Kuvassa huippu. Huipulla käyminen on hengenvaarallista. Vuori tunnetaan nimellä K 2.
Kirjoitin tänään, ettei Rusin oikeudenkäynti kiinnosta minua eikä alkavaan oikeudenkäyntiin puuttuminen senkään vertaa.
Muuan kommentoija esitti MTV3:n saitilla niin hyviä kommentteja, että liitän nyt kuitenkin noihin ajatuksiin pari mietettä huippujuristeista.
En veisi omaa asiaani Sundströmille, vaikka hän on kuulemma mukava mies. Arvelan työskentelyä olen seurannut tuomarinpöydän takaa ja tiedän, että hänellä on harvinaiset taidot: kaivaa esiin asain ydin ja pysyä asiassa. En ole nähnyt hänen esiintyvän piippuhyllylle. Sundström sen sijaan on taitava keräämään aplodeja.
Asianajajan tehtävä ei ole väläytellä eikä myöskään pelastaa päämiestään linnasta eikä myöskään saada läpi hurjia vaatimuksia. Hänen keskeinen tehtävänsä on toimi tuomioistuimen robottikätenä oikeuskysymysten ja tosiasioiden selvittämisessä tai joka tapauksessa esittämisessä.
Juttu ratkaistaan soveltamalla lakia syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta 31.5.1974/422.
Laissa tarkoitettuna korvauksena maksetaan hyvitys kuluista. tulojen ja elatuksen vähentymisestä ja kärsimyksestä.
Laki on siis niukka ja hiukan vanha.
Huippujuristi joutuu pohtimaan, missä määrin vahingonkorvauslakia on sovellettava ja onko rikosvahinkolailla merkitystä asiassa.
Huippujuristi joutuu miettimään, millaista todistelua on aihetta esittää ja ennen kaikkea missä järjestyksessä.
Jos kantajapuoli lähtee liikkeelle laajalla rintamalla, vastaajan rooli on helppo. Kunhan istuu rauhassa ja vastaa vaatimuksiin kuhunkin kerrallaan.
Yleisön on vallannut kiihtymys. Se on ilman muuta huomioon otettava asia. Rusin ivaileminen tai kiusaaminen olisi virhe; sellaista ei näytä olevan tiedossa. Suojelupoliisin mollaaminen näyttää välttämättömältä, mutta siinäkin kuiva asiallisuus tehoaa parhaiten.
Tässä jutussa on mahdollisuus suuriin korvauksiin. Yleisön epäluulo on vuosisataista "ei korppi korpin silmää noki" -viisautta. Kannattaisi mennä katsomaan kuollutta tai sairas korppia. Toiset korpit nokkivat sen silmiä vimmatusti. En tiedä, mistä sanonta on peräisin. Ja taas virkamiehenä olen ollut monet kerrat nokkimassa toisia virkamiehiä niin että joskus on tuntunut siltä, että paljon vartija saa erikoisen kovan kohtelun.
Lensihän meiltä taannoin pääministeri kuin leppäkeihäs, rikokseen syyllistymättä mutta valehtelemalla. Ja pankkikriisin mainingeissa Juhantalo, joka sitkeästi väittää saamaansa tuomiota pikkuasiaksi. Sitähän se ei ollut.
Osa lehdistä luettavista vaatimuksista on sellaisia välillisiä vahinkoja, että puolustus eli valtio tulee ampumaan ne vaivattomasti alas.
Osa on selvää asiaa.
Huippujuristi osaa erottaa pääasiat sivuasioista.
Kun joku pääsee ammattikunnassa huipulle, on yleensä helppo löytää joukko nimettömiä lähteitä, jotka todistelevat, että ei se niin hyvä ole. Kunhan on ollakseen.
Mikä sitten on totuus asianajajan vaikutuksesta?
Kyllä se kuulkaa voi olla suuri.
Äärettömän harvoin asianajaja pystyy muuttamaan mustan valkoiseksi, mutta joskus kyllä on tilanteita, jossa tekninen syy rajoittaa vastuuta merkittävästi.
Voitin kauan sitten jutun osoittamalla, ettei oikeuskanslerilla ollut toimivaltaa painovapausrikoksessa ja syyte oli siksi jätettävä tutkittavaksi ottamatta.
Tiedän tapauksen, jossa suurlähettiläältä vaadittiin vahingonkorvauksia, ja korkein oikeus totesi, ettei valtiolla ollut puhevaltaa yleisessä tuomioistuimessa. Asiaa olisi pitänyt ajaa hallinnollisesti, ja mahdollisuudet sellaiseen olivat menneet.
Mutta tämäkin on anekdootti.
Vielä yksi näkökohta. Esimerkiksi Erkki-Juhani Taipale ei ehkä ollut ammattikuntansa hohtavin nimi, kun hänet kutsuttiin korkeimman oikeuden jäseneksi. Hän nimittäin hoiti tehtävän kuin tehtävän hienosti eikä esittänyt teatteria kollegoille. Ensimmäinen kysymys oli usein: mitenkäs me nyt tästä selviämme. Huonompien asianajajien ensimmäinen repliikki on yleensä: me olemme oikeassa emmekä anna tuumaakaan periksi.
Toisin sanoen oikeudenkäynneillä ei luoda uutta, parempaa maailmaa, vaan haetaan siedettävää ratkaisua vallitsevissa olosuhteissa.
Ne harvoin tähtijuristeiksi nimitetyt henkilöt, jotka toimivat tällä tavoin, saavat yleensä paljon arvonantoa kollegoiltaan ja tuomareilta.
Siis yllättäväksi tarkoitettu yhteenveto: hyvä asianajaja ei yleensä ole tappelusankari, vaan erinomaisen pelisilmän omaava mies tai nainen, joka etenee päämääriinsä eleettömästi.
Mahtoiko moni panna merkille, miten hyvin Bodom-järven murhajuttu ajettiin nyt viimeisimmällä (viimeisellä) kierroksella? Murhista syytetyn asianajaja, 1962 syntynyt Riitta Leppiniemi, on tällä hetkellä Suomen Asianajajaliiton puheenjohtaja.
Käyttäkää, ihmiset, hyviä juristeja, jos on pakko käyttää, mutta varokaa huippujuristeja. Tiedän muutamia kymmeniä, jotka esiintyvät oikeudessa kuin kapellimestarit: kaikki on järjestyksessä, kaikki on harjoiteltu, kaikki sisääntulot ja tauot ovat oikealla kohdallaan ja oma päämies pidetään kurissa ja herran nuhteessa.
Sellaisia tarvitaan. Eräät asiat ovat oikeasti, todella vaikeita. - Sitä emme vielä tiedä, osoittautuuko Rusin asia sellaiseksi.
Panen tähän loppuun esimerkin vaikeasta asiasta. Se on Ruotsin korkeimman oikeuden ratkaisu 1920-luvulta.
Kaksi humalaista herraa huomasi reelinkiin nojaillessaan, että veden pinnalla oli ikään kuin bensaa. Toinen sanoi, että paiskaapa palava tulitikku, niin katsotaan, mitä tapahtuu. Paloi laiva ja puoli sataa. Syy: bensiinisäiliöitä satamahallinnon valvonnassa puhdistamaan palkattu urakoitsija oli menetellyt huolimattomasti ja laskenut veteen bensiiniä.
Herrojen, urakoitsijan, kaupungin ja vakuutusyhtiön vastuu ja sen ulottuvuus?
Ette varmaan halua vastata, tekään, juristit. En minäkään haluaisi. Vastaus tosin löytyy Dufwan kolmiosaisen kirjan ykkösniteestä.
Jukka Kemppinen, fil. tohtori, kirjailija, s. 1944, eläkkeellä. Johtava tutkija, professori, hovioikeudenneuvos, korkeimman oikeuden esittelijä, asianajaja. Runokokoelmia, tietokirjoja, suomennoksia, tuhansia artikkeleita, radio-ohjelmia. ym. Blogilla on joka päivä ainakin 3000 lukijaa, yli 120 000 kuukaudessa, vuodesta 2005 yli 10 miljoonaa. Palkintoja; Suomen Kulttuurirahaston Eminentia-apuraha 2017 tieteellistä ja taiteellista elämäntyötä koskevaan työskentelyyn.
Omakehuisasti mainostan olen saanut kaksi kiitosta asianajaltani.
VastaaPoistaa) nimitti minua erittäin vittumaiseksi mieheksi
b) Kehui minua esimerkillisen hyväksi asiakkaaksi
Suomessa tuomitaan varsin niukkoja korvauksia.
VastaaPoistaVeikkaus voisi avata vedonlyöntikohteen korvauksen määrästä ja tienata samalla valtiolle korvauksen maksamiseen tarvittavat varat.
Kerran oli mapillinen kuulustelupöytäkirjoja ja liitteitä ja vaikka mitä paperia. Asianajaja piti papereita viikon. Tapaaminen. Esitti yhden kysymyksen.
VastaaPoista- Todistaja X kertoo että K teki yhtiössä kaiki päätökset, onko näin?
Vastaus että
- ei ollut ja tällä faxilla todistajanlausunto voidaan kumota.
Mutta entäs kaikki muut asiaan liittyvät, nehän pitää käydä kaikki läpi ja kertoa totuus että oikeus ymmärtää?
- Ei pidä. Faksi riittää ja asia sillä selvä.
- Muminaaa... hiton huono asianajaja kun ei viitti esittää oikeudelle kaikkea tapahtunutta. Pitäskö vaihtaa ukkoa. Kyllähän tämä pitää tarkkaan hoitaa.
Oikeudessa asianajaja esittää yhden kysymyksen todistajalle, eli tunteeko faksia. Todistaja pyörsi aiemmin lausumansa.
Todistaja sai sakot ja yksi syytetyistä vapautui syytteistä ja vapautuminen oli kiinni tuosta yhdestä faksista kuten oikeuden herra tuomari puheessaan totesi.
Oikeudenkäynnillä ei luoda uutta, parempaa maailmaa, vaan haetaan pohjaa Rusin pian julkaistavaa kirjaa varten. Ajoitus on tehokas, joskin markkinointikampanjalle tulee ronskisti hintaa. Tai sitten ei.
VastaaPoistakampanjalle tulee ronskisti hintaa joka tapauksessa. tonnin korvauksella on vaikea perustella satojen tuhansien oikeudenkäyntikuluvaatimuksia.
VastaaPoistaEsitän arvauksen ja veikkauksen:
VastaaPoistaSuomessa asia on kyllä niin, että aukotonkaan näyttö ei riitä tuomitsemaan Suomen valtiota korvauksiin Rusille, koska käräjätuomari voi tehdä mitä ikinä lystää lakikirjasta ja näytöstä välittämättä. Jos käräjätuomari vähänkään ajattelee urakehitystään ja mitalisadetta rintapieleensä, niin hän hylkää Rusin vaatimukset. Poliittiset realiteetit ovat sitä luokkaa, ettei käräjätuomarilla ole munaa tehdä oikeata päätöstä vaan hän tekee valtiota suosivan ratkaisun. Ja ratkaisun perustelut tulevat olemaan niin sekavat ja moniselitteiset ja pääosiltaan virheelliset, ettei niitä ymmärrä kukaan. Ei edes Kemppinen.
Olisiko tarjota linkkiä näihin maikkarilta löytyviin loistaviin kommentteihin? Yritin etsiä mutta tuloksetta. Kolmosen sivulta en saa muuta kuin epilepsiakohtauksen.
VastaaPoistaasiasta viidenteen
VastaaPoistakummallista, että telematiikan kulta-aikana hukataan työmatkaan 2 tuntia joka päivä (500 tuntia = melkein 100 työpäivän panos = melkein puolet työvuodesta!). Yhteiskäyttöisen etätoimiston saisi lähiöön kävelymatkan päähänkin. Tarjous, josta et voi kieltäytyä: saat tehdä kotona, jos teet tunnin pidempään ja suostut sopivaan etävalvontaan työtuntien ajaksi?
Danny.. Danny Crane
VastaaPoistaTässä yhteydessä jälleen kerran: Rauhantuomarit
VastaaPoistaEn tarkoita että tämä juttu olisi rauhantuommarin ratkaistavissa, mutta kun viitattiin tämän jutun kustannuksiin, niin rauhantuomari järjestelmä voisi kokonaisuudessaan vähentää kustannuksia ja estää tuomasta aivan joutilaita juttuja oitis varsinaiseen oikeuteen. Lähellä toimiva tuomari voisi olla myös sovintotuomari ja kun tuomari asuisi itse tuommitsemiensa parissa, hän tuntisi olosuhteet, tietäisi taustat jne.
Off-topic: Jäppinen omakehuisana - nyt on maailman blogit sekaisin?
VastaaPoistaOn muuten mielenkiintoinen kysymys. Ruotsissa vallitsi 1920-luvulla varmaan hiukan toinen henki kuin nyky-Suomessa, joten en uskoisi nyky-Suomen oikeuslaitoksen päätyvän samaan tulokseen kuin Svean hovioikeus.
VastaaPoistaPeriaatteessa en uskoisi kehoittajan joutuvan asiassa vastuuseen, jos kehotettu ei ole ollut tolkuttomassa humalassa. Sen sijaan tulitikun veteen heittänyt on mahdollisesti aiheuttanut onnettomuuden tuottamuksella, joka lienee lievää: ei kenelläkään yksityishenkilöllä ole velvollisuutta olettaa, että koko satama-allas on polttoaineen peitossa. Jos kyseiset herrat eivät ole tekniikan ammattilaisia, on hyvät perusteet väittää, ettei heillä ole ollut velvollisuutta varoa, sillä yleisen elämänkokemuksen mukaan pieni vedessä ollut polttoaineläikkä palaisi vaarattomasti tai ei syttyisi lainkaan tuleen.
Vahingonkorvauslaki säätelee puolestaan kaupungin ja urakoitsijan suhdetta: 6 luvun 1.3 § rajaa nimenomaisesti kaupungin vastuuta. Koska urakoitsija on toiminut itsenäisenä yrittäjänä hoitaessaan sataman puhdistusta (viranomaistehtävä) kaupungin laskuun, kaupungilla ei ole vastuuta vahingosta. Eri asia on, mikäli kaupungin ja urakoitsijan välillä on asiasta erikseen sovittu.
Urakoitsija on toiminut huolimattomasti päästäessään polttoaineen veteen. Tästä aiheutunut onnettomuus on siis yhteisvastuullisesti urakoitsijan vastuulla, sillä urakoitsijan olisi pitänyt huomioida, että polttoaine voi syttyä tuleen. Ammattilaiseen kohdistuu paljon vahvempi huolellisuusvelvoite kuin ohikulkijaan. Itse ratkaisisisin asian tuomitsemalla urakoitsijan ja tulitikun heittäjän yhteisvastuuseen vahingoista, mutta sovittelisin tulitikun heittäjän vahingonkorvausvastuun järkevään summaan.
Kertoisitko, Jukka, meille, miten asiassa lopulta kävi?
Nyt olisi kiva tietää ken ei pelkää ja on suojannut tietokonelaitteistonsa UPS:illa tai vastaavalla? Paljonko tässä myrskyssä komponentteja hajoaa.
VastaaPoistaÅkesson taisi olla aikoinaan hyvä ministeri. Olisi varmasti ratkaissut tuon bensanpolttajien tekoset oikeudenmukaisesti.
Eikös kaveri suljetutttanut kommunistien kirjapainot kalastuslakiin vedoten, eli jonkin verkkokoon mukaan ja jotain verkkojen levittämisestä..., vai miten se meni?
"Lensihän meiltä taannoin pääministeri kuin leppäkeihäs, rikokseen syyllistymättä mutta valehtelemalla."
VastaaPoistaVoisitko asian sivusta kommentoida tätä, sillä yritin asiaa ymmärtää silloin ja olen pohtinut pariin otteeseen jälkeenpäinkin. Nimittäinsä olen ollut valtionhallinnossa töissä paikassa, jossa punaleimaiset paperit ovat arkipäivää.
Itselleni opetettiin tiukasti sellainen periaate, että paperin tekijä määrittelee turvaluokituksen. Perusteena sille on, että paperin tekijä on kirjoittamansa tekstin paras asiantuntija. Jos luokitus on väärin, sitä voidaan tarkistaa eri prosesseja noudattaen. Kuitenkin, ilman oikein suoritettua tarkistamista niin kauan kuin jossain on em. leimat virallisesti, se on ja pysyy turvaluokitettuna, eikä sitä saa käsitellä sääntöjen vastaisesti. Kenelläkään ei ole oikeutta muuttaa yhden turvaluokitellut paperin luokitusta omavaltaisesti, vaan sitä varten pitää esim. pyytää lupa asiasta vastuussa olevilta tms, julkaista uusi eri tavalla luokiteltu versio ja sitä rataa. (Joka todennäköisesti yleensä sekin kuuluu silti vielä arkistoihin jne, virallisena paperina.)
Julkisuudessa olleiden tietojen perusteella näytti siltä, että keskustelu pyöri tasolla "no ei se OIKEASTI mitään hyshyssiä ollut", ja lisäksi näytti siltä että se selitys ainakin osittain meni lävitse. Mitä oikeasti tapahtui?
Monella ihmisellä em. paikoissa oli sellainen fiilis, että "jos MINÄ olisin sählännyt samoin, olisin takuuvarmasti saanut tuomion", ainakin niiden tietojen pohjalta pelisäännöistä ja tapahtumista mitä oli yleisesti tiedossa/ymmärretty. Se jopa nakersi hieman ihan oikeasti työmoraalia.
Malttia kehiin! Blogin otsikkotermin käyttö on usein kummallista.
VastaaPoistaEräässä pankkioikeudenkäynnissä kauan sitten kaikki vastaajat vetosivat ahkerasti pankin luottopäällikköön, hän kun oli "huippujuristi". Todistajaksi saatuna tämä ensimmäisen työpaikkansa rutiineja sinänsä ahkerasti hoitanut lakimies oli itse kaikkein yllättynein ja vaivautunein tittelistä. Olipahan ollut johdolle näppärä tapa lakaista hankalat kyselyt sivuun, ja ehkä viitata siihenkin, että talossa sentään oli tuoretta oppia Yliopistossa saanut laintuntija.
Iltapäivälehdissä, joita tosin en lööppejä pidemmälle lue, sana tarkoittaa kai kohujuristia. Muussa lehdistössä juututaan tämänkin blogin kuvituksen mielleyhtymään: yhteen vuoreen, jolla yksi yksinäinen huippu. Churchilliä mukaillakseni:
- Some mountain! Ei juridiikka ole yksi vaan monta; Svalbard.
- Some peak! Kyllä sinne noustaan letkassa ja köydellä, lippu yhdellä, hakku toisella, täydet reput kaikilla.
Pitäisi vaihtaa mielikuva urheilumaailmaan: huippu-urheilijoita ovat muutkin kuin suurkisojen mitalistit tai joukkueiden kapteenit.Varmasti on kaikessa toiminnassa maakuntasarjansa ("tavalliset juristit") ja amatöörinsä (turistit). Mutta paljon on juridiikan baanalla systemaattisesti treenaavia, mittelöissä tasaisen jatkuvia pistesijoja napsivia aivoatleetteja. Oma lukunta ovat syväluotaajat, specialist counselit ja vastaavat. Heidän lajiaan tosin voisi kutsua myös "porakaivojuridiikaksi".
Vettä pakkiin!
Ad Omnia:
VastaaPoistaOnpa hyviä kommentteja. Olipa kohtalainen ukkonen. Boksit on resetoitu. Vastaan lisää pikapuoliin.
Erastoteneen tenttivastaus oli puhdas kymppi.
Maikkarin juttu, josta otin kimmokkeen, oli heidän Sipilänsä blogista:
http://www.mtv3blogi.com/elinkautinen/?p=84
Anonyymille:
VastaaPoista"kummallista, että telematiikan kulta-aikana hukataan työmatkaan 2 tuntia joka päivä (500 tuntia = melkein 100 työpäivän panos = melkein puolet työvuodesta!)."
Niin varmasti kun tekee melkein 4 tuntisia työpäiviä. Erään tutkimuksen mukaan keskiarvoinen työntekijä käyttää työajastaan henkilökohtaiseen nettisurffailuun, sähköposteihin, puhelimessa puhumiseen ja pissillä käyntiin 1 tunti 32 minuuttia työajastaan! Sehän on melkein! puolet vuosittaisesta mainitsemastasi "melkein" työajasta. Eli työmatkoihin ja omiin harrastuksiin kuluu tämän matematiikan mukaan MELKEIN kokonainen työpäivä. En enää ihmettele nuorison syrjäytymistä työelämään, eihän tuollaisia työaikoja kukaan kestä.
ad jk
VastaaPoistatotta - suuret ikäluokat - joista olen ikäni mallia ottanut - vieraannuttavat meidät yhden tosiaikatunnin työelämään. Napataan silti tuottavuuden kärkisijoja, joten malli on hyvä.
Mainio tuo porakaivojuristi. Otan välittömästi käyttöön. Luulisin olevani juuri niin syvältä.
ad pj
VastaaPoistaKotkan meripäivillä muuten on jo. Lisää pikatuomioistuimia kansanjuhliin. Lautamiehet paikan päältä. Vain merimies sen tietää...
Ad Anonyymi:
VastaaPoistaVedonlyönti-idea on hyvä mutta ehkä tuomarit itse eivät kuitenkaan saisi osallistua?
Eräissä tapauksissa vastapuolilla voisi olla kiusausta sopupeliin...
Ad Toipila:
VastaaPoistaPieni veto: korvauksia tulee.
Nähdäkseni laki on aika yksiselitteinen tässä. Se on sitten eri asia, sata, tuhat vai kymmenentuhatta.
Käräjätuomarit ovat useissa tapauksissa uraputken umpisuolessa, eikä mitalejakaan saa nykyisin kuin KKO:ssa.
Tuosta olisi hauska kirjoittaa, mutta asia on kovin mutkikas: pikkakunnasta riippuen käräjätuomari tai laamanni on samalla tasalla tai paremmassa hommassa kuin hovioikeudenneuvos. KKO:een pääseminen on taas niin sattumasta kiinni, että harva sinne tosissaan tähtää.
Muista hyvin luultavasti erittäin perustellut epäluulosi tuomioistuinlaitosta kohtaan, mutta tietääkseni yhtenäistä esivalta-ideologiaa ei ole enää olemassa.
Tämä on pelkkää vihjailua, mutta tuomioistuimissa taitaa olla enemmänkin ihmisiä, jotka pääsisivät mieluusti rokottamaan pankkeja ja rahamiehiä. Toisin sanoen usko finanssimaailman kunniallisuuteen on eräillä yhtä heikko kuin Sinulla.
Siitä syntyy helposti näköharha, että pankkien ja rahoitusyritysten jutut ovat nykyisin melkein pelkästään mekaanisesti ratkaistavia - velkaa ei kiistetä mutta sanotaan, että kun ei ole rahaa.
Emme luultavasti ole tästäkään asiasta eri mieltä: kun kysymyksessä on pelkästään köyhyys, tuomioistuin ei kai voi olla se organisaatio, jossa asiaa autetaan.
Ad Anonyymi asiasta viidenteen:
VastaaPoistaTein kuvailemaasi etätyötä, kuten kaikki muutkin esittelijät, 1975-1990.
En ole edelleenkään varma, onko siinä järkeä, että valtio kustantaa kaupungin kalleimmista kortteleista konttorihuoneita tehtäviin, jotka osa porukkaa todella mieluummin tekisi himassa. Tuntimäärän lisäksi vuorokaudenaika vaikuttaa. Esittelijät tekevät tiettävästi vieläkin urakkatyötä eli määrätty määrä juttuja / viikko. Siksi vaihtoehto on ollut järkevä myös lapsiperheissä. Itse olen vuosikymmeniä lukenut ja kirjoittanut mielelläni hyvin varhain aamulla ja hyvin myöhään yöllä.
Päiväuni!
Lapseni oppivat jo varhain komennon:
"Seis ja kiinni! Kapteeni torkkuu."
(Joe-poika Singaporesta)
Ad Kemppinen
VastaaPoistaJoopa, mutta kun kyseessä onkin sellaista, että täytyykö lailliset sopimukset pitää, niin laman seurauksena pankkien ei ole tarvinnut pitää minkäänlaisia sopimuksia. Pankit ovat voineet tehdä oman päänsä mukaan välittämättä asiakkaan kanssa sovitusta. Oikeus on pääsääntöisesti ollut pankkien puolella sekä riita- että rikosjutuissa.
Kun saisin jostain voimaa, niin kirjoittaisin näistä asioista oikein v-mäisen tositapahtumiin perustuvan vuodatuksen.
Eilen oli mulla tosivaikea päivä, kun eläinlääkäri kävi lopettamassa koirani. Ei ollut vaihtoehtoja, kun haimasyöpä oli edennyt jo pitkälle. Koirallakin voi olla hieno ja jalo luonne.
ad jk
VastaaPoistaEipä siinä järkeä ole. Kuka vipona lähtee keskustasta on hippa.
Kun asiakas vaatii vaatimaan jotain pöllöä tai epävarmaa, kerään valikoiman aihetta koskevia tapauksia ja kirjoituksia.
VastaaPoistaAikaisemmin en niin tehnyt. Tuntuvat nyt helpommin sulattavan kielteisiä ja varovaisia kantoja.
Taito on tietysti valikoida oikea iltalukemisto.
Puolietätyö on meikän mieleen. Ensimmäinen toimistoni oli kolmioni työhuone. Sitten napanuora katkesi ja toimisto siirtyi viereiseen taloon. Nyttemmin se on kodistani 300m päässä.
VastaaPoistaAamu menee usein oikeudessa tai muualla ulkotoimistollisissa olosuhteissa. Iltapäivällä menen kotiin vaihtamaan vaatteetm tekemään ruokaa ja lepäämään/lukemaan tms. Olen alkanut harjoittelemaan päivätorkkujakin. Sitten toimistolle illaksi, toimistolta parin kansion kanssa kotiin.
Ehdottomasti paras kanteiden, valitusten ja sen semmoisten töiden aika on kotona työhuoneessa puolilta öin. Tosin ne on ehdottomasti tarkistettava päivänvalossa, koska yöllä önniäiset hiipivät välillä tekstiin.
Vaikka tällä tavalla työpäivä on helposti 12h niin se ei sitä ole kuitenkaan yhtä soittoa.
Tuohon oikeustapaukseen:
Katsoisin että urakoija on sekä toiminut huolimattomasti että on myös tuottamuksesta riippumattomassa (ankarassa) vastuussa) palavaa ainetta käsitellessään. Tulitikun heittäjää arvioidaan tuottamusvastuun perusteella joten ennalta-arvaamaton vahinko ei enää perusta hänelle vastuuta. Sovittelisin joka tapauksessa hyvin pieneksi tulitikunheittäjän vastuun, koska ankarassa vastuussa oleva on myös menetellyt huolimattomasti.
Kemppinen kirjoitti: "- - eikä mitalejakaan saa nykyisin kuin KKO:ssa."
VastaaPoistaOnko nykyään näin? Vielä 1990-luvulla hyvin palvelleelle KÄTille (aiemmin vastaavalle) kyllä ilmestyi SVR I lk:n komentajamerkki viisissäkymmenissä, toki ei merkkejä ristiksi saakka.
Ad Toipila:
VastaaPoistaTuon koira-asian olen kokenut ja ymmärrän. Joskus niin toivoisi, että ainakin koirilla olisi taivas; ihmisistä ei ehkä olisi niin väliksi.
Ja ymmärrän sen toisenkin asian.
Ad Antti Kortelainen:
VastaaPoistaVoi teidän kanssanne.
Ensin aamulla yksi ja sitten illalla toinen esittävät kaikki oikeat pointit aivan aidosti naurettavan vaikeaan oikeustapaukseen.
Olin päivällä kahden vaiheilla, mainitsisinko tuosta ankarasta vastuusta, joka luonnollisesti oli jo 20-luvulla kuvassa mukana ammattimaisesti räjähdysherkkää ainetta käsittelevän yrityksen toiminnassa.
Se Dufwan kolmiosainen kirja muuten on nimeltään Flera skadeståndsskyldiga ja sisältää oleelliset tiedot myös samaistamisesta (ansvarsgenombrott) historiallisesti hahmoteltuna.
Päiväunihommassa pääsee vähintään kokelasluokalle, kun oppii uneen kastautumisen. Väittäisin, että minulla riittää tiukan paikan tullen jopa 5-10 minuuttia, vaikka osaan nukkua kolmattakin tuntia päivällä.
Tärkeää on se kastautuminen, käynti toisessa todellisuudessa.
Eikä tässä vielä kaikki. Koska satama toiminta on kaupungin liiketoimintaa ankara vastuu voi laajentua teettäjään =).
VastaaPoistaSitten noista unista. Kokeilin kerran ns. avainunia. Eli otetaan käteen avainnippu ja mennään kiikkutuoliin. Kun nippu putoaa peltilautaselle herää sekunnin murto-osan mittaisesta unesta. Se virkisti tosin rämähdys oli semmoinen että se lamaannutti.
Ad Dr. Blind:
VastaaPoistaNäin on päässyt käymään. Ei ole itsellänikään kuin SL R 1, johon varmaan viittasit. Komentajamerkki (kaularisti) annettiin korkeintaan jos lähti vapaaehtoisesti vitomaan.
Kraschaaneja ei tule kuin pressoille. Ennen KKO:n jaoston puheenjohtajat saivat suurristin ilman muuta ja jotkut kaksi.
Yliopistoista ainakaan TKK ei hoksaa tai jaksa hakea edes todellisille merkkihenkilöille.
Lappeenranta - hälytys! Enkä tarkoita itseäni. Todellisuudessahan nämä prenikat on kiintiöity valtion laitoksille, ja ritarikuntien hallitukset toimivat luotettavasti.
Muistan tapauksen, kun eräs mitalivaiheeseen tullut jäi kiinni rattijuoppoudesta...
No jaa. Hän ei saanut.
Mutta mitali palkankorotuksen asemesta on mielestäni ovela ajatus.
"To further explore the subconscious mind, Dali would sometimes sit in a chair with a spoon in his hand, Tsuda said. As he dozed off, the spoon would slowly slip from his hand and clatter on the floor, and Dali would awaken and sketch or paint whatever was in his mind at the moment."
VastaaPoistahttp://xpress.sfsu.edu/archives/arts/004208.html
Minä pyrin aina antamaan henkilökunnalleni sen tuen mitä he tarvitsevat, oli kyseessä tarjoilija, lääkäri tai lakimies, jotta he voisivat tehdä oman työnsä niin hyvin että ovat kunniaksi itselleen ja minulle.
VastaaPoistaEi lääkärin kanssa aleta vääntää lääketieteen perusteista ja pyydetä siltä kyrpää otsaan.
Samalla tavalla ei lojaalia palkata sen vuoksi että vaaditaan häneltä mahdottomia, vaan päin vastoin, jotta saataisiin mahdollinen ja tämän saamiseksi hänen työnsä on tehtävä sujuvaksi, antamalla hänelle kaikki se informaatio mikä asiaan liittyy mahdollisimman selkeässä muodossa.
Lisäksi on hyvä muistaa että totuus on hirvittävä ase, jota ei pidä antaa osaamattomiin käsiin...
Mitä tulee etätyöhön, niin minä teen niin että teen osan töistäni kahviloissa. On erittäin stimuloivaa istua kahvilassa kirjoittamassa, silloin kuin tehtävä antaa periksi.
Joitakin utiineja voi hoitaa sitten kotaakin, sellaisia hommia jotka tekee asiakkaan saitilla tai sen kautta.
Sitten suunnittelu- piirto- ja muut sen kaltaiset tehtävät ja ennen muuta kirjapito ovat hommia, joita varten pitää olla toimistolla.
Mutta työmatka on minusta aika merkittävä juttu. Minulla on muutaman kerran ollut työpaikka, joka oli liian lähellä kotia. En osannut irtaantua. Samasta syystä nyt toimisto on tärkeä; osa hommista pitää irroittaa kotoa, niin että saa kotinsa rauhoitettua.
Ja Toipilalle voimaa koiran kanssa.
Vaikka omani on ollut vainaa jos vaikka kuinka kauan, vieläkin tulee joskus tunne, että koira nousee eteisessä ja se tunne kouraisee, kun ensimmäisen kerran tuli kotiin ilman että koira tuli vastaan.
http://www.youtube.com/results?search_query=jukka+kemppinen&search=Search
VastaaPoistaSearch Results for “jukka kemppinen” New on YouTube
Ten Will Tour the World For a Year Audition Now For The Smirnoff Ten!
Show Us How You Shake It Win $10,000 and Other Cool Prizes! Display: Sort by: Relevance | Date Added | View Count | Rating
No Videos found for 'jukka kemppinen'
*
Että se siitä kuuluisuudesta sitten...
Hyvät herrat, entä jos tuo 1920-luvun esimerkkitapaus siirretään nykyaikaan ja otetaan huomioon myös ympäristörikos:
VastaaPoistahttp://www.environment.fi/default.asp?contentid=241105&lan=en&clan=fi
"Kevyet öljytuotteet haihtuvat mereen joutuessaan. Haihtumisaika riippuu mm. öljyn tyypistä sekä vallitsevasta tuulesta, aallokosta ja lämpötilasta. Kevyet öljytuotteet haihtuvat meren pinnalta alle vuorokaudessa tai jopa vain muutamien tuntien kuluttua päästöstä.
Kevyet öljytuotteet ovat vesiluonnolle kaikkein myrkyllisimpiä."
Muuttuisiko asia mielestänne jotenkin?
Muuten, tuossa alkuperäisessä esimerkissä jäi mietityttämään näin maallikkona bensiinin määrä vedessä. Bensan haihtumisen ja alhaisen leimahduspisteen vuoksi sitä on joko ollut paljon (jolloin nenä kyllä kertoo mistä on kyse) tai sitten herrat ovat olleet tuoreeltaan todistamassa päästöä ja "kokeilu" onkin ollut tahallista sytyttämistä...
;-)
ad JK
VastaaPoistaSe on palkkanauhassa, kuinka paljon työnantaja ihan oikeasti arvostaa. Muu on juhlapuheita ja sananhelinää... Vastaavasti - duunari hankkiutuu sellaiseen puuhaan, missä työelämälle heitetyt hetket korreloivat palkkanauhan kanssa miun maun mukkaan - jos vain mahdollista.
Kiinnostava työ vie mennessään. Rahasta ponnistelun vielä ymmärtää. Mutta että mitaleista... Eihän ne ritarikunnat edes kokoonnu...
tietenkin kannatan että kaikki, jotka kokevat olevansa oikeutettuja saamaan jonkun mitalin - saisivat niitä - ehkäpä useampiakin. Itse ottaisin mielelläni kunniamerkkien vastustamisyhdistyksen tunnustusmitalin aktiivisesta merkkien hyljeksimisestä.
Tämä näin ketään loukkaamatta.
Mul taitaa olla vielä tallessa se venäläinen työn sankarin mitali, jonka joskus torilta ostin...
Tikun heittäjä maksaa viulut. Molemmat ihmettelivät - että helkkaristi bensan oloista nestettä. Bensahan on voinut joutua sinne urakoitsijalle ennalta-arvaamattomasta ja torjumattomissa olleesta syystä.
VastaaPoistaSytkärillä ei kukaan kurkista bensatankkiin. "Heitä tikku niin selviää onko siellä bensaa" on sanottu piloillaan, mikä kuulijan on pitänyt käsittää.
Kas - ruutia - pum.
Ritarikuntien pitäisi järjestää turnajaisia.
VastaaPoistaKemppinen tuntuu ajattelevan tässä asiassa klassisen nollasummapelin kaavan mukaisesti. Eli: joko juristi on "flamboyant" tai asiallinen ja keissin oleellisiin piirteisiin keskittyvä. Minkä hiiskatin takia hän ei voisi olla molempia samanaikaisesti?
VastaaPoistaMonet politiikan tutkijat ovat esittäneet, että ns. populistipuolueiden suosio rakentuu osittain sen varaan, että populistipoliitikot eivät ainoastaan tuo esiin kannattajakuntansa (taloudellisia, poliittisa, sosiaalisia)intressejä, vaan toimintansa kautta tuovat heidän tunteensa esille. Poliitikko on siis eräänlainen näyttelijä; hän tuo esille tietyn elämänasenteen ja mentaliteetin. Tämä voi johtaa politiikan irrationalisoitumiseen, mutta yhtä hyvin voi olla johtamatta. Asiaa ei voi järkeilemällä selvittää, eikä projektia voi sivuuttaa edes sillä, miten "yleensä" käy.
Miksi emme nyt voisi ajatella täysin samalla tavalla asianajajien toiminnasta? Hyvä juristi, sen lisäksi että osaa tuoda keissin juridisen puolen analyyttisesti esiin, kykenee myös "näyttelemään" päämiehensä tunteita.
Tarkoitukseni ei ole väittää, että Sundström tai kukaan muukaan spesifi juristi osaisi toimia näin. Hyvät populistipoliitikotkin ovat harvassa, Veikko Vennamo taisi olla (toistaiseksi) viimeinen lajissaan. Projektissa ei silti välttämättä ole mitään vikaa.
Käyttäkää, ihmiset, hyviä juristeja, jos on pakko käyttää, mutta varokaa huippujuristeja. Tiedän muutamia kymmeniä, jotka esiintyvät oikeudessa kuin kapellimestarit: kaikki on järjestyksessä, kaikki on harjoiteltu, kaikki sisääntulot ja tauot ovat oikealla kohdallaan ja oma päämies pidetään kurissa ja herran nuhteessa.
VastaaPoistaVoisitko kertoa, mistä näitä hyviä juristeja oikein löytyy sekä myöskin sellaisia, joiden pääasiallinen tarkoitus ei ole asian pitkittäminen eikä täysin kohtuuttomien palkkioiden laskuttaminen.........
Voisitko antaa arvoisan mielipiteesi ryhmäkannelaista - puolesta ja vastaan.
VastaaPoistaItse oudoksun sitä, ettei sen säätämistä ei ole vieläkään saatu aikaiseksi.
Monet vaikutusvaltaiset tahot varmaankin pelkäävät sitä; heikoimmille ja vähäosaisimmillekin löytyis ehkä enemmän voimaa ?