Sivun näyttöjä yhteensä

2. elokuuta 2019

Postia



Suomessa on kaksi ihmistä, joita kiinnostavat perheyhtiöt ja sanomalehden omistaminen. Molemmat asuvat Kirkkonummella. Toinen omistaa sanomalehden, toinen ei.

Katharine Grahamin oma historia (”Personal History”) ilmestyi 1997 ja sai Pulitzer-palkinnon, vaikka kirjoittaja oli sanomalehti The Washington Postin omistaja ja sen, Newsweekin ja monien televisioyritysten johtaja. Lisäksi kysymyksessä oli perheyhtiö. 

Kirjoittajan aviomies oli ollut yhtiön johtaja, mutta hän tuli hulluksi (maanis-depressiivinen), alkoi puuhata avioeroa mutta ampuikin itsensä. 

Kirjoittajan isä oli ollut yksi Yhdysvaltojen rikkaimmista miehistä. Kaikki ajattelivat, että nyt yhtiö myydään, mutta Graham ryhtyikin sen johtajaksi, vaikka oli nainen. Jossain vaiheessa mm. Warren Buffet alkoi ostaa yhtiön pörssissä noteerattuja osakkeita, koska yhtiö oli niin hyvä. Äänioikeus on edelleen perheellä.

Buffet oli kirjassa kerrotun mukaan maininnut Grahamille, että media on vahva ja kiinnostava ala ja yhtiöistä paras on Disney. Lukija varmaan tietää, että Buffet on rikas mies. Toisaalta The Washington Post ei ole enää perheyhtiö, koska Grahamit myivät sen pari vuotta sitten Jeff Bezosille. Tämä Amazonin omistaja on laskelmien mukaan maailman rikkain ihminen, mahdollisesti kaikkien aikojen rikkain.

Kirja on omaelämäkertana huippuhieno, dramaattinen ja pysyvästi ajankohtainen.

Niinpä siitä ei kai hiiskahdettukaan Suomessa, saati että sitä olisi käännetty.

Steven Spielbergin elokuvassa Grahamista ja hänen lehdistään The Post (2017) pääosissa esiintyivät Meryl Streep ja Tom Hanks. Arvostelut olivat kauttaaltaan kiittäviä ja elokuva tuotti neljä kertaa tuotantokustannuksensa eli meni erittäin hyvin.

Elokuvaa ei ole esitetty Suomessa. Blueray-levynä sen näyttäisi saavan täältä. Kirja on minulla kindle-muodossa. Tilaamalla sen saa normaalisti painotuotteena verkkokaupoista.

Ehkä meillä on arveltu, että sananvapaus on amerikkalaisten ongelma ja Trump on mielenkiintoisempi henkilö – ja ehkä kysellään, kuka oli Richard Nixon ja mitä tarkoitti Watergate. Ehkä sekin olisi nyt selitettävä ihmisille, mikä ja missä oli Vietnamin sota.

Joka tapauksessa se, mikä otsikoidaan tänään ”Trump” tai ”Brexit” on johdonmukainen tarina eli Katharine Grahamin kirja. Venäjästä, Kiinasta ja Intiasta ei pidä puhua samassa yhteydessä. Niillä ei ole sellaista itsepintaista mediaa, josta tässä kerrotaan.

Grahamin perheen vakiovieraisiin muuten kuului aina kesy korkeimman oikeuden jäsen. Felix Frankfurter oli sellainen. Katharine Grahamin nuoruuden muisto korkeimman oikeuden esittelijöistä – yhtenä hänen tuleva puolisonsa – kävi jotenkin erikoisesti sydämeeni.

10 kommenttia:

  1. Vaikka tämä ei liity kirjoitukseesi niin tahtoisin tietää mitä mieltä sinä oikein olet ihmistsunamista ja ilmastonmuutoksesta. Voisitko kirjoittaa siitä mikä on oleellista tällä planeetalla juuri nyt? Koen kylläkin että olet mahtipontinen peruutuspeili-ihminen. Kuljet frakki täynnä arvomerkkejä, jotka varmastikin sinulle - Teille - kuuluvat. Mutta kun kerran olin Kauhavan kaupungin suunnittelusihteeri niin kauhavalaisuuteen ei ikinä ole kuulunut mahtipontisuus. Ei kuulunut ennen Jussi Tuurin kuolemaa eikä Jussin kuoleman jälkeen. Sinä ja Antti Tuuri kyllä saatte olla mahtipontisia. Jussi ei sitä ollut vaan maanläheinen kylätoiminnan edistäjä. Toivon että sinä - Te - tarkentaisit maailmaan kamerasi sellaisena kuin se tänään on.

    VastaaPoista
  2. Kyllä The Post oli Suomessa elokuvateattereissa ihan tuoreeltaan. Ei toki pitkään, koska se ei ollut mikään kassamagneetti

    VastaaPoista
  3. The Post piipahti Suomessa teattereissa alkuvuodesta 2018. Kahtoin sen Vantaan Pelikaanissa. Ei, Flamingossapas. Puolustusministeri MacNamara oli Grahamin perhekamu. Hienon roolin tekeepi niissä housuissa kanukki nimeltä Bruce Greenwood.

    VastaaPoista
  4. Jos herra hovioikeudenneuvokselle ja professorille sopii niin laitan vielä selitteen. Pitäjänneuvos Jussi Tuuri oli siis kirjailija Antti Tuurin setä. Nyt Antin moraalinen valinta on se kirjoittaako hän kirjan sedästään vai ei. Jussi oli minun yhteistyökumppanini ja suuri esikuvani silloin kun olin Kauhavan suunnittelusihteeri. Jussi toimi kansalaisopiston rehtorina mutta hän oli niin sanottu valaiseva kansankynttilä. Hän kehitti suomalaista kylätoimintaa ja oli siinä erittäin huomattava toimija. - Katson että kylätoiminnassa on yhä suuri mahdollisuus ankkuroitua elämään oikealla tavalla. Ihmistsunamin pyörre ja kulutuspyörre ja ilmastonmuutos ovat viemässä meitä väärään suuntaan. Jussi Tuuri kuoli hiljattain ja menetys on suuri. Ei ainoastaan kauhavalaisille vaan koko Suomelle. Tämä nyt tuli tässä sanotuksi ja toivon, että lukijoita on monta. - En aina kommentoi. Osaan olla hiljaakin.

    VastaaPoista
  5. Kun puhutaan lehdistönvapaudesta ylevin sanankääntein, olisi mukava tietää mitä Kemppinen ajattelee siitä että esimerkiksi tämä uutinen on täysin vaiettu paitsi jenkki- myös Suomen valtamediassa.

    John Pilger on Twitter: "A US Federal Court has ruled that WikiLeaks and Julian #Assange lawfully published the Hillary Clinton emails and found "no evidence" of collusion with Russia. The fabrications of the "free media" have dissolved into silence.”

    Tämä osoittaa viimeistään sen joka on ollut meille asioita oikeasti seuraaville selvää pitkään, että koko Trumpin Venäjä-kytkös oli pelkkää salaliittoTEORIAA valtamedian taholta.

    Jos sanomalehdissä olisi pisarankaan sitä neutraalia uutisointia mitä Kemppinen väittää niissä olevan, tämä olisi etusivun uutinen.

    Mutta kun tämä uutinen ei sovi siihen narratiiviin, josaa Trump on paha, niin ollaan hiljaa.

    Näitä esimerkkejä on maailma pullollaan ja vain täysin sokea tai tahallaan muita harhauttava voi väittää ettei niitä ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Neutraali uutisointi on sitä että kerrotaan totuus. Ei sitä että valehtelijalla ja todenpuhujalla pitää olla saman verran palstatilaa. Ämmien puheet ja vitterit voi jättää omaan arvoonsa.

      Poista
    2. Speaking in Miami on July 27, 2016, Trump gave the final and weirdest press conference of his campaign....
      Trump looked to the cameras and gave one of the more stunning remarks of his campaign.
      “Russia, if you’re listening, I hope you’re able to find the 30,000 emails that are missing,” he said, referring to the Democratic nominee Hillary Clinton’s deleted messages. “I think you will probably be rewarded mightily by our press.”
      - The Atlantic, Mar 27, 2019, Trump’s Call for Russian Hacking Makes Even Less Sense After Mueller

      Mitä tuosta pitäisi ajatella? Muuttua Trump-fani-persuksi ja ohittaa se "vitsi-vitsillä". Jos Suomen pressaehdokas tekisi smaa niin minä ainakin pitäisin pahana joka noin pyytää ulkovaltoja apuun. Edes vitsillä.

      Poista
  6. Minkä touon Kemppi taas vakastaan kylvikään ja kuinka satoa jää puimatta. Meikältä ainakin ja taitaapi jäädä paremmiltanikin. Olin aina kuvitellut että sentään rotarien kokouksissa valitut mahtimiehet jakaisivat valtionsalaisuudet ja loisivat uusia, vastuullisesti kauaskantoisesti ja yhteiseksi hyväksi. Mutta lapsen uskoanihan se.

    Asia selvisi Kalevan Kisoissa torstaina Kimpisellä. Urheilijoiden alkaessa kokoontua kautta maan Lappeenrantaan olivat apu- ja hengennostatus porukat jo panneet saunansa lämpiämään. Jos millaista löylyviritystä oli roudattu ties mistä kaukaa. Useita oli ja kiukaat jo kuumina ja paljujakin kylminä. Ihana fiilis ja ihania ihmisiä. Meikästä tuli penkkiurheilija kerrasta.

    Siellä oli Rotareidenkin tiski ja reipas esittelijä. Outoa. Eikös tuo ole salaseura, jota raottaa vain paremmissa hotellissa vaakunakilpi vihittyjen tulla kokouksiinsa ja lounaille vieraissakin maissa ja kylissä. No ei kai sitten ole, kaikille on avoin eikä vain kutsutuille, edes suosittelijoita ei tarvita eikä sukupuoltakaan kysytä. Näin väitti ja prosyyriä työnsi eikä uskonut epäuskoani.

    Mitä meikä sellaisesta rajattomasta massavallasta. Sitähän saa Yleltä ja Hesaristakin mielensä tukkeeksi. Ja inspiroitumistensa nielemiseksi.

    Some on tässä nenän alla. Harmittelin kun alkoi nousta maksumuureja. Mutta ei. Järjestys vain haki uomaansa. Nyt ovat tietyt kiintiöt taas ilmaisia.Telegraphin Ambrose palasi viikkokaverikseni, NYT antaa vielä enemmän ja London Review of Books joka hävisi Kaisasta antaa neljästi kuussa. Sieltä John Lanchester kertoo juuri nyt kuinka finanssien innovaatiot pantiin alulle. Aivan ihana tiivis innoite.
    John Lawhan siellä ennen Ludvig XV panee tuulemaan sijaishallitsijan vallalla. Luisiana on se ulkoinen Mars jonka varaan uusi rakennus perustetaan. Arkimedeksen vipu fysiikaksi.

    Ja kukako pettää ? Sisäpiiriläinen sukulainen joku Luishan se Herttua oli. Rupesi lunastuttamaan. Bank run eli talletuspako, siis kuin Northern Rock 2007 ja sitten tsunami. Vallankumous siirtyi mies- tai ylimyspolven pari myöhemmäksi.

    Sitten meni vain 80 vuotta ja Economistin Bagehot kertoi lyhyesti mitä valtionhoitajien pitäisi tehdä jos -kun- kapitalismin rahakone keittää ja hirttää kiinni. Häntä on seurattu viimeksi 2008. Mutta välistä unohtui kuten 1929-32 kunnes äänestettiin -33 Saksassa ja USAssa uudet miehet ritareiksi.

    Nyt on taas aika uus. Viimeistään sota 1914 näytti että puute on harhaa. Tykkiä manttelia ruokaa lentokonetta tutkaa tankkia on ja ellei, niin oitis keksitään panssaridivisjooniksi saakka. Kaikkea on paitsi rotareita. Olihan niitäkin mielenhoureissani viime torstaihin saakka. Onneksi minua eikä luulemisiani oteta lukuun.

    Valehtelin Hesaristakin. Ihan uusimmassa Kuukausiliitteessä Saska Saarikoski ja Janne Saarikivi yltävät syvyyksien ytimiin ja panevat silmillemme isointa ihmisjärkeä mitä on. Jos silmientakainen graniitti ei lohkea, niin se on Pisan ansio eikä Jannen tai Saskan vika. Parasta mitä tästä kesästä sain. Tiedä sitten jos paranee kun torstaina painelen katsomaan Kalevi Keihänen showta. Nastolassa pelaavat viimeisiä kierroksia.

    Washington Postin osti Amazonin Jeff Bezos ja Newsweekin Michael Bloomberg. Jälkimmäisen Businessweek Bloombergia lukee mielellään. Se on selkeä ja relevantti.

    Vielä pitää sanoa Tuurista. Miehen faktajärkäle UPM:stä on komea, mutta uusin ehostus puuttuu kun Jussi Pesonen on taas keksinyt itsensä uudelleen. Vai ilmastoVilmako sen keksi.

    Vai ottiko Liliuksesta mallia. Tämähän keksi Fortumin pohjoismaiseksi pörsssiksi ja nosti Suomessa vähittäishinnat. Mauri Pekkarinenkaan ei pysynyt perässä. Läksikin Brysseliin ja nyt syventää hiilipäästö-pelikenttää. Koskematon metsä se vasta tuottaakin ja tuottot voi siirtää Uruguaihin metsäpellon kiertotaloudeksi, mitä nyt osinkoa ulos päästää. Tästäkin oli Hesarissa lipsahdus kevättalvella kun toimittaja oli kuullut UPM:n uudesta arvonlisäys strategiasta, kai tiedotustilaisuuden jatkoilla. Missä niitä muuten pidetään kun Königiäkään ei enää ole ?Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  7. Post esitettiin Suomessa. Tiedän sen koska itse kävin sen katsomassa finnkinon teatterissa ja oli kyllä hyvä elokuva

    VastaaPoista
  8. The Post -elokuvan Suomen ensiesitys oli 2.2.2018, ja sen maahantoi Nordisk Film. Nostin sen vuoden parhaiden elokuvien listoille. Elokuva sai innoituksensa Katharine Grahamin muistelmista. Bloggasin ensi-iltakierroksella: https://anttialanenfilmdiary.blogspot.com/2018/04/the-post.html

    VastaaPoista