Valmistujaislahja

Ostin nuo kuvan kirjat valmistujaislahjaksi henkilölle, joka valmistui 60-vuotiaaksi. Suomalainen Kirjakauppa, toinen 10 euroa ja toinen 30. Kampin galleria. Teollisuusvartijat eivät käyneet kimppuun, vaikka vähän pelkäsin.

Vihreäkantinen kirja käsittelee siis myös ”ingredients” eli ruoka-aineita. Isokokoisemman kirjan suomentaja on tehnyt suuren työn ja häntä kärsii onnitella.

Viimeinkin myös minulle raottui Suomestakin saatavien noin sadan spagetti- eli siis pastalajin salaisuus ja osaan ottaa selvän siitä, mitä on se hyvä, jota sanon linnunpesäksi ja jota Kaliforniassa sanottiin enkelin hiuksiksi (taglioni).

Vihreäkantiselle kirjalle antoi potkua laajassa juustoja käsittelevässä jaksossa esiintyvä, aivan oikein kirjoitettu ”leipäjuusto”. Satun olemaan pahasti perso tälle tuotteelle, jota on kaikissa kaupoissa ja joka on melkein aina hyvää. Kiitos kysymästä, olen kyllä saanut taloista maakunnankuulujen mestareiden juustoja, joten tunnen kyllä eron.

En ollut käsittänyt, että soija ei olekaan rehua, josta tehdään myös mm. tofua. Kirjassa kiivaillaan, että papujen, linssien ja herneiden valtakunnassa soija on epätavallisen oivallinen keksintö sekä ravintoarvonsa että hivenaineitten puolesta.

Ihailen suuresti papuja. Pythagoras harrasti matematiikkaa ja kasvissyöntiä, mutta papuja ei saanut syödä. Erään selityksen mukaan hänen aikanaan ihmisiä kiusasi anemian tyyppinen tauti, jolla pavut eivät tehneet hyvää. Mainostamani kirjat tietävät, että soijapapujen popsiminen sellaisinaan ei ole paikallaan, koska niissä on trtypsiininestäjiä, jotka estävät proteiinien imeytymistä.

Kun emme tiedä, millaisia papuja Pythagoraan porukka harrasti, tiedä vaikka olisi kysymys jostain samanlaisesta.

Ei ole olemassa ilmaista papua. Kuvakirjat ovat vain osa ongelmaa.

Suomen Kustannusyhdistyksen mukaan (verkkosivu) myynti kirjakaupoille on pudonnut vuodessa 2008-2009 14,5 prosenttia.

Tämä on tyrmistyttävä luku.

Kaikki sen tietävät täällä ja täältä poissa, että korkeatasoinen kirjallisuus, etenkin tietokirjallisuus, on katoamassa kaupoista. Lippu pitelevät viimeisillä voimillaan hyvin pienet yritykset.

Ilmoitan olevani pitkissä ajatuksissa etenkin ”oman alani” tieteen yleisteosten kohdalla. Tarkoitan siis kadun filosofiantohtorille tarkoitettu kirjoja, sellaisia kuin C.A. Bailyn The Birth of Modern World tai Matt Ridleyn kirjoja biologian mullistuksista.

Valitettavasti käsitykseni suomalaisten sisusta lukea suhteellisen vaativaa, muuta kuin oman alan tekstiä englanniksi, ei ole mairitteleva. Kyllä pitäisi kääntää.

Juttelin yhden Hannan kanssa, joka sanoi kipakasti, että suomentajien saamat palkat on tilastoitu heidän järjestönsä kotisivulle. Niinpä näkyvät olevan.

Vertailu 70- ja 80-lukuun, jolloin ajoittain elätin perhettä kääntämällä tiukkaakin tekstiä, ei taida olla mielekäs. Silloin tapasin sanoa ilmoittautuneille kateellisille, että kovasti rehkimällä voi päästä lukion opettajan tuloille, kirjastokorvausapurahat huomioon otettuina.

Nyt tilanne on se, että erittäin vaativan tekstin suomentaja ei pääse lukion siivoojan palkoille. Normaaliliuskasta (2000 merkkiä) saa keskimäärin 20 euroa. Varon sanomasta, montako liuskaa päivässä ammattilainen suomentaa, mutta huomautan, että teksti on ensin luettava alusta loppuun kerran tai kahdesti ja kirjoituksen jälkeen tarkastettava hyvin huolellisesti.

Muistelen laskeskelleeni silloin ennen, että varsinaiseen kirjoittamiseen meni puolet aikaa ja toinen puoli kaikkeen muuhun. Riipustelin usein vaikeaselkoiset, sanakirjasta haettavat sanat marginaaleihin tekstin lukuvaiheessa, koska oma työskentelytapani oli ”musiikillinen”, halusin suomentaa samalla tavalla kuin joskus voi onnistua kirjoittamaan, näennäisen spontaanista, kukaties helpon näköisesti, mutta hirveä ponnistus ja peloton etunoja. Joka aamu.

Rauhallinen ja realistinen ja lineaarinen arvio on, että kirjankustantamiselle on käymässä pahasti. Lehdenkustantamista nykyisen mallisena ei pelasta mikään.

Kustantajat panostavat luultavasti lasten- ja nuortenkirjoihin ja suoramyyntiin erikoisyleisölle. Kirja ja lapsi on ehkä taikauskoa, mutta itse lukeudun kyllä sen lahkon kannattajiin.