Tätä on tietoyhteiskunta.
Tarkoitan päivästä toiseen jatkuvia mielenosoituksia. Tarkoitan mielenosoitusten johdosta esitettyjä lausuntoja. Tarkoitan aitoa hämmästystä ja suuttumusta puolin ja toisin.
Yhdet puhuvat sananvapaudesta. Niin tekisin mielelläni itsekin. Toiset puhuvat uskonnollisten tunteiden loukkaamisesta. Ymmärrän hyvin mistä on puhe.
Kukaan ei kysy, kuinka ihmeessä pienehkö tanskalainen sanomalehti on nyt tehnyt lehdistön historiaa. Viisaammat arvelevat, että tässä on takana jotain muuta, jokin suurempi kuvio, Israel ja kiista öljystä. voi olla.
Mutta ei tämä ole lehdistön historiaa. Tämä on tietoyhteiskuntaa, sitä kauan kaivattua.
Tämä on esimerkki verkostoitumisesta. Tämä on esimerkki sosiaalisesta rakenteesta, jossa verkosto on olemassa, mutta hämähäkkiä ei ole.
Juhlapuheissa "tietoyhteiskunta" on esiintynyt jo vuosia. Aivan ensimmäisten joukossa me eli Tietotekniikan tutkimuslaitos HIIT ja aika pian meidän jälkeemme Tampere ja Jyväskylä mutta vain vähäisessä määrin Helsingin ja Turun yliopistot ovat havahtuneet käsittämään, ettei puhe ole paljonkaan tekniikasta.
Persianlahden sota 1990-luvun alussa oli vielä mobiilitekniikan suuria voittoja. Iranissa voittamattomasta viestinnästä ei ole isoa iloa.
Suomen Akatemia ja Tekes ovat olleet mukana, Nokia ja muutamat operaattorit ovat osallistuneet pikku tutkimuksiimme. Minulle on myös todisteltu nyt kuusi vuotta, että tämän hetken maailmassa kulttuuriset ja oikeudelliset ongelmat ovat täysin toisarvoisia, ainakin verrattuna jännittäviin tieto- ja tietoliikennetekniikan ongelmiin.
Ulkoministeriö oppi ikävimmällä mahdollisella tavalla runsas vuosi sitten Tapaninpäivänä, miten tehokas vertaisverkko on ja miten pari pienryhmää voi saada katastrofitilanteessa enemmän hyvää aikaan kuin perinteiset rakenteet ja niiden edustajat.
Valitettavasti tuo tapahtumasarja oli sekä valtava murhenäytelmä että esimerkki maailmastamme ja niistä haasteista, joita emme ole ottaneet vastaan.
Tietoyhteiskunnan yhteisöllinen puoli oli kuitattu hurskastelemalla.
Nyt sitten vuorostaan liput ja lähetystöt palavat, vaikka edes George W. Bush ei ole Suuren Saatanan roolissa.
Tämä on tietoyhteiskuntaa. Tämä on ihmisverkko, The Human Web.
Amerikkalaiset yliopistot ovat uhranneet aikaa ja varoja uuden yhteisöllisyyden tutkimiseen. Uutislähetyksisä näkemämme väkijoukko ei kuitenkaan tunnu sopivan otsikon "The Smart Mob" alle.
Mitä minä jankutan?
Sitä että ihmiset osoittavat nyt tunteitaan tiedotusvälineille ja tietoliikenneyhteyksille.
Televisioita lyötiin ennen kirveellä halki vain kuvitelmissa - vaikka oli meilläkin unohdettu taistelumme, sota Reporadiosta. Useimmat käsittivät silloin, ettei se siitä parane, jos rikkoo vastaanottimen tai vetää töpselin seinästä.
Nyt meillä ei ole seiniä eikä töpseleitä, mutta kuvat kulkevat ja ääni kantaa aivan turhan hyvin.
Opettelen uutta lainsäädäntöä opettaakseni sitä toisille. Sähköisen viestinnän tietosuojalaki. Laki sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä. Laki eräiden suojauksen purkujärjestelmien kiertämisestä.
Tarpeellista mutta riittämätöntä.
On sanottu, että mielenosoitukset ovat karanneet käsistä.
Jokin muukin on.
Kehitys on karannut käsistä.
Jukka, televisiossa näytetyt mielenosoittajalaumat ovat juuri se smart mob. Ennen kuin lähi-idässä suurlähetystöt paloivat, siellä levisi SMS-viestein huhu Tanskassa poltettavista koraaneista. Toiminta oli suoraan informaatiosodankäynnin oppikirjasta.
VastaaPoistaKansaa ohjattiin mielenilmaisuihin. Ensin hyljeksitty uskonnollinen johtaja ja myöhemmin tuntemattomat SMS-lähettelijät.
Tästä verkosta:
VastaaPoistaUmberto Eco on puhellut vastaavia jo kolmisenkynnnetä vuota sitten, olematta edes suomalaisen teknillisen korkeakoulun palkkalistoilla.
Egyptiläislehti julkaisi kuvat jo lokakuussa, mutta silloin niistä ei noussut kohua. Keskustelua aiheesta: sikäläiset valtaa pitävät lietsonevat kansaa toisiaan ja muita maita vastaan. Hajota ja hallitse.
VastaaPoistaMinä näen verkossa hyvää muutosvoimaa just näin. Rakenteet järkkyvät lähitulevaisuudessa siellä missä on eniten muutettavaa, epätietoa ja pelkoa uuden edessä, mutta näin meidän kesken arvelen että tällainen viestintä lähentää ihmisiä. Kunhan saadaan kaikki mukaan verkkoon niin ne huomaa että on kivempaa tulla chillaan meidän kanssa ja me on niinku koko maailma ;-)
Ja juu: Kehitys on karannut johdon käsistä, tavallisille ihmisille. Sekös eräitä harmittaa.
Ad Herkko:
VastaaPoistatekstiviestit ovat tiedossa ja myös se, että Al Q:n eräät johtohenkilöt on koulutettu Harvardissa ja MIT:ssa.
Sitä ihmettelen, miksi Pariisin esikaupungeissa on nyt niin hiljaista. Siellähän mellakointi oli puhtaasti ja täsmällisesti SMS-vetoista. Tässä näyttää toimivan jonkinlainen multicasting, joka sitten kytketään suusanalliseen viestintään. Vaikea uskoa, että Afgaaninaisilla olisi mobiililaitteita.
Ad Anonymous:
VastaaPoistaEco Jes.
Sitä vastoin alkaa näyttää siltä, että Gadamerin ja Habermasin näkökulma oli sittenkin liian suppea.
Huntingtonin ja kulttuurien yhteentörmäyksen vetäminen tähän yhteyteen on naurettavaa. Kirja on alkeellinen ja kirjoittaja luetteli 1998 samaan hengenvetoon hindut, latinalaisen Amerikan, japanilaiset, kiinalaiset ja sitten vielä islamin ikään kuin yhtenä blokkina.
En todella osaa sanoa, oliko siinä mitään uutta 20-luvun Spengleriin ja 30-luvun Toynbeehen verrattuna.
Luin Ecoa 70-luvulla. Silloin hän oli vielä kunniallinen semiootikko. Valitettavasti sekä hän että etenkin Baudrillard ovat jotenkin ihastuneet itseensä ja menneet siten alamäkeä viime ajat. Ei sillä, ovathan Econ esseet aina kivoja lukea, mutta hänellä on jokin Jeesus-kompleksi.
Oletan tämän olevan hyvä paikka tälle
VastaaPoistahttp://www.ihmiskunta.org/wp/?p=454
JK
VastaaPoistaEi varmaan voi myöskään puhua Ecosta ja Baudrillardista "ikään kuin yhtenäisenä blokkina". Ainakin Econ kuvittelisin tällaisesta kullessaan pyörivän haudassaan, jos hän olisi kuollut. Baudrillardin kantaa asiaan en osaa ennakoida.
Niin no, onhan Eco nyt löystynyt menestyskirjailijaksi, mutta kyllä pinnan alla asuu edelleen kunniallinen semiootikko.
JK:lle
VastaaPoistaKyllä Eco vieläkin menestyskirjailijan nuttunsa alla on käsittääkseni ihan kunniallinen semiootikko.
Ei liene ongelmatonta puhua Ecosta ja Baudrillardista "ikään kuin yhtenä blokkina". Ainakin Eco tuollaisesta kuullessaan kääntyilisi kiusaantuneena haudassaan, mikäli olisi kuollut. Baudrillardin reaktioita en tohdi arvailla.
Ad Anonymous:
VastaaPoistaBaudrillardin L'exhannge symbolique et la mort oli aikoinaan, vuosikymmeniä sitten, ravistelevat kokemus. Tietämäni mukaan hän on nykyisin kolmannen luokaan kuuluisuus jollain Uuniversity of Californian kolmannen luokan campuksella (Irvine?).
Ecosta olisin kirjoittanut kunnioittavammin, ellen olisi lukenut hiljan kolmanteen kertaan Calvinon muistioita tulevalle vuosiasdalle ja etenkin esseekokoelmaan "Literature Machine". Uskomaton, uskomaton!
Enkä pidä mitenkään tolkuttomasti Calvinon romaaneista. Econ romaaneja en osaa lukea, koska minusta ne ovat erilaisten ajatusten puvustuksia.
Etenkin uskon Econ pyörivän kiusaantuneena haudassaan, jos hänet on haudattu elävänä.
VastaaPoistaMutta mitä hänen romaaneihinsa tulee, on minulle vakuutettu että ne ovat vaikeammin luettavia, jos on lukenut häneltä muuta. Minä kielivammaisena olen tutustunut häneen lähinnä toisen jalan lähteiden kautta.