Lehtimiehet ja -naiset

Los Angeles Times oli kuuluisa ja hyvä lehti, kunnes se myytiin rahamiehille, kuten sata muutakin lehteä. Entinen päätoimittaja John S. Carroll sanoi puheessaan syyksi, että toimittajat ovat osakkeenomistajien edustajia, eivät enää lukijoiden.

Doald Graham sanoi juuri samaa. Hän sattuu olemaan The Washington Postin omistaja.

Neil Henry on Berkeleyssä journalistiikan professori. Akateemiseen tapaan hän valikoi sanansa neutraalista ja varoen loukkaamasta ketään. Hänen käsityksensä tämän hetken murdoch-hekisistä journalisteista on "joukko omahyväisiä tuuliviirejä, petukuttajia, suunpieksäjiä, huijareita, itseensä ihastuneita narsisteja ja periaatteensa syöneitä sikoja".

Hän muistelee aikaa, jolloi lehtimies saattoi olla elokuvassa jopa köyhän ihmisen asialla, silloinkin, kun poliitikkojen liikavarpaat ovat mittalinjalla. Sellaisia kuin Cary Grant Hawksin elokuvassa Meidän vasta eronneiden kesken, joka on edelleen katsomisen arvoinen ja parmpi kuin samaan käsikirjoitukseen perustuva Etusivu uusiksi.

Sen ymmärtää, että amerikkalaiset ovat hiuka surullisia, kun printtemedia menee rännistä alas ja arvostetuimmat lehdet osoittivat Irakin sodasta alkaen suhtautuvansa poliitikkoihin sitä ihastuneemmin, mitä hullumpia he puhuvat.

Meillä on Suomessa Alma, joka luultavati on rahavallan linnakke, ja Erkko, joka on tavallaan taivaan lahja - ellei sitä myydä Murdochille. Mitä odotan. Esmerkiksi WSOY:n henkilöjärjestelyt ovat omiaan herättäään hyvin synkkiä ajatuksia.

Maailmassa on hyvää journalismia.

Amazon - Englannissa (www.amazon.uk) on alennusmyynissä dokumentti-DVD-sarjoja. On Attenborough, Pali, Pilger, on kuuluisa David Frostin Nixonin haastettelu, on keisaripingviinien marssi.

Ja etenkin World at War, joka myös tulee pysymään ainutlaatuisena, sillä se on kuvattu 1970-luvun alussa, jolloin haastetateltavissa oli suuri määrä saksalaisia kenraaleja ja amiraaleja sekä pienempiä kihoja.

Monien muiden herkkujen ohella Lawrendce Olivierin spiikki on ainutlaatuinen.

Tämä on se sarja, joka monet teistä muistavat - se tuli televisosta ja pyöri videona aikansa.


Mielestäni se on aarre.

Näyttää siellä olevan uuttakin - jopa Churchillin henkivartija, joka pyörii meillä parhaillaan Teemassa ja on yllättävän mielenkiintoine ja huolella tehty.

Kuten huomaatte tästä, en odota paljon pressimedialrta mutta elän toivossa, että ne televisioyhtiöt, jotka eivät ole ahneiden osakkaiden piikissä, tuottavat jatkossakin painavaa aineistoa.

Meillä on yksi sellainen, YLE. Kyllä, tiedän miten kornia on kehaista YLEä, mutta ilmoitan uskovani televisio- ja radiotoimintaa julkisina palveluina.