Sivun näyttöjä yhteensä

25. helmikuuta 2006

Ränni

Tämä kuva on The Economistista. Toinen lehti - Business 2.0 - antoi suunvuoron jopa Stephen Wolframille, joka kehitti ensin Mathematica-ohjelman, tuli rikkaaksi ja keksi sen jälkeen tieteen uudestaan. Viisaat miehet luovat skenaarioita aiheesta Google kymmenen vuoden kuluttua. Google on Jumala. Google on Internet. Google on kuollut. Google on aurinko. Google on muna. Google on poliisi monistettuna.

Seuraavalla julkisella luennolla väitänkin, että Google on buddhalaisuuden amerikkalainen puoli. Muistiinpanoja tehdään ahkerasti. Arvovaltainen lausuntoni on tosin peräisin Picabian, Schwittersin tai jonkun muun mainion henkilön dadaismi-julistuksista.

IT-osakkeiden kurssivaihtelut on liiankin tuttu tarina. Niistä ei pysty lukemaan oikeastaan mitään. Markkinoiden suurin kasvu on tehty huonoilla tuotteilla (Microsoft).

Usein pörssikurssin kääntävä tuote on pelkkää puhetta eli Leninin ja Hitlerin menetelmä: nyt teitä potkitaan perseeseen ja päähän mutta palkka tulee tuonnempana ja se on oleva kova.

Internet-yrityksiä vaivaa myyttinen ulottuvuus, jonka takaa on vaikea nähdä tosiasioita. Menestyvät yritykset ovat sulautettujen ohjelmien puolella tai palvelutoiminnassa. Parhaiten ovat menestyneet ne yritykset, jotka huoltavat pankkiautomaatteja tai korjaavat kaatuneita tietokonejärjestelmiä.

Sijoitusneuvojien ja liiketoiminnan konsulttien ohjeet eivät ole yleensä kiinnostavia. Kuulija osaa ajatella, että jos nuo henkilöt todella tietäisivät, mitä puhuvat, he eivät kaupittelisi neuvoja, vaan kartuttaisivat omaisuuttaan pitäen menettelytavat omana tietonaan.

Professoreiden ja tutkijioden laita on sama. Me tiedämme, mitä pitäisi tehdä, ja tekaisemme tutkimusohjelman vaikka tyhjästä. Ongelmamme ovat kahdenlaisia. Emme tiedä varmasti, mikä on syy ja mikä seuraus. Emme tiedä varmasti, mitä verrata mihinkin.

Kumpi on syy ja kumpi on seuraus? Los Angelesin mahdollisesti maailman paras raitiotiejärjestelmä (Big Red) joutui sotien jälkeen auto- ja öljyteollisuuden käsiin. Jopa kiskot käärittiin rullalle, eikä kaupungissa oikeastaan ole vieläkään julkista liikennettä. Historioitsijat kertovat Santa Monican moottoritien rakentamiseen liittyvistä skandaaleista. Ajoin sitä tietä pitkään joka päivä. Hyvä moottoritie, ei siinä mitään.

En tiedä, miten se meni. L.A. oli lento- ja avaruusteollisuuden keskus. Douglasin ensimmäinen kotikenttä oli meidän kulmilla. Potkureita valmisti konepaja, jolla oli tutunomainen nimi, Hartzell.

Mitä verrata mihin?

Googlen, Yahoon, Amazonin ja itse asiassa myös eBayn heikonlaista menestystä voisi verrata valmistavan teollisuuden tilastoihin. Volswagen AG maksaa työtunnista tehtaillaan läntisessä Saksassa noin 55, itäisessä Saksassa noin 35, Portugalissa noin 15, Tsekinmaalla noin 5 ja Kiinassa noin 1,5 euroa.

Järkeviä selityksiä ei löydy. Taloudellinen hyvinvointi näyttää lisääntyvän, mutta työpaikat katoavat ja paljon puhuttu ICT eli tietojenkäsittely- ja tietoliikenneala on kroonisesti epäluotettava.

Se ei ole välttämättä paha asia, että jotkut alat menevät rännistä alas. Parempi se kuin vesivahinko.

1 kommentti:

  1. Olisi hauskaa elää vielä vähintään 30 - 50 vuotta ja tutkia silloin historiaa ja verrata nykypäivään. Etityisesti haluaisin panna merkille, josko nykyiset talousfundamentalistit ja tilinikkarit kokevat samanlaisen valaistuksen ja häpeän toimistaan, samanlaisen, jota monet partaradikaalit ja taistolaiset nykyään haluaisivat jättää kokematta. Monessa asiassa kilpailu on hyvästä mutta moneen asiaan se vain yksinkertaisesti ei sovi. Markkinataloudesta on tullut taistolaisuuden kaltainen dogmi, jota suu vaahdossa ylistetään lehdistössä ja alan oppilaitoksissa.

    Ja kun mukaan on saatu vielä valtionhallinto ja muodollisesti autonominen yliopistolaitos (kauppakorkeakoulu ei kuulu yliopistoihin vaikka laki niin sanoo, koska kauppatiede ei ole mitään tiedettä), ollaan jo tienhaarassa jossa lukee oikealle Täyteen tuhoon ja vasemmalle Katastrofiin (kliseet ovat joskus lyömättömän oikeassa). Pienellä painettuna kylteissä voi lukea esimerkiksi: siitäs saitte, paluuta ei ole.

    Asiassa olisi täyden klassisen komedian ainekset, ellei kyseessä olisi kohtuullisen vakavasta asiasta. Muutaman vuoden katselleena ja yksinkertaista aritmetiikkaa harrastaneena voi huomata helposti, miten heppoisella pohjalla ns. talousnerojen taidot ovat. Suuret voitot ja pörssikurssien nousu perustuu melkoisen yksinkertaiselle perustalle. Pilkotaan olemassa oleva kokonaisuus ja myydään osat tai lopetetaan tuotanto ja porukka pihalle. Hush! Tuollainen toiminta ei kuitenkaan vaadi erityisiä taitoja. Apinakin pystyy vastaavaan. Sormi taitaisi mennä suuhun, jos samat laitokset ja yritykset, mitä markkinatalousapinat ovat pilkkoneet pitäisi saman bööbelin toimesta rakentaa alusta uudelleen samalle tasolle, mitä ne olivat ennen pilkkomista. Suomalaisessakin elinkeinoelämässä on ja on ollut maineeltaan ns. kovia jätkiä, joiden todelliset kyvyt ovat kuitenkin osoittautuneet paperiksi (no pun intended) kun kartelli tai monopoli on purkautunut. Ahneus on kuitenkin jäänyt ja lisää varallisuutta on sitten haettu vaikka Nigeriasta, tosin huonolla menestyksellä.

    Tai sitten luodaan pörssikursseja manipuloimalla ja epätarkkaa tietoa levittämällä illuusio jatkuvasta menestyksestä. Nämä kuitenkin yleensä paljastuvat ennen pitkää, vaikka yrityksissä on kokonainen leegio lakimiehiä vain etsimässä porsaanreikiä kirjanpitolaista ja peittelemässä jälkiä. Markkinahuumasta villiintyneet piensijoittajat eivät tietenkään tajua mitään ennenkuin on myöhäistä. Ja silloin kun taksikuski pikkujoulukyydin aikana alkaa jaella pörssitietoja, niin voi sanoa että tilaisuus meni jo puoli vuotta sitten.

    Jonkinlainen pedon luku ja ilmestys saavutettiin Soneran ilmakaupoissa ja yhdysvaltalaisten pörssijättien romahtamisessa. Jo silloin suurin osa rahvaasta tajusi, että eihän noin voi tehdä. Ei palveluita voi tuottaa jollei ole palveluiden ostajia. Ja ostajia saadaan vai silloin kun luodaan edellytykset kulutukselle. Kun nykyisin suuri osa palkasta menee pelkästään asumiskustannuksiin ja lainanhoitoon, niin kulutukselle on entistä vähemmän tilausta (tai talousnikkareiden kielellä kysyntää). Tyypilisesti palvelut ovat sellaista, mitä ilmankin tulee toimeen. Mutta ilman ravintoa, vaatteita ja asuntoa ja kulkuvälineitä on kohtuullisen vaikeata elää näillä leveysasteilla. Se että Aasiassa työntekijän kulut ovat mitä ovat ei ole vertailukelpoista, koska elämisen kustannuksetkin ovat aivan eri tasolla. Eurooppalainen maksaa veroja ja maksuja enemmän kuin mitä kymmenen kiinalaista tienaa. Kenen syy? Voin alkaa tehdä työtä puolen euron päiväpalkalla heti kun sillä voi kattaa elämisen tarpeet.

    VastaaPoista