Otollinen sijainti

Tuttava kertoi ostaneensa luukun, kun sijainti oli edullinen. Hintaa en tullut kysyneeksi. Kämpästä näkee Runebergin patsaan lisäksi Suurkirkon ja Aseman kellot, joten omansa voi kantaa kaniin.

Tieto kaverista lisää joskus myös itseymmärrystä. Harmittelen edelleen, ettei käytettävissä ole mahdottoman hyvää valokuvauskonetta, koska olen täysin koukkuuntunut tämän kummallisen, ainutlaatuisen syksyn valoihin. Tuossa on sopivasti kuistin pylväs ja säleikkö niin että näen aurinkoisella säällä kellon ajan ja päivämäärän varjon suunnasta. Mutta matala valo ja kirkkaus eli vähäinen vesihöyryn määrä ilmassa on yhdistelmä, jota muu Eurooppa ei tunne!

Toisin sanoen en asuisi edes Ateneumin kattokerroksessa, vaikka siellä olisi asuintiloja ja ilmaiseksi luvattaisiin. Aamun valolle metsässä vetää vertoja vain illan valo metsässä.

Tämänkin päivän työ on kartellit, etenkin metsäteollisuudessa. Pelkään että aiheesta tulee jatkossa asiaa monta kertaa.

”Maantieteelle emme mahda mitään”, toistelevat poliitikot ja poliittisen historian osaajat. Lause on syvällisesti typerä. Tai tarkentaen: sitä käytetään typeräksi.

Maantieteeseen kuulunee perinteisesti kaikki maan pinnalla näkyvä ja muuta. Iskulauseen tavallinen käyttö, Venäjän suhteittemme yhteydessä, tarkoittaa vain maantieteellistä naapuruutta.

Itärajan takana on edelleen laajoja alueita, joista melkein ei pääse läpi. Sellaista on Rukajärven seutu, ja sitten siellä on samoja ilkeitä pitkittäisharjuja kuin meilläkin, ja soita välissä.

Metsäteollisuutemme eli yli sata vuotta ainakin viidennes viennistä ja eräin ajoin jopa puolet vientituloistamme ei ole vain sitä perua, että meillä on metsää.

Välimatkan lasketaan euroissa, ei metreissä. Metsäteollisuudessa matka käyttöpaikasta kannon juureen on yhtä tärkeä kuin aina ennenkin.

Suomen ja Ruotsin sahatavara meni kaupaksi, koska meillä molemmilla on paljon jokia ja ne virtaavat sopivaan suuntaan. Norjalaisilla on joissa tiettävästi enemmän koskivoimaa kuin meillä, mutta uiton kannalta ne ovat hankalia. Niinpä uittotekniikka kehitettiin Norjassa ja meille Suomeen sen toivat norjalainen Gutzeit ja hänen kaverinsa. Myöhemmin jopa Kemijoella kiehi ruotsalaisia ja norjalaisia uittospesialisteja.

Vanhan tarinan mukaan suomalaiset ”tiesivät” että yritys uittaa tukkeja Kymijoessa voi johtaa vain siihen, että puutavara on Kotkan seudulla ihan päreinä. Niinpä suomalaisille opetettiin erilaiset johteet ja uittorännit ja meren rantaan kahdelle saarelle perustettiin sahat ja kaupunki.

Muuan puolalaisniminen Yalen professori menee liiankin pitkälle korostaessaan, että maantieteen lahjoille emme mahda mitään. Hän kysyy samaa kuin kaikki muutkin tutkijat, nimittäin että miksi hyvinkin näkyvä ja riidanhaluinen korkeakulttuuri toteutti teollisen vallankumouksen tälle Euraasian vähäpätöiselle ja tuuliselle niemelle, vaikka esimerkiksi Koillis-Intia tai Kiina olisi ollut paljon parempi ja todennäköisempi paikka, ja sivistyneempi myös.

Tätä Euroopan selitystä haettaessa nyt toteamani keksintö on aika uusi. Eurooppa saa kiittää (mahdollisesti nyt sammuvaa) teollista ja kaupallista asemaansa pelkästään mannerlaattojen liikkeestä.

Englannissa ja Ranskassa (eli siis myös Belgiassa) on hyvin runsaasti kivihiiltä sopivan lähellä maan pintaa eli louhittavissa ja lisäksi täysin mahdollisten kuljetusyhteyksien tuntumassa.

Tunnettu kuljetusyhteys on paljon poliittistakin kohua eri aikoina aiheuttanut Rein. Verkkohaku ”collieries Britain” kertoo samaa tarinaa. Vesiväyliä on.

Teollinen vallankumous liittyy tavalla tai toisella höyrykoneeseen, vaikka asia tietysti esitetään oppikirjoissa turhan yksioikoisesti. Lämpöenergian muuttaminen kineettiseksi on yhtä monimuotoista kuin päinvastainen toimitus, joka toteutuu esimerkiksi kehrättäessä koskista sähköä.

Tiettävästi polttoöljy on menettänyt hyvän maineensa eikä kivihiilen suosio ole sekään ennallaan. Ystäväni kertoi, että muun muassa Länsi-Suomen kaupungit polttavat kaukolämpöä kehittäessään enemmän haketta kuin Suomi tuottaa, ja vahvisti toisen ystävän tiedon, että kohta ollaan puutavaran kanssa taas tuontitilanteessa, siis poltettavassa puussa.

Näin kuulemma on siitä huolimatta että Suomen metsät kasvavat enemmän kuin täällä pystytään käsittelemään. Energiassa kysymys on aina myös logistiikasta ja kasvavassa määrin haitoista.

Suomi ei ole puun käsittelyn suurvalta. Yksi päivä otan tarkan selon siitä, mitä luokkaa oli aikoinaan tervapolton tehokkuus. Oli se terva kerran maan tärkein vientituote, koska se oli melkein ainoa, mutta miten monta kiintokuutiometriä puuta tarvitaan tervatynnyrillisen valmistamiseen?

Jossain vilahti silmiini ehdotus tai tieto, että tulisijoja olisi ruvettava vieroksumaan. Muutaman vuosikymmenen takaisen öljykriisin innossa varaavia takkoja rakennettiin ahkerasti, meillekin. Tunnustan nyt, ettei sitä takkaa ole käytetty moneen vuoteen. Kuka ostaisi hyviä tiiliä? Ja tämä on oikea eikä mikään näennäistulisija, kuten edellisen vuosikymmenen avotakat. Niitä näki vöyräämmissä kerrostaloissakin, ja niiden perusominaisuus tuntui olevan, että lämpöä niistä ei lähtenyt, mutta savua kyllä, joskus ihan kiitettävästi.

Hälytieto tuulivoiman edullisuudesta saattoi sisältää tahallisen laskuvirheen tuulivoiman eduksi, mutta sen sijaan maalämpö lienee tullut jäädäkseen. Olin itsekin naureskelemassa ilmapumpuille kymmenen vuotta sitten. Nyt olen suuresti nauttinut sellaisesta jotain viisi vuotta.

Ja muistan minä senkin ajan, jolloin julistettiin, että suora sähkölämmitys on tosi luonnonsuojelijan valinta, ellei tasahintaista ja siis halpaa kaukolämpöä ole saatavissa.