Joskus vähän häpeän. Kirjoitan näitä kirjoituksia ilkeän oikukkaalla tekniikalla.
Itävalta kiinnostaa minua oikeasti, mutta varoin huolelliesti mainitsemasta, että Linzin reaalilyseossa oli kaksikin mielnkiintoista oppilasta, juutalaistaustainen mutta roomalaiskatolinen Ludwig Wittgenstein ja häntä kahta luokkaa alempana tullivirkamiehen poika Adolf Hitler.
Maa tuotti tavattomaan sekasotkuisuuteensa nähden uskomattoman määrän suuria lahjakkuuksia.
Itävallan kirjallisuuden tunnettu mutta vähän luettu suuri nimi on Robert Musil, mutta saman valtion kansalainen oli samaa kieltä kirjoittanut Franz Kafka. Myös Musilin maine kasvoi vasta hänen kuoltuaan (1942), vaikka etenkin "Törless" oli kyllä herättänyt huomiota ja sellaiset kollegat kuin Thomas Mann ja Hermann Hesse sekä lisäksi Elias Canetti olivat tunnistaneet kirjailijan, jota usein sanotaan vuosisadan suurimmaksi saksaksi kirjiottaneeksi.
Olen vähän kahde vaiheilla, olisiko paikallaan hankkia Karl Corinon Musil-elämäkerta, jossa ei ole kuin 2000 sivua. Paavi Reich-Ranicke, joka yleensä määrää Saksan kirjallisuusmaun, jäi yksin kuin apina otettuaan taannoin sen kannan, että Musil oli itse asiassa kovin keskinkertainen ja pitkästyttävä kirjailija.
On paljon ihmisiä, jotka eivät ymmärrä, miksi Kafkaa kiitellään. Ei se mitään. Ei kaikkie tarvitse hypätä korkeutta eikä harrastaa käsilläkävelyä. Mutta Kafka on uskomattoman hyvä ja - parodioin tässä Clive Jamesia - aivan riittävä syy opetella saksaa. Eikä novellien ja romaanikatkelmien lukeminen riitä - kirjeet ja päiväkirjat on syytä lukea ja alleviivata nekin.
Panin kuvaksi Itävalta-Unkarin kartan, koska muistin Borgesin novellin, jossa kerrotaan harvinaisen julmasta keskitysleirin komendantista. Hän mursi leirissä olleen rabbiinin mielenterveyden pakottamalla hänet majailemaan huoneessa, jonka seinällä oli Itävalta-Unkarin kartta.
Varmaan se komendantti oli wieiläinen. He olivat kovia natseja sen jälkeen kuin Dollfuss oli ammuttu sohvalleen ja austrofasismi mennyttä kalua.
Päivän vetoomus on 1900-luvun historia. Se ei kuulu minkäänlaiseen yleissivistykseen ja näyttää jäävän kouluissa lapsipuolen asemaan. En usko, että monikaan tietää, mitä kaikkea Itävallassa tapahtui marraskuun 1918 jälkeen.
Yrjö Lautelan ja Jyrki Palon kirja Itävalta - kappale mennyttä suuruutta on Editan myymälässä linja-autoaseman lähellä tarjouksessa - viisi euroa. Hyvä kirja.
Siis miksi Hitlerillä oli sellaiset viikset? Kaasunaamarin takia. Tavan vaatimat kippuraviikset olivat erikoisen hankalat kaasunaamaria käytettäessä, joten rintamamiehet joutuivat raskain mielin leikkaamaan viiksen kärjet huuti helvettiin.
Hitlerhän sai kaasua jossain vaiheessa. Ei tosin tarpeeksi.
Jukka Kemppinen, fil. tohtori, kirjailija, s. 1944, eläkkeellä. Johtava tutkija, professori, hovioikeudenneuvos, korkeimman oikeuden esittelijä, asianajaja. Runokokoelmia, tietokirjoja, suomennoksia, tuhansia artikkeleita, radio-ohjelmia. ym. Blogilla on joka päivä ainakin 3000 lukijaa, yli 120 000 kuukaudessa, vuodesta 2005 yli 10 miljoonaa. Palkintoja; Suomen Kulttuurirahaston Eminentia-apuraha 2017 tieteellistä ja taiteellista elämäntyötä koskevaan työskentelyyn.
"Hitlerhän sai kaasua jossain vaiheessa. Ei tosin tarpeeksi."
VastaaPoistaTai entäpäs jos Hitler ei olisi saanut kaasua lainkaan! Tai Ensimmäistä Maailmansotaa ei olisi ollutkaan. Hitler olisi elänyt elämänsä jonain pikkuvirkamiehenä maalaillein salisena harrastuksenaan tahattoman naivistisia maalauksia.
Sota jättää jälkensä ihmiseen. Se saattoi olla aatullekin käännepiste sinne , joka lopulta johti mihin johti. Tappaminen teollisessa mittakaavassa kylmentää sieltä elossa selvinneetkin. Ja I MS oli ensimmäinen teollisen tappamisen käsittämätön lihamylly miljoonine rintamalla älyttömästi tapettuineen. Se että Hitlerkin koki sen, että tuntemattomat yrittivät tappaa hänet jopa kaasulla saattoi johtaa sopivaan tunteettomuuteen, jossa ihmishengellä ei enää ollut arvoa.
Kaasutettavasta matka kaasuttajaksi ei ole aina hirveän pitkä. Eikä siiinä ole kenenkään kannalta mitään hauskaa.
Oma isoisäni raahasi Talvi- ja Jatkosodassa antamansa ensiavun jälkeen haavoittuneet JSP:lle. Osa n selviämisen mahdottomuuden tiesivät pahimmillaan molemmat - sekä ensiapumies, että haavoittunut. Osa pahiten haavoittuneista anoi ampumaan itsensä.
Finaali isoisälle tuli Kannaksella kesällä 44. Täysosuna JSP:lle, jossa pääosa haavoittuneista ja laakäri vaihtoivat hiippakuntaa. Isoisältä meni jalka.
Sodan jälkeen kotiin tuli vieras ihminen mieleltään kovettunut - sairas. Lasten ekoissa mielikuvissa isä tappaa kiinniottamiaan rottia kaatamalla suolahappoa niiden niskaan katiskassa ja nauraa.
Lapsuus ei ollut kovin kummoinen kiitos tuon rintamalla lopulta syntyneen sadistin.
En tässä Hitleria, enkä hänen tekojaan puollustele, mutta eipä kovasti naurata tuon I MS teollisen tappamisen vitsailu.
Aikuisena miehenä sinäkin voisit olla vähän nöyrempi. Isäni oli vain noin 5-6 v. sinua vanhempi.
Ympäristö ja kokemuksetkin vaikuttavat ihmisiin.
Bruno Brehm: Ei keisari eikä kuningas.
VastaaPoistaKertoo siitä miten Itävallan Keisarikunta romahti.
Mainio on kohtaus, jossa keisarillinen perhe on poistumassa maasta, mutta juna pysähtyy ennen rajaa, hovi ja mielenosoittajat sopivat pelisäännöistä "Nyrkkiä saa heristää, mutta asiattomuuksia ei saa huudelle eikä heitellä esineillä".
Ad Anonyymi:
VastaaPoistaOlet oikeassa ja kosketat tabua. Sodan vauriot ovat moninaiset.
Hitler on kuitenkin huono esimerkki. Hänen kuvaillaan viihtyneen rintamalla mainiosti,ja hän kunnostautui.
Sota tuotti myös vakaumuksellisia pasifisteja ja kansainvälisen rauhaliikkeen.
Jos täytyy yleistää, ystäväni Mikko Juva kuohutti kirkkoaan sanomalla, että sota on syntistä työtä; Juva toimi myös komppanianpäällikkönä.
Esiin ottamasi tematiikan suuri nimi on Ernst Jünger, verraton kirjailija, joka pohti tuotannossaan etenkin tätä saatuaan sodassa kaikki korkeimmat urhoollisuusmitalit.
I maailmansodan vaikutuksista mieleen kirjoitti muistiinjäävästi Robert Graves (Goodbye to All That).
Olen utelias: käytätkö kielikuvaa, jota en ymmärrä, kun viittaat ikääni. Olen siis 62 vuotta.
Ad Omnia: Kaltenbrunner ja Eichmann olivat hekin itävaltalaisia samasta Linzin reaalilyseosta ja (Ad Anon.) maailmansotaa käymättömiä.
VastaaPoistaMaiitsemani Musil kirjoitti maailmansodasta yhtenä monista erittäin innostuneesti.
1900-luvun historiankirjoituksen suurin ongelma on karsea määrä dokumentaatiota. Aineistoa olisi vaikka kuinka, mutta kriittisesti tarkasteltuna samat asiakirjat ja filminpätkät esiintyvät huomattavalla frekvenssillä mediassa. Jospa joku tutkisi ja kirjoittaisi noista vähemmän mediaseksikkäistä aiheista joskus. Esimerkiksi jatkosodan hyökkäysvaiheesta 1941 ja häviöstä 1944 on kirjoitettu tylsääkin tylsempiä kirjoja, mutta välivaihe on ns. harmaata aluetta suurelta osin. Huvittavaa on myös miten kaikki veteraanit tuntuvat olevan kaukopartiomiehiä tai ainakin yhtä vaativissa tehtävissä. Ehkä tuo porukka pitää suurinta meteliä. On tietenkin ymmärrettävää, että jos sodan ajan tehtävä on ollut suutari ja satulaseppä sekä sotatuliaisina tubi ja punatauti, niin eipä noilla ansioilla Mannerheimristiä ansaita. Tuollainen reserviläinen on kuitenkin hoitanut velvollisuutensa parhaansa mukaan vaikka ei ketään päässytkään tappamaan.
VastaaPoistaValitettavasti on myös niin, että tietyt aiheet ovat ns. intohimoja herättäviä eikä niitä voi enää tutkia muuta kuin tietyllä kaavalla. Näihin asioihin kuuluu myös 1. anonyymin aloitus. Siinä olevat kommentit ovat - anteeksi vain - hieman hölmöjä. Ei 1. maailmansodassa mitään "teollista tappamista" ollut. Normaalia sodankäyntiä tehokkailla aseilla ja huonoa taistelunjohtamista. Nykyisin kai puhutaan oheistappioista.
Koulukavereista Wittgensteinista ja Hitleristä on sellainenkin huhu, että kun Hitler Taisteluni-teoksessa sanoo, että on tuntenut vain yhden juutalaisen, joka toteutti tuhoutumisen rotuominaisuutta, hän viittasi tällä Wittgensteinin perheeseen. Voi se kyllä olla Otto Weiningerkin. Mutta huhu perustuu siihen, että Wittgensteinit hankkivat paperit, joiden mukaan he polveutuisivat saksalaisesta prinssistä eikä juutalaisesta Moses Wittgensteinista. Wittgensteinin siskolle ostettiin rotupuhtaat paperit rahalla, joka oli 10 % Itävallan silloisesta kultakannasta. Asia neuvoteltiin Wienin komendantin kanssa. Myöhemmin kun komentaja, joka oli monin tavoin paha henkilö, otettiin vangiksi, vangitsijoiden joukossa oli Hermine Wittgensteinin Kanadan armeijassa palvellut kapteenipoika, siis Ludwigin siskonpoika.
VastaaPoistaMaa tuotti tavattomaan sekasotkuisuuteensa nähden uskomattoman määrän suuria lahjakkuuksia.
VastaaPoistaLausetta edeltävät kaksi sanaa antavat lauseelle hieman hm.. mielenkiintoisen sivumaun.
Ad Jeps:
VastaaPoistaTarkasti luettu. - Kuka olisi lahjakkuus ellei A. Hitler?
Tietysti "evil genius", mutta psykonydamiikan ymmärtäjänä ja manipuloijana vähintään Freudin luokkaa.
Esimerkiksi Röhmin ja SA:n likvidoiminen (pitkien puukojen yö) oli aikamoinen oivallus.
Eräät aikalaiskertomukset viittaavat myös siihen, että juutalaisviha olisi ollut poliittinen oivallus 1920-luvun alusta. Väittävät ettei hänellä olisi ollut vielä sodassakaan mitään havaittavaa juutalaisia vastaan. Sitä vastoin tavanomaisen antisemitismin sairasmielinen versio oli ilmassa viimeistään vuosisadanvaihteesta.
Ad Kapteeni Sika:
VastaaPoistaRintaman ja kotirintaman arjen historiasta on jotain.
Minua kiusaa kauheasti kysymys, kuka kustantansi armeijan uudistamisen ja Salpa-linjan. Sen olen saanut selville, että Ruotsin apu Suomelle oli Talvisodan aikana valtava, Suomen yhden vuoden BKT:n luokkaa. Poliittisista syistä sepitettiin myytti, että Ruotsi jätti meidät yksin.
Mutta välirauha...? Olisipa hauska tietää. Salpalinja oli Pohjoismaiden suurin rakennustyö, ja viralliset luvut osoittavat että Suomi oli, kuten arvaa, valtiokonkurssissa keväällä 1940.
Saksalla tietysti oli aika hyvä kultavaranto, joka oli kärrätty Itävallan pankeista, ja sitten on Sveitsi. Siihen jäljet loppuvat.
Kukaan esi-isäni ei ole taistellut tiettävästi koskaan kenenkään toisen lipun alla.
VastaaPoistaPystyn seuraamaan juuriani suht' luotettavasti vuoteen 1556, ja jos erään asiakirjan nimi Ands ja toisen Antti Vertais ovat sama mies, 1400-luvun lopulle.
Viimeisen kerran kävimme sodan, yksityisen 1600-luvun puolessa välissä.
Olimme railakkaasti voiton puolella, mutta kruunu antoi opponentille sitten suojaksi 16 asemiestä.
Ei oo reiluu.
"Hitler oli sellainen ja tällainen. Samoin Mannerheim. Ja Kekkonen."
VastaaPoistaNiin varmaan.
Tapasin minäkin U.K.Koon pari kertaa. Jos sanoisin että "hän oli sellainen ja sellainen"... puhuisin p-kaa. Mistä minä tiedän, mitä hän oli?
Paitsi tietysti instituutio.
Ei 1. maailmansodassa mitään "teollista tappamista" ollut.
VastaaPoistaEiköhän tuo ole puhdas tulkintakysymys. Tulosten puolesta jälki oli miltei teollista ja yrityskin oli varsin kova. Liukuhihnakin oli käytössä (siinä konekiväärin patruunansyötössä)...
kapteeni sialle:
VastaaPoistaOn aivan oikein kertoa kaikista
niistä sotiemme sankareista,jotka
saivat prenikkaa rintaan ja olivat
ja ovat juhlittuja sotureita.Itse
kävin viimeksi pari tuntia sitten
katsastamassa Hasse Windin ja Joppe
Karhusen haudat keskustasta tul-
lessani.
Mutta pelkästään heistä puhuminen
ja kirjoittaminen antaa väärän ku-
van sotavuosien todellisuudesta.Tä-
tä ajoit takaa,jos oikein ymmärsin.
Ei kaikki sotilaatkaan voi olla
etulinjassa tekemässä sankar'teko-
ja.Tarvitaan kaksin- tai kolminker-
tainen määrä hoitamaan huolto- ym.
hommia.Ja toiseksi:jos lähtee h-
vetinmoisessa tykistökeskityksessä
pakoon,se osoittaa mielestäni hy-
vää arvostelukykyä/halua selvitä
hengissä.
Hyvä ystäväni R.M. (1932-2006)
asusteli näillä kulmilla Tampereen
Järvensivulla/Kalevankankaalla
Jatkosodan vuosina.Ja kertoi minul-
le isoisästään,joka haettiin väki-
pakolla Punakaartiin v.1918 ja se-
dästään,joka kaatui kesällä -41.
Mutta myös siitä arkipäivän elä-
mästä Järvensivulla sotavuosina.Yks
naapuri toimi ns. sikiönlähettäjänä
ja sai pari vuotta linnaa.Lestin-
heittäjiä löytyi lähikulmilta n.
puolen kilometrin säteellä puolen
tusinaa.Jotkut istu,jotkut ei.
Siitä Ekasta Maailmansodasta : Miksi puhumme maailmansodasta,
VastaaPoistakun sota oli ennen kaikkea Euroopan
sisäinen sota? Englantilainen nimi
The Great War on jo parempi.
Toiseksi:Olikohan se yläluokan
hemmo nimeltä Sassoon,joka totesi
jotain tähän tyyliin:"Vasta siellä
juoksuhaudoissa rämpiessäni tajusin
että niin monien ihmisten elämä on
tylsää raatamista,joka päättyy hal-
poihin hautajaisiin." R.Gravesin
kirja Goodbye to all that kannat-
taa lukea sekin,niin kuin totesit
aiemmin.Keski-Euroopassa illuusioi-
den loppu 1914-18 niin kuin meillä
v.1918?
Ja kuitenkin tämä Hasek kirjoitti
aivan toisenlaisen kirjan samasta
sodasta.
Jännä juttu muuten:Gravesin,Sas-
soonin ja W.Churchillin naapurina
oli linjojen toisella puolella tä-
mä suomalainen Somersalo.Ja tietys-
ti Ypresin Musta Koira kuten Huovi-
nen Aatua nimitti.
Eikö nyt olisi korkea aika kään-
tää ja julkaista "Veitikka" sak-
saksi ja englanniksi?
Otto Katz kysyy Svejkiltä:"Juotte-
ko alkoholia?" Svejk vastaa:"EN!
Ainoastaan rommia."
jarvelainen:
VastaaPoistaWittgensteinin sisko Hermine, toinen hänen kahdesta siskostaan, joille ostettiin puhtaat paperit, oli naimaton ja lapseton. Poika, josta puhut, oli Wittgensteinin jo kauan ennen Anschlussia Amerikkaan emigroituneen kolmannen siskon Margaretin poika John Stonborough.
Samainen Margaret Stonborough-Wittgenstein oli juuri se henkilö, joka Wittgensteinillä piirrätti sen talon, jonka ovenkahvoja ja muita tässä on äskettäin puitu.
Wittgensteiniä ja Hitleriä ovat useammatkin koettaneet kytkeä toisiinsa, ja onpa aiheesta kokonainen roskakirjakin, jossa esitetään kaupan päälle Wittgensteinin olleen vielä Cambridgen yliopiston kuuluisan neuvostovakoojarenkaan rekrytoija, mutta ohuintakaan konkreettista todistusaineiston suikaletta väitteiden tueksi ei ole. Varsinkin kun Wittgensteiniä ei siellä Linzin reaalikoulussa edes tunnettu juutalaisena...
Petja
VastaaPoistaSinä et ollut se mies joka/jota ammuttiin!
Samaistut Jungeriin, jolla oli '100 kranaatinsirpaletta' kehossaan.
Mutta Junger oli täysin väärin Nietzshensä tulkinnut sotahullu!
*
'Viimeisen kerran kävimme sodan, yksityisen 1600-luvun puolessa välissä.
Olimme railakkaasti voiton puolella, mutta kruunu antoi opponentille sitten suojaksi 16 asemiestä.
Ei oo reiluu.*'
Kuse omaan lavuaariisi ja saa orgasmi!
Narsisimisi ei kiinnosta enää! Se viehättänee enintään tietyn linjan psykiatreja...
Ad Sampo Teikari
VastaaPoistaTotta viserrät! John oli tietysti Margaretin poika. Asiasta on julkaistu paljon roskaa. Tapauksesta, kuten myös Wittgensteinien omaisuudesta, on kerrottu suomeksikin käännetyssä teoksessa Wittgensteinin hiilihanko. Ray Monk ei standardielämänkerrassa taida juttua käsitellä.
Ad Omnia:
VastaaPoistaYleisesti varoittaisin Hitler-kirjallisuudesta. Vaikka tunnistaisi hullut ja ihailijat, senkin jälkeen faktojen löytäminen on yllättävän vaikeaa.
Siihen voi vaikuttaa ainain minulle käsittämätön kehitys: vähäpätöinen tai korkeintaan tavallinen pikkumies; piruuntunut sotaveteraani; puolipelle kolpakkostrategi; huimasti kehittyvä kansankiihottaja ja organisaaattori; huikea poliittine kyky (1932-1938) jne. Myös sotilaspuolella hän näyttäisi tunnistaneen nerokkaita henkilöitä (Guderian) ja oivaltaneen asioita ohi kenraalikunnan, kunnes sitten Barbarossa-suunnitelma oikeastaan kariutuu ennen alkuaan Mussolinin aiheuttamaan Balkanin sotaretkeen, joka vei kohtalokkaasti aikaa.
Usein mainittu arvoitus on slaavi-siviilien kohtelu. Olen samaa mieltä kuin monet, että sieltä olisi tullut kaikenlaista tukea, jos kohtelu olisi ollut edes välttävää. Mutta tämä sota siviilejä vastaan...?
Kaksoishykkäys Stalingrad / Kaukasus oli tietenkin jo sellainen operaatio, jonka esittäjä olisi erotettu kapteenikurssilta.
Korostan tässä vain ihmetteleväi faktoja.
Mielipiteeni pitäisi olla tässä vaiheessa selvä. Stalinin halveksimasti mainitsemat "paavin divisioonat" voittivat lopulta sodan.
Ihmeellisin tapaus on Englanti 1940-1941. Kun mitään muuta selitystä ei ole, on kai uskottava, että he jaksoivat pekällä sisulla ja erinomaisesti suunnitellulla Supermarine Spitfirella, kunnes Yhdysvallat oli lopullisesti vietelty mukaan.
Kuten tunnettua, viisaammat amerikkalaiset eivät uskoneet Englannin mahdollisuuksiin, ja joukossa oli Hitlerin innokkaita ymmärtäjiä, kuten Kenedyn poikeien isä Joe.
Itse asiassa minua ammuttiin.
VastaaPoistaKahdesti.
Ensimmäisen kerran kun olin 3v.
Toisen kerran kun olin 12v.
Mutta se mihin yritin viitata, on se, että ei perhe tarvitse sotaa jotta siihen saataisiin hulluja.
Lavuaariin kuseminen on mielenkiintoinen ajatus. Ilmeisesti itäisen perinteen tapaja, joka näin pohjalais-turkulaisesta näkökulmasta vaikuttaa melko eksoottiselta.
Wieninleike, wienerschnitzel lienee todella peräisin Wienin hoveista, mutta wienerleipä, viineri onkin tanskalainen keksintö. Viipurinrinkeleitä paistetaan ilmeisesti yhä Viipurissa mutta myös pitkin Suomea, ja alkujaan ilmeisesti amerikkalaisista hampurilaisista sai alkunsa kokonainen kaikkeen maailmaan levinnyt pikaruoka-, roskaruokakulttuuri. Monien parmankinkku-tyyppisten ruokien ja vissyvesien, vichyjen, viineistä ja konjakeista nyt puhumattakaan nimet viitaavat yleensä johonkin alkuperäpaikkaan, mutta on siis poikkeuksiakin. Hartwallkin nappasi aikoinaan yksinkertaisesti tuontiappelsiinilaatikoiden kyljestä jaffansa, ihka suomalaisen tavaramerkin siis.
VastaaPoistaAd Helanes:
VastaaPoistaTökkäsit sitä arkaa kohtaa, johonn yritin sijoittaa sormesi.
Nimittäin entä ranskanaleipä eli polakka (puolan leipä)?
Tässä on nimittäin EY-lainsäädännössä aukko. Appéllation d'origine on tunnustettu ja jopa venäläiset on saatu luopumaan "konjakista" ja "sampanjasta".
Mutta lista on loputon, etenin leivissä ja juustoissa.
Meistä "edam" ja "emmenthal" ovat täysin geneerisiä eli kuvailevia nimiä - toisin edamilaisista ja emmentalilaisista.
Ja sitten ovat ne, jotka eivät ole "kotiseutuaan" nähneetkään. Tilsit...
Minä olen yrittänyt omalla vaatimattomalla tavalla vaikuttaa siideri-nimityksen oikeellisuuteen.
VastaaPoistaSiis Suomessakin sallitaan myytävän kaikenlaisia sekoituksia siiderinä, vaikka niitä pitäisi myydä spriiderinä.
Minusta lakia pitäisi muuttaa, niin että jos joku yrittää myydä jotakin maustettua spriideriä siiderinä, olisi asiakkaan velvollisuus poistaa myyntimies geenipoolista.
järveläinen
VastaaPoistaMitä Wittgensteiniin tulee, niin just noin olen sen minäkin lukenut.
Aihetta käsiteltiin täällä vähän aiemmin.
Sikäli miedlenkiintoinen kartta, että se kattaa kunnon sotamien Svejkin matkan ensimmäisessä maailmansodassa https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Svejk_trail.jpg
VastaaPoista