Rangaistuksia olisi korotettava. Erikoisen tuntuvasti olisi
rangaistava nuoria. Todellisen vankeusrangaistuksen kesto olisi mietittävä
uudelleen. Vaikka kokemukset pakkolaitoksesta ovat huonoja, olisi pohdittava,
miten maassamme toimiva määrältään suppea joukko erittäin vaarallisia
rikollisia voitaisiin viskata Turun linnaan ja avain Aurajokeen.
Rikosoikeudellinen ajatteluni on ollut kauan tyypillinen.
Siitä on päivälleen 50 vuotta, kun rikosoikeuden peruskurssi onnistui
suorastaan hyvin. Olin omia aikojani katsellut Honkasalon kirjojen lisäksi
Forsmania ja Serclachiusta ja huomannut, että ensimmäinen ja toinen
maailmansota, suuri pulakausi, siirtomaahallinnon purkaminen ja teollisuusmaiden
käsittämätön vaurastuminen olivat sivuuttaneet ”rikosoikeuden yleiset opit”
jälkiä jättämättä. Ajatteluun oli tullut toissa vuosisadan lopulta aivan
uudenlaisia elementtejä, joita voi nimittää epämääräisyyteen pyrkien nimittää
modernistisiksi. Rikosoikeuteen ne eivät olleet vaikuttaneet. Suurimmat
muutokset olivat tapahtuneet Saksassa 1900-luvun alussa, kun pohjaltaan
maagisesta yhteiskuntakäsityksestä oli alettu irrota.
Vuotta myöhemmin von Listzin ja Bindingin suurteokset
tulivat tutuiksi. Niissä oli muotoiltu myös kansainvälisen oikeuden ja
oikeastaan ihmisoikeuksien perusteet. Ajatusmaailma oli selkeän positivistinen.
Säännöillä ja rangaistuksilla oli rakennettava yhteiskuntaa tarttumalla
yksilöön, joko varoitukseksi tai kovalla kouralla.
Saksassa oikeudettomuus nousi valtaan näistä ajatuksista
huolimatta tai – tämä on todella ikävä ajatus, niiden syövyttämään maaperään.
Meillä Pohjoisessa ruotsalaiset juristit kehittivät
uudenlaisen hyvinvointivaltion pitkälle. Suomessa luultiin, että sääntöjä voi
tehokkaasti muuttaa irrallaan sääntelyn kohteesta eli että köyhässä maassa
toimii sama kuin rikkaassa. Lisäksi juuri minun aikanani sosiologia oli alkanut
vaikuttaa rikosoikeuteen aluksi saksalaisen Weberin ja sitten amerikkalaisten
klassikkojen kautta. Erik Allardt oli myös juristeille suuri nimi, ja
oikeustieteessä Inkeri Anttila loi kokonaisen koulukunnan, jonka tunnettuja
nimiä ovat mm. Olavi Heinonen ja Pekka Koskinen.
Kansan suuri osa vastusti näitä uusia ajatuksia.
Perinteiseen tapaan arveltiin kuitenkin, että rikollisuus on ”muiden” ongelma
eikä koske ”meitä” muutoin kuin satunnaisesti rikoksen uhreina. Kehitys kulki
siksi aika suoraviivaisesti, ja meitä rikollisten hyvittelijöitä haukuskeltiin
vain kohtuullisesti.
Oikeusvaltio edellyttää oikeaa valtiota. Kokemukset USA:n
osavaltioista kieltolain ajalta ja Saksasta olivat erittäin huonoja. Valtiot
huomasivat nopeasti, että kunnallishallinto ja gangsterivalta on sama asia ja
että täytäntöönpanopuoli on halvin hoitaa konepistoolilla. Viittaus tarkoittaa
Chicagoa, mutta jopa Los Angelesista sanotaan, ettei siellä ole juurikaan valkoihoisten
rikollisjärjestöjä, kosjka ryöstelyn hoitaa kaupunginhallitus.
Lukija voi halutessaan pohtia innovatiivisen rikollisuuden
siirtymistä valtion kokoisten yksikköjen toimintoihin. Pysyvä esimerkki voisi
olla Italia. Yksin teoin tehdyt asiakirjan väärentäminen ja kiristys eivät
liene nyt outoja ilmiöitä millään Euroopan kolkalla.
Sain sysäyksen kirjoittaa tämän kymmenen vuotta hautomani
ajatuksen, joka on tämän kirjoituksen alussa mahdollisimman hyökkäävässä
muodossa, kun luin Henning Mankellin elämäkerran. Tuo viisas mies, joka on
ansainnut kirjoillaan jättiläisomaisuuden ja käyttää sitä huolellisesti
suunnattuun avustustoimintaan, tuntee hyvin Afrikkaa. Hän on asunut osan vuotta
siellä jo pitkään. Kiinnostus rikosasioihin on kuulemma vanhaa perua. Hänen
isänsä oli kihlakunnantuomari (käräjätuomari) pienellä paikkakunnalla, ja
perhepiirissä oli muuten murhetta, kun äiti jätti noin vain.
Mankell muotoilee kirjailijan rohkeudella ja röyhkeydellä
vastalauseensa Ruotsin lainkäytölle. ”Mielestäni on väärin etenkin nuoria
rikoksentekijöitä kohtaan, että heitä ei rangaista tuntuvasti. Näin he eivät
saa koskaan käsitystä tekojen seurauksista.”
Tuo näennäinen joutavanpäiväisyys vihlaisi. Unohdetaan ”syyllisyys”,
”sovitus”, anteeksianto ja muut salateologiset käsitteet. Käsitys tekojen ja
tekemättä jättämistä seurauksista – osa tästä on ns. kausaliteettia eli
syy-seuraussuhdetta – on todellakin ihmisyhteisön ydintä. Voit vetää tuota
laihaa miestä turpaan – mutta muista, että jossain on sinua isompi mies, joka
huolehtii siitä, että saat itse selkääsi korkojen kanssa, joten…
Rikos on elinkeino. Se on niin tuottoisa elinkeino, että on
maita, joissa armeija ja ilmavoimat huolehtivat esimerkiksi huumekaupasta.
Toisin kuin muita elinkeinoja sitä ei voi pitää aisoissa sääntelemällä eli
yhteiskunnallisilla sääntelymekanismeilla. Rikos on kuitenkin toisesta
näkökulmasta nimenomaan sääntelymekanismin virhe. Rikos ei ole yhteiskunnan
mekanismien virhe, kuten jotkut mielenosoittajat luulevat. Se on lain,
tuomioistuinten ja poliisien virhe. Yksi syy voi olla näiden laitosten
liiallinen sulkeutuneisuus ja taipumus salailla. Sen ne ovat perineet
yhteiseltä kirkolta. Toinen syy voi olla ahdas toimivalta ja riittämättömät
resurssit. Poliisit eivät juuri koskaan tapaa tuomareita, jotka eivät koskaan
tapaa rikoksentekijöitä (muualla kuin ehkä oikeussalissa). Ihmiset päättävät
elämästä, jollaisesta he ovat vain utuisesti selvillä.
Puhutaan hyvinvointivaltion alasajosta, joka voi olla
romahdusmaista. Paha sanoa, näinkö käy. Joka tapauksessa on aika raitistua ja
lakata luulemasta liikoja yhteiskunnan näkymättömän käden mahdollisuuksista. Tässä
vaiheessa esitän sijaan mekaanisempaa toimintaa, jonka toteutuessa ihmisen voi
vaatia tietävän, että jos teen tämän ja jään kiinni, istun noin monta kuukautta
tai vuotta, ja se on ikävää se.
Tulipa professorilta ehdotus, jolle Suomen kansa taputtaa voimallisesti käsiään. Olemme kaikki lukeneet nuoresta murhaajasta, joka vain käväisi linnassa ja palasi vapauteen pilkkaamaan ja solvaamaan uhriaan ja tämän perhettä. Tuollaista käytöstä ei suvaita kuin vihreässä liitossa.
VastaaPoistaHaluan samalla muistuttaa, että johan Dostojevskin "Rikos ja rangaistus" suosittaa samaa. Murhaaja - ellei ole aivan kahjo - haluaa rangaistuksen saadakseen sielulleen rauhan.
Jaahans mutta onko se nyt sitten se dunnusdus dehnyd sille sielulle hyvää, oisko siinä vähän sielunpaimen ollu vaan viteoita tsiikaamassa virka-aikana ja muutakin on kyllä siinä mutta onhan noita ja ohho mikkä hohtimet tars olla että saatas sellanenkin polle kenkään minkä selkään mun ajatus tähän aiheeseen sopis. Mutta aivankahjohan on aivankahjo jos ei sitä joku auta oikeeseen suuntaan ja paremmin kuin tähän asti. Että sen kun vaan ruppeeksääki hommiin vai alanko mä käärimään hihoja? Olis tyätäki ja kaikenlaista muuta mikkä pitäs ekaks tehä. Emmää kans kauan kattelis että sikäli oon sun kans kyllä sitä mieltä. Kovin on vaikeaa tämä uskomattoman vaikea.
PoistaYksityisajattelija
Tässä vaiheessa esitän jne. Kappale on alkava siis näillä sanoin. Ehdotus on toinen kappale, jokin muu.
PoistaTässä blogisti selvästi nuoleskelee kieli ruskeana ns. yleistä kansanmielipidettä, joka vaatii rikollisille kostoa "silmä silmästä ja hammas hampahasta" tyyliin.
PoistaJos Suomen julkinen sektori on suurempi kuin koskaan aiemmin, mikä on vikana? Kuinka paljon rikkaampia meidän pitää olla, jotta voitaisiin elää ihmisiksi?
VastaaPoistaTai kuinka paljon köyhempiä?
PoistaTuo fraasi julkisen sektorin koosta pitäisi reilusti avata. Millä mittareilla noin? Palkollisten määrällä, rahalla vai millä? Ovatko esim. eläkevakuutusyhtiöt mukana? Ainakin valtion virkamiesten määrä on nykyään kaiken keskellä piskuinen takavuosiin verrattuna, vaikka ns. kansan ääni toisin tietäneekin. Mutta puhe "alati paisuvasta julkisesta sektorista" lieneekin tarkoitettu luomaan monenmoisia, ei aina totuutta vastaavia mielikuvia.
PoistaKäsittääkseni eläkseen ihmisiksi ei tarvitse olla rikas, voi jopa olla päinvastoin!
PoistaAnonyymille: Julkisella sektorilla oli vuonna 1970 16,7 % työssäkäyvistä, 2010 28,4 % työssäkäyvistä. Onhan tuo kasvanut? Valtion virkamiesten määrän lasku johtuu pääosin siitä, että liikelaitokset on yhtiöitetty ja yliopistot irrotettu valtiosta. Silti noiden tehtävät on hoidettava ja ihmiset ovat siellä töissä, tosin ei virkamiehinä.
PoistaValtion menojen kasvu lienee myös jonkinmoinen mittari julkisen sektorin koosta. Kun valtion budjetin loppusumma koko ajan kasvaa, esimerkiksi euroon siirtymisen vuodesta 2001 33,8 miljardista kuluvan vuoden 55,1 miljardiin, (ja velkaantuminen lisääntyy vuodesta 2009 vuoteen 2013 yli 40 miljardia,) sekään ei ole indikaattori varsinaisesta pienenemisestä. Samalla keskimääräinen kunnallisveroprosentti on noussut vuoden 1998 17,51 %:sta 2012 19,25 %. Luvut ovat eri jaksoilta ei tarkoitushakuisesti vaan helpon saatavuuden takia.
Valtion virkamiesten määrä on vähentynyt reilusti sitten 80-luvun kunnian päivien, mutta osittain siksi että valtion tehtäviä on lisääntyneessä määrin siirretty kunnille.
PoistaKuntatyöntekijöiden - julkista sektoria hekin. määrä taas on ollut jatkuvassa kasvussa koko 2000-luvun.
Julkiset menot ovat kasvaneet joka vuosi v. 1990 lähtien, ohessa lainaus Veronmaksajien keskusliiton sivuilta: "
Henkeä kohti suhteutettuna julkiset menot ovat kaksinkertaistuneet 1990-luvun alkuun verrattuna. Vuonna 1990 julkiset menot olivat jokaista suomalaista kohden noin 8600 euroa, kun taas vuonna 2012 ne olivat kasvaneet noin 20100 euroon."
http://www.veronmaksajat.fi/fi-FI/tutkimuksetjatilastot/julkisetmenot/menojenkehitys/?SetLayoutSuffix=
Olli K:n ja Henri K:n eurosummat edustavat toki aivan eri rahanarvoja eri aikoina. Miten nuo mahtaisivat olla inflaatiosta puhdistettuina?
PoistaNyt vasta hijattain varttuneella iällä sain kuulla edesmenneen enoni aikoinaan hiljaisella äänellä itsekseen miettineen, että jos olisi surmannut anoppini kymmenen vuotta sitten, niin nyt olisin vapaa mies.
VastaaPoistaOli nimittäin sen verran kammottavasta naisihmisestä kysymys, joka vielä eli pitkään samassa taloudessa tyttärensä perheen kanssa maaseudulla.
"Rikos ei ole yhteiskunnan mekanismien virhe, kuten jotkut mielenosoittajat luulevat. Se on lain, tuomioistuinten ja poliisien virhe".
VastaaPoistaHm, mm. tällä "kannanotollaan" blogisti tulee varmaankin voittamaan parhaan yhteiskunnallisen blogin pokaalin ylivoimaisesti! Kohta hänet kutsuttaneen "kiakkovieraiden" kunniajäseneksi!
Tämä ei muuten ole pelkästään ihmisyhteisön, vaan itse asiassa minkä tahansa dynaamisen systeemin perusolemuksia. Esimerkeistä käy erilaiset ekosysteemit, talous, kaupunki, itsesäätyvät automaatiojärjestelmät (kuten termostaatti). Ollakseen stabiili, dynaamisessa systeemissä täytyy olla rajoittavia, negatiivisia takaisinkytkentöjä, jotka aktivoituvat, kun systeemin jokin osa alkaa kasvaa liiaksi muun systeemin kustannuksella, siis syövän tavoin. Periaatteessa negatiivinen takaisinkytkentä rikollisuuden kohdalla voisi olla jokin muukin kuin rangaistusjärjestelmä, mutta perusfakta on, että mikään systeemi ei kestä, jos sen puitteissa annetaan vain positiivista palautetta, siis pelkkää kannustusta.
VastaaPoistaAsiaan liittyy tietynlainen paradoksi: sen jälkeen, kun rikollinen on tajunnut, mitä kaikkea seuraa ja säikähtää tekemisiään, itse rangaistus on oikeastaan turha. Mutta ilman tätä rangaistusta taas ei välttämättä ole säikähdystä. Osalle ihmisistä, joilla on riittävästi mielikuvitusta ja taipumusta ajatella asioita eteenpäin, pelkkä pelottelukin voi riittää. Tästä syystä ensikertalaisten päästäminen vähemmällä käy järkeen.
Mielestäni pahimman palveluksen nuorille tekevät ne, jotka päästävät heidät ensimmäisistä tekosistaan livahtamaan vastuusta. Siitähän se alkaa se kierre, kuin korruptoituneella pankilla konsanaan. Varhainen negatiivinen palaute tarkoittaa pienempää puuttumista ja siten pienempää kärsimystä. pikkurikollisuudessa käsittääkseni riittävää on suorastaan pelkkä puuttuminen ilman varsinaista rangaistusta, siis kunnon nuhtelu ja herätetty tietoisuus siitä, että rikoksesta jää kiinni, joku valvoo ja puuttuu. Siis näytetään syiden ja seurausten olemassaolo, vaikka koneisto ei vielä aktivoidukaan.
Varrros ny.Pitkä takaisinkytkentä koko vahvistimessa, joka siistuoniin... säröilee.
PoistaEi se nyt niin monimutkainen asia ole.
Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.
adobid od
VastaaPoistaAnoppipa ei oo pappi.
VastaaPoistaPapillapa onpi pipalakki.
Paa pappi pipalakkiin.
Paha papin lakki.
"Rikos on elinkeino."
VastaaPoistaAmmattikokemukseni perusteella Suomessa on kolmenlaisia rikollisia:
- suurin osa vankiloiden asukkaisten on huonoita lähtökohdista ja päihderiippuvuudesta kärsiviä verraten harmittomia reppanoita, jotka yrittävät sätkiä yhteiskunnassa, jossa eivät pärjää. He ovat taparikollisia, joita ei ammattirikollisiksi (=saa säännöllisiä tuloja ammatistaan) kehtaa kutsua. Heille sopivat lyhyehköt, usein toistuvat "nenänvalkaisuvankeudet" (pyöro-ovisysteemi). Saavatpa siinä sivussa lakimiehet (syyttäjät, avustajat ja tuomarit) sekä vanginvartijat leipänsä.
- pieni joukko on väkivaltaisia ja ympäristölleen vaarallisia sosiopaatteja. Heihin sopii JK ajatus, kun oikeusvaltiossa emme halua käyttää tehokkaampia keinoja.
- pieni joukko on häikäilemättömiä ja määrätietoisia ammattirikollisia, jotka ovat päätyneet käyttämään rikosia (yleensä talous- tai huume-) elinkeinoinaan. Heihin rangaistuksen pituudella ja ankaruudella sekä kiinnijäämisriskillä on merkitystä. Heille sopii riittävän ankarat vankeusrangaistukset oikeudenmukaisen, mutta nopean prosessin päätteeksi.
Rikoksen tekijät ovat siis erilaisia, mutta lakihan on kaikille sama?
PoistaSaako sosiopaatin syödä jos oikein kova nälkä...
PoistaOttaisimmeko mallia Neuvostoliitosta ja päästäisimme kaikki kriminaalit vapaaksi, ainakin niin monta kun mahdollista. Ehkä rikokset loppuisivat kun ei kerran sosialismissakaan ollut rikoksia. Kaikki ihmisethän ovat pohjimmiltaan hyviä, toinen on vain heikompi toista...vai miten se nyt meni.
VastaaPoistaGangstat ja kunnallispolitiikka, aikamoinen laittomuusheitto. Mihin unohtui gangstat ja unionit?
VastaaPoistaMitä mieltä Mankell on kuntauudistuksesta?
VastaaPoistaRangaistuksen pitäisi kai olla negatiivinen kannustin, Kylmässä Aurajoessa uittaminen, tai vesitykki Tampereen pakkasessa olisi luultavasti ollut muutamaa päiväsakkoa tehokkaampi keppi.
Urpilaisen häpeäpaalu verovelalliselle on ainakin mielenkiintoinen ajatus. Toivottavasti saamme rikosrekisterit nettiin, kokokansan selattaviksi.
Hemmetti kun on korkeaa laatua se kirkon salailu. Uskomatonta paskia. Jo se on korkea aika saada uutta uskoa Jumalaan ja helvetin korkea aika panna ekumeniaan parempaa vauhtia.
VastaaPoistaEi se Jahve ole sellainen päiväjumala että hym-hym no jos nyt vähän sitten, se voipi kuulkaa hyvinkin olla öisin JWH joka pujoo partaansa että kappas kun nuoret miehet karjuvat alushoususillaan kasarmin käytävällä Joutukaa sielut on aikamme kallis ja accelerandoa vähän kun olis hampaiden pesuun kiire että pääsee punkkaan kännykän kera kun se tyttö siellä jo odottelee ja nyt tuli tämmöstä hommaa tähän että no, lauletaan.
Se joka on kerettiläinen viimesen päälle, siinä suhteessa.
Että on se Korkki ja kuponki hyvä olla. Ja siinä asiaa.
Niiden riemuista jotka ovat asialle jotain myös tehneet en ole huolta kantava.
Hahha.
Sanoi Roisto kadoten Lontoon sumuun.
Tämä onkin väärennetty viesti sitten että: cum grano salis!
Salin puolen juu, kyökin ja salin väliä kunhan katto kestää.
Joillakuilla on se ajatus että pimeässä voisi maun perusteella erottaa hiilitabletit toisistansa, en pidä siitä ajatuksenjuoksusta.
Sen kun hotoloppasee niitä naamaansa jos närästää. Sama se on, ei ne millekkään maistu. Siitä sen tietääkin ja tikut säästyy.
Selevän tek, minä olen puhuttavani puhunut. Jos on sellaista josta ei saa mitään olla mieltä niin se on sen merkki että eipä siinä kovinkaan paljon ole mitään mieltä silloin. Siinä "asiassa" vai miksikä sitä kutsuisi? Tuota, saisinko esittää pyynnön? Miksi sellaisen nimeäisi sotahömelöyden että se olisi makoisa nautita tuolle nuoremmallekin väelle? Yhden sanan verran panen. Uuspasifismi jo onkin tuolla peremmällä jotta olisiko pretty preez eli uusrauha hyvä, ehkä on muitakin?
Pitäähän se olla sana!
Huh, kylläpä uhositte.
VastaaPoistaEi paha.
Edelleen olen sitä mieltä, että "silmä silmästä ja hammas hampaasta ."
Vähenisi väki.
"Puhutaan hyvinvointivaltion alasajosta, joka voi olla romahdusmaista. Paha sanoa, näinkö käy. Joka tapauksessa on aika raitistua ja lakata luulemasta liikoja yhteiskunnan näkymättömän käden mahdollisuuksista. Tässä vaiheessa esitän sijaan mekaanisempaa toimintaa, jonka toteutuessa ihmisen voi vaatia tietävän, että jos teen tämän ja jään kiinni, istun noin monta kuukautta tai vuotta, ja se on ikävää se."
VastaaPoistaVähenevä hyvinvointi ja kovat "mekaaniset" rangaistuksetkin voi myös johtaa katastrofiin. Vai miten USA:n tilannetta pitäisi tulkita? Ilmeisesti yhtenäisempi rangaistuskäytäntö olisi ihan hyvä. Mutta se mistä sitten rangaistaan, pitäisi harkita tarkkaan.
Eihän siitäkään mitään tulisi, jos Suomessa olisi vankeja suhteessa yhtä paljon kuin USA:ssa. Valtiontaloushan olis vielä huomattavasti perseenämmällään kuin nyt.
Kyllä se toimeentulon puute, ahdistus ja ahneus nostaa niitä vankilukuja vaikka rangaistukset olisivat kuinka kovia tahansa. Ehkä perustellumpaa olisi "mekaanistaa" niitä rangaistuksia silloin kuin yhteisön perusasiat ovat kunnossa.
Jos sitten otetaan ihan kylmän kyyninen kanta asiaan, järkevintähän olisi, eliminoida (Tappaa!) ihminen heti kun todetaan, että ihmisestä on enemmän haittaa kuin hyötyä yhteisölle. Eli yhteisön sääntöjen rikkoja eliminoidaan automaattisesti. Ja veikkaanpa, että näinkin tiukasta "laista" huolimatta niitä teloitettavia tulisi riittämään.
En edes tiedä, että auttaako tähän tilanteeseen enää mikään kun joutuu lukemaan lehdestä sellaisia otsikoita, että kymmenen autoa ajaa ohi katolleen kaatuneesta autosta, jossa on äiti ja lapset sisällä. Kyllä se meidän suurin ongelma taitaa tällä hetkellä itsekkyys ja ahneus. Jos me ei kohta tajuta sitä, että sitä saa mitä tilaa, niin se tilaus voi olla hyvinkin synkkä laista ja lain tulkinnoista riippumatta.
Toissa päivänä tuli mieleen, uutisia kuunnellessa ajatus: en vain tahtoisi elää sataviisikymmenvuotiaaksi. Tämä maailma on menossa perseelleen, ja onneksi en, todennäköisesti, ole näkemässä. Lapsenlapsia käy sääliksi
VastaaPoista"Haluan samalla muistuttaa, että johan Dostojevskin "Rikos ja rangaistus" suosittaa samaa. Murhaaja - ellei ole aivan kahjo - haluaa rangaistuksen saadakseen sielulleen rauhan."
VastaaPoistaTämä pätee kyllä sellaiseen ihmiseen, jolle on kehittynyt oikean ja väärän tunnistava moraalinen yliminä eli omatunto. Valitettavasti Omatunto on laitettu pakkolomalle nykyisin. Nyky-yhteiskunnassa Jumala on kuollut ja individualismi ja Minä on noussut uudeksi jumalaksi ja yksilön omatunnolle ei ole niin sanotusti kysyntää.
Samalla hyllylle omantunnon kanssa on nostettu tarpeettomana pölyttymään sellaiset muinaiset käsitteet/tunteet kuin "häpeä ja syyllisyys". Nykyisin tiedostava ja oikeuksistaan erittäin hyvin perillä oleva yksilö ei tietenkään suostu tällaisia "minää rajoittavia ja syyllistäviä" tunteita edes tuntemaan. Niinpä häpeän ja syyllisyyden kokemukset on nykyisiä taloudellisia menetelmiä noudattaen ns. ulkoistettu yhteiskunnalle. Yhteiskunnan syy. Yhteiskunnan häpeä.
Niinpä Tampereen rähinät menevät yhteiskunnan piikkiin, joka nykyisin on tietenkin aina auki. Samat kliseet riehunnan syystä kuullaan aina kun äärivasemmisto -anteeksi- siis aktivistit tai "nuoriso" (eli maahanmuuttajat) riehuvat jossain osassa maailmaa: Yhteiskunnan eriarvoisuus, kovat arvot, tasa-arvon puute, hyvinvointiyhteiskunnan alasajo, ihmisten epätoivoisuus etc. etc.
Koskaan, ei milloinkaan, ei ikinä syy ole yksilössä, vaan yhteiskunnassa.
Kaikista eniten tavallista ajattelevaa ja veronsa maksavaa kansalaista harmittaa isolla V-kirjaimella se, miten helposti nykymedia ja Ylemme sankia yhtyy tähän epä-älylliseen liturgiaan ja propagandaan.
Olen masentunut. Ja enemmän kuin keskivaikeasti.
Otetaan ne rautaisannokset nyt niin ei tule sitten nälkä kun ruokaa mennään varastaan, khihi!
PoistaŽižek puhui asiaa pari vuotta sitten, kun Lontoossa mellakoitiin. Sekä vasemmistolainen että oikeistolainen analyysi väkivallan ja ryöstelyn syistä ovat vajavaisia: http://www.lrb.co.uk/2011/08/19/slavoj-zizek/shoplifters-of-the-world-unite
PoistaAsiaa puhut. Olen samaan mieltä.
VastaaPoistaMutta masennuksenkin keskellä löysit mainion kielikuvan: "Ylen sankia". Pulskana ja verorahalla käyvänä se koettaa aina kovasti kumarrella siihen suuntaan, missä arvelee "edistyksen" kulloinkin luuraavan. Ja on käännöksissään aina myöhässä.
Kun valitaan, haluaako olla osa ratkaisua vai osa ongelmaa, niin yksi ongelma on osaako ja haluaako televisio esittää enää muuta kuin viihdettä.
PoistaAjankohtaisen kakkosen keskusteluillat ovat kuin Louis Therouxia. Ohjelmissaan Theroux tulee paikalle, sanoo "Hei, minä olen Louis Theroux ja kiertelen tutustumassa ilmiöihin. Te juutalaiset ja palestiinalaiset olette riidelleet aika kauan. Nyt saatte sopia asian, kun minä olen paikalla. Teillä on 50 minuuttia aikaa, ennen kuin ohjelma loppuu. Aloitamme heti."
Viihdeohjelmilla Ajankohtainen kakkonen ja Louis Theroux on vain se ero, että Theroux ei oiekasti uskottele itselleen eikä katsojilleen, että hän ratkaisisi mitään.
..simmone kapitalisti mää ole!
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista