Sivun näyttöjä yhteensä

9. huhtikuuta 2018

Tikka


-->

Palokärkiä täällä on ollut vuosikymmeniä, ja muita tikkoja. Sekään ei ole ensimmäinen kerta, että joku innostuu tosissaan pellin palasta. Siihen on varmaan selitys, jonka moni tuntee. Minä en tunne.

Aurinko on nyt hyvä kello. Ennen puolta kuutta kahvi tahtoo olla juotuna. Pian sen jälkeen tikka aloittaa ja jatkaa pitkälle puoleen päivään.

Kävin valokuvaamassa sen pellin ja otin sen tähän kuvaksi. Mieleeni tuli kaivos tai konttorityö. 

Hämmästyin, kun en siis tiennyt mitään Varlam Shalamovista. Nyt minulla on jo Kindlenä Penguinin englanninnos ”Kolyma Tales”. Eri muodoissaa saa myös The New York Review of Booksin klassikkojen sarjaan. Katsokaa tekin. ”NYRB classics”. Välillä olen miettinyt, kuka nämä mahtaa valita.

Tein hiukan listaa, mitkä pitäisi ostaa ja lukea. Kun olin päässyt sataan kirjaan, olin valinnut sata.

Kuka ei tietäisi, että se kaanoni, joka käydään tavalla tai toisella läpi myös yliopistolla, ei koostu parhaasta kirjallisuudesta. Henkilö joka uskoo parhaaseen kirjallisuuteen ja luetteloihin sellaisesta, on onnen  omiaan tuomittavaksi esimerkiksi professoriksi.

Hieno kirja ja sen lukija on liikkuva yhteys, eräänlainen kone. Juuri Shalamov taisi toistaa, ettei kirjan ensimmäisen lukemisen kokemusta korvaa mikään, ei esimerkiksi sen toinen lukeminen tai väitöskirjan kirjoittaminen siitä.

Joku muu, sanoisin että Lagercrantz Ruotsista oli kai saanut tehtäväkseen markkinoida oudompaa komitean valintaa eli siis vuoden nobelistia, ja kirjoitti, että hän kadehtii ihmisiä, jotka ensimmäistä kertaa elämässään tutustuvat tähän kirjailijaan, jonka nimi on Isaac Bashevis Singer. Unohtamistani syistä, jotka saattoivat olla pakottavia eli henkilökohtaisia, aloin suomentaa paljon Tammelle. ”Shosha” oli ensimmäisiä. Ylimalkaan käsittääkseni, mistä on kysymys, luin paljon Singerin teoksia ennen kuin aloitin.

Tuossa tapauksessa mainosteksti oli aiheeton. Senkin jälkeen kun olen toden totta suomentanut muun muassa Singerin novellit (Vanhaa rakkautta, Kuin oma poika) ja paljon muuta ja vilkuillut sivukäännöksiä muihin eurooppalaisiin kieliin ryhtymättä kuitenkaan opettelemaan jiddišiä, unohdan heti häpeän ja himon enkä muista, onko suomentaja ollut Liisa Ryömävai olinko se minä, koska teksti on niin hyvää.

Ei ole tikkaa ettei taulua ja puhkeavan metallin ääntä.

Nyt käsitän Shalamovista, miksi pidän niin Singeristä. Kolme viikkoa pohjoista tekee ihmisetä elukan, sanoo Shalamov, mutta mainitsee myös, etteivät eläimet pysy hengissä Kolymassa, eivät hevosetkaan kestä. Syy saattaa olla se, ettei hevonen kai osaa inhota.

Shalamov, joka siis näyttäisi olevan samaa käsittämättömän korkeaa tasoa kuin Camus tai Orwell parhaimmillaan, muuten esittää verkostakin löytyvissä muistiinpanoissaan (What I Saw and Learned in Kolyma Camps), että jos Stalin olisi tuominnut syyllisiä tai tavoitellut jotain oikeaa surmauttaessaan ainakin 23 miljoonaa Neuvostoliiton kansalaista, hän ei olisi kestänyt vallassa kahta päivää. Shalamovin mielestä venäläisyyden perushimo on ilmiantaminen ja itsesääli (uhriutuinen) sen johdosta. Ajankohtaista?

12 kommenttia:

  1. Enpä usko että tuo pelti olisi joutunut tikan uhriksi, pikemminkin "Tikkaosken mannekiinin". No, tuskinpa Tikkkoskella haulikoita sentään tehtiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tikkakoski valmisti yhteen aikaan ainakin haulikkorihlakkoa, mutta tuohon pellinpalaan lie Baikalilla tai Suhulilla (ei kai pyssyn merkillä lie väliä?) pamautettu n. 4 millin hauleilla. Käpytikan tahi palokärjen nokalla ei ohuempaankaan alumiinipeltiinkään saa minkäänlaista koloa, mutta eipä sitä ole vissiin väitettykään. Tikan "siipivaralta" säveltämästä, helisevän vasken äänestä lienee tarkoitus praatatata ;)

      Poista
  2. Televisiodraama Leninin testamentti oli myös vaikuttava kokemus (Venäjä 1993, 12 osaa, Suomessa Yle Teema 2010). Se perustui Shalamovin elämään alkaen 20-luvun aktivistista aina sairaalan kroonikko-osastolle Neuvostoliiton marssiessa Afganistaniin. Kolyman kertomuksiin keskittyminen olisi kaiketi ollut katsojalle liian painostava kokemus. Katselumahdollisuus uudestaan (tai ensi kerran) lienee vähäinen, mutta kannattaa silti yrittää.

    VastaaPoista
  3. Tikan kulttuurinen ansio on demonstroida musiikin tenhovoimaa suvunjatkamisen ja muitten asiaankuuluvien ilojen peräänkuuluttamista mahdollisimman laajalle myötätuuleen. Peljästykää urokset, hemaistukaa naikkoset, tällä rumpali-remulla on pellit ja high-hatit. Pois alta kuivan puun nakuttajat.

    Itse tosin alan vieroksua räikkyvää jatsirummutusta jokahisen yleisökappaleen taustalla, koska siitä selviää yksinkertainen konekin. Itse jatsikin tarvitsee vain kontrabasson, todistaa Peterson.

    VastaaPoista
  4. Tikkaherra haluaa keväällä herättää maksimaalisesti huomiota ympäristössään. Keloutuneiden ikihonkien puuttuessa kulttuurimaisemasta, on pakko hyväksyä samaan tarkoitukseen eri syistä tolppiin naulailtuja alumiinipellin paloja. Varsinkin tolpan päässä oleva vähän irrallaan oleva hattu on mainio kaikukalvo. Reikiähän siitä syntyy, kun innostuksissaan oikein kovasti koputtaa.

    Eiliseen kuvaan liittyen tarjoan tutustumiskohteeksi "Teknillisiä taulukoita kauppaa ja teollisuutta varten" Tekijä on Hjalmar Ström.
    Keskuskirjapaino, Helsinki 1953. Kuudes uudistettu painos. Ensipainos on vuodelta 1923.
    Teoksen laadun takeena on kirjoittajan esipuheen lause, "Tekn. tri Henrik Ryti on tarkastanut kirjan suureiden ja yksikköjen muodollisen esitystavan suhteen sekä laatinut eräitä muuntotaulukoita, mistä haluan lausua parhaat kiitokseni."

    Kirjasta selviävät ilman internettiä bushelit ja fathomit ynnä muut kuin vettä vaan.
    (Vanha Tippavaaralainen sanonta)
    P. Tammi, kaikenlaisten kirjojen ystävä

    VastaaPoista
  5. Tutussa keskisuomalaisessa kunnassa palokärki on saanut nimen honkakoro. Huippuhieno, kuulohavaintoon perustuva, kuvaava nimi ja sana.
    '
    Samassa kunnassa opin sanan hangenkuoret. Sen käytöstä sain toisaalla osakseni voittopuolisesti nälvintää. Liian hyvä ja osuva sana verrattuna "hankiaiseen"
    - Hangen kuoret - hienoa kuulla se sana aina keväisin, kun käyn tervehtimässä Keski-Suomessa tuttuja ja sukulaisia.

    VastaaPoista
  6. Ensimmäinen täydellinen englanninnos tulossa kesällä, ei kannata ostaa Pingviini-painosta. GP6N4gQVyMx9x@=s89'Ge7D68GngR962

    VastaaPoista
  7. On muuten jotain käsittämättömän hienoa siinä, että maailmassa on niin paljon erinomaista kirjallisuutta, jota ei ikinä ehdi lukea. Eikä koskaan voi etukäteen tietää, mikä juuri minuun kolahtaa. Luetaan, nautitaan.

    VastaaPoista
  8. Muistan lukeneeni tapauksesta jossa palokärki kävi säännöllisesti hakkaamassa erään puukirkon seinää, niin kirkkoherra ampui sen kuoliaaksi, ilmakiväärillä. Kun ei muutakaan keksinyt. Tarkoitus pyhittää keinot, sanotaan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ko Palokärki naputteli Kittilän Kaukosen hautausmaan kappelinseinää ja seinän paikkaamiseen kyllästynyt herran palvelija sen ilman oikeudenkäyntiä kävi työmaalleen teloittamassa.

      Erno Paasilinna kirjoitti tämän Palokärjen murhaajasta kirpeän satiirin, mutta en nyt sitä tähän hätään löytänyt vaikka tarpeellista tällaisista tekosista muistuttaminen yhä aina vain olisi.

      Poista
  9. Savon puolessa pelkkä koro tarkoitti jotain pienempää tikkaa: "koro huutaa pitkää kevättä" oli sanonta kun takominen kevätaamuisin kuului. Olen miettinyt mikä viisaus tuohon liittyi, ehkä se että kylminä ja kuulaina keväinä äänet kantoivat pitemmälle kuin tuulisina ja sateentuhruisina.

    VastaaPoista
  10. "Shosha" oli hämmästyttävän hyvä, totesin luettuani sen joskus viime vuonna, sillä pari kauan sitten lukemaani Singeriä eivät olleet tehneet erityisempää vaikutusta. Ehkä niitä on monen tasoisia, tai sitten ymmärrykseni oli kehittynyt.

    Parhaita muistoja lapsuudesta ja nuoruudestakin on jonkin todella hyvän kirjan ahmiminen. Toisella lukemisella kiinnittää huomiota uusiin puoliin mutta saattaa pettyäkin, varsinkin jos aikaa on kulunut - tämmöinenkö tämä olikin? EG

    VastaaPoista