Skaldit

Mistäköhän kielestä Antti Tuuri on suomentanut Islannin saagoja? Opetellut tietysti niiden kieltä.

Ei se niin tolkuttoman vaikeaa ole. Muinaisskandinavia ja norjan kielen varhaismuodot liittyvät toivottavasti edelleen ruotsin kielen maisterin opintoihin.

Klassikkojen kääntäminen on myös asia sinänsä. Kaikesta saa selvän, koska kaikki on tutkittu. Hitusen liioitellen voi sanoa, että jokaisesta erikoisemmasta sanankäänteestä löytyy tieteellinen julkaisu.

Tiedän koska olen aikoinani arvostellut Saarikosken Odysseia- suomennoksen Parnassoon alkutekstiin ja Manniseen vertaamalla. Suomennos oli muuten erittäin hyvä vaikka Saarikosken ratkaisu käyttää omituista versiota alkuperäisteoksesta oli huono. Mannisen suomennoksen lukemisesta tulen merisairaaksi.

Tässä kohdin olen eri mieltä kuin etevät mestarini, Anhavasta alkaen. En kykene näkemään Mannisen nerokkuutta runoilijana enkä varsinkaan runon suomentajana.

Antti Tuurin suomentama Kalju-Grimrinpojan saaga ja Palaneen Njallin saaga ovat parasta kertomakirjallisuutta, mitä maailma on ylimalkaan tuottanut, ja suomennoksina loistavia, vivahteikkaita ja täsmällisiä.

Se on kai tiedetty laajoissa piireissä, että Veriveljien saaga ja Lohilaaksolaisten saaga ovat mahtavaa kirjallisuutta, mutta vasta nämä kaksi muutamia vuosia sitten ilmestynyttä suomennosta osoittavat heti ja vastaansanomattomasti miksi.

Se on viisasta, etten opeta nykyisin oikeustieteen ylioppilaita. Panisin heidät lukemaan kaunokirjallisuutta. Palaneen Njallin saaga on kertomus yhteiskunnasta, joka kaatui laillisuuteen. Njall oli päällikkö, joten hän osasi lakikirjan ulkoa, ja istui tuomarina niissä loputtomissa perintö- ja testamenttiriidoissa, joista tuli Islannin tuho.

Egil itse on hyvä esimerkki siitä, että soturi ja runoilija on ollut usein sama asia. Egilin "Pojan kuolemasta" ei ole olemassa minua tyydyttävää suomennosta, mutta Aale Tynnin versiosta (Tuhat laulujen vuotta) saa himmeän käsityksen skaldien taidosta. Runo iskee kuin sotakirves.

Kaikki vanha skandinavinen kirjallisuus ei ole vaivan arvosita. Snorri julkaistiin aikoinaan kolmiosaisena suomennoksena. Siellä on seassa kaikenlaista höpöä, joskin myös reteitä juttuja, esimerkiksi siitä kuninkaasta, joka yöllä kusella käydessään putosi ylisiltä olutsammioon ja hukkui. Opetus alkoholin vaaroista. Edda huljuu mytologioissa.

Ikääntyneemmistä teksteistä - Internet on antelias. Kun näin myymälässä Pasolinin kolme keskiaikaelokuvaa erikoistarjouksena, jäin muistelemaan Canterbury Talesia ja otin hyllystä Robinsonin hyvän edition. On se kieli vähän vaikeaa. Elokuvassa hyvin näkyväksi nostettu kohtaus Myllärin kertomuksesta, se jossa emäntä työntää yöllä takapuolensa kosiomiehen suudeltavaksi, menee näin:

Derk was the nyght as pich, or as the cole,
And at the wyndow out she putte hir hole,
And Absolon, hym fil no bet ne wers,
But with his mouth he kiste hir naked ers...

Googelella löytyy heti kaksi verkkopaikkaa, jossa koko teos on alkuperäistekstinä, vaikeat sanat samalle sivulle hyperlinkitettyinä. Ja on siinä kieltämättä myös käännös nykyenglantiin. Olen kyllä samaa mieltä kuin Ezra Pound, tuo raivokas henkilö, jonka mielestä Chaucer on vielä parempi runoilija kuin Shakespeare, eli siis Englannin paras. Luultavasti Pound kyllä itse oli mielestään näitäkin etevämpi, eikä hän kovin pahasti erehtynyt.

Pound sanoi, että henkilö, joka ei lue Chauceria alkuperäisversiona, ei ole tuon teoksen arvoinen. Internetistä puheen ollen ja helppotajuisempia tekstejä ajatellen Shakespeare on kauttaaltaan verkossa ties miten monena versiona, ja myös siinä käsillä oleva sanasto auttaa nykylukijaa sekä vaikeita sanoja että hämäriä viittauksia ajatellen.

Ja löytyy sieltä myös henkilökohtainen suosikkini John Donne. - Suomennokseni:

Kuolema

Kuolema, kieroilet kun jotkut luulevat
sinua suureksi. Tuska on tarpeeton.
Kuoleman iskemän miehen näet kaatuvan,
muttei hän kuolekaan, hän nukkuu pois.
Lepo ja uni on kuvasi, onneton;
uni on suloinen, kuolema voimaton.
Viet meiltä ihmisen, ruumis saa levon,
sielu ei tuhoudu multamme mukana.
Kuolemaa tanssittaa kuningas, myrkky,
kohtalo, sattuma, rikolliset.
Kuolemaa orjuuttaa sairaus, sota.
Olet kuin unikko, kuin jokin lääke.
Kuinka voit, kuolema, kerskata unesta?
Heräämme aikanaan ikuiseen elämään,
ei ole Kuolemaa, kuolema on kuollut.