Sivun näyttöjä yhteensä

24. helmikuuta 2015

Linja-auto




Olen päättänyt ostaa linja-auton ja siihen kuljettajan. Parhaillani mietin, mistä saisi rahaa. Sellainen auto kuuluu olevan kallis mööpeli. Voi olla että turvaudun uuteen ystävääni. En ollut uskoa silmiäni, kun kuulin, että täältä Putasjärvelle ja takaisin kustantajaa alle eur. 2 000.

Voi olla että kori, johon on sijoitettu muutama vaakatasoon kääntyvä istuin, olisi juuri oikea. Ja työskentelypöytä olisi hyvä. Katossa saisi olla samanlainen pleksikupu kuinJunkers Ju 88:ssa. Konekiväärin tilalle laittaisi tavallisen kinopään kameran kiinnittämistä varten. Matkalla voi aina tulla vastaan vaikkapa joku tuttu lehmä, jonka kuvaaminen edellyttäisi välimatkan takia pitkää putkea.

Kyllä minä ensin pyytäisin ajamaan Alktaan ja muistuttaisin, että ABC-asemilla pysähdytään kahvilla ja tupakalla. Liikennöitsijät saavat niillä ilmaiseksi. Siis kahvia.

Taakse saisi laittaa sellaiset kumilla päällystetyn koukut, niin voisi pyydettäessä poimia kyytiin jonkun elonsa vaelluksen puolitiehen päätyneen pyöräilijän ajokkeineen, tai potkukelkkailevan, pirtsakan mummon.

Matkan varrella polveni lysmähtivät, kun saman pikkuhotellin pihaan kurvasi oululaisen kilpailevan yrittäjän bussi, jonka kylkeen oli maalattu nimi, ”Loisto”. Kävin kysymässä kuskilta, oliko Koitelaisen koppia. Mies oli nuori mutta hymyili tietävästi. Kalle Päätalon kuuluisissa kirjoissa Taivalkosken ja Oulun väliä kulkee ennen sotia (ja sotien jälkeen) seka-auto, jonka nimitys paikkakunnalla on nimen- ja yksinomaan Loisto.

Pohjanmaalla ajoi enne Haldinin bussi. Mieltä kirpaisi reitti-ilmoitus Kokkola – Seinäjoki. Niin kaukaa niin pitkälle! Ja yksi reitti meni Virroille asti! Veljeni ja Mansikkamäen Markku tulivat Haldinin bussille kerran takaisin kotiin jälkivaatimuksella lähdettyään pyöräilemään maakuntaan  ja päästyään Lehmäjoelle asti. Isäni kävi lunastamassa heidät matkahuollosta.

Autonapumies minulla on vanhastaan. Tätä virkaa suosittelin Ollille tekniikan tohtorin ja oikeustieteellisen tutkinnon suorittamisen jälkeen. Hän toimii yleensä joo-miehenä Stiinalle, mutta luulen, että firaabelityön ehdoista voitaisiin tässä tapauksessa sopia, varsinkin kun käy ilmi, että matkailusta julkaistaan kirjallista ja kuvamateriaalia. En ole vielä ehtinyt kysyä, mutta kaavailujeni mukaan Elinkeinoelämän Keskusliiton päättäjät pitäisivät kokouksen Seinäjoelta Nivalan suuntaan ajettaessa- Poikkeaminen Alahärmän Kotoluhdassa on suunnitelmissa. Kauhavalla on kunnanjohtajana eli kaupunginjohtajana joku Salo, joka lienee koulutovereitteni Timon tai Tupun jälkeläisiä tai joka tapauksessa Näykin suunnasta kotoisin. Savonlinnan torilla kaupunginvaltuuston puheenjohtaja ojentaa meille matkustajille ooppekuoron esittäessä a cappella – muotoista musiikkia, esimerkiksi madrigaalin, kullekin vähän käytetyn lörtsyn. Kokoontumispaikkana on Laurosen kulma.

Heka H., jolla on serkkuja kaikissa Savon pitäjissä ja koulutovereita kaikissa Helsingin kaupunginosissa, hankkii metsäsukset. Haluaisin nimittäin elvyttää suosuksiperinteen, joka on ollut viime vuosisatoina uuvuksissa. Lisäksi odotan, että hänellä on rinkassa kampa ikiomaksi kullekin kyydissä olijalle. Matkan varrelle nimittäin sattuu saunoja ja järviä, jotka eivät vähästä läikähdä. Jäämeressä kastautumista en suosittele. Kylmää vettä niskaan olemme saaneet itse kukin, mutta ainakin Juutuan rannassa vuorovesi on oikeasti vaarallinen.

Matkat tehdään pään sisällä. Liikunta on hyvä aate, mutta herrat sen pilasivat. Nykyisin moni juoksee kuin hullu kukko puoli vuorokautta tai vuorokauden samaa kehää. Ennen sai vähemmästäkin kätevän takin, jossa eivät taatusti pilkistäneet kädet hihoista. Juha Hurmeen ja eräiden muiden avomerisoutu vaatii, kuten soutu muutenkin, kokemusta ja taitoja. Taannoin eräs baritonilaulaja yllytti kokeilemaan kajakkikaksikkoja, joita muuten vuokrataan kesäisin Oravissa. Aavistan että melominen Koloveden puolella voi olla aavemaisen hieno kokemus.

Mutta aikansa kutakin. Hurmeelle olen tässä vaiheessa erikoisen kiitollinen säpsäyttämisestä. Mietin miten etenisin Vaasan Jaakoon asiassa. Valmiiksi luettuja ja montteerattuja pakinoita on nyt lähes 100. Monet eivät välitä niitä kuunnella ja sanovat kysyttäessä, että eivät pidä. Hurmeen kuvailemaa kuljeskelua Raumalla kykenin seuraamaan mielessäni, koska minullakin on sinne välillä asiaa. Sitä en olisi kuitenkaan uskonut, että joku onnistuu herättämään minussa mielenkiinnon Nortamoon. Kaikki tietävät, että jaaritukset ovat säälittävä yritys paikkailla huonoa huumoria tuloksin, jotka ovat entistäkin huonompia. Raumalaiset nyt ovat vähän sellaisia. (Lapsenlapseni ja heidän äidinpuoleiset sukulaisensa ovat käyneet koulujaan Raumalla lähes aikojen alusta.)

Mikä yhdistää Vaasan Jaakoon Nortamoon, jota hän oman myöntämisensä mukaan matki? Hurme ei tiedä tai ei sano vastausta, mutta johdin sen lukemastani. Joyce.

Kirjallisuuden modernismin päättäväinen pikkuporvarillisen realismin hylkääminen on oivallus, että kirjallisuus tapahtuu kielessä. Kielen nostaminen murteeseen tukeutuen on yksi keino, jota Joycen lisäksi käytti menestyksellisesti Hasek. Meillä mainittujen ohella Volter Kilpi tajusi tämän ja jossain määrin Joel Lehtonen.

Odotan jännittyneenä, poikkeavatko soutajat Vaasassa.


21 kommenttia:

  1. Niin,

    Perjantaina luin uuden ilmestyneen opuksen Porkkala-Böle. Alueella asui mm. Kutterin veljekset. Työpaikkani naapurissa oli Kutterin tehdas. Ikkunasta katselin miten Karjaalta tuli paksutakkisen miehen ajamana korittomia kuorma-autoja jotka sitten lähti myöhemmin linja-auton näköisenä eteenpäin. Sen koommin en ole nähnyt kuorma-autoa maantiellä jossa kuskin suojana on vain turvavyö ja moottoripyöräilijän nahkapäähine sekä suojalasit. Nykyisin taitaa siirto tapahtua hinausauton avulla.

    Kutterin tarinaa sitten 80-luvulla seurasin. Yleensä kun OY-muotoinen firma menee konkurssiin tai myydään perustajansa toimesta mutta Kutter tuotenimenä vain lopetettiin niille sijoilleen, eli 20-luvulla alkunsa saaneen yrityksen brandiarvolle ei painoa pantu. Hallikin jäi pitkään tyhjäksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajokki OY:llä oli Tampereen Nekalassa autokoritehdas, Suomen suurin sitäpaitsi. Kävin heidän ruokalassa joskus syömässä mannpuuroa; voi että oli hyvää. Toisinaan näki noita suojalasit/nahkapäähineisiä ukkoja jotka ajoivat noita tyhjiä alustoja (runkoja) tehtaalle. Hullunkurisen näköisiä olivat! Kun ei siinä "autossa" tosiaan ollut kuin se alusta, pyörät alla ja moottori edessä, ja sojottava ratti. Sen takana tavallisen näköinen keittiötuoli, jolla schafööri istui. Talvella olivat pullean näköisiä kun olivat niin paksusti puettuja. - Ps. Tapahtui 60-luvun lopulla. Ei silloin mitään turvavöitä edes ollut.

      Poista
    2. Niin,

      Saattaa olla että minä tuon turvavyönkin muistan väärin. Lapsuuteni Latovainiossa liikkui kolmen koritehtaan linja-autoja joista kaksi on jo mainittu yllä. Sitten oli myös osin puukorisia Wiima-merkkisiä. Iso Volvo-merkki oli sisätilan moottorisuojassa. Sopivalla moottorin kierrosluvulla tasaisella nopeudella ajettaessa kori meni sellaiseen resonanssiin että korvat oli mennä lukkoon.Oksennuspussit olivat välttämättömyysvaruste.

      Poista
  2. Koitilaisten koppi se on, korjaan täten arvon professorin tahattoman lipsahduksen. Se on se onnikan perimmäinen osasto, jonka erottiin muusta tilasta väliseinillä. Siellä sai polttaa tupakkiakin.

    Nimitys "koitilaisten koppi" tulee siitä, että Taivalkoskelle Oulusta mentäessä viimeinen kylä oli Koitila, siinä Koitijärven kupeessa, joten sinne matkaavat menivät tietenkin Loiston peräosaan, pois aiemmin poistuvien jaloista.

    PS. Olen sitä ikäluokkaa, että meiltä mentiin Ouluun Möröllä.

    VastaaPoista
  3. Pyydän päästä linjarirattaille, vaikka höpisenkin omiani. Kyllä muuten riemukkaasti riehaten otti Helge Herala innovaation vastaa kun hevosesta alkoi aika jättää. Ei edes hatun lennähtäminen päästä, mitä kai hevoskärryllä kilvatessa ei ollut sattunut, miestä kumauttanut, lentäkööt. Tyttärenpoikansa Maijala saa syksyllä ohjattavakseen Komiin Juha Hurmeelta uutuusnäytelmän -kas, "muutosta". Tarkoittanee arkisemmin tätä uudistevyöryä joka painaa lysyyn. Sitä oudot rahanhamuajat meille pakkosyöttävät. Pahan juuri.

    Sakari Tuomiojan lyhyenä jaksona Valtakunnan pankin puikoissa, alettiin siirtyä kauppa- ja teollisuusraaka-aineitten tapauskohtaisesta vekselidiskonttauksesta keskuspankin suomiin rahakiintiöihin liikepankeille ns. keskuspankkirahoitukseen, pois vanhasta diskonttauksesta, SP:n osalta siis re-diskonttauksesta.

    Tänään näiden "jakelun ja tuotannon" rahoituksen sijaan vekseleiksi ja yksityiseksi rahaksi on astunut repo-arvopaperit. Niillä rahoitetaan varallisuusarvopapereitten tuottaminen kansalaisten omistaa ja eläkeyhtiöittensä palkansaajien hyväksi ja puolesta omistaa, ja pääomatulovirralla swapata entisen palkan sijaan eläkettä. Esimerkiksi Zoltan Pozsar nimellä googlaten pääsee juoneen mukaan.

    Erkki Liikanen jututtaa tänään Erkki Tuomiojaa ja jotakuta muuta jälkimmäisen isän kaudesta Suomen Pankin pääjohtajana. Kiva kun tätä puhetta tuotetaan EKP:n toimesta sivukonttoristakin. Siellä vallitseva arroganssi estää minua lähestymästä paikkaa. Kohtelu olisi kuin uudessa Kullervo oopperassa, jossa Mikki Kunttu naulitsee miehen mitattavaksi spottivalon häikäisyyn.

    Kun Antti Rinne ajaa Pisararataa, niin mitä järkeä hommasta voisi edes hyvällä tahdolla löytää? Paljonkin. Rahamaailma on käynyt ikäväksi. Se pelaa finanssitalouden eteen eikä tuotannon kuten alun alkaen ja yhäkin lapsenmielissämme. Rinne tietää,vihdoin. 3/4 eläkesäästöistä on globaalissa ja kaiken lisäksi niin kutsutun varjopankkisysteemin talletuspuolella. Varat puolestaan hedgefundien pysyväislainanottoina, jokapäivä uusittavina kylläkin, sijaitsevat systeemin varainhoitosööviksissä, private banking jms termejä, monensortin rahastoissa, jotka sijoittavat lainaamansa taloustilastojen värähtelyihin ; ns. pääomasijoittajina yritysfuusioihin, lakkautuksiin ja uudelleen nostatuksiin Kiinassa ; romppeet Länteen -ja taas varjopankkisysteemistä korttiluottoa ostaa niitä (luotot lyödään yhteen ja myydään sijoittajille kuten Varmalle seuraavaa rahaerää vastaa). Pikaluoton ottajat ovat eläkkeiden turva.

    Se Pisararata hyödyntää vihdoinkin säästöjämme Suomessa. Pisararata tarjoaa Paikallisliikenne Oy:n kautta tuloa (matkalipputulot) rakentajakonsortiolle, Rinteen "Remontti Oy:t" . Tähän loputtomaan maanrakentamiseen tulee siis edes ansaintalogiikkaa. Samalla tosin sulkeutuu ilmaisliikenteen, malli Tallinna mahdollisuus. Asia on äkisti saatava liikkeelle koska Ahlström Capital hengittää niskaan: Destian eli ex-TVH:oonhan he jo ostivat kaivamaan ja rahoitusmalliosaaminen on heiltä sekin, sen polven katseen alla, joka asiat oppi Scandianvian Bankissa Milanossa ruotsalaisia seuraten. Toki on kai nuorempi polvi nyt vastaamassa Suomen nostamisesta takapajulta oivaksi toimijaksi ajantasaisella älyllä ja ikiaikaisella sisulla. Suomi nousee.

    Nyt pitäisi kuitenkin olla tarkkoja, ettei sukupolvenvaihdosrahoituksissa, samalla velkaantumista, ihan kelle hyvänsä terhakalle rahaa rutkauteta. Ja varsinkin pitää tietää, ettei sitä pankeista saa tuotanto- eikä kauppafirmoihin, vaan mutkan kautta tästä varjopankkisysteemistä. Väliin tulee "hedgefundeja" ,bonusten ottajia.
    jatk.

    VastaaPoista
  4. jatk.
    Remontti Oy:ssä Ilmarisen lainaama raha rakentaa Pisaraa, Paikallisliikenne Oy maksaa korot. Ja koko juju tai jekku kuten Juha Hurme sanoisi lyökööt tässä ällikällä (Hurmetta): maksutulon ja koron Ilmariselle erotuksen saa Destia & kump. ! Kumppaneita ovat yhteistyömiehet ja instituutiot mm. Hakaniemessä.

    Luojan lykky, rahaa meillä piisaa ja on sisäänvedettävissä ulkomailta. Aloitettakoot vaikka niin hullusta hankeesta kuin Pisararata jos ei kerta parempaa tähän kärkeen löydy. Siis julkisen ja yksityisen kimppa. Tätä on se Junckerin/Kataisenkin EU malli 315 mrd.

    Se että varjopankkia, yhdeltä nimeltä tukkurahaa koetetaan kammitsoida, ei tarkoita juuri mitään. Säätelyn vastapainoksi julkissäätelijä tarjoaa raharikkaille ja aktivisteille perälautaa asettumalla näiden arvopapereiden hätäostajaksi paniikkien sattuessa. Sitä samansorttista kuin vanha liikepankki-valtio-keskuspankki teki ns. Bagehot aikautena 1860 - 2006. Jo kriisissä 2008 US valtio ad hoc takasi rikkaat uudenrahan ajassa. Nyt sitä systematisoidaan. Paheksunta ei auta. Pitää sopeutua, omintakeisesti. Tilaa on.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  5. Jukan yllytyksestä poikkesin tuohon korttelin päähän Satamakadulle Tarmion pojanpoikien hiljattain avaamaan pieneen kirjaputiikkiin. Josko heillä olisi Hurmetta kaupan. Olivat myyneet loppuun. En nyt muista oliko kaikki kaksi kappaletta. Lupasi nuori Tarmio tilata. Tyhjin käsin en lähtenyt. Mukaan tarttui Salmisen Haanpään tarina.

    Koska kauppa aukesi vasta klo 11 ja olin 10 min etuajassa, poikkesin satamassa Radiokirppikselle. En ollut ennen käynyt. Ei siellä mitään elektroniikkaa näkynyt. Vaate ym. tavaraa ja kirjoja.

    Mukaan tarttui Lasse Lehtisen Aatosta jaloa ja alhaista mieltä. Luulen, että siinä täytyy olla jotakin lukemisen arvoista koska sitä eräs kepun tohtori Keskisuomalaisessa niin kovasti moitti.

    Eilen YLE ilmoitti aloittavansa koraanikoulun radiossa sarjaluentana.
    Jään odottamaan ensi torstain Bisquitin pakinaa aiheesta. Alkaako sanoilla: Kokoomuksen uskonnollinen johtaja ajatollah Kivinen ja pääimaami Hameen-Anttila ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Metson kappale Hurmetta on meillä lainassa, mutta maanantaina palautetaan.

      vuorela, tampere

      Poista
    2. Yle on muutenkin vauhdissa. Kun ennen sanottiin, että yksi suomalainen vastaa kymmentä ryssää, niin Ylenpä mielestä parikymmentä muslimia vastaa tuhatta norjalaista!

      Ainakin Ylen ilouutisen "Yli tuhat muslimia suojeli synagogaa Norjassa" mukaan, jonka he toki myöhemmin häpeillen ja vähin äänin päivittivät muotoon "yli tuhat ihmistä". Varmaan joku ikävä ihminen oli kertonut, ettei niitä "oikeita muslimeja" ollutkaan kuin kourallinen...

      Hesari ja muut laatumediat eivät moisista pikkujutuista piittaa! Göbbelsin hengessä iso valhe on parempi kuin tylsä totuus. (Hiipii vaan ikävästi mieleen, että onkohan Ylen ja Hesarin jutut Ukrainastakaan aikuisten oikeasti totta vai vain tavoite?)

      Poista
    3. Olet oikeassa, kirja on lukemisen arvoinen. koska se on myös Lehtisen väitöskirja. Tutkijoiden keskuudessa se sai melko kriittisen kohtelun. Tärkein syy oli se, että väitöskirjan kieli oli liian helppoa, joka ei muka sopinut väitöskirjaan.

      Kanava -lehden monivuotinen kolumnisti Vanha Julin (Jaakko Itälä) kirjoitti kirjasta ja päätyi lopputulemaan, joka meni minua mahdottomasti riemastanut, suunnillen näin: "kyllä kirjasta löytyy myös väitöskirja, vaikkei viisampi sitä heti huomakkaan.

      Lasse Lehtinen on muuten yksi harvoista Viking-maistereista.

      Kalevi Kantele

      Poista
    4. Kirjaa on harvinaisen hauska lukea. Taattua Lehtistä. Jo esipuheen kiitos alkoi lupaavasti:.

      ...ovat tukeneet väitöskirjatyötä vaatimattomilla apurahoilla. Siitä molemmille vaatimaton kiitos.

      Sisällössä on paljon tuttua jos on lukenut Jukka Tarkan Karhun kainalossa.

      Lehtinen kirjoittelee sympaattisia kolumneja Sotainvalidilehteen. Opin taannoin tuntemaan hänen isänsä veljesliiton liittovaltuustossa. Viimeisen päälle herrasmies.

      Poista
  6. Viimeinen linja-auto - se oli Haldin - Vaasasta kotiin Kyrönmaalle lähti joskus 20.30:n paikkeilla.
    Siihen tuli usein kova kiire, jos oli kiertänyt kaupungissa ostoksilla koulupäivän jälkeen. Sen jälkeen kotiin ei päässyt kuin kävelemällä. Aamuisinkin Vaasaan mentiin yleensä kokkolalaisella Haldinilla tai seinäjokisella Sarpolla.
    Haldinin kuskit olivat ruotsinkielisiä, eivät aina osanneet toista kotimaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varhaisimpia muistikuviani on, kun meinasin jäädä Haldinin bussin alle 4-vuotiaana 50-luvun puolivälissä. Lasketin autotielle viettävää kotikujaa potkukelkalla suoraan Vaasanmäkeä ylös kaasuttavan Haldinin auton eteen. Onneksi kuski ehti jarruttaa ja minä liukua kelkkoineni vastapäiseen syvään ojaan.
      Muistan pussihousuisen ja nahkasaappaisen komean kuskin tulleen pientareelle kysymään, kuinka kävi. Hän veti minut ojasta ystävällisesti myhäillen ylös. Ihailin hänen vaikutuksestaan linja-autokuskeja, joiden työtä seurailimme kaverin kanssa paikallisen Matkahuollon liepeillä.

      Poista
  7. Hj. Nortamo rakasti hahmojaan lämmöllä!
    Herashöödingin muuttorpaat on vaivan arvoinen, uudemmissa jaarituksissa.

    Vaasan J. jää ääneltänsä yks'totisemmaksi, hiukkasen sitä sydämen kyllyydestä paha pappi saarnaa. Vrt. V. J. Ameriikas, mamman luhrikkahillopurkit prutaji. Se kahtiajako notta nämä ne on ja nuo ei, komut mikkä komut.

    Arvotettua pakinaa ei vain viitsi keventää, Aapeli, l. Simo Puupponen, Valitut ilot. Voin suosittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaakoon ääni löytyy vaivalla. "Valiojutut I-III" on toimitettu omituisesti. Ihastukseni kohdistuu viisauteen ja hellyyteen, joka tulvahtelee pienten ihmisten kuvauksista. Mukana on hämmästyttävää itseparodiaa, kuten jokin "Korvakilluttimet Räisälän flikoille", joissa kunnan miehet ja naiset miettivät hartaasti, olisiko valtion kustannettava evakkotytöille kestolaineet (permanentti) ja päätyvät maksamaan omista rahoistaan, koska mukavia ne ovat rutut flikkojen tukassa. Ja ne vähän höppänät mummut, joista paljastuu viisautta verrattuna housujaan kohotteleviin isäntämiehiin.

      Poista
  8. Aapelin pakinoita luin innolla lapsuudessani ja nuoruudessani Savon Sanomista, kun aina oli pulaa lukemisesta. Mitään murrepakinoitahan ne eivät olleet mutta hauskoja kyllä. Ehkä pitäisi vanha tuttavuus uudistaa. Maria Jotunilla savolaisjuuret näkyivät jonkinlaisessa tyylitellyssä muodossa ja ehkä rytminä, Sirpa Kähkönen taas on sanonut seuraavansa samantapaista jotunilaista murrepohjaa repliikeissä, ja hyvältä kuulostavatkin. EG

    VastaaPoista
  9. No se toki. Äidit nuo väkevät. Tahdon vain tarkoittaa että Tasalan Vilkk' oli melkoinen rikollinen, osa-aikamatruusi. Nortamo siivosi kaiken todella häijyn keppostelun.

    Aapeli puolestaan juopotteli.

    Inhimillisyyden puolustajia kaikki, Nortamokin, vaikka oli lääkäri.

    VastaaPoista
  10. Minulla sattuu olemaan D kortti, bussin kuljettajan lupa. Bussin ajaminen on muuten kivaa. Jos vertaa sitä henkilöauton kuljettamiseen niin se on sama kuin vertaisi soutuveneä ja laivaa. En ole kyllä työskennellyt bussikuskina. Bussinkuljettajan koulutus on adrenaliinitulva. Opettajan taktiikka oli häiritä ajamista. Ainakin ma lopulta päätin, että se oli tietoinen taktiikka, eikä hermosairaus. Että mä oppisin keskittymään liikenteelle olivatpa olosuhteet millaiset tahansa. Se ei kehunut minua koskaan, mutta riehusi usein. Sen ylivoimaisesti paras kehu, kun olin just suorittanut virheettömästi vaikean manööverin oli: "jah" . Mutta kokeen läpäisin ja sain D-ajokortin kerralla.

    VastaaPoista
  11. Ei taida linja-auto paljoa maksaa, kun osaa ostaa jonkin yhdessä tai useammassakin paikallisliikenteessä loppuunajetun rotiskon. Pitänee ehkä olla jonkin verran huoltomiehen vikaa..

    VastaaPoista
  12. Erittäin tarkattava Aapeli; Isin kisu.

    VastaaPoista