Päivystävä profesessori

The photo (c) Jukka Kemppinen is free. Please copy it. The most senior members of the Finnish Supreme Court do not actually use this kind of attire on day-to-day basis. It was a major thing - 175 years from something. My late brother and I got the task to take some snap-shots.

From left justices Salervo and Leivonen, Chief Justice Olsson and justices Miettinen and Manner.

As lawyers and judges, an awesome collection of expertise, experience and wisdom.

En halua yleensä kommentoida päivän enkä ajankohdan uutistapahtumia. Tänään joka paikassa on tunnetusta syystä kirjoitettu tuomitsematta jättämisestä tilanteessa jossa ehdollinen vankeusrangaistus olisi ollut luultu tulos.

Juuri tähän rakoon haluan esittää asiantuntevan huomautuksen.

Julkisen kannanotot, etenkin kriminaalipoliittiset, jäävät ilkeän yksipuolisiksi, koska vain osa todellisista asiantuntijoista antaa julkisia lausuntoja. Häviävän pieni osa harrastaa paskapuheita toimittajien kanssa sellaisissa olosuhteissa että toimittaja luulisi tavanneensa "totuuden".

Valokuvani kuvittaa sitä tosiasiaa, että kuvassa esiintyviä oikeusneuvoksia Salervo ja Leivonen ei nyt elävä suomalainen lakimieskunta tunne edes nimeltä. Ei ole koskaan kuullutkaan. Martti Miettinen sekoitetaan johonkin melkein samannimiseen tai joku muistaa ehkä hänen oikeustapaushakemistonsa. Mannerin joku voi tietää olleen selvillä etenkin kansainvälisestä oikeudesta. Luullakseni Curt Olssonin nimi on hämärästi tuttu; hänhän on jopa elossa, mutta vanha.

Siis maan ylivoimaisesti parhaat juristit ovat perinteisesti maan juristikunnalle tuntemattomia. Tämä nyt ei ole liioittelua. Tietysti oli ja on muitakin huippuja, mutta muun muassa nämä olivat. Etenkin Miettinen.

Älkää luulko, että väittäisin korkeissa tuomioistuimissa esiintyvän pelkästään ihme-eläviä. Kyllä siellä on kautta aikojen ollut monenlaista vipeltäjää.

Professoreita on joka lähtöön. Rikosoikeudessa Pekka Koskinen esiintyi ahkerasti julkisuudessa, ja hänen selkeästi liberaalit mielipiteensä korostuivat ja tulivat esiin ikään kuin tiedeyhteisön kantoina. Hänen ikätoverinsa (ja minun) Raimo Lahti ei esiinny koskaan televisiossa tai sanomalehdissä. Hän muuten kirjoitti väitöskirjan juuri toimenpiteestä luopumisesta eli päivän teemasta.

Ari-Matti Nuutila on nykyisin rikosoikeuden päivystävä professori ja hyvä niin. Hän on arvostettu tutkija ja opettaja, nopea ja järkevä. Joensuun Tolvanen on professorina perusjätkä eli viihtyy arkijärjen linjoilla. Eero Backmanista en ole kuullut mitään ikuisuuksiin, mutta Lapin yliopiston Terttu Utriainen esiintyy, ja hänen tulkintansa ovat usein kulmikkaita. Tapio Lappi-Seppälä ja Martti Majanen ovat hissukseen. Sääli koska Lappi-Seppälä on riksoslain erikoisten kiemuroiden etevä tuntija. Dan Frände näyttäytyy harvakseltaan.

Tuomarikunnasta ei juuri kukaan esiinny koskaan omalla nimellään. Minä esiinnyin aikoinani, ja jotkut pitivät sitä skandaalina. Hovioikeuksien presidenteistä Markku Arponen on osoittanut poikkeuksellista urhollisuutta ja tullut esiin asian niin vaatiessa, ja jo pitkään eläkkeellä ollut Erkki Rintala kirjoitti joskus jotain suorastaan sanomalehteen. Kaarlo L. Ståhlberg kävi joskus presidenttiaikanaan jopa televisiossa.

Korkeimman oikeuden presidentti ei voi välttää julkisuutta, mutta vain Olavi Heinonen uskalsi esittää oikeudellisia linjauksia. Muuten perinne on se, että presidentit puhuvat vain "yleisistä näkökohdista". Koskelo on tosin muutaman kerran ollut sen näköinen, että hän aikoo sanoa jotain painokasta.

Tässä on tänään puhe vain rikosoikeudesta. En mainitse olla huomauttamatta, että korkein hallinto-oikeus ei näytä koskaan ylittävän uutiskynnystä, vaikka se ratkaisee verrattomasti isompia ja tärkeämpiä asioita kuin korkein oikeus. Luulisin että taustalla on Pekka Hallbergin ja eräiden muiden taitavuus.

Kameleontti ei itse asiassa vaihda väriä taustan mukaan (lähemmin KVG) mutta eräät virkamiehet vaihtavat. Heitä ei aina erota tapetista edes suurennuslasilla.

On ilman muuta selvää, että juristille nimi on totuuden indeksi. Se kuka sanoo jotain merkitsee erittäin paljon.

En väitä, että julkisuudessa esiintyisivät eniten kevyen sarjan tyypit. Niin se ei ole. Mutta myös rikosoikeudessa ns. vallitseva mielipide jää hyviltäkin toimittajilta selville saamatta.

Kirjoitin tämän, kun luin lehdestä, että tuomarit muka ajaisivat lieviä rangaistuksia vankiloiden tungoksen takia. Se on tyypillinen toimittajan arvaus. Eivät tuomarit keskimäärin tiedä, onko vankiloissa ahdasta vai väljää. Suurin osa tuomareista ei ole käynyt vankiloissa sitten opiskeluaikojen yhden pakollisen käynnin eikä seuraa vankeinhoitoalaa.

Ne tuomarit, jotka ovat selvillä tällaisista asioista, eivät missään tapauksessa anna tuollaisten näkökohtien vaikuttaa itseensä.

Kansan oikeustaju näkyy oikeuskäytännössä vain pitkällä aikavälillä ja suuri juttumääriä tarkasteltaessa.

Tuomareihin ei voi vaikuttaa seksikkäillä mielipiteillä eikä Excel-taulukoilla.

Joskus sitten linjat kuitenkin muuttuvat. Rattijuoppoustuomiot muuttuivat aika nopeasti 1970-luvulla. Vanhastaan ankarasti rangaistus omaisuusrikokset alkoivat samaan aikaan tehdä tietä asteikon yläpäässä väkivaltarikoksille. Talousrikoksista tuomittiin aikoja sitten suhteellisen lievästi mutta nyt hyvinkin ankarasti.

Rangaistuslajin valinta ja rangaistuksen mittaaminen ovat usein todella vaikeita kysymyksiä. Tuomarikunnan sisällä ei ole niin suuria eroja kuin joskus luullaan.

Ellei joku tietäisi, olen itse pullamössöpuolen poikia, vaikka ikäni ei siihen viittaa. Olen tahmea, vetistelevä, helposti höynäytettävä ja kaikin puolin surkuteltava ns. liberaali. En kannata munat mukiin ja verta pakkiin -ajattelutapaa, jos sitä nyt voi ajatteluksi sanoa.

Tiedän parikin vielä elossa olevaa ihmistä ja yhden oopperalaulajan, jotka ovat istuneet sellissä sota-aikana tai heti sodan jälkeen noin kaksi vuotta leivän varastamisesta nälkään. - Tämä ei siis ole Victor Hugon "Kurjista" vaan suomalaisesta oikeuskäytännöstä. (Hyvin asiantunteville lukijoille: nuorena henkilönä + nuorisovankilalisä ennen 1948 lainmuutosta - minimi 2 v.).

Lopuksi: pitäisikö tuomareiden ja professoreiden ja sensellaisten (eräät parhaat asiantuntijat ovat asianajajia tai liikejuristeja) osallistua julkiseen keskusteluun.

Pitäisi.