Sivun näyttöjä yhteensä

17. huhtikuuta 2018

Koottava talo



45 vuotta sitten tämä kahdeksan talon kylä rakennettiin. Kolmessa talossa on alkuperäiset asukkaat, neljässä samat monen kymmenen vuoden ajalta. Valokuvissani Jorvaksen lastentarhaan lähtijät ovat nyt täyttäneet 50 vuotta. 

Takennukset ovat teollisesti esivalmistettuja pientaloja. Tuohon aikaan markkinoilla oli Domino ja Bungalow. Valitsimme jälkimmäisen.

Tarkoitus oli rakentaa paljon taloja, ja kunta suhtautui kaavoittajana myönteisesti. Viisikymmentä!

Kunnan myönteisyys virttyi nopeasti. Osayleiskaavan mukaan tuohon saisi kymmenen tai kaksikymmentä tonttia. Se on vähän, kun vieressä on sähköjuna ja moottoritie, joita molempia pääsee puolessa tunnissa Helsingin keskustaan.

Kirkkonummen kuntasuunnittelun horjumaton periaate on ollut ailahtelevuus ja järkähtämätön ammattitaidon puute. Alueen piti imhimillisenä Porkkalan vuokra-alueen palautuminen Neuvostoliitosta vasta 50-luvun lopulla. Muualla pääkaupunkiseudulla moskova-tyyppinen aluerakentaminen oli kokoomuksen ja sosialistien suuri hanke. Nyt niitä taloja puretaan ja home-ja kosteusongelmat ovat suuria.

Meillä ei ole ollut kosteusongelmia. Puiset rakenteet ovat yllättäen edelleen terveitä, ja putkiremonttikin onnistui nopeasti ja halvalla. Viemärin ja kunnan veden kanssa oli ongelmia, joista saamme syyttää myös itseämme.

Ongelma on talojen vain järkevä markkina-arvo ja omituinen sijoittelu. Meillä on ylimääräistä, kaavoittamatonta maata 5,5 hehtaaria ja asumme siis metsässä. Kävelymatkan päässä lienee pääkaupunkiseudun lähes ainoa aito ja toimiva maatila.

Toisaalta Kirkkonummen kunta pilasi kirkonkylän. Se oli vielä hiljan ihan sievä. Nyt  juhlapaikalla on erikoisen ruma pysäköintitalo, joka peittää näkyvistä keskiaikaisen kirkon. 

Olen kaupitellut itsekkäistä syistä aluetta etenkin tuetun asumisen kokeiluun. Täältä voisi löytyä jopa asunto ammattilaiselle, jollaisen tarve alkaa pikku hiljaa tuntua. Ei kiinnosta sijoittajia. 

Puurakenteiset modulitalot, jotka siis tekevät nyt uutta tulemistaan, kehitettiin Saksassa 1920-luvulla (Bauhaus, Mies van der Rohe). Alkanut muoti kaatui Suomessa 70-luvun öljykriiseihin. suotta.

Meistä ei ole esimerkiksi. Hankkeemme oli hiukan romanttinen. Toimimme itse rakennuttajina. Palkkasimme itse kirvesmiehiä. Yhteisöllisyys oli muotia 70-lvulla, ja malleja haettiin muun muassa Tanskasta. Lisäksi ajankohta aiheutti poliittista pulinaa; ainakin jotkut kunnan isät luulivat, että tällä on stalinistinen solu. Ei ollut.

Asia oli päinvastoin. Asukkaat olivat nuoria ja asiantuntijoita. Perusjoukosta neljästä tuli professoreita ja lisäksi ainakin kaksi oli hyvin selvillä alasta. Silti esimerkiksi yhtiölainan saaminen oli tuskan takana. 

Hankkeen keskeinen toteuttaja arkkitehtinä oli Heikki Kukkonen. Pitäisi ehkä teettää muistolaatta. Väittäisin että silloiset oivallukset olisi syytä ottaa esiin. 

11 kommenttia:

  1. Niin,

    Itse seurasin äitini ja anoppini sekä sen yhteisön tuetun asumisen vaiheita. Ikkunasta haluttaisiin katsella elämää ja liikennettä ulkopuolella vaikka itse ei enää voisi eikä haluttaisikaan siihen runsaammin osallistua. Jos liikkuminen vielä onnistuu niin Ison Omenan asunnot olisivat siihen parhaita tosin ovat hinnankiroissa. Mene pois melun ja hälyn keskeltä ja katso mikä rauha kätkeytyy hijaisuuteen -sanotaan ikiaikasessa riimissä. On paljon heitäkin ja yhteisöjä myös työikäisille. Itse ajattelen viihtyväni korkealla töyräällä katsellen alapuolella heilimöivää viljapeltoa ja hiljaa väreilevää järven selkää. Toisella puolella hyvin äänieristettyä taloa olisi pikkukaupungin tori jonka tuttujen ihmisten kanssa voisi halutessaan vaihtaa poliittisia ja ajankohtaisia kuulumisia. Tälläistä vaan ei taida ollakaan. Savonlinna? -Murphy_

    VastaaPoista
  2. Kannattaa googlata Walter Segal. Suomessa "avoimiksi elementtijärjestelmiksi" muotoutuneet ajatukset taitavat aika suurelta osalta olla lähtöisin häneltä. Englannissa taloja rakensivat jopa yksinhuoltajaäidit.
    Suomessa kaiken pitää nykyään olla yli kuusikerroksista ja jonkin lyhenteen toteutettavissa.

    VastaaPoista
  3. No jos rautatieasema on vieressä, ei sellaiselle paikalle tietenkään ole syytä rakentaa väljää omakotitaloaluetta. Sen nyt luulisi vanhan tohtorinkin tajuavan, vaikka oma lehmänsä nyt ojassa rypeekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähellä se rautatie on, mutta ei ihan vieressä sentään. Kymmenen minuutin kävelymatka, juosten viisi.

      Poista
  4. Kun on lukenut 1960-70-lukujen vaihteen historiaa, on hiljakseen tajunnut, että äärivasemmistolaisuuteen rinnastettiin aika paljon sellaista ajattelua, joka on itse asiassa länsimaista valtavirtaa. Esimerkiksi suomalaiset vankila-, mielisairaanhoito-, sosiaalihuolto-ja peruskoulu-uudistukset seurasivat hyvin pitkälti yleisiä länsimaisia suuntaviivoja. Peruskoulumme esikuvana on enemminkin Kalifornia kuin Itä-Saksa, vaikka vain ruotsalaiset uskalsivat kopioida mallin kokonaan.

    1970-luvun yhteiskunnalliset uudistukset veivät meitä lähemmäs länsimaiden valtavirtaa ja kauemmas neuvostotyylisestä pakkoyhteiskunnasta. Eli jos sinua ja muita alueenne rakentajia, jotka olitte siis juuri näitä uudistuksia eteenpäin vieneitä liberaaleja porvareita ja valkokaulusdemareita, luultiin taistolaisiksi, eivät luulijat ole olleet erehdyksessään yksin. Sama luulo on vallalla monella taholla edelleen.

    Sivunmennen voin mieluusti ja täydellä sydämellä yhtyä puuelementtirakentamisen ylistykseen. Itsekin asun suurelementeistä kootussa puisessa omakotitalossa. Menetelmällä saa nopeasti ja tehokkaasti kuivan rakennuksen. Omassa kodissani oli vesikatto paikallaan samana iltana kuin talo pystytettiin. Näkisin, että tehokkuuden ideaali saavutetaan juuri suurelementin kohdalla. Tilaelementtirakenteisen talon ongelmana on se, että kuljetus-ja asennusvaiheen kuormat voivat helposti rikkoa kosteussulut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin 60- ja 70-luvut eläneenä ja hyvin muistavana on sanottava, että silloinen todellisuus oli tietysti aivan valtavan paljon moni-ilmeisempi kuin joistakin jälkikäteisistä arvioista voisi päätellä. Kyllä me mielestämme elimme vapaassa länsimaassa täysin ihmisoikeuksin. Ulkopolitiikassa pidettiin kieli keskellä suuta kuten nykyisinkin.

      Jopa vahva vasemmistolainen mediahegemonia vertautuu erittäin osuvasti nykyiseen punaviherhegemoniaan, jossa vallitsee yksi totuus, jonka arvosteleminenkin on fasistista taantumuksellisuuta tai tyhmimpien mielestä jopa rikos. Silloin se oli sosialismi ja nyt se on monikulttuurisuus.

      Ja tuskinpa Kemppistä naapureineen pidettiin taistolaisina asumistavan takia, vaan siksi että he olivat edistykselliseksi tunnettua nuorta ja äänekästä kulttuuriväkeä.

      Poista
    2. Vähän tähän samaan liittyen, oliko se Jan Blomsted, joka jossakin esseessään aikoinaan havainnoi, kuinka "vapaan markkinatalouden, yksilöllisen, demokraattisen" lännen vahvuus oli sen suuri yhteisöllisyys (vrt. nuorisokulttuuri, viihde, muoti, ym.); ja sosialismin, yhteisölliseksi kuvitellun, romahdutti se, että siellä kaikki olivat "yksinäisiä, orpoja, piruparkoja", omasta leipäpalasta kamppailevia. Olemme ajatelleet, että "lännen" vahvuus oli yksilöllisyys, "sosialismin" heikkous yhteisöllisyys. Asia oli päinvastoin.

      Poista
  5. Ei huolta Suomen asemakaavoituksen ja kauunkisuunnittelun tasosta. SAFA (Suomen Arkkitehtiliitto) järjesti juuri vuosikokouksensa Oulussa teemanaan 'Genius Logi'.

    VastaaPoista
  6. Konttaava talo, Liikkuva linna, japanilaisia piirrettyjä.

    VastaaPoista
  7. Panin linkin tähän kirjoitukseen eräälle kirkkonummelaiselle tuttavalleni ja sain melko kipakan vastauksen: "On se hyvä, kun edes joku arvostelee tätä Kyrsälän rakentamista, mutta miksei Kemppinen kirjoita kirkkonummen sanomiin? Blogeja eivät kaikki lue, eivätkä varsinkaan täkäläiset päättäjät- tai jos lukevat, eivät ole moinaankaan. Kemppinenkin olisi voinut tehdä jotakin siinä vaiheessa, kun suunnitelmat keskustan pilaamisesta tulivat julki, mutta en muista hänen kumppaneineen mitenkään olleen esillä."

    VastaaPoista