Sivun näyttöjä yhteensä

29. elokuuta 2008

Hulluksi


Osaisiko joku neuvoa, missä myydään sellaisia raskaustestin kaltaisia pakkauksia, että voisi katsoa virtsasta tai verestä tai muusta jalosta eritteestä, että noinkohan sitä on tullut lopullisesti hulluksi.
Ajattelin käydä tietämässä asiaa apteekista mutta en taida ehtiä.
Epämiehekkään vaikeroinnin aihe on yhä yleisempi havainto: on peräti vaikea muistaa, mitä on oikeasti tehnyt ja mitä vain luvannut tehdä.
Maalla ennen tosin sanottiin, ettei kahta hyvää tarvita, sitä että lupaa ja sen jälkeen vielä pitää lupauksensa.
Kysymyksessä on myös paradoksi. Lupaaminen osoittaa hyvää ja hellää luonnetta, lupauksen täyttämättä jättäminen taas rationaalista ja muutenkin korkeaa henkistä kehitystasoa henkivää harkintaa.
Niinpä en muista – todellisuudessa en ole muistavinani – mitä aioin tänään kirjoittaa, ja kuittaan tämän viittaamalla lainsäädäntöön.
Menettely johtuu siitä, että luulin olevani selvillä verkkokaupan uusimmistakin säännöistä. En vain ollut. Kun oli perehdyttävä eräisiin papereihin ja laadittava muuan lausunto, kävi ilmi, että Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/29/EY sisältää kuin sisältääkin sellaisia yksityiskohtaisia sääntöjä, joiden tietäminen on tarpeen minulle ja luullakseni monille muille.
Kysyjille olen tavannut sanoa, että hyvämaineisista paikoista uskaltaa ostaa pankki- tai luottokortilla tavaraa. Sellaisia hyvämaineisia paikkoja ovat tietysti vakiintuneet kotimaiset kauppaliikkeet, jotka harjoittavat tätä nykyä verkkomyyntiä, siis esimerkiksi Akateeminen tai Suomalainen kirjakauppa.
Olen opettanut itseni vilkaisemaan näitä ennen kuin tilaan taas viisi kiloa kirjoja Amazonista, sillä yllättävän usein intohimon kohde löytyy Helsingistä ja on huomattavan halpa ja hauska käydä ostamassa myymälästä. Verkkokirjakaupoissa ainakin minä petän itseäni jatkuvasti tuijottamalla vain kirjan hintaa, vaikka hyvin tiedän jatkuvasti kohoavat lähetyskustannukset. Nyrkkisääntö: kirja on Suomessa halvempi. Toinen nyrkkisääntö: brittien ja jenkkien Amazonissa saman kirjan hintaero voi olla yllättävän suuri. Katselen juuri Jyrki Virolaista ja muita ajatellen ostaakseni John P. Dawsonin kirjaa The Oracles of Law ja yritän ymmärtää, onko kysymyksessä uusi painos. Kirja kumminkin oli väitöskirjaa tehdessäni parhaita tuomareista ja tuomitsemistoiminnasta kirjoitettuja teoksia – ei kuitenkaan millään muotoa yleistajuinen esitys.
Mutta neuvoisin silmäämään edellä mainitun direktiivin artiklat 5 – 9. Niistä voi olla iloa ja kukaties jopa lohdutusta.
En pidä tarpeellisena jäljentää sääntöjä tähän, koska teksti löytyy tuolla numerolla suoraan googlaten.
En pidä kauheasti ohjelmien päivityksistä. Monen aiheellisesti moittima kirjain eli fontti on Firefoxin päivityksen tulos, ja minulta menee varmaan joitakin päiviä ennen kuin keksin, miten saan tekstin taas siivollisen näköiseksi.
Vakiintuneessa käytössä on ollut Verdana ja yritän tätä nyt leikepöydän kautta suoraan Wordista.
Eikö olekin muuten ihme, että paperilta sitä haluaa lukea pääteviivallista (serif) tekstiä mutta ruudulta mielellään pääteviivatonta?
Eilinen fontti on printtinä omaa silmääni miellyttävä Book Antiqua. Apurahahakemuksiin käytän Garamondia, joka on kaunis – ei kuitenkaan yhtä kaunis kuin Bembo, joka ei kuulu vakiovalikoimiin.
Excelissä ja Accessissa ja muutoinkin taulukoissa omille huonoille silmilleni sopivin on vanha puhelinluetteloteksti MS Bell. Suosittelen.

22 kommenttia:

  1. Tuppaa vissiin olemaan niin nettimyymälöissä kuin ruokatavarakaupoissakin, että hinnat niissä vaihtelevat.

    Keskikoulupohjalta en ole viellä päässyt siihen tulokseen, että kuinka ja miten minkäkin tuotteen myyjä hinnoittelee tuotteensa.

    Kirijoja ei voi syödä eikä elintarvikekauppiaiden hinnoista voi tinkiä - aikakaan tiskillä olevan kassaneidin kanssa.

    VastaaPoista
  2. "Maalla ennen tosin sanottiin, ettei kahta hyvää tarvita, sitä että lupaa ja sen jälkeen vielä pitää lupauksensa."

    Kokeilla voi silti. Vie aika pitkälle. Jos sillä on väliä on sitten toisen osapuolen asia.
    Tarkoitan, että jos lupauksella ei ole mitään merkitystä niin sitten ei. Sitten voi loikkia yli ja unohtaa. Muuten ei pidä mielessätni; ei pidä houkutella toista jonnekin lupaamalla ja sitten ei pidäkään. Ruma temppu jota naiset tekevät liian usein.

    Hintasirkus menee juuri noin kuten kirjoitat sillä transaktio-laskenta on aiheuttanut tämän rulianssin ja mallin ovat ottaneet suihkulähteestä, joka on Orlandossa Coca-Colan pihassa tai Tupperwaren pihassa: kyse on siitä, miten vesi kierrätetään. Se on siis käytetty kompetenssi jonka aika on nyt syynissä. Onko siis systeeminä enää demokratiaa palveleva? Ei mielestäni ole.

    VastaaPoista
  3. Mihin hän sitä testitulosta tarvitsee? Tämä on sillätavalla tarkoituksenmukaista, että ensin katoaa kyky huomata ja sitten vasta se itse.
    Paikkakunnalla on kiinalainen opiskelijapoika ja maanantaina maatuskat saavat omatoimisesti järjestämällään kurssilla aloittaa kiinalaisen kalligrafian opettelun. Uusi a!

    Onhan niitä suosituksia, et mikä fontti missäkin mediassa on helppolukuisin. Verdanaa näkee paljon netissä. Rahaa menee niiltä joilla sitä on ja jännityksen kutinassa ei järjellä ole virkaa.

    VastaaPoista
  4. "Osaisiko joku neuvoa, missä myydään sellaisia raskaustestin kaltaisia pakkauksia, että voisi katsoa virtsasta tai verestä tai muusta jalosta eritteestä, että noinkohan sitä on tullut lopullisesti hulluksi."

    Kyllä niitä myydään. Näitä testejä kutsutaan huumetesteiksi.

    Ne ovat todella hyödyllisiä, sillä hulluksi tullut ei yleensä havaitse itse mitään kummallista, eikä ympäiröivä yhteisökään yleensä voi havaita tämän kaltaista piilohulluutta.

    On todella hyvä, että testattaisiin kaikki. Sataisiin maamme 500 000 piilohullua pois kuormittamasta yhteiskuntaa työelämästä ja sosiaalihuollon piiriin.

    VastaaPoista
  5. Elintarvikekauppiaiden kanssa ei voi tinkiä, mutta muistuttaisin siitä, että yhä vieläkin voi muodostaa pysyvän ja molemmin puolin hedelmällisen asiakassuhteen esimerkiksi kauppahallin lihakauppiaan kanssa.

    Kun molemmilla osapuolilla on toisilleen nimi ja kasvot, ei tarvitse syynätä päiväysmerkintöjä.

    VastaaPoista
  6. Metsä teki tehtävänsä, sekoitti tärkeysjärjestyksesi, JK. Luota metsään, näin piti käydä, laatia uudet järjestykset tärkeydessä. Tänä kesänä.

    VastaaPoista
  7. en ole omasta puolestani koskaan ymmärtänyt miksi saman tuotteen pitäisi maksaa joka paikassa saman verran.

    Vapaa maa, vapaa kilpailu jne

    VastaaPoista
  8. "Apurahahakemuksiin käytän Garamondia, joka on kaunis – ei kuitenkaan yhtä kaunis kuin Bembo, joka ei kuulu vakiovalikoimiin."

    Garamond on hyvä uhkauskirjeisiin - nimellä tai ilman.

    VastaaPoista
  9. Uh, Jukka hyvä ...

    " … olen tavannut sanoa, että hyvämaineisista paikoista uskaltaa ostaa pankki- tai luottokortilla tavaraa. Sellaisia hyvämaineisia paikkoja ovat tietysti vakiintuneet kotimaiset kauppaliikkeet, .."
    Netissä (?)
    Huh, maineella ei ole mitään tekoa, koska se ostossvisu ohjaa transaktion osuuskunta Luottokunnan järjestelmään, jonka speksin olen nähnyt, ja siihen hitsattiinkin malliksi.
    Ei vakuuttanut.
    Se on mallia, jos joku ammattimaisesti toimiva krakkeri vain keksii sen kräkäta, silloin se on menoa. Siinä ovat samalla viivalla niin hyvä- kuin huonomaineistenkin firmojen asiakkaiden korttinumerot..
    Miltä tämä kokonaisuutena ammattilaisen silmistä näyttää; mä en käytä omaa muovikorttia kuin suljetuissa järjestelmissä.

    VastaaPoista
  10. Tietyn sukupolven miehet saavat selvästi mielihyvää hyvän ostamisesta halvalla. Se aika, jonka nämä miehet käyttävät hinta- ja laatuvertailuun, tuottaisi ehdottomasti enemmän rahaa kovasssa työkäytössä.

    Tosin muuan vanhempi mies on joskus selittänyt minulle, että katsauksia kirjoitetaan eri kohdalla aivoja kuin millä suoritetaan vertailuja rautakaupassa yms.

    VastaaPoista
  11. Hauskaa tuo, että Sinulla on - tai ainakin sanot olevan - eri kirjasin eri tarkoituksiin: vakiintunut Verdana, ja Garamondilla kai saa rahaa. Mihin mahdat käyttää kauneinta (?) Bemboa.

    Kun kysyin filosofiystävältäni, miksei hänellä ole blogia, hän sanoi, että siitä tulisi loputon projekti. Pitäisi olla viisi, kuusi tai seitsemän blogia, jotta voisi kirjoittaa johdonmukaisesti siitä, mistä lupaakin. Näin siis hän. Ehkä hän ajatteli niihin eri kirjasimia.

    Minulla lienee vain yksi kirjasin, ja senkään nimestä en ole varma.

    VastaaPoista
  12. Kemppinen kirjoitti: "Verkkokirjakaupoissa ainakin minä petän itseäni jatkuvasti tuijottamalla vain kirjan hintaa, vaikka hyvin tiedän jatkuvasti kohoavat lähetyskustannukset."

    Viihdettä ja joskus muutakin saa myös kirjoina www.play.com:sta ilman erillisiä toimituskuluja. Syytä vain vaihtaa aina hinnat näkymään euroina tai saa todella yllättyä (oletuksena punnat).

    Kemppinen kirjoitti: "on huomattavan halpa ja hauska käydä ostamassa myymälästä."

    Akateemiselta pystyy netitse varaamaan/tilaamaan kirjan haluamaansa Akateemisen liikkeeseen kuluitta. On se hienoa kuljeskella ensin kirjojen ilmaa hengittäen ja sitten henkevästi tyhjin käsin ilmaista kassalle nimensä (maakunnissa säädynkin voisi sanoa, Akateemisella ne oikeasti kirjaavat tittelinkin tiedostoihinsa) ja odottaa kirjakassia.

    Lähes fiksuimmillani omissa silmissäni olin kun kävin hakemassa Sibelius-Akatemian silloin vasta tulevan rehtorin vasta ilmestynyttä kirjaa, ja neiti jätti ruudulle pitkäksi aikaa ennakkovaraajien kaksirivisen listan - siinä oli yhden varatuomarin lisäksi vain toinen nimi, musiikkitieteen professori ET:n. Pahoittelen hänen henkilöllisyytensä viitteellistä ilmaisemista, mutta kun se vaikutti olennaisena osana pilvikorkeuteeni...

    Kemppinen kirjoitti: "En pidä kauheasti ohjelmien päivityksistä."

    Eiliseen kommenttiini viitaten: uudistus voi tässäkin olla kaikkea muuta kuin parannus.

    VastaaPoista
  13. Anna mun kaikki kestää: Direktiivin mukaan sopimattomat kaupalliset menettelyt ovat kiellettyjä. Kaupallinen menettely on sopimaton, mikäli se on huolellisen ammatinharjoittamisen vaatimusten vastainen.

    Kääntäjät eivät osaa muuten lainlaatijan opasta sikäli kuin on kysymys sanasta mikäli, joka meillä on tavattu kirjoittaa muodossa jos.

    Puuttuu vain rangaistussäännös (joka syyllistyy sopimattomaan kaupalliseen menettelyyn tuomittakoon jalkapuuhun kirkonmäelle kesän ajaksi vedelle ja leivälle).

    Voi kuinka kaipaan aikoja, jolloin sai olla omalla tilallaan olla täysin sopimaton, kunhan sai viljan oraalle.

    VastaaPoista
  14. Atlantassa on Cocis. Meni nimet väärin. Olen väsynyt - myönnän. Tuntuu siltä, ettei voi eikä saa selittää mitä osaa ennenkuin ahdasmieliset löyvät tuomionsa - liian aikaisin. Hulluksi tulee.

    VastaaPoista
  15. Tässä meille eurooppalaisille tulevaisuus:
    mobilen som ny "plonka"

    http://www.sr.se/cgi-bin/P1/program/index.asp?programID=2116

    VastaaPoista
  16. Varma kauppa netissä on ongelma. Koodattu kuva sormenpäästä - ei käy, voidaan purkaa ja jäljentää. Bittivirta on väärä väline samoin kaikki paperille painettu. Vaan kultaa ei voi väärentää. Kellä sitä on, kätkeköön. Tai voi. Neukut ovat (epä)onnistuneet ydinreaktiossa joskus niin, että lyijyvaippa muuttui kullaksi.

    VastaaPoista
  17. Kun olin ottamassa hyllystä Tuula Hökän toimittamaa Eeva-liisa Mannerin kirjeitä 1963-1969 - (kun sinne Viipuriin hänen jälanjäljilleen ollaan lähdössä), sattui silmään Tulena yli tuhkan - Edith Södergranin valokuvia ja sieltä siteeraan tämänpäiväisestä otsikosta riemuissani.
    -
    Edith Södergranin Framidens skugga -kokoelman arvostelusta, nim. E.S-nd., Wasaposten 11.12.1920
    "Ei hulluus ihmisestä neroa tee."
    Runoilijatar Edith Södergran näyttää joka tapauksessa olevan sitä mieltä ettei tarvita mitään muuta kuin hulluutta jotta ihminen on nero. Hän kirjoittaa peräkkäin sanoja joilla ei ole mitään yhteyttä keskenään, järjestää sanat eri pituisiksi riveiksi niin että ne näyttävät runosäkeiltä, painattaa tämän kaiken sinipunaisiin kansiin ja sanoo sitä runoiksi. Neljä vuotta sitten hän aloitti, ja vastikään ilmestyi viides kirja. Framtidens skugga -teoksen vähän yli neljästäkymmenestä "runosta" ei ainoakaan vaikuta järjissään olevan ihmisen kirjoittamalta.
    ---

    Liian kauan on jo siitä kun Kemppisen runoutta täällä satiin lukea! On hassua että nyt vasta tutustun Södergraaniin valokuvaajana. Onneksi edes nyt.

    VastaaPoista
  18. "...Eikö olekin muuten ihme, että paperilta sitä haluaa lukea pääteviivallista (serif) tekstiä mutta ruudulta mielellään pääteviivatonta?"

    Ei mikään ihme. Harvat ihmiset huomaavat, että on eroa siinä onko tekstissä taustavalo vaiko eikö. Päätteellinen teksti muodostaa siistimmän sanakuvan painetussa muodossa; päätteetön toimii paremmin taustavalaistussa.

    "Sanakuva" tarkoittaa sitä että aikuinen ihminen tunnistaa kirjoitetun sanan ei kirjain kirjaimelta lukien vaan yleiskuvan perusteella; miten ylikkeet ja alikkeet näkyvät. Vaikapa sana "olla" on helppo tunnistaa millä fontilla tahansa kahden "l" ylikkeensä takia.

    Niiden näkemiseen ja tunnistamiseen taas tarvitaan kirjasimen peruslinjan näkemistä. Puhutaan gemena-x -linjasta sekä versaali-x -linjasta.

    Semmoisen muodostumiseen tarvitaan (printissä) mielellään selkeä päätteellinen kirjasin.

    RGB-maailmassa eli netissä taustavalo häivyttää kuitenkin tämän.

    Sitten, kun e-paperi syntyy, saattaa Times taas (variantteineen) tulla merkittäväksi kirjasimeksi.

    VastaaPoista
  19. Garamondin ja Times New Romanin merkittävin ero on siinä, että G-alkuisessa kirjasimessa, en siis vieläkään suostu käyttämään kirjasimesta nimeä fontti, koska fontti tarkoittaa eri kirjasimien erilaisisia julkiasuja - laiha, lihava, kursivoitu jne - on tuplavee, niinkuin walker, johnny tai george, ilmiasussan siten, että siinä on ikäänkuin kaksi singleveetä osin päällekkäin, ihan niinkuin kansanauton logossa - no, logohan taas on vain lause tai sana, ei kuva, joka taas on brandi.., mutta siis kun olen kirjoja taittanut, on Garamond ollut suosikkini - vähän hienostuneempi kuin Times. Koneellani on toistatuhatta erilaista, eri ohjelmien mukana tulleita kirjasimia - jostain syystä vain muutamia tulee käytettyä

    VastaaPoista
  20. Niinpä en muista – todellisuudessa en ole muistavinani – mitä aioin tänään kirjoittaa, ja kuittaan tämän viittaamalla lainsäädäntöön.


    "En enää muista, mistä aioin kirjoittaa.
    Mutta vieläkin tuntuu kuin ois asiaa.
    Nää pitkät illat ilman vastaanottajaa.
    Saan elinkautistani yksin suorittaa.

    Sanotaan: Näkemiin....."

    (Hector)

    VastaaPoista