Sivun näyttöjä yhteensä

15. huhtikuuta 2018

Jugemens d’Oléron



Ei se Internet niin paljon auttanut. Opetin ennen että Euroopan keskiajan asiakirjoista on summittainen tieto alle kymmenestä prosentista. Summittaisella tarkoitan, että jollain suonikohjuista kärsivällä saattaa olla hatara mielikuva, missä päin sellaista voisi olla.

Vanhemmista asiakirjoista ehkä 5 prosenttia on inventoitu, ja se tarkoittaa parhaassa tapauksessa niputtamista merkinnöin sisällöstä.

Löysin vuosi sitten painetun lähteen ja lopulta saman digitoituna. Näin miten tärkeä se oli. Niinpä se valui mielestäni ja joutui melkein hukkaan.

Kun nyt teen tätä käsityötäni eli kaikkien blogieni bruttokeräämistä kovalevyille, muistin miten muisti toimii. Tiedoston nimeä en ollut saanut mitenkään mieleeni, mutta vastaan tullut ”Pardessus Collecion I” riitti.

Tuo kirja – ei saman tekijän kauppaoikeus – vetää jalat alta oikeushistorialta ja suurelta osalta juridiikkaa.

Kerran yritin ryhtyä kollegan kanssa keskustelemaan, eikö tekijänoikeuden ydin olekin kompetenssisäännöissä eli kelpoisuuden kuvailemisessa. Keskustelua ei syntynyt, koska professoriystäväni sanoi ”entä sitten”. 

En edelleenkään jaksa innostua ihmisistä, jotka eivät jaksa innostua. Eivätkä ole koskaan jaksaneet.

Oléronin tuomioiden kieli ei ole ylivoimaista. Se menee näin:
…Il avient que le mestre d’une neef coupe son mast par force de tempeste; il doit appeler les marchantz et lor monstrer que lor convient couper le mast pour saufver la neef des darrées (a); et ascunes foiz avient que l’en coupast gables et lesse ancres pour saufver la neef et les darrées. Ils (b) deibvent ester contés livre à livre comme giect; et y deibvent partir les marchantz…”

Käsikirjoitus on vuodelta 1179, kokoelma säännöiksi muokattuja välimiesoikeuden päätöksiä. Käsitys jonka mukaan yhteisen investoinnin riskit ja määrätarkoitukseen kootun omaisuuden, kuten rahdin, hallinnoimisesta erinäisissä odottamattomissa tilanteissa, olisi kehitetty Genovassa Pyhän Hengen huoneissa tai peräti vasta Venetsiassa, kaatuu tähän. Ranskan Atlantin puolella oli vakiintunut käytäntö, jossa kaupankäynnin edistämiseksi ratkaisuja oli nopeutettu ja ne oli irrotettu hajanaisesta lainsäädännöstä.

Abulafia oli ehkä oikeassa arvatessaan, että keskeiset oikeudelliset säännöt periytyivät etruskien edeltäjiltä, etenkin Sardinian ja Marseillen seudulla pronssikaudella kukoistaneen kauppapaikan käytännöistä.  

Kysymys on kompetenssisäännöistä. Uskonnot ja harhaluulot ovat kuorruttaneet päälle satunnaista ainesta ja onnettomuudekseen vain huonoalatinaa osanneet saksalaiset 1800-luvun alun miehet nielivät kaiken purematta.

Tässä on myös englantlaisen (ja hollantilaisen) common law’n alku ja samalla kuolinisku idealismille, toisin sanoen Kantin ohella Hegelille (ja siis Marxille), joita kiinnostivat enemmän sanat kuin ankkuriköydet ja mastot (tai lastina ollut oliiviöljy ja viini). Eivätkä tätä lähdettä muuten tunne historioitsijatkaan. – Pardessus oli niin vanhaa polvea, että osallistui omin jaloin Ranskan suureen vallankumoukseen 1789.s

5 kommenttia:

  1. Eikö Caesar sanonutkin jotakin tämäntapaista: "Minä hallitsen maata, mutta Rhodoksen merilait hallitsevat meriä."

    VastaaPoista
  2. Mitä?!? Etkö ymmärtänyt ranskankielistä sitaattia? No niin, SaiPa blogisti jälleen kerran osoitettua, että hän on fiksumpi kuin sinä. Tämä on tekstien taka-ajatuksellinen motiivi kautta linjan; kirjoittaja suorastaan piehtaroi omhväiyydessä, jota jotkut lukijat vielä lietsovat, vilittömästikö vai ketun häntä kainalossa eli ironisesti, satiirisesri ja/tai pilkallisesti.

    VastaaPoista
  3. Sanoiko Caesar noin Rhodoksen merilaista? Mielenkiintoista!

    Encyclopedia Britannia sanoo näin Rhodoksen merilaista:

    "Rhodian Sea Law, Latin Lex Rhodia, body of regulations governing commercial trade and navigation in the Byzantine Empire beginning in the 7th century; it influenced the maritime law of the medieval Italian cities.

    The Rhodian Sea Law was based on a statute in the Digest of the Code of Justinian commissioned in the 6th century and on maritime customary law originating on Rhodes in ancient times. The regulations concentrated on the liability for the cost of lost or damaged cargo. Cargo loss was greatest during storms, when part or all of it had to be thrown overboard in order to save the ship. Large amounts were also lost to piracy; from the 7th century on, there was increased danger of sea raids by Arab and Slavic pirates. Thus, the maritime law served as a form of insurance, dividing the cost of the losses between the shipowner, the owners of the cargo, and the passengers.

    Rhodian Sea Law persisted in influence, if not in actual practice, through the 12th century. In the 13th and 14th centuries, Byzantine sea commerce dwindled, and eventually the law became obsolete."

    VastaaPoista
  4. Tämä oli lainaus Rhodoksen erään kaupungin matkailutomiston esitteestä. Merilait oli säätänyt kaupungin tyranni (yksivaltias, ei vielä silloin hirmuvaltias) joskus vuosisatoja e.Kr. Sen jälkeen ehti paljon tapahtua - Tämä on hyvin epävarma tieto, kuten lainauksen muodosta pystyy päättelemään.

    Mutta mielenkiintoinen ja tarkemman selvityksen vaativa yksityiskohta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erittäin mielenkiintoista tosiaankin. Kiitos tästä uusia näköaloja avaavasta tiedosta!

      Poista