Sivun näyttöjä yhteensä

16. helmikuuta 2015

Täti





Onnea 90-vuotispäivänä, täti. Puhuin Sinusta viikolla Rovaniemellä useammille ihmisill3e ja mainitsin etevästä perheestäsi.

Haluaisin itsekin olla täti, mutta en ole menossa leikkaukseen vaihtamaan sukupuolta. Joku sanoi, että olin kuullut väärin. Ei valtio välitäkään lainoja sukupuolen vaihtoon, vaan sukupolven.

Tädeillä on monesti se piirre, että heillä on täsmälliset tiedot sukulaisista ja näitten sukulaisista. Aika usein heillä on mielipiteitä myös ihmisistä, eivätkä ne mielipiteet ole aina myönteisiä. On sedissäkin tätejä. Sanoin kerran yhdelle, että Pentti Saarikosken lisäksi myös N.N. näyttää olevan kauhavalaista sukua. ”Sen isoenokin oli hullu, myrkytti naapurin kaivon”, minulle vastattiin.

Tapanani on mainita amerikkalainen idea ”Kuusi erottavaa askelta”. Jos istun tuiki tuntemattoman ihmissyöjän vieressä uuden Guinean mangroveryteikössä, löydämme yhteisen tuttavan enintään kuuden askeleen päästä. Siis minä tunnen A:n, joka tuntee B:n jne. Tuossa tuntemisen jonossa F tuntuu uuden ystäväni ihmissyöjän. Jätän kertomatta, miten ymmärrämme toistemme puhetta.

Mutta olen minäkin nähnyt silmät, jotka olivat nähneet Himmlerin eli silmät, jotka olivat nähneet silmät, jotka olivat nähneet Hitlerin. Mielestäni en kuitenkaan voi tämän perusteella sanoa, että Hitler oli läheinen ystäväni, vaikka tosin olin syntynyt, kun hän keksi Walther-merkkiselle pistoolilleen sopivaa käyttöä.

Amerikkalaisessa perinteessä tuo ”askel” määritellään tavaksi ja luvaksi käyttää puheessa etunimeä. Suomessa pitäisi keksiä toinen tunnusmerkki. Kertatilanteissa voi turvautua luovaan itseilmaisuun. Joku kysyi minulta tässä muutama päivä sitten, tiesinkö sellaisen ja sellaisen merkittävän naishenkilön. Sanoin tunteneeni hänet jo silloin, kun hän pissi kostoksi housuihinsa Stockmannin leikkikaluosastolla, ellei heti saanut haluamaansa lelua.

Mutta olen minä tehnyt kaksi laskelmaa. Eräs henkilö vietti taannoin syntymäpäiviä. Sellaisia kutsuttavia, joiden sivuuttamisesta olisi seurannut arvion mukaan tupen rapinat, oli sata. Sellaisia jotka olisi mielellään kutsunut, oli toiset sata. Sellaisia jotka olisi kutsunut armosta, oli kolmannet sata. Koska Messuhalli oli jo vuokrattu eikä henkilökohtaisessa varallisuudessa ole kehumista, harjoitus jäi paperille.

Isäni oli minua viisaampi mies. Hän oli jopa ottanut itselleen ja äidilleni kaikki vapaaehtoisetkin eläkkeet. Niinpä toissavuotinen muistokonsertti oli käytännössä helpompi järjestää, vaikka aika moni mieleen tullut henkilö oli estynyt saapumasta kuolemantapauksen takia, siis omansa. Kutsuttujen listasta piirtyi kuitenkin mallikelpoinen sosiaalisten suhteiden verkosto, josta joku vääntäisi vähällä vaivalla pro gradun ja touhukkaampi vaikka väitöskirjan, koska kirjallinen dokumentaatio on tallella aivan järkyttävässä määrin.

Mieleeni tuli äskettäin 95-vuotiaana kuollut entinen esinaiseni Aili Palmén. Ellen muista aivan väärin, hän oli hyvin myrtynyt kummipoikiinsa (tai tuttavan kummipoikiin) Matti Klingeen ja Anto Leikolaan, koska nämä olivat ilmaisseet kannattavansa presidentiksi ”sitä hampuusi Ahtisaarta”.

Hän olisi maininnut Leikolan suvusta puhuttaessa, että Anton isä oli Orion-lääketehtaan suuruuden luoja, joka varmaan hommasi Arvo Ylpölle hyviä osakkeita halvalla, ja täti taas Laimi Leidenius, Suomessa ensimmäisenä lääkärin oikeudet saanut nainen. Hän olisi myös maininnut läheisen yhteyden Suolahden sukuun. Aili oli itse naimisissa Nennon kanssa ja kertoi mielellään apestaan, lääkintäkenraali Suolahdesta, josta käytettiin selän takana nimitystä ”Eino verinen”.  Tämä oli Mannerheimin kaveri ja luultavasti 1918 alkaen keskeinen tekijä – sotilastiedustelussa. Ja siitä olisi äkkiä päädytty esimerkiksi Waldeneihin ja heistä Sihvoihin ja lajiteltu käden käänteessä juopot ja hienot ihmiset omiin lokeroihinsa.

Sykähdyttävän historiankirjoituksen tekee melkein mahdottomaksi tietojen epäluotettavuus ja kirjoittajan hienotunteisuus. Ainakaan minusta ei ole käsittelemään tunnettua sukua maininnoin, ketkä suvun jäsenistä olivat vaarallisia mielipuolia ja ketkä arvaamattomia sekakäyttäjiä. Ja silti – juuri tuollaiset tiedot ovat ”sivistystä”. Niitä olen kuunnellut nuorukaisvuosista asti. Osa myönteisistä tiedoista on tärkeitä. Isäukkoni ponnahti vihreälle oksalle eli ensin suorastaan oppikouluun Joutselän kansakoulunopettajan yllytyksestä mutta Helsingissä vähävaraisena poikasena Yrjö Karilaan lellipoikana. Siihen asemaan hän nousi Sörnäisten NMKY:ssä, johon hän oli päätynyt laulu- ja retkeilyharrastuksen työntämänä. Ja pian hän vietti sosiaalitapauksena kesää Jänttien huvilalla Heinävedellä…

16 kommenttia:

  1. Suomi on niin pieni maa, että nämä Hitler-ketjut ovat aika lyhyitä. Minullakin se menisi varmaan esimerkiksi reittiä isä ja äiti - K.M. Wallenius - Mannerheim - Hitler, mutta muunlaiset vähemmän ilmeisetkin saattavat olla mahdollisia. Nuo välissä olevat henkilöt ovat kuitenkin semmoisia että niitä on aika moni suomalainen tavannut/nähnyt. Hauskoja ajatusleikkejä silti.

    AW

    AW

    VastaaPoista
  2. Tämä oli uskomattoman viihdyttävästi polveilevaa tekstiä ja paljon tietoa siinä ohessa. Juuri tällaisesta tekstistä tekee mieli todeta entisen miehen moton tavoin: "Ei uskoisi ellei omasta suusta kuulisi!"

    VastaaPoista
  3. Oliko ennen vuotta 1721 Virossa saksalaisia orjanomistaja junkkereita vai sen jälkeen ? Tuli tässä sukuaan tutkivalle moraalista päänsärkyä siitä mahdollisuudesta että joku esi-isistä olisi ollut semmonen. Heitä tahi jälkeläisiään vaelsi Karjalan kannakselle tuolloin kun meni pala Venäjän haltuun, jos olin oikein käsittänyt. Mitä nyt yksi pullo sinne tänne mutta että orja..

    VastaaPoista
  4. "Sykähdyttävän historiakirjoituksen tekee melkein mahdottomaksi tietojen epäluotettavuus.."

    Olen minäkin tuntenut henkilön, joka on nähnyt Adolf Hitlerin ja väitti jopa pelastaneensa tämän hengen. Jatkosodan lentäjä-ässä Hasse Windt tapasi kertoa, miten hän kesäkuussa 1942 sai käskyn johtaa neljän koneen ryhmän Suomenlahdelle ja viedä Condor-saattue Immolan lentokentälle. Lentosää oli mahdoton ja lentokorkeus minimissään. Äkkiä sumusta ilmestyi Kaukopään tehtaan piippu ja vain nopea väistöliike pelasti Condorin törmäykseltä. Kertomus on kiehtova, mutta valitettavasti epäuskottava. Condorin lentäjä on kertonut lukkiutuneesta laskutelineen pyörästä ja muista ongelmista, mutta ei tehtaan piipusta. Tarina on varmaan syntynyt Kämpin kabinetissa, jonne kaksinkertainen Marskin ritari usein haettiin kertomaan erilaisille seurueille taistelulennoistaan.

    VastaaPoista
  5. Maailma ei tulisi toimeen ilman tätienergiaa, en haluaisi koskaan jurnuttavaksi sedäksi!
    On jurnutus tarpeeton kuin sammakon kurnutus.

    VastaaPoista
  6. Kuudesta askelesta ja muistakin linkeistä kirjoitti Albert-László Barabási jo yli kymmenen vuotta sitten. Kirja on suomennettukin.

    VastaaPoista
  7. Minä olen tuntenut henkilön, joka on tavannut puhemies Maon. Akateemisen kirjakaupan kohtaamispaikalla näin Erich von Dänikenin, jonka naama oli sivelty jollain aineella, loisti kuin humanoidi ikään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mutta tunetko ketään joka on nähnyt Dingon...

      Poista
  8. Ad anonyymi

    Tarkoittanet maaorjuutta. Ei siinä 1721 ollut mikään erityinen rajapaalu.

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Viron_historia

    VastaaPoista
  9. Bertie Woosterin tädit.
    Esim. P. G. Wodehouse: Aunts Aren’t Gentlemen (1974)

    VastaaPoista
  10. mie - eräs ministeri(SDP) - Väyrynen - Saddam Hussein
    mie - eräs ministeri(SDP) - Koivisto - Bush sr / jr - joku bin Laden - Osama Bin Laden
    ..onhan näitä..

    VastaaPoista
  11. Amerikkalaisesta Brodwaynäytelmästä kuuden askeleen sanonta lähti (Barabásin kirjan mukaan) lentoon. Noin kuuden kättelyn etäisyys minkä tahansa kahden ihmisen välillä näyttäisi olevan kuitenkin unkarilainen kehitelmä. Viiden tuttavuuden kytkennästä ihmiskunnan sisällä kirjoitti unkarilainen runoilija ja kirjailija Frigyes Kerthes jo 1920-luvun lopussa.

    Vuonna 1950 unkarilaiset matemaatikot Paul Erdös ja Alfréd Rényi kirjoittivat artikkeleita satunnaisista verkostoista. Ei tiedetä tunsiko Erdös Karinthyn, Rényi ainakin tunsi Karinthyn pojan. Kaukana he eivät viiden linkin teorian esittäjästä olleet.

    Linkkien lukumääräksi vakiintui tuo kuusi, kun Harvardiin yliopiston professori Stanley Milgram määritti sen keskimääräiseksi luvuksi vuonna 1967. Menetelmä oli kokeellinen ja tulos noin 5,5 linkkiä. Milgram oli unkarilaisen isän ja romanialaisen äidin poika.

    Omaakin kytkeytyvyyttään voi miettiä ainakin niin että näkee miten kauas pääsee hyvinkin nopeasti. Huomasin esimerkiksi että olen sattumalta (ja ilman omia ansioita) vain kahden kättelyn päässä chileläisestä Nobelistista Pablo Nerudasta ja sitä kautta kolmen kättelyn päässä toisesta chileläisestä Nobel-runoilijasta Gabriela Mistralista. Samaa kautta olen kolmen kättelyn päässä myös teoreettisen fysikikan tohtorista ja runoilijasta Nicanor Parrasta ja hänen sisarestaan muusikosta ja kuvataiteilijasta Violetta Parrasta. Muuta kautta löytyisi varmasti muita yhtä laajalle ulottuvia linkkejä.

    Sellaiset henkilöt joilla on kontakteja hyvin laajalle ovat avainasemassa ihmisverkostossa. Esimerkiksi professori Kemppinen on varmasti paljon lähempänä kaikkia muita ”maapallolaisia” kuin minä. Jos jokaisella ihmisellä olisi vain yksi linkki ulospäin, etäisyys kahden henkilön välillä voisi olla hyvinkin suuri. Yleensä linkkejä on aina monia ja linkkireittien määrä kasvaa eksponentiaalisesti linkkiluvun kasvaessa. Samalla reitit ihmisten välillä lyhenevät radikaalisti.

    VastaaPoista
  12. 1970-luvulla opiskelleesta yhteiskuntatieteilijästä ja sittemmin toimittajasta tuo kuusi askelta on aina vaikuttanut aika monelta. Vaikka sattuisi itse olemaan epäsosiaalinen ihminen.

    Tapasin joskus Linda Tannerin, joka oli Leninin kavereita. Olen kätellyt kahta taloustieteen, kahta kirjallisuuden ja yhtä rauhan nobelistia samassa tamperelaisessa rakennuksessa, eri vuosina, toisistaan riippumatta.

    Kuka musiikkitoimittaja ei olisi törmännyt kymmeniin maailmanmestareihin, urheilutoimittaja tietysti vielä kirjaimellisemmin.

    Useampaa kuin kahta askelta joutuu etsimään juuri noissa tapauksissa, joissa joku asuu hyvin eristyneessä paikassa, saarella, viidakossa tai sellaisessa, mutta että ihan kuusi…

    vuorela, tampere

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maailmassa on paljon (jopa ylivoimainen enemmistö) muita kuin tällaisia voimakkaasti linkittyneitä ihmisiä. Jos valitaan vaikka joku satunnainen mapuche inriaani eteläisestä Chilestä tai Amazonin viidakossa Pastaza joen tienoilla asuva candoshikansaan kuuluva lapsi, niin veikkaanpa että kuusi linkkiä hänen ja tamperelaisen Vuorelan välillä tuntuu aika pieneltä. Jos liikkuu vain kulttuuripiireissä, yhteiskuntatieteilijänkin kokemus maailmasta saattaa jäädä yhtä vajaaksi kuin meillä muillakin.

      Poista
    2. Emme varmaan ole kovin merkittävästi eri mieltä. Luulen silti edelleen, että kuusikin askelta on aika paljon, jos ruvetaan laskemaan Pastaza-joen tienoilla asuvasta aikuisesta lähtien. Lapsi ei tietenkään ole vielä kovin moneen ihmiseen tutustunut.

      Nykymaailman viestintä- ja liikenneoloissa melkein kuka tahansa viidakon keski-ikäinen on kuitenkin joskus tavannut jonkun kauppiaan, postinkuljettajan, antropologin tai muun sellaisen, joka tuntee jonkun, joka tuntee… kyllä sieltä muutaman askeleen päästä urbaani pohjoismaalainen löytyy.

      vuorela

      Poista
  13. Miksi vaivata kättä, senkun soittaa puhelimella. Seven seconds.

    "Moro mitä jäbä?"
    tai
    "Öö.. Tuliks tää minne? Just joo väärin piti tullakin, mikä sun nimi on, mä en kuullu?"

    VastaaPoista