastaaPoistaEräässä esitelmätilaisuudessa luennoitsija puhui melkoisen vaikeita ja monimutkaisesti maataloustukipolitiikasta. Paikalla ollut tukeva landepaukku keskeytti ja totesi, että kyllä Kekkosen aikaan kaikki oli paljon helpompaa ja selkeämpää.
VastaaPoistaAika moni vanhemman polven väki oli sitä mieltä, että Kekkosen aikaan melkein kaikki oli paremmin kuin nyt. Ehkä aika kultaa muistot.
Kekkonen ei koskaan ollut maatalouspoliitikko.
PoistaKekkosella oli kuitenkin yhteen aikaan maatila Oulujärven rannalla. Sylvi höösäsi emäntänä. Tila on vaihtanut omistajaa, mutta kukoistaa edelleen.
PoistaEihän edellinen kirjoittaja sitä väittänytkään. Kertoipa vaan, että puheenvuoron ottanut maalaisäijä (oletan omavaltaisesti sukupuolen) totesi Kekkosen aikana *kaiken* olleen paremmin, siis myös maatalouspolitiikan.
PoistaSamoin ajattelee ilmeisesti myös moni USA:n presidentinvaaleissa Trumpille äänensä antanut: kaikki oli paremmin Trumpin ekalla kaudella. Jos joku kokee niin, mitäpä siitä kinaamaan, sehän on vaan ko. henkilön subjektiivinen kokemus!
Ainakin meillä kyllä ajatellaan, että ihmisten poliittinen muisti on lyhyt, puoli vuotta enintään.
PoistaAdolf Hitler sanoi: "Suurten massojen vastaanottokyky rajoittunut, ymmärrys vähäinen ja muisti lyhyt." Äskeisen USA:n presidenttivaalin yhteydessä vaikutti siltä, poliittinen muisti on jopa lyhyempi kuin kolme kuukautta. Ampuminen Trumpin päähän tuli vaalikampanjan aikana merkityksettömäksi asiaksi alle kolmen kuukauden ainakin valtamedian informaatiopaljoudessa.
PoistaTalouskasvu USA:ssa on pyörinyt parissa prosentissa vuodessa Obamasta nykyhetkeen, paitsi Bidenin ensimmäisenä vuonna jolloin oli jonkinlainen kasvupiikki viiden prosentin paikkeilla. Trumpin ensimmäisellä kaudella kasvu oli pikkuisen heikompaa kuin Obaman aikana. Mielipiteet siitä että ennen oli paremmin eivät yleensä perustu tosiasioille.
Poista60- ja 70-luvun juomakulttuuri tapahtui aika lailla Helsingin siltojen alla ja muu kulttuuri siinä, että jokainen sivistynyt tai tavis pilkkasi näitä sodassa tai sen seurauksissa sortuneita miehiä julkisesti ja häpeilemättä. Samoin maan koko lehdistö ja tv:n nassesedät, joita vielä tänään palvotaan kansakunnan suurmiehinä.
VastaaPoistaYstäväni mainitsee tästä pilkkaamisesta kirjassaan, mutta se ei sitä vähentänyt. Pilkkaaminen laajeni häntäkin koskevaksi.
Juomakulttuuri näkyi myös murhina, pahoipitelyinä, työttömyytenä, nälkänä, osattomuutena, ryöstöinä, syyttömien kuten perheenjäsenten sairauksina ja luhistumisina, työpaikkahelvetteinä ja kaikenlaisena elämän tärveltymisenä.
Mutta näin riittää menneestä hupia ja lystiä vielä tänään herrakansalle, joka tuo viinit maitokauppaan ja leikkaa lapsilta, perheiltä, yksinhuoltajilta, kouluilta, kirjastoilta, murhattujen omaisilta, alkoholistien ja nistien hoidolta ja omaishoitajilta.
Helsingin siltojen alusia ryyppäämishistorian eri tasoja tarkasteltaessa ei kärkeen yksistään pidä nostaa. Traagisen kamalaa se on ollut aina ja kaikkialla olipa maisemassa siltoja tahika ei. Ja on yhä. Ehkä pian pahempana kun se niin piileväksi on äitymässä kansainvälisiä juomatapoja ihailevana viinilitkintäkulttuurina joka yhtä lailla rappeuttaa maksoja, vatsoja, aivoja ja mieliä. Käy köyhän perheen talouden kurjistamiseen entisestään samoin seurauksin kuin on aina ollut.
Poista"Lumihankikin" kutsuu äitejä lapsineen aivan samalla tapaa kuin menneinä vuosikymmeninä mikäli tilastoihin on uskomista. Miesten syyllistymiset pahoinpitelyihin ovat pysyneet tilastoissa lähestulkoon samana ja alkoholi on useimmiten käyttövoimana kun astaloon he tarttuvat.
Eikös siellä ollut kuitenkin kaikenlaista Marraskuun liikettä ja sen sellaista ? Vaikka totta vissiin on, että aika karua lienee katualkoholistin elämä tuolloin ollut...
PoistaMerkittävä osa siltojen miehistä olivat sotaveteraaneja, jotka olivat sodassa traumatisoituneet jouduttuaan siellä kokemaan hirveyksiä. Eivät he sodassa alkoholisoituneet vaan vasta 1950-1960-luvun puolella. He olivat yhteiskunnan pohjalla sodasta päästyään, vailla työpaikkaa ja asuntoa ja perhettä. Niinpä he joutuivat monet keikkatöihin ja parakkiasumiseen. Kaikki oli tilapäistä ja epävarmaa.
PoistaNykyään on muista syistä masentuneita vapautta arvostavia nuoria aikuisia. Peräti 18 tuhatta 25-34-vuotiasta työkyvyttömyyseläkeläistä.
PoistaEpookkielokuvien näyttelijöiden vaatteista, Andrei Hvostov taisi mainita, että neukkuaikaan sijoitetun nykyvirolaisen sarjan puvustajat tekivät muuten hyvää työtä, mutta mistään ei enää saa niin kehnoja materiaaleja, että lopputulos näyttäisi aidolta.
VastaaPoistaAika multaa kuistit.
VastaaPoistaAjankuvia:
VastaaPoistaEnnen saattoi pari jätkää tapella raivoisasti viinapullosta. Kumpaisellakin luonnollisesti kuvaamattoman siivottomat rytkyt yllään. Sanomattakin selvää, huonolaatuisia, heikosti istuvia ja tuhannessa rutussa. Odööreistä en virka sanaakaan, koska mahdollisten lukijoiden enemmistö, toisin kuin tämän kirjoittaja, lienee sivistyneistöä.
Nykyään kaksi hienoa herraa, intellektuellia, kohtaa sattumoisin tieteen temppelissä, kupolin alla. Toinen, se ylettömästä arroganssistaan etc. etc. herostraattisen kuuluisa, rupeaa vaaleanruskeassa kamelinkarvaulsterissaan heti herjaamaan: - Mikä kaljasaavinpeitto sinulla on ylläsi? Toinen, se verrattomasti sivistyneempi, on hiljaa niin kauan ja - vaikenee. Miettii kuitenkin: - Minun takkini, prkle, on aito Burberry [?], mutta enpä viitsi pahoittaa tuon mieltä.
Eikö tämä kaikki ole selvä todiste siitä, että tapojen ja aineellisen kulttuurinkin hienostuminen vääjäämättä etenee, olkoonpa sitten onnahdellenkin, voisiko sanoa dialektisesti.
In summa, painokkaasti: Ennen EI OLLUT paremmin!
Kyllä nyt vaan oli ennen paremmin.
PoistaAikoinaan sitä tuli oltua joka päivä tositoimissa. Nyt enää vaan joka toinen päivä - kaksi kertaa.
Arvoisa hovioikeudenneuvos on verratoin kertoja silloin kun aihepiiri on sopiva. Tästä tuli hiukan mieleen Heikinheimovainaan muistelmat, ne Mätämunan jutut.
VastaaPoistaHeikinheimo kuvaa mm. viinoittunutta (hänen ilmaisu) diplomaatti Jussi Mäkistä.
Poista70-luvulla Suomi oli vaurastunut niin paljon, että tuotantolaitokset alkoivat tarjota asiakkailleen niin sanottuja pitkiä lounaita tai vaihtoehtoisesti illallisia, jotka alkoivat saunomisella ja saattoivat päättyä yökerhoon. Jonkun piti toimia isäntänä ja niin työpäivä saattoi päättyä yöllä kello kaksi ja alkaa taas aamulla kahdeksalta. Kuinkahan tehokkaita työtunteja ne olivat? Tampereella kerrottiin talousjohtajasta, joka oli rautatieasemalla muuttunut yhtäkkiä keltaiseksi ja sitten vajonnut kuolleena maahan. Jos ei tullut ihan kuolema, niin monelta meni terveys.
VastaaPoistaNykyisin ruoka- , juoma- ja työkulttuuri ovat aivan eri tasolla, mutta koulut ja yliopistotkin ovat alkaneet valittaa, että nuoria ei saada liikkumaan, sitä suurta enemmistöä. Kännykkäkö se on vienyt heiltä paitsi lukuilon myös liikuntahalun? Hyvä olisi juosta enemmän, pallon perässä tai ilman. Liikkuminenkin pitäisi kai aloittaa jo esikoulussa. Monet päiväkodit kyllä tekevät esimerkiksi metsäretkiä, joista lapset tykkäävät.
Beethovenin musiikki oli kriitikon mukaan juopuneen musiikkia. Juopunut ei ollut myönteinen sana. Mieluummin aina kuuntelee sävellyksiä kuin lukee arvioita niistä.
VastaaPoistaKemppinen perusti oman marraskuun liikkeensä: juopottelu on kivaa ja mu/u/ista viis. Hänhän sanoikin että hänen mielensä liikkuu. Toivottavasti toisilla vain liikkuu mielessä. Ettei olisi kaikki munat samassa korissa ja Pispalan pojat loukkaisi jalkaansa kiveen kaatuessaan.
VastaaPoistaSeuraavaksi kehuskelee hän huumehörhöilyä koska heillä kaikilla oli niiin mukavaa.
VastaaPoistaKommentti: Onneksi en ollut koskaan mukana.
Nythän lasten ja aikuisten tekemät pahoinpitelyt, murhat ja ryöstöt ovat reippaassa kasvussa. Poliisin mukaan < huumeet eli päihteet. Siitä saakin leikkisiä blogijuttuja.
VastaaPoistaNykynuoret siistejä, eivät juo kahvia eivät alkomahoolia. Sevottavat päänsä, elämänsä ja kaikkien kohtaamiensa elämät huumeilla. Se tapa kutinsa pitävi.
VastaaPoistaTrump on ylpeä saksalaisuudestaan ja amerikkalaisuudestaan. Hän on historia joka toistaa itseään.
VastaaPoistaMutta ei tiedä juuri mitään Euroopasta ja sen historiasta. Suomikin oli hänelle osa Venäjää.
PoistaPankaas kattoen, mitä Touho ja Pelle Peloton kohta saavat aikaan Ankkalinnassa!
PoistaTakkavalkealla tarkenee Kunnaksen Ilkka
Onko tullut kuunneltua Bachia? Pimeesti sitten. Enää siitä ei saa kirjoittaa saati suositella tai tulee rapsut.
VastaaPoistaKiitos tästä blogista. Vain se antaa lukijoilleen muuten jo kadotettuja onnen hetkiä. Meiltähän on livenä evätty viini, laulu ja naiset.
VastaaPoistaMonet meistä ymmärtävät syvästi tämän blogin keskusteluosuuden suunnattoman arvon tänä päivänä. Tästä maasta ei löydy toista vastaavaa jossa voi avoimesti ilmaista mielipiteensä ilman että joutuu välittömästi kärsimään erilaisten eturyhmien ja kiihkoilijoiden jyrkästä tuomiosta ja sensuurista.
PoistaEsimerkiksi Yleisradion vastaavien pitäisi kaiken järjen mukaan sellaisia olla mutta ne ovat irvokkaita, voimakkaasti sensuroituja ja täynnä kiihkoilijoiden raivokkaita kommentteja, järjen äänen puuttuessa. Siellä kaikki on valjastettu toimittajan/blogistin tarkoitusten mukaan.
"...voimakkaasti sensuroituja..."
PoistaKerrotaanko Ylen kommenttiosastojen toimesta miten paljon sinne lähetettyä palautetta/keskusteluyritelmiä/jne. kaikenkaikkiaan sensuroidaan? Jos joku yksittäinen, selvästi rienaava kommentti nakataankin tunkiolle, niin mitä välii? (Epäilen tälle kommentoijalle siellä käyneen niin koska ei ole toiminut annettujen kommentointiohjeiden/ehtojen rajoissa.)
Jos nyt vaikka otettaisiin esimerkkinä Teemu Keskisarjaa koskevan Ylen uutisen jälkirimpsu, niin jos vaikka puoletkin vastaavasta toistosta (ei siellä paljoakaan kiihkoilla) nakataan sontaluukusta avaruuteen, niin eipä kukaan yhtään mitään siinä menetä. Vähiten sananvapaus.
Ei ainoatakaan havaintoa tueksi väitteelle, että YLEn palstoilla "kaikki on valjastettu toimittajan/blogistin tarkoitusten mukaan". Hyvä että raivoavien psykopaattien ja sadistien riehumista suitsitaan.
PoistaLämmin joulutorttu huuleen mutta "toti" jääköön ristisanatehtäviin, se on onnellinen hetki.
PoistaMielikuvilla on helppo sumuttaa kuten Raidilla.
PoistaJokainen joka asiallisesti on yleisradion blogien ja uutisten kommentointia harrastanut tietää hyvin että vain murto-osa menee läpi. On ilmiselvää että jos kirjoitus on loukkaava tai sisältää kielletyjä sanoja, ei ole menestystä. Todellisuudessa estoon riittää se että on eri mieltä toimittajan tai blogistin väitteiden kohdalla. Sitä taas on erityisen vaikea käsitää että valtava määrä blogia myötäilevää vihapuhetta menee heittäen läpi eikä siivota pois. Tästä on lukemattomia esimerkkejä. Niitä on jälkikäteen erittäin vaikea löytää sillä yleisradio kätkee tämänkaltaiset blogit pois näkyviltä parin päivän sisällä. Tarkkailkaapa joskus jotain ajankohtaista tapahtumaa ja siihen liittyvää keskustelua.
Poista> "Jokainen joka asiallisesti on yleisradion blogien ja uutisten kommentointia..."
PoistaTodella hyvä kommentti. Tuon täsmällisemmin asian oikeaa laitaa tuskin voi ilmaista.
Ylen kommenttipalstojen "moderointi" on siirretty STT:lle (näin ainakin vielä jokin aika sitten). STT:n puolestaan omistaa Sanoma-konserni...
(Edellinen itse asiasta, siis Ylen edustajalta saatuna vastauksena.)
Tietääkseni tilastot kertovat, että tytöt ovat ottaneet loikkia ryyppäystasa-arvonkin tiellä ja lähestyneet kulutuksessa poikia. Siitä huolimatta en muista kuulleeni montakaan ketaa, että naispuolinen ihminen rehvastelisi jälkikäteen humalatilallaan. Miespuolisille se tarinatyyppi on edelleen sallitumpi.
VastaaPoistaEräässä kevätjuhlassa reilu kymmenkunta vuotta sitten nuori miesopettaja esitti Petri Nygårdin kappaleen "Märkää". Nyt kun googlaan sen sanat, kieltämättä ällistyttää, että sellaista sopi niinä vuosina vielä laulaa peruskoululaisille. Ei syntynyt kohua. Mutta olisiko syntynyt, jos laulun olisi esittänyt iäkäs naisopettaja? Tiedä tuota. Vitsinkerronnassa oleellista on sekin, kenellä on sopiva asema vitsin kertomiseen.
Hyväksytyn vitsin rajat muuttuvat. Eivät muutu ehkä nopeasti, mutta muuttuvat kuitenkin. Hiljattain etsin lauseenjäsennystehtäviä lapsille ja tutkin itse tekemiäni tehtäviä reilun 15 vuoden takaa. "Pöppösen pappa poimi moponsa kyytiin hemaisevan neitosen", luki yhdessäkin kohtaa. Hetken nieleskelin. Tajusin, etten voisi monistaa enää niitä virkkeitä oppilaille. Woke, saattaisi joku sanoa sivusta. Minä sanon vain, että huvittavan rajat ovat muuttuneet 15 vuodessa. Hyvä ehkä niin.
Kenelläkään ei ole "sopiva asema" vitsailla kenenkään sairauksista, kuten alkoholismista.
PoistaEntä seksuaalinen suuntautuminen, äly, varallisuus, sukupuoli, ihonväri - saako vitsailla?
PoistaEi tietenkään, mm. aivot, keskushermoston ja maksan tuhoavan hermomyrkyn ylivaltaa "kulttuurissa" ei saa horjuttaa.
PoistaEi hyvä ehkä - ei ehkä niin vaan just presiis hyvä. Sillä kas, päihtymyshakuisuus on homman nimi. Käsitellään sitä taiteen keinoin, ehdotan.
PoistaMikko Perkoila - Jos pappeja ei oisi
Olemme vaimoni kanssa kirjoitelleet siitä kuinka ennen elettiin. Optimisteja kun olemme, niin uskomme, että jälkipolveakin kiinnostaa. Ovat olleet jopa kannustavia, ehkä ajatuksella, että ovatpahan, mummo ja ukki, poissa muusta pahanteosta. Muiden tekemien sukututkimusten pohjalta yritämme valottaa nimilistojen takana olevaa todellisuutta. Paikallishistorioiden ja yleisten historioiden lisäksi huomasimme hyödyllisiksi myös esim. Ulla Koskisen Suomessa selviytymisen historian ja Ilmar Talven Suomalaisen kansankulttuurin.
VastaaPoistaSuomessa löytyy ainakin yksi äiti, joka pelkää, että Jeesus turmelee hänen lapsensa.
VastaaPoistaSamaa mieltä on Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta, joka päätti viime viikolla, että Hämeenlinnan kaupunki joutuu maksamaan 1 500 euroa korvauksia lapselle syrjinnän takia.
Suomesta löytyy monta tuhatta persua jotka pelkäävät että Muhammed turmelee heidän lapsensa. Yritäpä viedä lapsia tutustumaan moskeijaan...
PoistaMitä se tähän kuuluu? Pitäisiköhän sinun perustaa oma blogi.
Poista"Suomesta löytyy monta tuhatta persua jotka pelkäävät että Muhammed turmelee heidän lapsensa. Yritäpä viedä lapsia tutustumaan moskeijaan..."
PoistaMoskeijoihin tutustuminen ja sen todellisen viestin ymmärtäminen, mitä niissä jaetaan meitä höveleitä islamilaisen maahanmuuton vastaanottajia kohtaan, olisi mitä tärkientä kaikille. Ihannonti vaihtuisi realismiin, woketus ymmärrykseen.
Seurasin parkista yhtenä lauantai-iltapäivänä 70-luvun alussa, kun viimeiset kiireiset hiippasivat Oulun Alkoon. Kello oli karvan vaille sulkemisajan. Myös eräs sorakuski tuli kuormurillaan hoitamaan viikonlopun tärkeää hankintaansa. Asiointi pitkäripaisessa kesti vain hetken. Ulos tuli tyytyväisen oloinen (ehdinpäs!) nuorehko mies kädessään valkoinen muovikassi, jossa mahdollisesti juuri ne sääntöjen sallimat kaksi kossua. Rivakasti mies hyppäsi kiinni kuormurinsa ovenkahvaan - ja teki juuri siinä kohdassa ratkaisevan virheen: tarttui kahvaan sillä kädellä, jolla piteli lastia. Ote kassista kirposi ja kuului posahdus kun sisältö tuhoutui asfalttiin. Mies katsoi katuun ja käsitti parissa sekunnissa, että tuho oli täydellinen ja lopullinen, ei tarvinnut astua alas tarkistamaan. Katu kaikui perkeleistä.
VastaaPoistaPäättelin, että rahat olivat kiinni tuhoutunessa lastissa, koska uutta yritystä hän ei lähtenyt tekemään. Toisaalta, uuden lastin saaminen ei olisi ollut itsestään selvää. Tuohon aikaan Alkon kanssa säännöistä neuvotteleminen ei yleensä johtanut muualle kuin ulko-ovelle.
Kahden kossun hinta oli iso tappio sekin, mutta mitä kaikkea hän olikaan suunnitellut viikonlopun varalle. Sitä hän voisi yrittää uudestaan ehkä viikon päästä - jos sattuisi tilipäivä osumaan kohdalleen. Tunsin empatiaa, vaikka sanaa en vielä tainnut tunteakaan.
Nykyaikaa (Modern Times):
VastaaPoistaHändelin Messias-oratorion esittäminen koululaisille kielletään. Täysin sopimatonta. Joku voi saada vamman siel.. anteeksi psyykeensä.
Toisaalla eteläisessä Suomessa: Lehtikuvassa luonnollisen kokoinen hirtetty hahmo pantu riippumaan koulun aulan katosta halloweenin kunniaksi. Rehtori: - Sehän on vain nukke! Nuoret itse ehdottivat. Sitä paitsi suunnittelivat juhlan hienosti.
...
Minä: Olisikohan tämä nyt sitä valtion ylimmän tason siunaamaa "arvopohjaista realismia" (tai muuta stiiknafuuliaa) siirrettynä "arjen rakenteisiin"? Joka tapauksessa selvää on, että tällä kaikella, siis esimerkiksi juuri tällaisella, ei ole mitään yhteyttä yhtään mihinkään, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Kliffaa, hei! hoettiin joskus.
Kirjailija ja tieteentekijä JK on saanut kirkollisia tunnustuksia ja julkaissut kristillisissä lehdissä jne. Miksi viime vuosien kova kritiikki ja pilkka kristillisyyttä kohtaan? Kulttuuri- ja henkilöhistoriassa on päin vastoin yleensä niin, että ihminen löytää uskonelämän vanhana ihan viisauttaan.
VastaaPoistaMiksi nuot sodan sisäisesti raatelemat eivät saaneet eivätkä saa samaa sotasankarin arvoa ja kohtelua kuin useimpia surmanneet ja johtoasemassa olleet?
VastaaPoistaSodan jälkeen kansa tunsi suurta syyllisyyttä jonka Stalin oli langettanut suomalaisten päälle. Ihan syyttä. Kansa vain halusi puolustautua ja onnistui siinä paremmin kuin yksikään toinen.
PoistaSodan käyneet miehet saivat kaiken tuntea nahoissaan vaikka he olivat pelastaneet maan epäinhimillisillä uroteoilla. Stalinistit ja muu vasemmisto pilkkasi ja herjasi veteraaneja julkisuudessa, vaikka heillä oli varmasti omia sukulaisia mukana sodissa. Joidenkin sukulaiset pakenivat Ruotsiin, toiset olivat käpykaartilaisia ja jotkut istuivat vankilassa kaikessa turvassa kun muut miehet taistelivat, tuhannet henkensä antaen muiden puolesta, heidänkin. Sillä ilman tätä puolustusta, ei yksikään heistä olisi ollut kukkoilemassa 1960-luvulla. Eikä meistäkään.
Kävi niinkin että itse Stalin kohotti maljan Suomen puolustusvoimien kunniaksi sodan päätyttyä arvostaen tavattomasti urheata taistelua.
Johan aiheeseen päästiin. Yritysmaailmassa ryyppääminen oli kai huipussaan joskus 1950-luvulla. Erään sanonnan mukaan ”hyvin ryypätyn yön jälkeen mentiin aamulla töihin”.
VastaaPoista50-luvulla kai ryypättiin, kun oli päästy sota-ajasta, 70-luvulla juotiin enempi sivistyneesti punaviiniä ja konjakkia päivällisellä. Eräs täysraitis, urheileva yritysjohtaja antoi kaataa kaikki samat juomat kuin asiakkaillekin, mutta oli vain maistavinaan niitä, juomaksi joi vettä. Ei halunnut "tehdä siitä numeroo", silloin kun piti vielä selitellä vesilinjaansa. Eräs ostopäällikkö kertoi, että jos joutui pitkään iltaan, hän tilasi vain lasillisen lakkalikööriä, joka oli niin ällöttävän makeaa, että se riitti koko illaksi.
PoistaKeskellä ylhäällä lukee Juovuksissa, oikealla ylhäällä Selvä. Kumpi pitää paikkansa?
VastaaPoistaOvatko Putinin hallintoporukat jatkuvasti juovuksissa?
VastaaPoistaNimittäin kolmas maailmansota uhkaa alkaa Ukrainasta, jos Trumpin hallinto osoittaa heikkouttansa Putinin suhteen. Semmoinen heikkous rohkaisee Putinin hallintoa ja siitä sotatoimet eskaloituvat entisestään.