Kari Kiesiläinen, tuttu mies oikeusministeriöstä, laittoi niin tärkeän kommentin, että se on siirrettävä kaikille lukijoille ja ilmoitettava Nuutiselle vielä erikseen.
"Puhuttaessa talousrikoskoulutuksesta tulee muistaa, että oikeusministeriö aloitti ao koulutuksen tuomareille jo 1980-luvun puolivälissä erityisillä Veropetoskursseilla. Siitä lähtien tuomareita on koulutettu säännöllisesti niin konkurssi- ja kirjanpitorikosten kuin yrityssaneerauksen, tilinpäätöksen jne taitajiksi. Koulutukseen on osallistunut yli 600 tuomaria. Tänäkin päivänä talousrikoskoulutukseen käytetään selkeästi eniten varoja tuomarin erityisosaamista vaativista asioista.
Mitä tulee tuohon kiinalaiseen virkatutkintoon niin sieltä ymmärtääkseni juontuu se meillä(kin) valtionhallinnossa edelleen vahvana elävä perinne perustaa uralla eteneminen ja ylentäminen virkaikään."
= = =
En tiennyt, että tuo koulutus, joka minun aikanani oli joskus luentojen kuuntelemista, on noin laajaa ja suunnitelmallista. Sen olen tiennyt, että tietoni tuomarikunnan asioista alkavat olla kohdittain menneisyyttä.
Silloin ennen koulutusta ajatellen vaikeinta oli murtaa tuomareiden vastarinta. Kauan, kauan sitten K. Leinonen kieltäytyi kuuntelemasta oikeudenkäynnissä, mitä Bo Palmgrenin väitöskirjassa sanottiin konkurssiin asettamisen edellytyksistä, huomauttaen ylimielisesti, että "oikeus tuntee lain" (eikä siinä professorista ole apua). Mutta Leinoselta kyllä puuttui pakasta paljon kuvakortteja. Mutta vielä 90-luvulla ainakin U. Kiviharjun joukko harkitsi oikeaksi jättää oikeusministeriön opetuksen huomiotta, tuomarin riippumattomuutta mahdollisesti loukkaavana. Mutta ei tämäkään hovioikeuden kahvilajaosto ollut varsinainen läpileikkaus.
Uuden prosessin sisäänajon yhteydessä kuulin pöydän molemmilta puolilta, että käräjäoikeus ja eräät asianajajat todella harjoittelivat valmisteluistuntoa ja muuta. Jäin siihen uskoon, että rohkea mies oli Antti Kuningas ja Kake Huttunen salli.
= = =
Anteeksipyyntö ei-juristeille. Ammatin ongelmien ja etenkin kouluttautumisen käsitteleminen puolijulkisesti ei oikein ole kuulunut perinteeseen. Sijoitin aikoinani johonkin kirjaani ystävällisen luonnehdinnan, jonka mukaan suomalainen virkatuomari pahimmillaan on ilkeä, tyhmä ja ylpeä siitä.
En ole käynyt oikeuden istunnossa sen jälkeen kun lopetin tuomarina toimimisen eli luullakseni 1999, mutta minulle on vakuutettu, että tämä ei enää pidä paikkansa, ja olen vakuuttunut.
= = =
Senioriteetti eli virkaikäjärjestys on yliaikainen ongelma. Se hyvä puoli siinä kukaties on, että meillä ei ole tähtituomareita. Tähtijuristeja asianajajissa on. Aina kun näen jotakuta mainittavan tähtijuristiksi, panen sekuntikellon käymään, koska asianomainen päätyy kirjanpitoni mukaan kaltereiden taakse tai verokarkuriksi kaukaisille maille vuoden ja kahden kuukauden - vuoden ja kuuden kuukauden kuluessa.
= = =
Vielä ennusteista - oletko Kiesiläinen kuullut nämä?
Arvostettu professori R. Ellilä eli Repe lausui rikosoikeuden luennolla:"Tiedekunnan kaksi suurinta hampuusia, joista ei koskaan tule mitään, ovat Matti Wuori ja Kalle Tuori."
Toisessa yhteydessä:"Kerran meillä oli täällä tiedekunnassa niin vakava tilanne, että rikosoikeuden professuuri oli täyttämättä ja oli vain kaksi pätevää hakijaa ja niistäkin toinen oli juutalainen ja toinen oli nainen. Niin meidän oli sitten pakko ottaa se nainen."
= = =
Oikeusministeriön logo, jonka olen tähän postaukseen lainannut oikeudettomasti, on aina ollut mielestäni kuva Hemulin isoäidistä tai sedästä.
Talousrikostaitoihin satsaaminen on yhteiskunnan näkökulmasta todennäköisesti aika merkittävä juttu.
VastaaPoistaJokos muuten Arvelan kello on käynyt kauan?
Ad Tero Tilus:
VastaaPoistaSe on iso asia ja julkisuuden kannalta vaikeatajuinen. Uskon edelleen Kari S. Tikan ja kumppaneiden opetukseen, että esiemerkiksi veronkierto on sallittua ellei se ole kiellettyä.
Talousrikoksia koskevaa sääntelyä on pyritty kehittämään, mutta pykälät ovat hataria edelleen. Liian paljon riippuu tekijän oletetusta aikomukseta. Ennen puhuttiin ongenkoukuista. Jos jätti osuuskaupan laskunsa maksematta, saattoi saada tuomion luottopetoksesta - myös ostettujan kahden ongenkoukun osalta.
Sitten taas esimerkiksi sisäpiiririkkomuksia on niin kovin erilaisia - tiedottamatta jättäminen, sisäpiiritiedon käyttäminen jne.
Sisäpiiritieto on erikoisen ongelmallinen, sillä yrityskauppojen yhteydessä sisäpiiritiedon nimi on due diligence ja on itsestään selvää, että sitä hankitaan ja annetaan kaikin voimin. Mutta jos ostetaan pieni määrä yhtiön osakkeita, sellaisen tiedon käyttäminen, joka ei ole markkinoilla yleisön saatavissa, voi olla rangasitava teko.
Kuten höyrypäät aikoinaan sanoivat, kaupankäynti on varkautta. Siinä on hitunen perää. Kaiken win-win-toistelun jälkeen elinkeinotoiminnassa tarkoitus on että joku hyötyisi toisen kustannuksella ja asymmentrinen tieto on yksi kysyntää lisäävistä tekijöistä.
Syvällisiä ongelmia.
Kiitos että olet olemassa. Juttusi ovat jo monta kertaa pelastaneet päiväni ja niin kävi taas tänään. Luen ilolla ajatuksiasi tästä eteenkinpäin. - Minä olen muuten tuosta logosta aina ajatellut, että siinä on isopäisen ministeriön miehen silmälasit ja nenä.
VastaaPoistaTerveisin Citizen Jane
"Siitä lähtien tuomareita on koulutettu säännöllisesti niin konkurssi- ja kirjanpitorikosten kuin yrityssaneerauksen, tilinpäätöksen jne taitajiksi. Koulutukseen on osallistunut yli 600 tuomaria."
VastaaPoistaTaitanevat jo hyvin kyseiset rikokset.
Tuomarikoulutusta tai ei, postauksen alussa pitäisi olla varoitus jos juttusi sisältää aineistoa, joka saattaa aiheuttaa ns. "Nauroi niin, että pissit tuli housuun" -ilmiön...
VastaaPoistaNimim. Vähältä piti
Kahta helvettiä!
VastaaPoistaJostakin syytä tämä viesti ja siihen kuuluvat vastaukset ovat se, minne pääsen tällä blogilla, jos en erikseen tee maagisia merkkejä, joilla pääsen lukemaan tuoreempia.