Sivun näyttöjä yhteensä

28. elokuuta 2019

Lipas



Eilinen Mannerin runo oli lippaastani. Ennen ajattelin, että runokokoelman puuttuminen verkosta on sääli. Nykyisin ajattelen, että se on jokaisen oma asia.

Jotkut keräävät taidelasia. Olen kuullut. Ennen aikaan eräät keräilivät harvinaisia kirjoja. Taisi niitä olla minullakin, mutta vain pari sataa. Olisiko nyt muuta kuin Hellaakosken ”Jääpeili” ja Leinon ”Helkavirsien” ensimmäinen osa, koska ne ovat esineinä niin kauniita ja sisällöltään niin kovin hyviä. Ja Gunnar Björlingin  varhaisia kokoelmia ja jotain.

Yleensä olen kirjoittanut tekstit ensin kynällä mustiin vahakantisiin vihkoihin ja sitten koneella.

Kullanarvoinen vihje – etenkään runoja ei sitten kannata skannata. Omat julkaistut runoni olen skannannut ja sitten kun niitä tarvittiin uudelleen painettaviksi, kävi ilmi, että tekstintunnistuksen virheiden korjaaminen oli paljon ikävämpää ja hitaampaa kuin uudelleen kirjoittaminen. Serkkuni, faktori, sanoi että kyllä kustannusliikkeissäkin mieluummin kirjoitetaan uudelleen kuin luotetaan OCR-ohjelmiin, myös proosassa.

Mannerin Ruth Ellis sisältää sen yksinkertaisen oivalluksen, että rikoslaki oli (ja on) barbaarinen. Enää ei murhaa ja murhaa rinnasteta edes lakitekstissä. Aika kauan lapsenmurha, nykyisin lapsensurma, josta on kysymys, jos äiti surmaa vauvan synnytyksen yhteydessä tai kohta sen jälkeen, rangaistaan lievemmin, ja peruste on synnytyksen aiheuttama täysin poikkeuksellinen henkinen ja ruumiillinen tila. Niinpä Ruth Ellis -tyyppinen henkirikos, jota monissa maissa sanotaan intohimorikokseksi, on kyllä eri asia kuin ihmisen surmaaminen kiduttamalla jonkin edun saamiseksi.

Ensimmäinen koneella kirjoitettu rengaskirja runoja ja tekstinpätkiä on vuodelta 1961.

Kerran yritin selittää ystävälliselle korkeimman oikeuden jäsenelle, miten hienosti Fröding esittää ajatuksen runosikermässä kuningas Erikin lauluista, siis sen saman, josta Ture Rangströmin säveltämä ”Klunkom, Welam Welamson” on tutuin, ja kieleltään vaikein, koska Fröding luuli kirjoittavansa 1500-luvun kieltä (så klunkom och sjungom, åt Hecklon vi kommom). Tuo sijamuto lienee monikon optatiivi…

Fröding kirjoitti ”Mät mej ej med mått…” Laulu Kaarinalle vankilasta. Kaaria oli Karin Månsson eli Kaarina Maununtytär.

Älä tuomitse minua kohtuuden mukaan.

Mät mig ej med mått, men vät mig med tårar,
en dåre är jag vorden, en dåre ibland dårar.

Skön var min krona och härligt var mitt rike,
jag haver varit konung och kejsarens like.


Olen rikkonut kruununi ja särkenyt maani ja häväissyt ne, jotka olivat uskollisimmat kaikista. Kohtuus ei auta – sillä kohtuudella olen ansainnut rangaistukseksi ikuisen tuskan. Anteeksi.

Lisiä oikeusfilosofiaan: kohtuus vaatii, että hänet tuomitaan rangaistukseen. (Näin meillä tehtiin eräissä kuuluisissa oikeudenkäynneissä sotien jälkeen.) Lakimiehenkin tulee tietää, että on helppoa valita oikean ja väärän eli hyvän ja pahan välillä. On vaikea valita kahden pahan välillä.

8 kommenttia:

  1. Mä nyt sanoisin et.onneks tajusin painuu matalaks..

    E4äs tarina pukuhuonepuolelta kertoo tästä päänsä varjelemisesta, noh - kai se ainakin.kertoo työpaikkademokratiasta mutta kerron sen sittenkin. Vanhemmat koneistajat lähettivät sarviviinojensa rohkaisemina tulokkaan kysymään sököporukoihin kuulumattomalta reippailijalta kuinka on; voisiko saada tietää.erään seikan? Hän tuoksuu selvåsti viinalle, ja joka aamu.. kuitenkaan hänen työssään se ei kertakaikkiaan näy mitenkään, moitteetonta kappaletta. Krapula, ei. Ei sinnepäinkään...

    - Terve, kuule. Nuo tuolla pyysivät voinko kysyä erästä seikkaa, kas kun -.

    - Älähän huoli, annahan olla, arvaanko oikein, viinan tuoksuako he..?

    -.Sitä juu.

    - He! No. Kaipa ne pittaa päästä jännittämästä. Katsos, ei siin mittää mut se on vähän nolo juttu.

    - ?

    - Kärsin katsos hilseestä.

    - ?

    - Noh.. pesaisen aamuisin tukan votkalla. En juo!

    - Ai. Ai sekö auttaa?

    - Ei vähääkään mutta.mulla on todella hipeät hilseet.


    VastaaPoista
  2. Korjataan ed juttu -
    hipeät po. hilpeät.

    Tiijä miteppäi tän vimpaimen kans oikeen sais siistiä tekstiä kun ruutu on rutussa ja pöksytkin rispaa. Lisäksi lapaa kolottais ja laiskottaa.

    Millä mitalla te mittaatte, sillä mitalla jnöp. tai jtn.

    Tarkistan tämän kyllä kunhan saan suuremman kappaleen käpäliini. Tämä eräs kpl on käynyt sodat ja muut. Sitäpaitsi se on kyökin puolella, maustehyllyn vieressä. Siihen sopisi 2450 MHz tutka-aallotin mutta en tahdo sellaista joten kirjahyllyhän se.

    Vahdittu vesi kiehuu hitaammin, olen aivan varma.

    VastaaPoista
  3. Pitkäaikaisen kokemukseni mukaan riippuu kyllä suurestikin mm. tekstilajista ja kirjan fyysisestä formaatista, onko OCR:ääminen vai manuaalinen puhtaaksikirjoittaminen parempi vaihtoehto. Kokemusta kaikista on: olen mm. puhtaaksikirjoittanut Jouko Tyyriä, OCR:ännyt Musilia ja oikolukenut toisten OCR:äämää Päätaloa ja Nabokovia.

    VastaaPoista
  4. Fredrik Hertzberg julkaisi viime vuonna mielestäni erinomaisen, hyvin taustoitetun elämäkerran Gunnar Björlingistä ja tarkan arvion hänen teoksistaan, "Mitt liv är ej i orden, Gunnar Björlings liv och verk." Björling oli "strykningens mästare" ja loppua kohti runot olivat yhä riisutumpia Helene Schjerfbäckin tapaan. Suuri modernisti, mutta elämästä riitti myös paljon kerrottavaa: "Björling som ung socialist, aktivist, auskultant, filosof, profet, mystiker, modernist, växelryttare, mentor, recitatör och erotiker."

    Jörn Donner on tiivistänyt GB:n elämän ja tuotannon näin: "Han var föga läst, föga trodd men mycket älskad." Oman elämänsä nykyisellään Donner oli kustantajan syystapaamisessa puristanut aforismin tapaiseksi: Arbetslust: ingen, reslust: ingen, livslust: kanske litet, läslust: mycket. Kirjasuunnitelmia kuitenkin on, kuinkas muuten. EG

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikähän tuon alkuosan nielaisi? Siitä voi arvuutella, kukahan GB oli kyseessä, nuori sosialisti, aktivisti, auskultantti, filosofi, profeetta, mystikko, vekseleillä eläjä, mentori, lausuja, erootikko ja tietenkin suuri modernisti. EG

      Poista
  5. OCR-ohjelma oletusasetuksin tuottaa useimmiten soopaa. Skannauksen asetukset pitää kokeilemalla säätää luettavalla medialle. OCR-Ohjelmat, ainakin paremmat on mahdollista opettaa tunnistamaan kirjamet - kirjasinleikkauskohtaisesti - paremmin. Silti mark 1 eyeball - tarkistus tarvitaan. Ei oikolukuohjelma voi tietää onko kysyseessä Väinö Väärälä vai Vaino Vaarala - ihminen ainakin oletuksena muistaa kumpi hemmo mainitaan tekstissä aiemmin tai ainakin osaa kansallisuudesta päätellä. Oikolukuohjelmaakin voi opettaa, kumpi oikein: Tytti Isohomokana vai Tytti Isohookana.

    Parempi virsta vaaraa kuin vaaksa väärää - vai miten se nyt meni.

    ITC-heppu

    VastaaPoista
  6. Lippaassa on puolensa, etu ja taka.
    Rullaa voi pyöräyttää, toivoa,
    tai ei, tyhjän osua kohdalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vain vyösyöttöiset vekottimet ovat jännittäviä.

      Poista