Elokuva on suunnattu massoille ja siksi suurista katsojaluvuista puhutaan nikottelematta.
Elokuva on tutkielmia massoista, ja sitä ei muisteta usein. Teatteria ja romaania ei voi kuormittaa suurilla ihmismäärillä, mutta elokuvan voi.
Andrei Rublevissa on sellaisia kohtauksia. Kerran näin neuvostoliittolaisen sotaelokuvan, jossa Kurskin passaritaistelu oli keskeinen aihe. Joissakin kuvissa oli tuhansia ihmisiä ja satoja ajoneuvoja.
Kiinalainen Hero sisältää kuvia, joissa on monta tuhatta aikakauden tapaan puettua avustajaa – ne eivät ole digitaalisia vippaskonsteja, vaan väkeä on ollut todella paljon, ja suuret joukot eli massat ovat yksi elokuvan aiheista.
Jään miettimään mielipiteiden muuttamista. Joukon kuvauksista Peckipahin Hurja joukko on varmaan paras ja eniten elokuvaan myöhempään kulkuun vaikuttanut. Siinä se muistuttaa näytelmää.
Leni Riefenstahlin Tahdon voitto on huolellisesti tehty spektaakkeli, jossa Hitlerin ylimaallisuus on kuvattu kauniisti. Ensin lentokone lentää ihanissa pilvissä korkealla kaiken yläpuolella. Koneesta laskeutuu Hitler. Sen jälkeen Johtaja ajaa loputtoman kauan kaupungin katuja avoautossa, mutta kuvaus on koko ajan toteutettu niin, että auton pyöriä ei näy. Hän siis leijuu ilmassa kuin Vanhan testamentin profeetta.
Paikalla olleet, näkijät, raportoivat juuri sellaisista tuntemuksista.
Sergei Eisensteinin Lokakuu on vielä härskimpi historian väärennys kuin Panssarilaiva Potemkin. Siinä on kuvattu paljon asioita, joita ei tapahtunut.
Kauhistuttavalla tavalla se on todempi kuvaus vallankumouksesta kuin rehellisemmät elokuvat.
Siinäkin on kuvattu massojen toiminta, ja näin on tehty, vaikka massoja lienee ollut liikkeellä lokakuun vallankumouksessa marraskuussa 1917 varsin vähän.
Minun piti oikeastaan kirjoittaa parista muusta elokuvasta, etenkin Peckinpahista, mutta kirjoitinkin nyt tästä.
Eisensteinin ja Riefenstahlin käsissä elokuva on joukkotuhoase.
En keksi, mihin tämä keinovalikoima katosi toisen maailmansodan jälkeen. Mieleeni ei tule kuvauksia edes paniikista, jonka moni on kokenut todellisuudessa, eikä viattomista huveista, jotka luultavasti houkuttelevat ihmisiä urheilukilpailuihin ja ulkoilmatilaisuuksiin.
Rokkikonserttien kuvauksissakin on liikaa musiikkia ja liian vähän ihmisiä.
Outoa. Tuon massan muistin tuntee Kyrönsalmen sillalla mennessään Olavinlinnaan katsomaan tuttua oopperaa tai palatessaan sieltä.
On ryhdytty elokuvan alalla toimenpiteisiin sen väitteen korjaamiseksi että suomalaisilta puuttuisi älyllistä kunnianhimoa.
VastaaPoistaAinakin kymmenisen vuotta on odoteltu milloin ratsumies alkaa kulkea vetten päällä.
Radiosta kuulin että hiljaa hyvä tulee. Kyllä se siitä. Nyt haetaan fyrkkaa venäläisiltä.
Riefenstahlin Tahdon voitosta puhuttaessa olen ollut huomaavina jätettävän mainitsematta elokuvan, hämmentävää kyllä, suorastaan objektiivisen tylsyyden. Kuka se jaksaa katsoa virkeänä loppuun saakka? Jopa opetuskäytössä (siis esimerkin roolissa...) todetaan puolen välin tienoilla, että 'eiköhän tämä ole nyt nähty, vai haluaako, joku vielä jatkaa katsomista?', ja kaikki ovat samaa mieltä. Minä sentään katson miltei mitä eurooppalaista elokuvaa kuinka kauan tahansa, jos kyseessä ei ole Riefenstahl, Uuno Turhapuro tai viimeisten vuosikymmenten puolalaiset pehmopornosävytteiset huumorielokuvat. Potemkiniakin jaksoin hyvin.
VastaaPoistaSilti kyllä pidin Tahdon voiton katsomisesta, joskin mietin, että millä tapaa sitä tulisi katsoa, mikäli tahtoisi ajatella, että kyseessä ei ole vain voimannäyttö, vaan narratiivinen elokuva?
Kuka se täällä oikein kirjoittikaan, ettei pidä elokuvista?
VastaaPoistaOisko kellään tietoa mistä löytyy
VastaaPoistaPietari Suuresta kertova neuvosto-
liittolainen elokuva vuodelta 1938?
Olen kuullut kehuttavan.Komeita
meritaistelukohtauksia ( Hanko
1714? ) vähän Erroll Flynnin filmien
tyyliin.
Ingmar Bergman on kuollut.Tyttä-
rensä Evan mukaan kuolema oli ollut
rauhallinen.Toisin kuin hänen isän-
sä elämä,tyyppihän oli varsinainen
ongelmakimppu,väittäisin.Meidän
onneksemme.
Iltalehti kertoo:"Hänen hautaus-
ajankohtaansa ei ole vielä päätet-
ty." Kiireessä luin tekstin ensin,
että "hänen hautausurakoitsijaansa ei ole vielä päätetty". Ehkä se
kuitenkin sopisi Bergmanin tapauk-
sessa paremmin kuvaan,eller hur?
Propaganda tietysti kuoli toisen maailmansodan jälkeen. Ja ilmestyi noin kolmen päivän päästä uudelleen uudenlaisena.
VastaaPoistaKatastrofielokuvista saa massan kerän langasta kiinni - tai urbaanin kuvauksesta: modernit massat? Massat korvautuvat (edustavilla) ryhmillä, ja ryhmät yksilöllä, jolla on muutenkin kovin tärkeä asema elokuvan historiassa. Elokuvan käsikirjoitukset kirjoitetaan niin.
Riefenstahlista: "kuvaus on koko ajan toteutettu niin, että auton pyöriä ei näy" ei ihan tarkkaan pidä paikkaansa, ja se onkin paljastava kohta.
Erinäisissä kuvissa auton vierellä juoksevat henkivartijat paljastavat, että ei auto menekään sen lujempaa. Pyörätkin siinä näkyvät.
Kamerat valehtelevat totaalisesti vauhdin joka tuntuu huimalta, tekevät hienoja S-kurvia massan kasvattamiseksi - jotakin osattiin jo ennen digitalisoituja näkymiäkin.
Liekö onni, että nykyopiskelija (-ihminen) ei saa siitä juuri mitään irti. Haukottelevat vaikka valkokangas johdattelee maailmansotaan.
Mutta onhan se sentään meidän perinneseuralaisten hupia.
Massoille tarkoitetut elokuvat ohjailevat massojen tunteita ja mielipiteitä.
VastaaPoistaVoisiko Riefenstahlin ja Eisensteinin perijäksi julistaa esim. Michael Mooren, jonka tahdon voitto on Fahrenheit 451, ja joka elokuvana, sen ylitsepursuavasta propagandasta huolimatta, on noussut eräänlaiseksi kulttielokuvaksi ympäri maailmaa?
Esim. Moore on itsekin myöntänyt elokuvansa olevan työkalu, jolla Bushia kammetaan vallasta.
Varmaan aika moni Kemppisen blogin punavihreistä kommentoijista on käynyt kyseisen opuksen katsomassa. Luulisin.
Natsijohtajat ymmärsivät elokuvan propagandamerkityksen, kuten myös ajan toisen suuren totalitarismin vallanpitäjät.
VastaaPoistaAd Catulux:
VastaaPoistaMoore oli mielessäni, kun kirjoitin, mutta en halunnut eilen lanseerata uutta riidan aihetta, koska Moorea kai pidetään myös profeettana.
Itse pidän häntä mainiona "tutkivana journalistina",joka alansa perinteiden mukaan pitää revittelystä vielä enemmän kuin uskottavista tosiasioista.
Mielessäni kävi myös loistava poliittisten massaliikkeiden tekijä Gillo Pontecorvo (Taistelu Algeriasta). Jopa Jean Renoir (Marseljeesi) osasi tämänkin asian.
Kustannukset ja vaivan huomioonottaen elokuva on kai aina tehty massoille. Ehkä ei kaikille kansoille, mutta ei aidosti yksilöillekään.
VastaaPoistaMassoilla elokuvaa on tehnyt komeasti esimerkiksi Sergei Bondartshuk, jonka Napoleon-elokuva saa Sotamies Ryanin näyttämään miltä onkin, eli muovilta. Puhumattakaan hänen Sota ja rauha -eepoksestaan. Saatavilla DVD:nä jo suomiteksteilläkin. Avustajina oli kai pataljoonittain puna-armeijaa.
Massan muisti on hieman hämärä käsite, Kyrönsalmen sillalla massatunnelma on kyllä jännempi uuden tai muuten useimmille vieraan teoksen kohdalla, yhteinen uteliaisuus läikehtii innon, skeptisyyden, ylimielisyyden ja vilpittömän pällistelyn öljyläikkänä.
Ad Dr. Blind:
VastaaPoistaBondartshukista olen samaa mieltä.
Massan muisti on tietysti kokeellinen kielikuva. Fundeeraan akselia yksilö - joukko - massa. Saattaapi olla että Luhmann ja Beck kummittelevat hekin mielessä.
Frank Finatra:
VastaaPoistaVladimir Petrovin Pjotr Pervyi (1937-1938) on Vantaan kirjastossa lainattavana VHS-elokuvana.
Millainen mielikuva sinulle on jäänyt Ingmar Bergmannin elokuvasta Käärmeenmuna - The Serpent's Egg vuodelta 1977. Että, jääköön viestini korvan taaksesi muhimaan. Josko elokuviin ja niiden ohjaajiin otat tulevaisuudessa blogillasi kantaa.
VastaaPoista"Natsijohtajat ymmärsivät elokuvan propagandamerkityksen, kuten myös ajan toisen suuren totalitarismin vallanpitäjät."
VastaaPoistaElokuvan tehokkuudesta propagandavälineenä kertoo myös tämä pieni pala sitä massan muistia.
Kolhooseista puhuttaessa minulle nousee mieleen aina uskomattoman elävänä 1970-luvulla (?)kuvattu ja esitetty elokuvapätkä, jossa ylistettiin sosialismin suuruutta ja kolhoosien tehokkuutta.
Elokuvassa suuret puimurikoneet, joita taisi olla jopa 7 kappaletta, ajavat viljapellolla vieretysten/rinnakkain ja puivat kullankeltaista ja täyteläistä viljaa. Lisäksi tuo uskomattoman hienosti tuulessa lainehtiva viljameri näyttää jatkuvan loputtomiin...
Koneet toimivat tehokkaasti, vilja katoaa niiden nieluihin ja rinnakkain ajaminen kertoo yhteishengestä, tehokkuudesta ja tasa-arvosta.
Pätkä oli hienosti kuvattu; siinä selvästikin koskettiin sosialismin kaikkein pyhintä tai oikeastaan tehtiin siitä pyhä. Totuus taisi olla toisenlainen.
Että tällasta.
P.S. Globalisaation hyviä puolia löytyi kaupasta. Pahan kosketus ja Kissa kuumalla katolla, kappalehinta 6 euroa. Siunattu lopalisaatio?
Tapasin Kanadassa kiinalaisen elokuvaohjaajan, joka kertoi tekevänsä historiallisia elokuvia, joissa on todellakin tuhansia avustajia. Hänen elokuvansa kertovat muinaisten keisareiden julmista ajoista.
VastaaPoistaUskoisin, että tämä nainen oli keksinyt jotain samaa kuin Jaan Kross, joka TV-haastattelussa sanoi, että kommunismi ja historiallinen totuus olivat Virossa kuin kaksi kiveä, jotka heitettiin veteen. Syntyi renkaita, jotka menivät limittäin. Nämä yhteiset alueet olivat niitä, joista Kross pystyi kirjoittamaan eläessään totalitaarisessa valtiossa.
Kaikki eivät kuitenkaan halua tehdä tällaista kompromissia.