Yliote

 

Tein huonon sanaleikin termistä, jolle en keksi iskevää suomennosta. ”Imperial overreach” tarkoittaa pullaan tukehtumista V. Putinin tapaan. Isoisäni, joka oli huono ihminen, tapasi sanoa, että on otettava yksi askel kerrallaan. Jos ottaa kaksi kerralla, putoaa perseelleen. Tämän opin hän oli omaksunut keisarillisen Venäjän solttuna viimeistään vuonna 1917.

 

Kuunnellessani Trumpin ihmeistä palasin kirjaan, jota luen uudestaan omista syistäni, Kuisman ”Venäjä ja Suomen talous”. Se piirtää Venäjän ja Suomen yhteyden Pietarin kaupungin perustamisesta alkaen. Kun kirja on ilmestynyt vuonna 2015, lukijalla on nyt helposti arvattava uusi motiivi.

 

Ilmaistakseni itseäni varovasti, vuoden 2015 jälkeen tapahtui useita asioita, joita esimerkiksi minä en olisi osannut ikinä odottaa.

 

Niinpä käytän muistin tukea hyväkseni ja mietin kansalaissotaa, etenkin siihen johtaneita ja sitä seuranneita asioita eli Suomi 1914 – 1924. Keskusteltiinko silloin kohtalokkaan tärkeistä asioista ja tehtiinkö silloin tietoisesti merkittäviä tekoja?

 

Vastaus on että ei ja ei.

 

Maailmansodan loppuvaiheessa meillä osa ihmisistä äänesti ja kannatti Venäjää ja osa Saksaa. Voittaja oli joukko ”ei osaa sanoa”, koska sekä Venäjä että Saksa hävisivät sodan ja tuhosivat taloutensa.

 

Niinkin taitavaksi osoittautunut mies kuin kenraali Mannerheim olisi Seinäjoella tammikuussa 1918 voinut hyvin ottaa nimekseen H. Moilanen.

 

USA:ssa tärkein yleinen kysymys on, kuka voitti toissa vuoden presidentinvaalit. Kiinassa tärkein kysymys on, kuka käy saarella, joka ehkä on heidän maakuntansa ja ehkä ei. Ja Venäjä tuhoaa natsin toisensa jälkeen Ukrainassa, jota toisaalta ei ole olemassakaan, tai ainakaan ei pitäisi olla. 

 

Samaan aikaan Suomessa tilanne on ensimmäisen kerran minun elinaikanani se, että kaikki eduskuntapuolueet esittävät kantoja, jotka ovat mielestäni järkeviä ja aika ajoin jopa kannatettavia.

 

Esimerkiksi Natoon oli mielestäni hakeuduttava ja S. Niinistö on mielestäni hyvä mies. Tietääkseni mikään puolue ei ole eri mieltä näistä asioista. Joukko ihmisiä on, mutta tällaisia asioita ratkaistaan puolueiden kautta. 

 

Olisiko ongelma tuon sanan kohdalla – puolue? Ennen oli yksinkertaista olla riistetty tai riistäjä, esimerkiksi työläinen tai kapitalisti. Iranin mielestä  murhattu on murhaaja, jos pyhä kirja sanoo niin, ja se sanoo.

 

Entä jos pesäpallo-ottelut hoidettaisiin äänestämällä? Mikä säästö! Kaupan kassalla voisi äänestää, voittaako seuraavassa ottelussa Kips vai Pöps.

 

Ja jalkapallo kiellettäisiin, koska potkiminen on ruma tapa ja saattaa villitä ymmärtämättömiä, etenkin naisia ja lapsia. Samalla selvittäisiin siitäkin, että joidenkin vakaumuksen mukaan jalkapallo on pyöreä ja joidenkin toisten mielestä se on soikea. Ja kieltämällä tikapuiden myynti ja mainostaminen selvittäisiin myös yliotteen ongelmasta.