10. joulukuuta 2013

Avain Aurajokeen



Rangaistuksia olisi korotettava. Erikoisen tuntuvasti olisi rangaistava nuoria. Todellisen vankeusrangaistuksen kesto olisi mietittävä uudelleen. Vaikka kokemukset pakkolaitoksesta ovat huonoja, olisi pohdittava, miten maassamme toimiva määrältään suppea joukko erittäin vaarallisia rikollisia voitaisiin viskata Turun linnaan ja avain Aurajokeen.

Rikosoikeudellinen ajatteluni on ollut kauan tyypillinen. Siitä on päivälleen 50 vuotta, kun rikosoikeuden peruskurssi onnistui suorastaan hyvin. Olin omia aikojani katsellut Honkasalon kirjojen lisäksi Forsmania ja Serclachiusta ja huomannut, että ensimmäinen ja toinen maailmansota, suuri pulakausi, siirtomaahallinnon purkaminen ja teollisuusmaiden käsittämätön vaurastuminen olivat sivuuttaneet ”rikosoikeuden yleiset opit” jälkiä jättämättä. Ajatteluun oli tullut toissa vuosisadan lopulta aivan uudenlaisia elementtejä, joita voi nimittää epämääräisyyteen pyrkien nimittää modernistisiksi. Rikosoikeuteen ne eivät olleet vaikuttaneet. Suurimmat muutokset olivat tapahtuneet Saksassa 1900-luvun alussa, kun pohjaltaan maagisesta yhteiskuntakäsityksestä oli alettu irrota.

Vuotta myöhemmin von Listzin ja Bindingin suurteokset tulivat tutuiksi. Niissä oli muotoiltu myös kansainvälisen oikeuden ja oikeastaan ihmisoikeuksien perusteet. Ajatusmaailma oli selkeän positivistinen. Säännöillä ja rangaistuksilla oli rakennettava yhteiskuntaa tarttumalla yksilöön, joko varoitukseksi tai kovalla kouralla.

Saksassa oikeudettomuus nousi valtaan näistä ajatuksista huolimatta tai – tämä on todella ikävä ajatus, niiden syövyttämään maaperään.

Meillä Pohjoisessa ruotsalaiset juristit kehittivät uudenlaisen hyvinvointivaltion pitkälle. Suomessa luultiin, että sääntöjä voi tehokkaasti muuttaa irrallaan sääntelyn kohteesta eli että köyhässä maassa toimii sama kuin rikkaassa. Lisäksi juuri minun aikanani sosiologia oli alkanut vaikuttaa rikosoikeuteen aluksi saksalaisen Weberin ja sitten amerikkalaisten klassikkojen kautta. Erik Allardt oli myös juristeille suuri nimi, ja oikeustieteessä Inkeri Anttila loi kokonaisen koulukunnan, jonka tunnettuja nimiä ovat mm. Olavi Heinonen ja Pekka Koskinen.

Kansan suuri osa vastusti näitä uusia ajatuksia. Perinteiseen tapaan arveltiin kuitenkin, että rikollisuus on ”muiden” ongelma eikä koske ”meitä” muutoin kuin satunnaisesti rikoksen uhreina. Kehitys kulki siksi aika suoraviivaisesti, ja meitä rikollisten hyvittelijöitä haukuskeltiin vain kohtuullisesti.

Oikeusvaltio edellyttää oikeaa valtiota. Kokemukset USA:n osavaltioista kieltolain ajalta ja Saksasta olivat erittäin huonoja. Valtiot huomasivat nopeasti, että kunnallishallinto ja gangsterivalta on sama asia ja että täytäntöönpanopuoli on halvin hoitaa konepistoolilla. Viittaus tarkoittaa Chicagoa, mutta jopa Los Angelesista sanotaan, ettei siellä ole juurikaan valkoihoisten rikollisjärjestöjä, kosjka ryöstelyn hoitaa kaupunginhallitus.

Lukija voi halutessaan pohtia innovatiivisen rikollisuuden siirtymistä valtion kokoisten yksikköjen toimintoihin. Pysyvä esimerkki voisi olla Italia. Yksin teoin tehdyt asiakirjan väärentäminen ja kiristys eivät liene nyt outoja ilmiöitä millään Euroopan kolkalla.

Sain sysäyksen kirjoittaa tämän kymmenen vuotta hautomani ajatuksen, joka on tämän kirjoituksen alussa mahdollisimman hyökkäävässä muodossa, kun luin Henning Mankellin elämäkerran. Tuo viisas mies, joka on ansainnut kirjoillaan jättiläisomaisuuden ja käyttää sitä huolellisesti suunnattuun avustustoimintaan, tuntee hyvin Afrikkaa. Hän on asunut osan vuotta siellä jo pitkään. Kiinnostus rikosasioihin on kuulemma vanhaa perua. Hänen isänsä oli kihlakunnantuomari (käräjätuomari) pienellä paikkakunnalla, ja perhepiirissä oli muuten murhetta, kun äiti jätti noin vain.

Mankell muotoilee kirjailijan rohkeudella ja röyhkeydellä vastalauseensa Ruotsin lainkäytölle. ”Mielestäni on väärin etenkin nuoria rikoksentekijöitä kohtaan, että heitä ei rangaista tuntuvasti. Näin he eivät saa koskaan käsitystä tekojen seurauksista.”

Tuo näennäinen joutavanpäiväisyys vihlaisi. Unohdetaan ”syyllisyys”, ”sovitus”, anteeksianto ja muut salateologiset käsitteet. Käsitys tekojen ja tekemättä jättämistä seurauksista – osa tästä on ns. kausaliteettia eli syy-seuraussuhdetta – on todellakin ihmisyhteisön ydintä. Voit vetää tuota laihaa miestä turpaan – mutta muista, että jossain on sinua isompi mies, joka huolehtii siitä, että saat itse selkääsi korkojen kanssa, joten…

Rikos on elinkeino. Se on niin tuottoisa elinkeino, että on maita, joissa armeija ja ilmavoimat huolehtivat esimerkiksi huumekaupasta. Toisin kuin muita elinkeinoja sitä ei voi pitää aisoissa sääntelemällä eli yhteiskunnallisilla sääntelymekanismeilla. Rikos on kuitenkin toisesta näkökulmasta nimenomaan sääntelymekanismin virhe. Rikos ei ole yhteiskunnan mekanismien virhe, kuten jotkut mielenosoittajat luulevat. Se on lain, tuomioistuinten ja poliisien virhe. Yksi syy voi olla näiden laitosten liiallinen sulkeutuneisuus ja taipumus salailla. Sen ne ovat perineet yhteiseltä kirkolta. Toinen syy voi olla ahdas toimivalta ja riittämättömät resurssit. Poliisit eivät juuri koskaan tapaa tuomareita, jotka eivät koskaan tapaa rikoksentekijöitä (muualla kuin ehkä oikeussalissa). Ihmiset päättävät elämästä, jollaisesta he ovat vain utuisesti selvillä.

Puhutaan hyvinvointivaltion alasajosta, joka voi olla romahdusmaista. Paha sanoa, näinkö käy. Joka tapauksessa on aika raitistua ja lakata luulemasta liikoja yhteiskunnan näkymättömän käden mahdollisuuksista. Tässä vaiheessa esitän sijaan mekaanisempaa toimintaa, jonka toteutuessa ihmisen voi vaatia tietävän, että jos teen tämän ja jään kiinni, istun noin monta kuukautta tai vuotta, ja se on ikävää se.





34 kommenttia:

  1. Tulipa professorilta ehdotus, jolle Suomen kansa taputtaa voimallisesti käsiään. Olemme kaikki lukeneet nuoresta murhaajasta, joka vain käväisi linnassa ja palasi vapauteen pilkkaamaan ja solvaamaan uhriaan ja tämän perhettä. Tuollaista käytöstä ei suvaita kuin vihreässä liitossa.
    Haluan samalla muistuttaa, että johan Dostojevskin "Rikos ja rangaistus" suosittaa samaa. Murhaaja - ellei ole aivan kahjo - haluaa rangaistuksen saadakseen sielulleen rauhan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaahans mutta onko se nyt sitten se dunnusdus dehnyd sille sielulle hyvää, oisko siinä vähän sielunpaimen ollu vaan viteoita tsiikaamassa virka-aikana ja muutakin on kyllä siinä mutta onhan noita ja ohho mikkä hohtimet tars olla että saatas sellanenkin polle kenkään minkä selkään mun ajatus tähän aiheeseen sopis. Mutta aivankahjohan on aivankahjo jos ei sitä joku auta oikeeseen suuntaan ja paremmin kuin tähän asti. Että sen kun vaan ruppeeksääki hommiin vai alanko mä käärimään hihoja? Olis tyätäki ja kaikenlaista muuta mikkä pitäs ekaks tehä. Emmää kans kauan kattelis että sikäli oon sun kans kyllä sitä mieltä. Kovin on vaikeaa tämä uskomattoman vaikea.

      Yksityisajattelija

      Poista
    2. Tässä vaiheessa esitän jne. Kappale on alkava siis näillä sanoin. Ehdotus on toinen kappale, jokin muu.

      Poista
    3. Tässä blogisti selvästi nuoleskelee kieli ruskeana ns. yleistä kansanmielipidettä, joka vaatii rikollisille kostoa "silmä silmästä ja hammas hampahasta" tyyliin.

      Poista
  2. Jos Suomen julkinen sektori on suurempi kuin koskaan aiemmin, mikä on vikana? Kuinka paljon rikkaampia meidän pitää olla, jotta voitaisiin elää ihmisiksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai kuinka paljon köyhempiä?

      Poista
    2. Tuo fraasi julkisen sektorin koosta pitäisi reilusti avata. Millä mittareilla noin? Palkollisten määrällä, rahalla vai millä? Ovatko esim. eläkevakuutusyhtiöt mukana? Ainakin valtion virkamiesten määrä on nykyään kaiken keskellä piskuinen takavuosiin verrattuna, vaikka ns. kansan ääni toisin tietäneekin. Mutta puhe "alati paisuvasta julkisesta sektorista" lieneekin tarkoitettu luomaan monenmoisia, ei aina totuutta vastaavia mielikuvia.

      Poista
    3. Käsittääkseni eläkseen ihmisiksi ei tarvitse olla rikas, voi jopa olla päinvastoin!

      Poista
    4. Anonyymille: Julkisella sektorilla oli vuonna 1970 16,7 % työssäkäyvistä, 2010 28,4 % työssäkäyvistä. Onhan tuo kasvanut? Valtion virkamiesten määrän lasku johtuu pääosin siitä, että liikelaitokset on yhtiöitetty ja yliopistot irrotettu valtiosta. Silti noiden tehtävät on hoidettava ja ihmiset ovat siellä töissä, tosin ei virkamiehinä.
      Valtion menojen kasvu lienee myös jonkinmoinen mittari julkisen sektorin koosta. Kun valtion budjetin loppusumma koko ajan kasvaa, esimerkiksi euroon siirtymisen vuodesta 2001 33,8 miljardista kuluvan vuoden 55,1 miljardiin, (ja velkaantuminen lisääntyy vuodesta 2009 vuoteen 2013 yli 40 miljardia,) sekään ei ole indikaattori varsinaisesta pienenemisestä. Samalla keskimääräinen kunnallisveroprosentti on noussut vuoden 1998 17,51 %:sta 2012 19,25 %. Luvut ovat eri jaksoilta ei tarkoitushakuisesti vaan helpon saatavuuden takia.

      Poista
    5. Valtion virkamiesten määrä on vähentynyt reilusti sitten 80-luvun kunnian päivien, mutta osittain siksi että valtion tehtäviä on lisääntyneessä määrin siirretty kunnille.

      Kuntatyöntekijöiden - julkista sektoria hekin. määrä taas on ollut jatkuvassa kasvussa koko 2000-luvun.

      Julkiset menot ovat kasvaneet joka vuosi v. 1990 lähtien, ohessa lainaus Veronmaksajien keskusliiton sivuilta: "


      Henkeä kohti suhteutettuna julkiset menot ovat kaksinkertaistuneet 1990-luvun alkuun verrattuna. Vuonna 1990 julkiset menot olivat jokaista suomalaista kohden noin 8600 euroa, kun taas vuonna 2012 ne olivat kasvaneet noin 20100 euroon."

      http://www.veronmaksajat.fi/fi-FI/tutkimuksetjatilastot/julkisetmenot/menojenkehitys/?SetLayoutSuffix=

      Poista
    6. Olli K:n ja Henri K:n eurosummat edustavat toki aivan eri rahanarvoja eri aikoina. Miten nuo mahtaisivat olla inflaatiosta puhdistettuina?

      Poista
  3. Nyt vasta hijattain varttuneella iällä sain kuulla edesmenneen enoni aikoinaan hiljaisella äänellä itsekseen miettineen, että jos olisi surmannut anoppini kymmenen vuotta sitten, niin nyt olisin vapaa mies.

    Oli nimittäin sen verran kammottavasta naisihmisestä kysymys, joka vielä eli pitkään samassa taloudessa tyttärensä perheen kanssa maaseudulla.

    VastaaPoista
  4. "Rikos ei ole yhteiskunnan mekanismien virhe, kuten jotkut mielenosoittajat luulevat. Se on lain, tuomioistuinten ja poliisien virhe".

    Hm, mm. tällä "kannanotollaan" blogisti tulee varmaankin voittamaan parhaan yhteiskunnallisen blogin pokaalin ylivoimaisesti! Kohta hänet kutsuttaneen "kiakkovieraiden" kunniajäseneksi!

    VastaaPoista
  5. Tämä ei muuten ole pelkästään ihmisyhteisön, vaan itse asiassa minkä tahansa dynaamisen systeemin perusolemuksia. Esimerkeistä käy erilaiset ekosysteemit, talous, kaupunki, itsesäätyvät automaatiojärjestelmät (kuten termostaatti). Ollakseen stabiili, dynaamisessa systeemissä täytyy olla rajoittavia, negatiivisia takaisinkytkentöjä, jotka aktivoituvat, kun systeemin jokin osa alkaa kasvaa liiaksi muun systeemin kustannuksella, siis syövän tavoin. Periaatteessa negatiivinen takaisinkytkentä rikollisuuden kohdalla voisi olla jokin muukin kuin rangaistusjärjestelmä, mutta perusfakta on, että mikään systeemi ei kestä, jos sen puitteissa annetaan vain positiivista palautetta, siis pelkkää kannustusta.

    Asiaan liittyy tietynlainen paradoksi: sen jälkeen, kun rikollinen on tajunnut, mitä kaikkea seuraa ja säikähtää tekemisiään, itse rangaistus on oikeastaan turha. Mutta ilman tätä rangaistusta taas ei välttämättä ole säikähdystä. Osalle ihmisistä, joilla on riittävästi mielikuvitusta ja taipumusta ajatella asioita eteenpäin, pelkkä pelottelukin voi riittää. Tästä syystä ensikertalaisten päästäminen vähemmällä käy järkeen.

    Mielestäni pahimman palveluksen nuorille tekevät ne, jotka päästävät heidät ensimmäisistä tekosistaan livahtamaan vastuusta. Siitähän se alkaa se kierre, kuin korruptoituneella pankilla konsanaan. Varhainen negatiivinen palaute tarkoittaa pienempää puuttumista ja siten pienempää kärsimystä. pikkurikollisuudessa käsittääkseni riittävää on suorastaan pelkkä puuttuminen ilman varsinaista rangaistusta, siis kunnon nuhtelu ja herätetty tietoisuus siitä, että rikoksesta jää kiinni, joku valvoo ja puuttuu. Siis näytetään syiden ja seurausten olemassaolo, vaikka koneisto ei vielä aktivoidukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varrros ny.Pitkä takaisinkytkentä koko vahvistimessa, joka siistuoniin... säröilee.
      Ei se nyt niin monimutkainen asia ole.

      Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.


      Poista
  6. Anoppipa ei oo pappi.
    Papillapa onpi pipalakki.
    Paa pappi pipalakkiin.
    Paha papin lakki.

    VastaaPoista
  7. "Rikos on elinkeino."

    Ammattikokemukseni perusteella Suomessa on kolmenlaisia rikollisia:

    - suurin osa vankiloiden asukkaisten on huonoita lähtökohdista ja päihderiippuvuudesta kärsiviä verraten harmittomia reppanoita, jotka yrittävät sätkiä yhteiskunnassa, jossa eivät pärjää. He ovat taparikollisia, joita ei ammattirikollisiksi (=saa säännöllisiä tuloja ammatistaan) kehtaa kutsua. Heille sopivat lyhyehköt, usein toistuvat "nenänvalkaisuvankeudet" (pyöro-ovisysteemi). Saavatpa siinä sivussa lakimiehet (syyttäjät, avustajat ja tuomarit) sekä vanginvartijat leipänsä.

    - pieni joukko on väkivaltaisia ja ympäristölleen vaarallisia sosiopaatteja. Heihin sopii JK ajatus, kun oikeusvaltiossa emme halua käyttää tehokkaampia keinoja.

    - pieni joukko on häikäilemättömiä ja määrätietoisia ammattirikollisia, jotka ovat päätyneet käyttämään rikosia (yleensä talous- tai huume-) elinkeinoinaan. Heihin rangaistuksen pituudella ja ankaruudella sekä kiinnijäämisriskillä on merkitystä. Heille sopii riittävän ankarat vankeusrangaistukset oikeudenmukaisen, mutta nopean prosessin päätteeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rikoksen tekijät ovat siis erilaisia, mutta lakihan on kaikille sama?

      Poista
    2. Saako sosiopaatin syödä jos oikein kova nälkä...

      Poista
  8. Ottaisimmeko mallia Neuvostoliitosta ja päästäisimme kaikki kriminaalit vapaaksi, ainakin niin monta kun mahdollista. Ehkä rikokset loppuisivat kun ei kerran sosialismissakaan ollut rikoksia. Kaikki ihmisethän ovat pohjimmiltaan hyviä, toinen on vain heikompi toista...vai miten se nyt meni.

    VastaaPoista
  9. Gangstat ja kunnallispolitiikka, aikamoinen laittomuusheitto. Mihin unohtui gangstat ja unionit?

    VastaaPoista
  10. Mitä mieltä Mankell on kuntauudistuksesta?

    Rangaistuksen pitäisi kai olla negatiivinen kannustin, Kylmässä Aurajoessa uittaminen, tai vesitykki Tampereen pakkasessa olisi luultavasti ollut muutamaa päiväsakkoa tehokkaampi keppi.

    Urpilaisen häpeäpaalu verovelalliselle on ainakin mielenkiintoinen ajatus. Toivottavasti saamme rikosrekisterit nettiin, kokokansan selattaviksi.

    VastaaPoista
  11. Hemmetti kun on korkeaa laatua se kirkon salailu. Uskomatonta paskia. Jo se on korkea aika saada uutta uskoa Jumalaan ja helvetin korkea aika panna ekumeniaan parempaa vauhtia.
    Ei se Jahve ole sellainen päiväjumala että hym-hym no jos nyt vähän sitten, se voipi kuulkaa hyvinkin olla öisin JWH joka pujoo partaansa että kappas kun nuoret miehet karjuvat alushoususillaan kasarmin käytävällä Joutukaa sielut on aikamme kallis ja accelerandoa vähän kun olis hampaiden pesuun kiire että pääsee punkkaan kännykän kera kun se tyttö siellä jo odottelee ja nyt tuli tämmöstä hommaa tähän että no, lauletaan.
    Se joka on kerettiläinen viimesen päälle, siinä suhteessa.
    Että on se Korkki ja kuponki hyvä olla. Ja siinä asiaa.
    Niiden riemuista jotka ovat asialle jotain myös tehneet en ole huolta kantava.
    Hahha.
    Sanoi Roisto kadoten Lontoon sumuun.
    Tämä onkin väärennetty viesti sitten että: cum grano salis!
    Salin puolen juu, kyökin ja salin väliä kunhan katto kestää.
    Joillakuilla on se ajatus että pimeässä voisi maun perusteella erottaa hiilitabletit toisistansa, en pidä siitä ajatuksenjuoksusta.
    Sen kun hotoloppasee niitä naamaansa jos närästää. Sama se on, ei ne millekkään maistu. Siitä sen tietääkin ja tikut säästyy.
    Selevän tek, minä olen puhuttavani puhunut. Jos on sellaista josta ei saa mitään olla mieltä niin se on sen merkki että eipä siinä kovinkaan paljon ole mitään mieltä silloin. Siinä "asiassa" vai miksikä sitä kutsuisi? Tuota, saisinko esittää pyynnön? Miksi sellaisen nimeäisi sotahömelöyden että se olisi makoisa nautita tuolle nuoremmallekin väelle? Yhden sanan verran panen. Uuspasifismi jo onkin tuolla peremmällä jotta olisiko pretty preez eli uusrauha hyvä, ehkä on muitakin?
    Pitäähän se olla sana!

    VastaaPoista
  12. Huh, kylläpä uhositte.
    Ei paha.
    Edelleen olen sitä mieltä, että "silmä silmästä ja hammas hampaasta ."
    Vähenisi väki.

    VastaaPoista
  13. "Puhutaan hyvinvointivaltion alasajosta, joka voi olla romahdusmaista. Paha sanoa, näinkö käy. Joka tapauksessa on aika raitistua ja lakata luulemasta liikoja yhteiskunnan näkymättömän käden mahdollisuuksista. Tässä vaiheessa esitän sijaan mekaanisempaa toimintaa, jonka toteutuessa ihmisen voi vaatia tietävän, että jos teen tämän ja jään kiinni, istun noin monta kuukautta tai vuotta, ja se on ikävää se."

    Vähenevä hyvinvointi ja kovat "mekaaniset" rangaistuksetkin voi myös johtaa katastrofiin. Vai miten USA:n tilannetta pitäisi tulkita? Ilmeisesti yhtenäisempi rangaistuskäytäntö olisi ihan hyvä. Mutta se mistä sitten rangaistaan, pitäisi harkita tarkkaan.

    Eihän siitäkään mitään tulisi, jos Suomessa olisi vankeja suhteessa yhtä paljon kuin USA:ssa. Valtiontaloushan olis vielä huomattavasti perseenämmällään kuin nyt.

    Kyllä se toimeentulon puute, ahdistus ja ahneus nostaa niitä vankilukuja vaikka rangaistukset olisivat kuinka kovia tahansa. Ehkä perustellumpaa olisi "mekaanistaa" niitä rangaistuksia silloin kuin yhteisön perusasiat ovat kunnossa.

    Jos sitten otetaan ihan kylmän kyyninen kanta asiaan, järkevintähän olisi, eliminoida (Tappaa!) ihminen heti kun todetaan, että ihmisestä on enemmän haittaa kuin hyötyä yhteisölle. Eli yhteisön sääntöjen rikkoja eliminoidaan automaattisesti. Ja veikkaanpa, että näinkin tiukasta "laista" huolimatta niitä teloitettavia tulisi riittämään.

    En edes tiedä, että auttaako tähän tilanteeseen enää mikään kun joutuu lukemaan lehdestä sellaisia otsikoita, että kymmenen autoa ajaa ohi katolleen kaatuneesta autosta, jossa on äiti ja lapset sisällä. Kyllä se meidän suurin ongelma taitaa tällä hetkellä itsekkyys ja ahneus. Jos me ei kohta tajuta sitä, että sitä saa mitä tilaa, niin se tilaus voi olla hyvinkin synkkä laista ja lain tulkinnoista riippumatta.

    VastaaPoista
  14. Toissa päivänä tuli mieleen, uutisia kuunnellessa ajatus: en vain tahtoisi elää sataviisikymmenvuotiaaksi. Tämä maailma on menossa perseelleen, ja onneksi en, todennäköisesti, ole näkemässä. Lapsenlapsia käy sääliksi

    VastaaPoista
  15. "Haluan samalla muistuttaa, että johan Dostojevskin "Rikos ja rangaistus" suosittaa samaa. Murhaaja - ellei ole aivan kahjo - haluaa rangaistuksen saadakseen sielulleen rauhan."

    Tämä pätee kyllä sellaiseen ihmiseen, jolle on kehittynyt oikean ja väärän tunnistava moraalinen yliminä eli omatunto. Valitettavasti Omatunto on laitettu pakkolomalle nykyisin. Nyky-yhteiskunnassa Jumala on kuollut ja individualismi ja Minä on noussut uudeksi jumalaksi ja yksilön omatunnolle ei ole niin sanotusti kysyntää.

    Samalla hyllylle omantunnon kanssa on nostettu tarpeettomana pölyttymään sellaiset muinaiset käsitteet/tunteet kuin "häpeä ja syyllisyys". Nykyisin tiedostava ja oikeuksistaan erittäin hyvin perillä oleva yksilö ei tietenkään suostu tällaisia "minää rajoittavia ja syyllistäviä" tunteita edes tuntemaan. Niinpä häpeän ja syyllisyyden kokemukset on nykyisiä taloudellisia menetelmiä noudattaen ns. ulkoistettu yhteiskunnalle. Yhteiskunnan syy. Yhteiskunnan häpeä.

    Niinpä Tampereen rähinät menevät yhteiskunnan piikkiin, joka nykyisin on tietenkin aina auki. Samat kliseet riehunnan syystä kuullaan aina kun äärivasemmisto -anteeksi- siis aktivistit tai "nuoriso" (eli maahanmuuttajat) riehuvat jossain osassa maailmaa: Yhteiskunnan eriarvoisuus, kovat arvot, tasa-arvon puute, hyvinvointiyhteiskunnan alasajo, ihmisten epätoivoisuus etc. etc.

    Koskaan, ei milloinkaan, ei ikinä syy ole yksilössä, vaan yhteiskunnassa.

    Kaikista eniten tavallista ajattelevaa ja veronsa maksavaa kansalaista harmittaa isolla V-kirjaimella se, miten helposti nykymedia ja Ylemme sankia yhtyy tähän epä-älylliseen liturgiaan ja propagandaan.

    Olen masentunut. Ja enemmän kuin keskivaikeasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otetaan ne rautaisannokset nyt niin ei tule sitten nälkä kun ruokaa mennään varastaan, khihi!

      Poista
    2. Žižek puhui asiaa pari vuotta sitten, kun Lontoossa mellakoitiin. Sekä vasemmistolainen että oikeistolainen analyysi väkivallan ja ryöstelyn syistä ovat vajavaisia: http://www.lrb.co.uk/2011/08/19/slavoj-zizek/shoplifters-of-the-world-unite

      Poista
  16. Asiaa puhut. Olen samaan mieltä.

    Mutta masennuksenkin keskellä löysit mainion kielikuvan: "Ylen sankia". Pulskana ja verorahalla käyvänä se koettaa aina kovasti kumarrella siihen suuntaan, missä arvelee "edistyksen" kulloinkin luuraavan. Ja on käännöksissään aina myöhässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun valitaan, haluaako olla osa ratkaisua vai osa ongelmaa, niin yksi ongelma on osaako ja haluaako televisio esittää enää muuta kuin viihdettä.

      Ajankohtaisen kakkosen keskusteluillat ovat kuin Louis Therouxia. Ohjelmissaan Theroux tulee paikalle, sanoo "Hei, minä olen Louis Theroux ja kiertelen tutustumassa ilmiöihin. Te juutalaiset ja palestiinalaiset olette riidelleet aika kauan. Nyt saatte sopia asian, kun minä olen paikalla. Teillä on 50 minuuttia aikaa, ennen kuin ohjelma loppuu. Aloitamme heti."

      Viihdeohjelmilla Ajankohtainen kakkonen ja Louis Theroux on vain se ero, että Theroux ei oiekasti uskottele itselleen eikä katsojilleen, että hän ratkaisisi mitään.

      Poista
    2. ..simmone kapitalisti mää ole!

      Poista
  17. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista