Sivun näyttöjä yhteensä

15. maaliskuuta 2017

Elämäntapaintiaani






Kirjaston tilaisuudessa tuttava sanoi, että kun heillä on ollut tämä sukupuolenvaihdos. Kohta hänen vaimonsa mainitsi samasta asiasta. Lopulta tuli siihen tulokseen, että teen lyönti- eli näppäilyvirheitä nykyisin myös keskustelussa ihmisten kanssa. Kyllä se näytti olevan sukupolvenvaihdos.

Voi sekin olla kipeä leikkaus tai sitten huomattava helpotus.

Aikojen muuttumisen näkee siitäkin, että otsikkoni on etäinen vitsi menneiltä päiviltä. Muistan sen tapauksen, jossa joku käytti tuota selitystä. Meniko se niin, että Suomeen oli tuotu intiaaneja jotka eivät sitten olleetkaan intiaaneja ja tuo oli esitetty selitys. Muutos on siinä, että monikin suuttuisi, jos joku puhuisi elämäntapasaamelaisista. Siellä on nyt sellaisia äänenpainoja, ettei Lappiin tohdi kohta mennäkään.

Kirjallisesti en missään tapauksessa halua ottaa kantaa siihen, mitä ”alkuperäiskansa” merkitsee. Ystäväni Lasse ainakin ilmoitti, ettei hän ole alkuperäiskirkkonummelainen, koska muutti tänne vasta 1938. Tietoni mukaan meidän kylällä asuu alkuperäiskansalaisia koko joukko. Mielestäni todisteeksi riittää, että viimeksi kuolleiden vanhusten isovanhemmat ovat syntyneet ja kuolleet täällä.

Taksissa en kertonut kuljettajalle, joka mainitsi miltä kylältä täältä hän on, että siellä asui kerran 1800-luvulla kätevä nimismies. Olisiko ollut oikeusjutuista puutetta, koska hän oli vähän väliä käräjillä tappelusta kappalaisen kanssa, naapurin lehmän kunnian loukkaamisesta tai muusta. Muistelen että hänet lopulta havaittiin syylliseksi ryöstömurhaan, mutta voi olla, että tuo kaikki olikin 1700-lukua, jolloin oli välillä erittäin sekasortoisia aikoja.

Meidän vanhojen mielestä olot olivat ennen erilaiset. Ajat olivat pahemmat, ihmiset raakoja ja kovasydämisiä ja toimeentulo tiukassa. Melkein kaikki on nyt paremmalla tolalla ja erikoinen kiitoksen aihe on nuoriso.

Kun tässä on jonkinlainen mahdollisuus päästä vertaamaan sadan vuoden takaisia ja nykyisiä lehtiä, ei tässäkään ole mitään uutta, että harvat puheenaiheet hallitsevat.

Viime vuosina olisi pitänyt aivan ahkerasti kohentaa mielenterveyttään muun muassa harjoittamalla ahkerasti liikuntaa.

Itse vastustan liikuntaa ja laajemminkin terveitä elämäntapoja. Mieltä hivelee nähdä nuoria kyyhöttämässä kännykän ääressä tunnista toiseen ja lähettelemässä toisilleen sanallisia ja kuvallisia pikaviestejä. Siinä säästyvät puukot ja käymälän seinät. Tosin puukkoja ja rautatieasemilla (laiturin toisessa päässä) ja puistoissa ennen sijainneita pisuaareja ei enää ole, yhtä vähän kuin puhelinautomaattien rivistöjä.

Nykyisin aika monella, minullakin, on vittuileva puhelin. Se keksii omasta päästään lähettää minulle loukkaavia viestejä, kuten ”aika liikkua”.

Omia asioitani varten kävin läpi Kustannusyhdistyksen tilastoja kirjojen myynnistä, joka siis on todella heikkoa ja koko ajan menee huonommaksi.

Selitys on yksinkertainen.

Kaikki ostokset ovat heräteostoksia. Elokuvan läpimurto lienee aiheutunut siitä, että se tehtiin maahanmuuttajalaumoille, eli täysin oppimattomille ja kielitaidottomille ihmisille. Asian ydin oli mykkäelokuva. Mutta koska kovin monet varhaiset elokuvanäytösten järjestäjät olivat oikeastaan ilotalon isäntiä, heillä oli myös terve asenne hinnoitteluun. Elävien kuvien esitys hinnoiteltiin juuri alle sen, mitä maksoi kolpakollinen tosi huonoa olutta.

Suomen kustannusmaailmassa hallittiin ennen indeksit. Jotta monaaikirja menisi kaupaksi, sen hinnan piti olla sama kuin Koskenkorvapullon. Nyt hinta näyttää olevan 30 euron tietämillä, mutta koskispullo maksaa vähän yli 13 euroa.

Mitä me enempää todisteita tarvitsemme!

Kilpaileva tuote on noin paljon halvempi. Ja molemmilla on sama ominaisuus. Ellei proosa- tai runokirja mene päähän ja ellei henki rupea haisemaan sen lukemisesta, ei sitä kannata ostaakaan.

Joku, ehkä Pentti Saarikoski, sanoi aikoinaan, että kun lukee Pentti Saarikoskea, henki rupeaa haisemaan viinalle. Siinä osui sana paikalleen!

Yllätyin ja ilahduin kun näin Halla-ahon videon. Paitsi että hän onnettomuudekseen on poliisilaitoksen kanslistin näköinen ja sen oloinen, ettei kukaan pysäyttäisi häntä kauppakeskuksessa kysyäkseen, että missähän täällä on viinakauppa, noin hurja esiintymisjännitys tekee tehtävänsä.

Olen tavannut useitakin kertoja Veikko Vennamon. Hänen ulkomuotoaan ja ilmiasuaan ei voinut kuvailla onnistuneeksi, mutta pienistä ja palleroisista merkkimiehistä hänestä tuli mieleen Teuvo Aura.

Joissakin ihmisissä on sellaista sähinää, että kaikki paikalla olijat tuntevat sen heti ihollaan. Timo Soini on tietenkin alan mestari, mutta hänellä sattuu olemaan lisäksi oikeanlaiset raamit ja sopivan mallinen pärstä.

Opin tämän ilmiön noin kymmenvuotiaana. Papeja, poliiseja ja muita poliitikkoja ei arvioitu sen mukaan, mitä he puhuivat tai mitä he tekivät. Tärkeää oli se, miltä he näyttivät.

Yksikin poliisi – en viitsi nyt sanoa nimeä – oli varmaan kunnon mies, mutta sillä tavalla happovaivaisen näköinen, että tanssipaikan katveissa joku aina pätkäisi häntä periaatteellisista syistä turpaan. Olen kuunnellut tarkasti vanhojen opetuksia. Alan ykkönen oli kuulemma Vihtori Kosola -vainaa, josta kyllä tiedettiin, ettei Vikistä ole tiukan tullen mihinkään, mutta kun mies oli niin komia, niin pitihän sitä kannattaa. Jopa kirjailijanakin taitava plagiaattori K.M. Wallenius ryhtyi Lapualle tultuaan upseerikoulutuksestaan huolimatta jopa seisomaan niin kuin Kosoola, niin kuin isäntämies tunkiolle. Se on kuulkaa politiikassa se tärkeä asia, ellei tärkein.

30 kommenttia:

  1. Väinö Kirstinän runossa alkoi henki haista viinalle Saarikosken lukemisen jälkeen. Totta joka sana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä taas päässäni kuulen Hotakaisen tekstin sen ittesä kännisenä jankkauksena.

      Poista
  2. Itekki jo alkaa tässä miettiä politiikkaan rynnäköintiä.

    Kauniin kevätpäivän teki. En sääli konttoritoimeen langenneita mutta en sääli rakennusmiehiä. Tasakattoarkkitehtejä saatan kyetä hitusen säälimään jos olen oikein kunnolla juovuksissa ja kauniin kotimaisen kevyen klassisen vaikutuksen alainen mutta se on pyrkimykseni. Siksi vaadin saada olla muka-muka höveli sillä en ole herrasmies. Puuttuvat pussihousut.

    VastaaPoista
  3. Kusiputka pitäisi perustaa sinne missä haisee kusi, tai siihen lähelle. Huomiona näppärä että junalaitureiden päissä oli, nyt ei ole mutta käydään kuitenkin. Junissa tosin on mutta onhan lähijunien veskit niin koneistettu että vain täpärästi toimivat ja sotku lattialla viikonloppuisin mitä melkoisin. Kahvimukit kädessä kuljetaan kaikkiin suuntiin ja tietenkin on kiire. On se dorkaa. Minulla on yleisesti tapa etsiä katukaivo ja käyttää sen fasiliteetteja hätäisenä. Eikö olekin järkyttävän tökeröä käytöstä!

    VastaaPoista
  4. Halla-aho on kuin Dogville. Elokuvasta puuttuivat jopa kulissit - niiden paikat merkittiin liidulla askeettisen näyttämön tummaan lattiaan. Itse tarina oli niin vahva, että von Trier ja tuottajansa ajattelivat sen kantavan, ja vain korostuvan merkitykseltään. Noinhan se menikin.

    VastaaPoista
  5. Mitä intiaaneihin tulee, niin teetin DNA -testin ja kyllä se hiukan pani huulta mutrulle kun luin tuloksen. Siinä seisoi, että olen 99 prosenttisesti suomalainen ja se loppu on Pohjois-Amerikan intiaania.
    Olisi hauska tietää onko muissa tämän seurakunnan valituissa yhtään intiaanigeenejä.

    VastaaPoista
  6. Arvelen, että kunnallisvaaleissakaan kukaan ei äänestä Halla-ahoa.

    Hyvät hampaat ja mannermaiset maneerit, niistä se nykypoliitikon substanssi on tehty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun kummallisuusvaalit on saatu kärsittyä on jo hiukan helpompaa hengittää. Uskokaapa se. Ellette usko en kerro miksi on.

      Poista
  7. Ennen oli monikin asia huonommin kuin nyt, mutta luonto oli ehdottomasti paremmassa kunnossa. Koskemattomia soita ja luonnonmukaisia metsiä paljon. Pellot eivät olleet salaojissa, eivätkä peltolohkot tällaisia lentokentän kokoisia kuin nykyään. Lehmät ja muu karja laidunsi pelloilla kesäisin. Ja sitä myöten luonnon monimuotoisuus riemastuttavan runsasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä on ennen? Suurin osa Suomen suo-ojituksista oli jo neljäkymmentä vuotta sitten valmistunut. Metsät ovat olleet lähes koko maassa talouskäytössä 1940-luvulta alkaen. Sellaista aikaa, että maatalon takana aukeaisi "luonnonmukainen metsä", muistaa aniharva. Käytännössä koko maassa sellaiset metsät ovat olleet metsätalouden piirissä jo 1870-luvulta alkaen. Vaikka se metsä olisi lapsesta näyttänyt luonnolliselta, siinäkin oli kirves käynyt, ainakin harsintahakkuussa. Lisäksi talojen lähimetsät olivat muutenkin kovalla kulutuksella. Niistä otettiin poltto-, tarve- ja aidaspuut. Niissä laidunnettiin. Eivät ne olleet "luonnonmukaisia".

      Jos ajatellaan, että ihminen muistaa aikuiseen tapaan asioita suunnilleen kymmenvuotiaasta eteenpäin, ei käytännössä kukaan alle 60-vuotias muista, millaista oli ennen Suomen rakennemuutosta. Sen jälkeen luonnon tila on pääsääntöisesti vain parantunut.

      Poista
    2. Sen näkee heti kun menee itärajan yli Venäjälle. Siis vähän sivumpaan. Metsät on kauheita, kauheita ryteiköitä. Sitten äkkiä oivaltaa: tämmöisiähän metsät oikeasti ovat! Eikä mitään viljeltyjä puu tarhoja, kuin Suomessa pakkaa olemaan. vrt. Lammin eli Evon metsät! siis sen metsäopiston metsät. Siellä puut seisovat ryhdikkäästi ja määränpäässä toisistaan kuin paraatissa. Toisista se näyttää hienolta, kai, toisista luonnottomalta, ehkä. - Kauneushan on katsojan silmissä.

      Poista
  8. Mitä on kun on hoitanut toisten omaisuutta kuin omaansa kolmekymmentä vuotta?

    Kertaakaan en ole kieltäytynyt tekemästä kyytiä. Polttoaineeseen olen toisinaan saanut jonkin rahan vaikka en ole koskaan pyytänyt. Sillä olen ostanut varalle bensiiniä varoiksi niille joilta se on sattumalta pääsyt loppumaan.


    Olen ollut vahtina, metsurina, huoltanut ja pitänyt kunnossa pyytäen mitättömiä rahasummia tarveaineisiin toisinaan, yhteensä alle viisisataa euroa, muuta tilitettävää en ole kirjannut. Kuullostaako paljolta, kuitenkin kolmekymmentä vuotta? Suurin osa on kevytsorasta valmistetuissa pilariharkoissa joita on tarkoitus käyttää perustuksen korjaukseen. Lopuilla olen ostanut ketjulaippoja ja teräketjuja tontin puuston harventamiseen ja polttopuiden tekoon. En ole välittänyt koko puuhasta kun kolmekymmentä vuotta tuli täyteen viisi vuotta sitten, sain halveksivaa sääliä ja naaman mutristelua sekä syyllistämiseltä vaikuttavaa syrjivää kohtelua, ylemmyydentuntoisuuteen pohjaavaa tietämättömyyttään julistavilta junteilta. Mahdoinko muistaa kiittää etteivät sentään pakkolaitokseen yrittäneet saada kammetuksi? Kiitän heitä toki, nöyryys on voimaa ja riisto on porvarin osa.

    Minun puolestani saisi olla jo jonkun muun vuoro. Ollaan kuitenkin myymään halullisia, rahaa pitää saada. Hyötyä, voittoa, se on selvä. Minä en ole tehnyt riitinkiä kuinka elämäntapa on hyödynnettävissä mutta minulla on saatavia vai onko se saamisia.

    Kuinka on mahdollista että yksi panttivanki kaappaa kaikki kaappaajat panttivangeiksi? Mikäs vaihdos se on?

    Ei se ole huvittavaa. Se on huvittavaa että nyt ei huvitakaan enää huvittaa niitä joilla ei ole ollut aikaa lukea eikä ajatella, töiltä. Ryöstin työtä! Kas kun pyysin, eivät antaneet. Olin oikeutettu. Olen edelleen oikeutettu, omistan myymäni työn. Miksi antaisin kenenkään muun määrätä hinnan, eihän se olisi oman käden oikeutta?

    Jos aidon luomumiehen tuoksussa on hikeä, paskaa ja viinan vieno leyhähdys niin onpahan omanlaisensa nirppanokka jolle se ei siivolla sovi ja pysytelköön etäämmällä tai soittakoon lohdukseen poliisille että täällä haistaan ja naureskellaan vielä päälle, kyllä tässä nyt tarvitaan esivaltaa ja äkkiä että ihmiset pääsevät hajuvesiostoksille. Kyllä sieltä saattaa joku tinanappi löytyä epävirallisestikin, monesti hauskoja heppuja vahtimaan opetelleita vartijahahmoja.

    Ei tarvita yliopistollista karjanhoitajan pätevyyttä kummempaa että tietää mille vuohipukki alkaa haista ja koska on aika panna se pois, hakeutukaa eläinhoidon alan tehtäviin ellei terveytenne muuten kulu kulumallakaan.

    En minä. Olen tuotantopuolella, tarkemmin tutkimus-, ja tuotekehityssektorilla.

    Palvelualttius on ammatinvalintakysymys, usein auttaa ettei ota vastaan typeriä käskyjä ihmisiltä joiden komentovaltaan ei kuulu vaan sanoo ettei saa palkkaansa vittuilusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kysymyksen täsmennys: titteli, ammatti tai toimi, mikä?

      Poista
  9. Käymälästä ja puukosta tuli mieleen, että Läyliäisten aseman käymälän katosta riippui sotien aikaan metrinen haapatukki ja sen kylkeen oli isketty ruosteinen puukko. Siitä sopi sitten vuoleskella mieleisiään lastuja paperin korvikkeeksi. Rautatie oli yksityinen ja asemanhoitajan piti hankkia vessapaperit.

    VastaaPoista
  10. Elämäntapavinkuintiaani. Y'know? Always whining. Occasionally heard trying to play W. Nelsons tune Yesterdays wine, with not much success. Horrendous with harmonica. Never-ever give this person the microfone, or if absolutely unavoidable at least do not connect it to the PA. Max. power limit 1.0 W recommended, with brute force if necessary.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hell, overdid it. Just grab the silly mike wire and yank it if you see this lifestylewhiner trying to authenticate his winolifestyleinjunism - or whatever.
      Better yet; use pliers or similar instrument to threaten and watch with elation as quick coiling takes place. Schadenfreude is permissible.

      Jeez, I mean Fast Willie... There ought to be a law.

      Poista
  11. "Yllätyin ja ilahduin kun näin Halla-ahon videon. "

    Minä myös yllätyin HS:n otsikosta. Ilmeni että H-a ei vastusta suurmoskeijaa Helsinkiin. Joku rattijuoppoudesta ja aikanaan pahoinpitelystä ja varkaudestakin tuomion saanut ja joka vastustaa suvaitsevasti moskeijaa, ei taas halua olla tämän kiltin ja suvaitsevan H-a:n kanssa missään tekemisissä. Ei sittenkään vaikka H-a on ilmoittanut pysyvänsä kiltisti.


    Minä taas olen oppinut vastustamaan vaimeasti kaikkia, jotka yrittävät tarjota konjakkia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ylöskirjaamattomiin tapoihin kuuluu muistaa että vitusta ja viinasta ei kiitellä. Vaimeasta vatustelusta sen enempää kuin vatuloinnista ei ole vastaavia olemassa. Hyvä on luoda uutta tapaa mutta nähdäkseni ainut vaikuttava voima on esimerkin.

      Poista
  12. Pussihousut ovat mielenkiintoinen vaate. Ne olivat kultakautenaan herran vaate, mutta ainoastaan sopivassa ympäristössä: ratsastaessa, moottoriajoneuvoa ajaessa tai maaseudulla. Varsinaisesti kaupungilla niitä eivät pitäneet kuin taksiautoilijat ja sotilaat. Kuvaavaa on, että niitä tämänkin jutun kuvassa pussihousuja pitää Kosola. Villapaita ja pussihousut ovat kertomassa, että ollaan maalta ja rahamiehiä.

    Tämä maaseudun ja kaupungin muodin ero on totta edelleen. Asun maalla, ja kyllä täällä on kaikkein soveliainta kulkea yhdeksän kuukautta vuodessa metsästystakki päällä. Kun se on siisti ja metsässä käyttämätön, se on tarpeeksi, mutta ei liian herraskainen. Helsinkiläistyylinen villakangastakki herättäisi huomiota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä nyt ei riitä asian tuntemus. Niitä pidettiin hevosmiesten parissa vielä Vermossa. Romanit olivat samoissa kamppeissa kuin entiset rintamaupseerit, aliupseerit, miehistö ja virkakunnan edustajat. Nyt sanottaisiin että pussihousut olivat sosiologisesti koko strategisen ratsastusasusteen omaksuneiden signaali. Ellette ymmärrä että ne ovat tarkoitetut satulassa istumiseen olette asiaan perehtymättä katsonut tietoja joiden omaksuminen on jäänyt rahtusen vajaaksi. Suonette anteeksi ja suvainnette; tämä ei ole loukkaavaa, otaksun?

      Poista
    2. Mikä rietas on helsinkiläistyylinen? Koko sotien jälkeisen ajan on Helsingissä syntyneiden osuus asukkaista ollut pienempi kuin muualta muuttaneiden. Jos on olemassa helsinkiläistyyli niin se on aivan muualta kuin Helsingistä. Katselkaapa vaikka vain jalkineita, blogistin tapaan turvajalkineet hommanneet ovat eräs suurimmista ryhmistä, jos laskentaan otetaan vain sellaiset oikeat jalkineet joissa jotain voi tehdäkin ja ne joilla on jokin järki tallella jalkineseikkojen kyseen ollen.

      Poista
    3. Mahtaa tarkoittaa sarkatakkia? Kavaijia? Lodentakkia?
      Villakangastakki.. yleiseen tapaan vaatturi ei kutsu tweediäkään villakankaaksi. Kaikilla kangaslaaduilla on omat nimensä joko kankaan rakenteen tai vaatteen erityisen nimen mukaan.

      Joistain kauppanimistä on tullut koko asuryhmän käsittäviä kuten enstekshaalari. Tähän mennäkseni, Finnwear valmisti erinomaista kangaslaatua. Siitä tehtiin lasten kurahaalarit, pilkkimiehille haalarit ja vielä poliisille kenttähaalari muusta virkakunnasta nyt puhumattakaan. Kestäviä olivat.
      Viimeksi kysyessäni näyteikkunassa hoksaamani valkoisen haalarin hinta oli kuusikymmentä euroa ja liikkeen omistaja koohotti ostamaan, kertoi että viimeisiä viedään. En iljennyt, vaikka kiusaus oli miellyttävän houkutteleva. Vapun hulinoihin taisi päätyä sekin, jollekin raasulle, ehkä jopa leipurille, kukaties.

      Tämä tapahtui n. kymmenen vuotta sitten.
      Omistan kansitakin jossa ei voi sen lämpimyyden vuoksi tehdä muuta kuin seisoskella, se on alkuperäistä sinistä mallia, hyvin pätevin hihansuiden ja kauluksen resorein.
      Koko on jännä, se on 58. Väittäisin että se on 68 ja siihen on ommeltu vahingossa väärä kokolappu, se ripustuslenkki jota ei tule käyttää, mikäli osaa vähääkään pitää vaatteistaan huolta.
      Ulkomaisen kokovastaavuuden sanoisin olevan karkeasti n. sata.
      Mallinimi on tietenkin Duunari.

      Pidän hevosharrastuksella ja metsästysharrastuksella ryyditettyä tyyliä kopeiluna joka on matkittu epäonnistuneesti Brittein saarilta. Siellä sitä vasta ollaan todenteolla mulkeroita pukeutujia. Nokkavaa sakkia. Hyvä että edes itse saavat tulen tupakkaan. Kadetöntä snobia ja loord jimiä joka lähtöön, ladyistä ei tietenkään saa mitään loukkaavaa sanoa. Lady on sellainen herrasmies joka ei aja itse eikä avaa muille ovia, lisäksi tietenkin puuttuvat munat.

      Burberry on kuin panisi pesujauhetta paistinkastikkeeseen, siinä menevät pilalle sekä maku että koko roti.

      Poista
  13. Kyllä tuo oikealla seisova Kosola on komia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ymmärrän kyllä, että tuossa Kosolan ratsusaappaiden ja pussihousujen yhdistelmässä on tiettyä miehistä, jopa homoeroottista voimaa. Ja samalla kuitenkin niin pikkukylän napamiehen henkeä. Oli varmaan kova juttu jossain Ilmajoella 85 vuotta sitten.

      Poista
    2. Etsittäessä vastaavuutta mahdollisimman tarkka vastine olisi 60-luvun ja 80-luvun välisenä ajanjaksona mersun avaimia näkyvästi heiluttava mies.

      Selvää on että mies ei saa koskaan olla homoeroottinen. Eikä eroottinen. Eikä mies, jos ihan helvetin tarkkoja ollaan.

      Poista
    3. Kosola on vasemmalla, pussihousuinen oikealla on Wallenius.

      Poista
  14. Jussipaidat ovat erittäin nationalistisen rumia, vaikkakin helpon käytännöllisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niitä tehdään teollisesti myös koirille. Varsinkin Kiinan harjakoira, se käyt. kats. karvaton rotu näyttää viihtyvän mainiosti jussipaidassa.

      Poista
  15. Iikka perkele Hallantie, niin.perjantaina, 17 maaliskuuta, 2017

    Miksi ei voisi olla puhelimia joihin puhutaan? Lisävarusteeksi tilaisin sellaisen soitto-ominaisuuden että kun näppäilee numeron niin se itseksensä soittaa ja sitten siellä toisessa päässä joko vastataan tai ei vastata, riippuen nyt vähän mistä siinä puhelussa on kyse. Minulla on uusi kierrejohdollinen puhelinkoje johon ei vastata. Minä itse en ole kotosalla siihen vastaamassa koska odotan juuri tärkeää soittoa toisaalla.
    Puhelu koskee työasioita joita ei ole koska en suostu tekemään palkatonta työtä, siis lahjoittamaan työtä korvauksetta. Lisäksi olen aivan fanaattisen laiska ja typerästä sukupuolestani huolimatta yhä itseeni ihastunut. On merkillepantava että eräin hetkin jopa omatuntoni vaikenee ja epäilen sen hautovan itsemurhaa kunnes se jälleen aloittaa jäkätyksensä. Räin sen naamalle, siitä se pitää.

    Tuohon liikkumisvittuilevaan puhelimeen sanon todeten että mikäli se ei lopeta niin naulapyssyllä kamanahirteen on sille sopiva korjausliike. Vesilintua sillä ei saane edes säikkymään, eiväthän ne mutatöhnäpallerot enää reagoi edes 0,20€:n haulikonpatruunoihinkaan, ellei pääse kosketusetäisyydelle.

    Olen harkinnut sähkötöntä elämäntapaa, tai oikeammin elämäntapamuutosta jossa ollaan lähilämmön, lähityön ja lähivaimon lähilemmen piirittämiä.

    Lähiö on lähes lähi mutta ratkaisevasti aivan täydelleen muuta eikä kelpaa. Kaukolämpö saisi kyllä olla ja juotava vesi, kunhan sen kanssa ei ole tarpeen juoda kilpaa.

    Tehdastekoinen ruoka ja e-mielipide, jotain aivan samaa. Paskaahan niistä tulee, mutta kun vatta alkaa olla kipiä niin en viitsi enempää niitä nautita.

    Pitäkää pahana, itsekin pahoinpitelen muiden mielipahanpitelymielipiteitä.

    VastaaPoista
  16. Jatkokysymys: Ketä se Wallenius kirjailijana plagioi? Vastakkaisesta aatemaailmastani huolimatta olen lukenut Kurt Martin kirjoja ihan mielelläni. Vaikka niissä jonkinlainen vähan ylimitoitettu maskuliinisuus pistää läpi, kuvittelisin että suhtautuminen ihmisiin on kuitenkin jossain määrin kunnioittavaa.

    VastaaPoista