Sivun näyttöjä yhteensä

12. maaliskuuta 2007

Seksiä ja väkivaltaa








Gustave Doré kuvitti raamatun 1843 ja sitten paljon muuta, kuten Perrault'n Punahilkan. Ohessa esimerkkejä eläin-ja lapsiseksistä, joita ei nykyisin pidetä ongelmattomana.


Raamattu oli useita vuosisatoja kirjapainon keksimisen jälkeen kirja, jota ilman oppimattoman rahvaan oli papiston mielestä tultava toimeen.

Runsaasti kuvitettuja kirkkoja, sellaisia kuin meillä Lohjan Pyhän Lauri kirkko, on pidetty keskiajan raamatunhistorian katsauksina.

On annettu ymmärtää, että uskonpuhdistuksen vuoksi kirkoissa maalattiin peittoon kuvia, jotka olivat omiaan viemään hartauden harjoittajien huomion pyhistä aiheista. On myös mainittu, että urut lyötiin halki ja musiikki jaettiin herralle otolliseen ja siihen toiseen.

Minua monesti häiritsee, kun puhutaan keskiajan, renessanssin tai barokin yhteydessä "hengellisestä musiikista".

Hengellisyyden käsite syntyi vasta, kun sille ilmeni vastakohta, maallisuus. Se puolestaan oli 1700-luvun loppupuolen kehitystä eli ns. valistusta.

Kun Jumalasta ja ylettömästä hurskaudesta oli päästy onnellisesti eroon, ne luiskahtivat takaisin. Sekä hallitsijat että luultavasti merkittävä osa porvaristosta ja kansasta arveli Ranskan vallankumoussotien ja Ranskan kuninkaan teloittamisen johtuneen hengellisten arvojen hylkäämisestä. Arvelu oli sinänsä aivan oikea.

Ja niin syntyi sunnuntaiuskonnollisuus, joka on etenkin Amerikassa edelleen vallassa.

Vallankumousvuosien jälkeinen aika nosti pintaan myös henkilökohtaiseen uskonelämykseen perustuvat suunnat, joita nimitetään pietismiksi tai sitten vain herännäisyydeksi.

Suomessa körttiläisissä oli jokin määrä oman aikansa "stalinisteja", varakkaitten pappissukujen vesoja, jotka oivalsivat oikotien onneen (Lagus jne.)

Suuret, unohtuneet väittelyt käytiin uskonnollisten kiivailijoiden, kuten Kivekkäiden kantaisän Lars Stenbäckin, ja J.L.Runebergin kesken. Z. Topelius, yliopiston rehtori ja mielipidejohtaja, edisti tunteellista uskonnollisuutta.

Harvempi edes tietää, että J.V. Snellmanin taustalla oli mitä ihmeellisimpiä lahkokuntia pohjalaisista vasulaisista aina Swedenborgiin. Snellman suhtautui uskonnon harjoittamiseen ikänsä päivät arvostavasti eikä mennyt kelkkaan, vaikka tunsi hyvin saksalaisen teologian uudet tuulet ja myös luonnontieteiden raamatulliselle uskolle antamat iskut.

Uusi venäläinen esivalta piti kohtuullista viileyttä syvään esivallan kunnioitukseen yhtyneenä sangen sopivana uskonnollisuutena, ja arkkipiispat, kuten Tengström ja Melartin, ajoivat tätä aatetta innostuneesti. Teologia pysyi yliopistollisena aineena. Yliopistojen ja koulujen menoihin integroitiin kirkossa käynti. Kirkkomme pysyi sekä valtiollisena että sangen julkisena.

Mahtaako Halonen toivottaa kuulijoille vielä Uudenvuoden puheessa "Jumalan siunausta"? Eduskunta kumminkin aloittaa työskentelynsä istahtamalla kirkossa. Olen itse ollut lukuisia tai mahdollisesti lukemattomia kertoja aloittamassa tuomioistuimen istuntokautta rukkoushetkellä, johon osallistuminen ei tosin ollut pakollista. Ja maalla kihlakunnanoikeuksissa käräjät aloitettiin käräjärukouksilla, joissa pyydettiin Herralta varjelusta muun muassa oikeutta väänteleviltä asianajajilta.

Jo vanhassa Turun akatemiassa oli kirjoiteltu Vanhasta testamentista juutalaisten heimouskontona, joka oli jo voitettu kanta, ja Jeesuksesta esimerkillisenä opettajana, josta ei kuitenkaan tarvinnut välttämättä piitata sen enempää.

Vaikka kriittinen teologia ja sitten R. Bultmann tekivät sangen selvää jälkeä raamatun tutkimuksessa jo sata vuotta sitten, Heikki Räsänen pääsee esittelemään tätä tutkimusta ikään kuin uutuutena vähän väliä - viimeksi pari vuotta sitten.

Viime aikoina etenkin Matti Klingen on tuonut ansiokkaasti esiin 1700-luvun pappien - siis muidenkin kuin Anders Chydeniuksen - taloudellisen ajattelun ja eri kirkkoherrojen suuren henkilökohtaisen osuuden koskien perkaamiseen kulku- ja uittokelpoisiksi ja soiden ojittamiseen viljelylle.

Ikuinen kunnia Klingelle. Kirkkohistorian tutikimus on ollut korkeatasoista, mutta niveltäminen talous- ja aatehistoriaan on useimmiten jätetty tekemättä. Olen erottavinani, että Klinge paiskoo Iisalmi-kirjassaan puukirveitä mm. Ylikankaan suuntaan.

Suormen suuriruhtinaanmaan liikuntasaumaan sattui tarmokas Raamattujen levittäminen, jota siis ei voitu oikein kieltääkään. Ja Raamattujen menekki oli tavaton. Tarjolla oli, kerrankin, seksiä ja väkivaltaa, joita käytiin läpi sangen syventyneesti pirttien hämärissä.

Raamattu - koirankorville luettu, perinnöksi jätetty, ilmestyi suomalaiseen esineistöön 1800-luvun alussa, ja toimi merkittävänä lukutaidon edistäjänä. Vanhan testamentin selvittäminen on toisen vaikeusluokan ongelma kuin aapelus-kirja tai katekismus.

En tiedä, mikä mahtaa olla nykyinen tilanne. Ennen kyllä - etenkin Dorén kuvituksen ansiosta - Raamatun erilaiset hirmutarinat tunnettiin hyvin, ja moni oli perillä Ukko Noan dokailusta, Susannasta kylpemässä, Lootin perheen suuresta häpiästä, Iisakin ihmeellisestä uhrauspuuhasta ja kuningas Davidin kirjavista naisjutuista.

Tarjosin itse taannoin esikoisoikeuttani nuorimmalle veljelleni tölkistä Jalostajan hernekeittoa, mutta kauppoja ei syntynyt. Voi olla, että veljeni raamatunhistoria on päässyt ruostumaan.

Tämän hetken Raamattu painottuu evankeliumeihin ja kirjallisin perustein valikoituneisiin teksteihin. Sellainen on vihkikaavan sisältävä ensimmäinen korinttolaiskirje. Vanhan testamentin ydinsisältönä pidetään psalmeja, Jesajaa ja Jeremiaa. Jotkut tuntevat viisauskirjallisuuden, eli Raamatun yhteydessä yllättävät Korkean veisun ja Salomon Saarnaajan.

Tarinat ovat väistyneet. Raamatun kertomusten rinnalle ja ohi ovat nousseet ensin kansansadut ja sitten kaupallinen / taiteellinen kirjallisuus.

Spektaakkeli-käsityksemme, jonka yksi ilmentäjä on amerikkalainen elokuva, näyttäisi olevan edelleen vanhatestamentillinen. Myös neuvostoliittolaisissa sotaelokuvissa Kurskin panssaritaistelussa oli Googin ja Magoogin taistelun piirteitä, eikä Harageddon ole koskaan ollut kaukana mielikuvitukseltaan rikkaiden valtiomiesten ajatusmaailmsta.

Juuri nyt ei-kristillinen tarinasto eli hengellinen ja pelkästään mielikuvitukseen perustuva mytologia menestyy niin hyvin, että keskimäärin voi huoleti lähteä siitä, että puhekumppani ei alkuunkaan tiedä, mitä kaikkea Raamatussa on. Ihmistä joka on lukenut Raamatun läpi, pidetään helposti vähän omituisena.

Raamatun kielellinen ja tyylillinen vaikutus tunnetaan hyvin. Käsityksemme hyvin sanomisesta on pohjia myöten Raamatun muokkaama.

Se on vähemmän tunnettua, että myös sisältöjen mallit ovat samasta lähteestä.

Iltapäivälehtien ja "Seiskan" sensaatiojuttujen etäisiä esikuvia ovat Kuningasten kirja, Tuomareiden kirja ja reteät kertomukset Joosefin uskomattomista seikkailuista.

Eikä Raamattu ole tietenkään lähtökohta. Pikakatsauksen Lähi-Idän rikkaasta ja tuhansia vuosia Raamattua vanhemmasta kirjallisesta perinteestä antaa nyt suomen kielellä Jaakko Hämeen-Anttilan uusi kirja, joka sisältää paljon hyödyllistä ja yllättävää.

32 kommenttia:

  1. Moni lie raamatun lukemisen aloittanut, sivumäärä kun ei ole kohtuuton. Luettelot ja toistot uuvuttavat. Lieviä ristiriitaisuuksia taitaa sisältää myös: älä tapa - mutta älä anna noitavaimon elää... löytyy sanoma joka lähtöön, kun oikein pirullisesti valikoi. Sen kanssa voi mennä ihan oikeasti sekaisin - esimerkiksi lahjoittaa omaisuutensa taivaan tuuliin uskonnollisessa vimmassa - saajien hieroessa karvaisia käsiään.

    VastaaPoista
  2. Ad Anonymous:

    Hyvä, akateemisesti etevä yhteenveto on Mynahan, The Faith.

    Dawkinsin God Delusion on suuri best-seller ja mies on yksi tieteellisen maailman merkittävimpiä kirjoittajia.

    Keskeiset argumentit ovat kuitenkin tuttuja 1800-luvulta.

    Se että kirkkouskonto on yksi taikauskoista, on kylmä tosiasia.

    Mutta se johtaa tietenkin kysymykseen, mikä sitten on taikausko.

    Keskusteluissa maallikkojen kanssa voi äkkiä tuskastua, kun toinen väittää silmät renkaina, että ruumiin ylösnousemus tai sielun kuolemattomuus ovat vääriä oppeja.

    Uskonnoissa nämä ajatukset ovat suhteellisen harvinaisia. Sitä vastoin ajatus esi-isiin liittyvistä taikavoimista, jotka erottuvat esimerkiksi tulesta, ovat tavallisia.

    VastaaPoista
  3. Toivon tietenkin, että sielun kuolemattomuus ja ylösnousemus ovat tosia. Oppi paholaisen "paistinpannusta" ja siitä, että jumala käyttäisi aikansa saviastioiden luokitteluun tuntuvat kyllä mielikuvituksellisilta. Kirjassa on käytännölliset ohjeet, siitä kuinka elää sekasortoa ja mielipahaa aiheuttamatta - jos osaa lukea oikeat kohdat. Ihmisen itsekkyys pitää hyvät teot kohtuullisella tai kohtuuttoman matalalla tasolla niin, että useimmilla säilyy roponen pahan päivän varalle.

    VastaaPoista
  4. Minulla on Raamattu, KanteletarTavarasanakirja, Ruhtinas ja muutama muu "lyhyt klassikko", lähinnä Shakespearea, ollut työpisteen vieressä oikeastaan aina.

    Kielen suhteen minä makustelen mielelläni vanhaa Raamattua, mutta vielä mieluummin pyöräytän vanhoja käännöksiä Shakespearesta, jonka kieli välistä kylmää sydäntäni silloinkin kun ymmärrän vain puolet, ja senkin huonosti.

    Uusiin väännöksiin en ole ylen ihastunut; kieli on kuivaa, onneksi ei sentään luista, ja vaatisi enemmän kastiketta kuin maksani kestää. Uutta raamattua kääntäessä, on komitea yrittänyt valmistaa hevosta neulansilmässä, mutta saaneet kamelin ja tupakkayskän. Annan sille palttua.

    Tuli Itäkeskuksessa yksi kumijeesuskauppias, joka meni ihan sekaisin, kun väistin Shakespearella kun hän yritti lyödä raamatulla ja kun sen järjestys oli sekaisin, pistin sitä sananlaskulla suojauksen alta. Se alkoi itkemään.

    Toinen samanlainen yritti metroasemalla lyödä, kun kysyin pitäisikö hänen etsiä toista ihokasta omasta silmästään.

    Lähiseurakunnan nuorisopastori taas tunsi niin huonosti raamattua, ettei osannut edes väistää, kun löin sitä raamatulla jäi pois junasta kun ei pärjännyt sanalla.

    VastaaPoista
  5. Torgny Lindgren on kirjoittanut kirjan suhteestaan Dorén Raamatun tapahtumia kuvittaviin kuparipiirroksiin.

    Itse löysin Dorén kuvitukset Danten Jumalaiseen näytelmään joskus teini-iässä. Dante ei silloin vielä tekstinä kiinnostanut, Dorén piirustukset kylläkin.

    VastaaPoista
  6. Muutama kommentti/kysymys, kiireen vuoksi niissä ehkä vähän turhankin kärkevä sävy, asiathan mieltäkuohuttavan kiinnostavia!

    "Hengellisyyden käsite syntyi vasta, kun sille ilmeni vastakohta, maallisuus. Se puolestaan oli 1700-luvun loppupuolen kehitystä eli ns. valistusta."

    Käsite ehkä, mutta kyllä uskonnollinen elämä ja muu on aina osattu erottaa, erottelu on varovaisesti sanottuna usein esillä Raamatussa ja hieno esitys on vaikkapa Augustinuksen Tunnustuksissa. Ja mitä muuta eroakot ja luostarit tekivät, kuin rakensivat tätä eroa? Musiikissa jako näyttäytyy todella selvältä (musica profana ja sacra) ainakin keskiajalta - vai tietääkö Kemppinen tämän vain modernin mind setimme aiheuttamaksi taittovirheeksi? En nyt ole tämän alan lähteiden äärellä, mutta aika rajulta asia tuntuisi. Lutherin suusta tuli tai sinne ainakin laitettiin jo varhain lohkaisu siitä, ettei pirulle pidä jättää parhaita lauluja (monien luterilaisten koraalien taustalla kun on laulu, jota sanoisin maalliseksi jos kontekstissä enää uskallan).

    "Teologia pysyi yliopistollisena aineena.

    Tämä ei ole yllättävää, koska kruunun kustantama koulutus oli papiston vanha privilegio kunnes privilegiot putsattiin oliko 1990-luvulla.

    "Yliopistojen ja koulujen menoihin integroitiin kirkossa käynti.

    Jumalanpalvelus oli osa ainakin promootioita jo Turun Akatemiassa (ja jo sen avajaisiin 15.7.1640 liittyi muistaakseni jumalanpalvelus) eli kauan ennen "uutta venäläistä esivaltaa". Yliopistoa (akatemiaa) lukuunottamatta meillä ei kirkkoon kiinteästi liittyvää koulua Suomessa ei tainnut ennen kansakouluja (1860-luvulla) ollakaan.

    VastaaPoista
  7. Mielenkiintoinen blogi jota alankin seuramaan jatkossa.

    Pitääkin tehdä oma blogi tässä lähiaikoina.

    T:Ari Vehkanen

    VastaaPoista
  8. http://draamattu.vuodatus.net

    Poikkeavia esityksiä Raamatusta sarjakuvamuodossa tekeillä lisää.

    VastaaPoista
  9. "Keskusteluissa maallikkojen kanssa voi äkkiä tuskastua, kun toinen väittää silmät renkaina, että ruumiin ylösnousemus tai sielun kuolemattomuus ovat vääriä oppeja."

    Ihmeisiin uskomiseen täytyy mielestäni (tässä yhdyn C.S.Lewisiin) olla riittävä hyvä syy. Niiden kieltämiseen ei kuitenkaan riitä se, että ne tuntuvat mahdottomilta; eihän kyse muutoin ihmeestä olisikaan.

    VastaaPoista
  10. Tämän n. nelkytvuotien erämaavaellukseni aikana olen huomannut, että tavallisen suomalkaisen tallaajan Raamatun tuntemus on luokkaa surkea tai sitten erittäin surkea. Joka on huonompi juttu.

    Luultavaa on ,että vanhemmat ihmiset tuntevat Raamatun kertomukset paremmin, koska heidän lapsuudessaan uskonnolla oli koulussa ja myös arkielämässä suurempi vaikutus kuin nykyään.

    Raamattu ja kristinusko liittyvät vahvasti historiaamme ja kultturiimme. Se, joka ei tunne Raamattua, ei tunne myös juuriaan/historiaa eikä sitä kautta edes itseään.

    Luin muuten oppilailleni hiihtoloman päätteeksi Saarnaajan tekstiä. "Aika on itkeä ja aika nauraa. Aika on vihata ja aika rakastaa........"

    Lopetin aamunavauksen omaan lisäykseen:

    Aika on olla hiihtolomalla ja nauttia lomasta. Ja aika on palata kouluun ja työhön....

    Näin se todellisuus ja elämä hahmottuu vastakohtien kautta.Amen.

    VastaaPoista
  11. Etsivä löysi ja kolkuttavalle avattiin kun tiedonjanossani tartuin Pasilan kirjastossa Ilmari Salomiehen (?) 1930-luvulla suomentamaan kokoelmaan Lutherin alkuperäistekstejä.

    Mestari kirjoitti, että kiireiselle riittää raamatun ydinsanoman ymmärtämiseksi Paavalin kirje roomalaisille. Siinä on kaikki: haltuunotto ja suojaus.

    Ja kyllähän siellä osuvia ennustuksia onkin: "Olipa Israelin kansa lukuisa kuin merenrannan hiekka, siitä pelastuu vain rippeet. Äkkiä ja lopullisesti on Herra toteuttava tahtonsa maan päällä".

    VastaaPoista
  12. "Teologia pysyi yliopistollisena aineena."

    Tämähän on monien mielestä vähintään outoa. Itse olen (mm.) teologian opiskelijana sitä mieltä, että näin tuleekin olla - varsinkin jos oppiaineen sisältö kaikilta osin todella olisi sitä mitä tiedekunta väittää, uskonnon (erityisesti kristinuskon) tieteellistä tutkimusta. Jonkinlainen pappisseminaarin tapainen voisi olla erikseen kirkon virkaan haluaville, mutta jos teologian opiskelu yleensä rajoitettaisiin vain sellaisessa tapahtuvaksi, monet tiedonjanoiset jäisivät oman opiskelun varaan. Jo nykyään uskontotieteen laitos on humanistisen tiedekunnan alaisuudessa eikä siellä vallitse minkäänlaista tunnustuksellista ilmapiiriä. Teologisen puolella joku professori voi sen sijaan innostua pitämään esimerkkisaarnaa, kun tulisi kertoa dogmien kehityshistoriasta... Näin ei kai kävisi, jos paikalla ei olisi niin runsaasti tulevia kirkonmiehiä ja (nykyään varsinkin) -naisia.

    Yliopiston sivuilta voi kuka tahansa käydä katsomassa mitä kaikkea teologian maisterin hyvin yleissivistävään tutkintoon sisältyy, ja sen jälkeen miettiä, vieläkö pitää kaikkia teologeja hihhuleina (:

    L. (Teologi, valtiotieteilijä ja suuri Dawkings-fani)

    VastaaPoista
  13. Jäi edellisessä kommentissa sanomatta tärkein: Vaikka olisi sitä mieltä, että uskonnot (kristinusko mukaanlukien) ovat täysin huuhaata, on niiden vaikutus historiaan ja kulttuuriin niin suuri, että uskonnon tieteellinen, kriittinen, ymmärtäväkin tutkimus on enemmän kuin tarpeen. Aiheen mielenkiintoisuudesta puhumattakaan.

    L.

    VastaaPoista
  14. Tohtorille tuosta Lewisista.

    Kaikista kamalimpia "uskovaisia" ovat juuri L:n kaltaiset sankarit, jotka vaihtavat kiihkeän ateismin kiihkouskovaisuuteen. Vähän samalla tavalla kuin jotkut elämässä eksyneet vaihtavat huumeet/viinan Jeesukseen. Sitten onkin pää täynnä iänkaikkisesti...

    Tolkienhan kaverinsa käännytti, mutta L kääntyikin väärään uskoon eli protestanttiseen, joka suuresti kismitti Tolkienia.

    Lewisilla taisi olla oma radio-ohjelmansa, joten miehestä tulikin oikea profeetta.

    Olen aloitellut paria Lewisin kirjaa ja molemmat ovat jääneet kesken.

    Tyytykäämme Gibraniin:

    "usko on kuin keidas erämaassa, jota järjen karavaani ei voi koskaan tavoittaa."

    VastaaPoista
  15. Raamattu lienee ollut tärkeä sivistyksen tuoja, mutta sitäkin tärkeämpi Suomessa oli virsikirja!! Aikoinaan se oli se kirja jonka tavallinen talliainen hankki, kun raha ei muuhun riittänyt. Ja se sisälsi ajantietoa ja raamatunkertomuksia eli niitä juttuja jotka jäivät elämään kansan mieliin.

    Vaan olenpa kuullut, että olisivat hyväksyneet uudet apokryfikirjat ja kohta saataisiin jälleen perheraamattuja niillä maustettuina ja uutena käännöksenä.

    VastaaPoista
  16. Ad Omnia I:

    Yksi Raamatun lukemisen merkillisyys on pitkä aikajänne - ainakin 500 vuotta vanhimmista uusimpiin teksteihin. Kun juuri tuo jakso oli epätavallisen dynaaminen (Ateena, Rooma, Karthago), kirjoista muodostuu myös tietty ajattelun ja tuntemisen historia.

    Paavalin kirjeissä ja Uuden testamentin monissa muissa kohdissa näkyy hyvinkin hienostunut kreikkalaisen perinteen tuntemus.

    Siis Pyhän Kirjan kansien välissä on myös kertomus ajattelun muuttumisesta "primitiivisestä" erittäin hienostuneeksi.

    Olen minäkin kieltämättä lukenut Roomalaiskirjeen ja vielä itseäni kiusatakseni alkutekstinä, ja sitten Lutherin selitysteoksen päälle.

    Se oli sitä aikaa.

    VastaaPoista
  17. Ad Omnia II: Virsikirja oli mainio huomautus lukemistokirjallisuutemme syntyyn. Ja sitten vielä almanakka.

    Virsikirjassa oli se hirvittävä kuvaus Lissabonin maanjäristyksestä.

    Yksi ensimmäisiä rahvaankirjoja saattoi olla H. Courts-Mahlerin "Genoveva", joka upposi (naispuolisiin) lukijoihin kuin veitsi voihin.

    VastaaPoista
  18. Catulux: "Olen aloitellut paria Lewisin kirjaa ja molemmat ovat jääneet kesken."

    Tämä on meissä suuri ero. Itse en ole voinut lopettamatta laskea hänen tekstejään kädestä, luin juuri siihen aikaan, lukiolaisena, kun isoskesien vuoksi tai niistä paitsi mielin papiksi. Suunnittelin niitä suomentavanikin, muttei siitä mitään tullut (kuten ei Emily Dickinsonistakaan). Tarkoitan nyt Lewisin uskonnollisia "pamfletteja" ja kuuluisaa kirjepistoa. Narnian luin tosin vasta ylioppilaana, se kalpenee Tolkienin rinnalla.

    Profeettaa vieraalla maalla (irlantilainen Englannissa) hänessä oli, ja ymmärrän viittauksen täyteen päähän. Mutta kyky argumenttien keksintään ja rakentamiseen, niiden vetoavaan kehittelyyn hänellä oli. Jotenkin samaa voimaa ja charmia (en halua käyttää sanaa karisma, vaikka sitä se ehkä juuri on) hänessä on kuin Lutherissa!

    VastaaPoista
  19. Kiitän vastakommentista tohtori. Pointtisi ovat ok. Ja Narniaan olen sukeltanut, joka on hieno fantasia, mutta joka tosiaan kalpenee Tolkienin rinnalla niin kuin itse sanoit.

    Näillä Oxfordin miehillähän oli kerho, jossa luettiin omia kirjoja/kirjoituksia ääneen oluen maussa ja piipun sauhussa.

    Narnian liian selvä yhteys Raamattuun tökki Tolkienia, vaikka mies ei kait siitä kaverilleen paljoa puhunut.

    Sanan miehiä ja taitureita molemmat ovat. Kaikki tyynni. Vaan missä lienevät he tällä hetkellä ???

    VastaaPoista
  20. Jaa niin - toivominen ei riitä. Täytyisi ottaa lopullinen loikka uskon puolelle. Uskoa yhtä lujasti, kuin tietää tomumajansa katoavan.

    VastaaPoista
  21. Uskoisin, että katolista Tolkienia harmitti eniten se, että Lewis meni naimisiin eronneen naisen kanssa. Kuten myös elokuvassa "Varjojen maat" viitataan, Joy Davidman Lewis oli myös hyvin älykäs, itsenäinen ja suorapuheinen nainen.

    Kannattaa muistaa, että Narnia-kirjat on kirjoitettu lapsille.

    http://narnia-blogi.blogspot.com/search/label/lapsille%20kirjoittaminen

    VastaaPoista
  22. Tohtori sokealle:

    Itse asiassa kansakoulut olivat ensimmäinen suomalainen maallinen koulu yliopiston jälkeen. Tätä ennen koulutuksen ja kirkon yhteys oli niin tiivis, että kaikki yliopistoa alemmat koulut kuten kymnaasit ja triviaalikoulut olivat tuomiokapitulien alaisia. Opettajat kuuluivat pappissäätyyn ja olivat äänioikeutettuja sen vaaleissa.

    Maaseudun kiertokoulut olivat kirkon kouluja, jotka organisoi seurakunta. Kansakouluista tuli sen sijaan, kirkon vastustuksesta huolimatta, kunnan kouluja. Tokihan niissäkin oli selvä tunnustuksellinen elementti, mutta niin oli koko yhteiskunnassa. Hallinto oli kuitenkin kunnan hyppysissä ja valvonta tuomiokapitulin sijasta läänin kansakouluntarkastajan käsissä.

    Ennen 1860-lukua, jolloin kansakouluasetus annettiin, ei moista järjestelyä olisi voinut tehdäkään. Tätä ennen seurakunta ja kunta olivat nimittäin yksi ja sama yhteisö.

    VastaaPoista
  23. Raamattu ja kristinusko liittyvät vahvasti historiaamme ja kultturiimme. Se, joka ei tunne Raamattua, ei tunne myös juuriaan/historiaa eikä sitä kautta edes itseään.

    Niinpä, mutta on ollut myös tätä edeltävä aika joka kuuluu erityisesti ns. juuriimme. Ja joka ei tätä tunne ei tunne itseään.

    Itse olen sitä mieltä ettei kristillisyys ole suomalaista perinnettä. Se kuuluu sinne missä on syntynyt. Suomi on pakkokäännytetty ja alistettu väkisin vieraalle kulttuurille ja samalla on tuhottu suomalainen kulttuuri, josta on enää vain rippeet jäljellä (Kalevala, Kanteletar yms. ja nämäkin kerätty liian myöhään, ovat värittyneitä).

    VastaaPoista
  24. "Kannattaa muistaa, että Narnia-kirjat on kirjoitettu lapsille."

    Lapsille ja lapsenmielisille eli siis 0-100-vuotiaille. Kuten kaikki sadutkin...

    VastaaPoista
  25. Anonymous ante Catulus:

    Ajatuksesi suomalaisesta kulttuurista, joka tuhoutui kristinuskon tulon myötä, käsittää kulttuurin staattisena. Kristinusko hävitti tältä alueelta yhden kulttuurin ja korvasi sen nykyisellä, mielestäni paremmalla ja kehittyneemmällä. Sama on tapahtunut suurissa sivistysmaissa kerta toisensa jälkeen. Siellä, missä kerran hallitsivat sumerit, on kohonnut myös assyrialaisten, babylonialaisten, vanhojen persialaisten, helleenien, parthialaisten ja arabien korkeakulttuurit.

    Kulttuurien nousu ja tuho on osa ihmiskunnan elämää. Älkäämme murehtiko tuhat vuotta sitten kuollutta pakanallisuutta vaan pyrkikäämme pitämään oma kulttuurimme elossa vielä jälkipolville.

    VastaaPoista
  26. "Kulttuurien tuhoutumisessa" kannattanee ottaa huomioon myös se, että kehittyneempi teknologia on houkuttelevaa. Tämä näkyy esimerkiksi maanviljelyksen leviämisessä. Teknologian mukana tulee sitten aina osia ko. kulttuurista tai jopa ko. kulttuuri omaksutaan paremmin teknologiaan sopivana jne. Usein tämän blogin kommenteissa mainittu J. Diamond käsittelee näitä teemoja, samoin vaikkapa Luigi Luca Cavalla-Sforza (ks. Genes, Peoples, and Languages.
    http://www.nytimes.com/books/first/c/cavalli-sforza-genes.html

    VastaaPoista
  27. Kuvat eivät oikein auenneet. (esimerkkejä eläin-ja lapsiseksistä) tarkennuksia kiitos.

    VastaaPoista
  28. Ad Aonymous 22.00 - Kuvat - Dorén sadunkuvitus huvittaa sikäli että tämä iso karvainen olento tuntuu uhkaavan naisväkeä aivan muulla kuin syömisellä.

    VastaaPoista
  29. Ad AR:

    Mainitset kaksi kulmakiveä, j. Diamond ja Cavalli-Sforza. Jälkimmäinen on pokkarina aika pysyvästi Akateemisen tiedehyllyssä ja sisältää tolkuttoman määrän hyödyllistä tietoa.

    VastaaPoista
  30. jep, menninkäisellä näyttää olevan melkoinen kärsä, jota päivänsäde tutkivasti katselee. sudella on vaikea nähdä mummoon muuta lihan himoa kuin syötävän. siivetön tappelee suojelusenkelinsä kanssa jälleen kerran, mille antaisi periksi, muttei heti seksi juohdu mieleen. Tosin sehän on kai joillakin aina mielessä - maalarimestari sanoi unohtaneensa sen vain tikkailta putoamisen aikana. Muita väittävät jotenkin erikoisiksi - ettäkö muka ei olisi se mielessä.

    Luojan kiitos siitä alkaa vapautua, kun vuosia tulee lisää, eikä geeneistä johtuva kopioimisvimma ole enää kuumimmillaan. Alkaa kiinnostaa muut asiat - tähtitaivas, luonnonilmiöt, matematiikka, tematiikka.

    VastaaPoista
  31. Ajatuksesi suomalaisesta kulttuurista, joka tuhoutui kristinuskon tulon myötä, käsittää kulttuurin staattisena. Kristinusko hävitti tältä alueelta yhden kulttuurin ja korvasi sen nykyisellä, mielestäni paremmalla ja kehittyneemmällä.

    Vielä kerran kommentoin.
    Minusta ajatukseni ei käsity kulttuuria staattisena, ei se kiellä siltä muuttumista. On vain eri asia kuinka se tapahtuu.

    Jos kyse olisi kehittyneemmästä kulttuurista, miksi se tarvitsi huomattavat asevoimat korvatakseen kehittymättömiä? Samoin perustein voitaisiin natsismin olevan kehittynyt kulttuurinmuoto, korvasihan se monia ja olisi voinut jopa muuttua staattiseksi.

    Ja jos kristinusko hävitettäisiin samoin menoin kuin se tuotiin suivaittaisiinko se?

    Instituionaalinen sokea usko on mielestäni pelottavaa. Todellinen vallankäytön väline. Ja entistä pelottavammiksi sen tekee, että sitä opetetaan lapsille totena ja opetetaan kuinka kyseenalaistamalla joutuu helvettiin tms. paikkaan.

    Mitä tulee kristinuskon kehittyneisyyteen, millainen se maapallo mm. oli verrattuna Kaldealaisten vastaavaan :)
    Että se siitä kehittyneestä...

    T: demon est deus inversus

    VastaaPoista
  32. "...kyseenalaistamalla joutuu helvettiin tms. paikkaan."

    Oppien ohella tulee kyseen- alaistaneeksi valtaa ja saa vihat niskaansa, vaikka olisi oikeassa. Niin keskiajalla ja veikkaisin nykyisinkin.

    VastaaPoista