Liian hyvien valokuvien ottaminen voi olla kuolemaksi.
Jommassakummassa teoksessa, Örnulf Tigerstedtin "Vastavakoilu iskee - Suomen taistelu neuvostovakoilua vastaan 1919-1939" tai Mika Waltarin "Neuvostovakoilun varjossa" kerrotaan tällainen murheellinen tapaus.
Mielestään täysin viaton turisti pidätettiin, vangittiin, tuomittiin ja ammuttiin Malmin hautausmaan kiviaitaa vasten, koska hänellä oli Leica + Ektar sekä Exacta ja Angenieux'n tele ja kapsekki täynnä loistavan hyvin valokuvia.
Ne olivat kuvia rautatieasemista, vaihteista, satamista, satamalaitteista ja voimalaitoksista. Kukaan ei uskonut, että valokuvaaja olisi ollut ammatiltaan konttoristi ja Vilho Setälän aatteen kannattaja näppäilyn ohdakkeisella polulla.
Valtiollinen poliisi totesi jo kiinnioton yhteydessä negatiiveja tutkittuaan, että aivan liian hyviä.
Tämäkin tuli mieleen, kun tuttava valokuvaaja päivitteli, että Eiffel-tornissa ei saa valokuvata jalustaa käyttäen. Luulisin että tämä on voimaan unohtunut sääntö, jonka syyt ovat sotilaalliset. Ei siitä ole kuin parikymmentä vuotta, kun todella suurennuskelpoiset kuvat kilometrin tai kilometrien etäisyydeltä vaativat hitaan filmin ja tukevan jalustan. Muistaakseni Eiffel-torniin näkyy yhtä ja toista mielenkiintoista.
Olen kuunnellut tarinoita vaikeasta valokuvaamisesta koko ikäni. Isäni sai pussillisen erilaisia kunniamerkkejä ja oli jonkin aikaa ilmavoimien ellei armeijan nuorin luutnantti (21 v.) valokuvattuaan Eagle-kameralla käsivaralta infrapunalinssiä käyttäen Tuuloksen hyökkäyskohdan maaston. Slobojen pattereiden ja suoja-ammunta-aseiden naamiointiin käytetyt näreet olivat muutamassa päivässä kuivahtaneet sen verran, että infrapuna poimi ne esiin. Operaatio oli tehtävä käsikameralla seisaallaan Fokkerin takaohjaamossa kuomu auki. Muuten kuulemma mukava kuvauskeikka ja yksityisyyden loukkaus, mutta ilmatorjuntaa väistellessä oli koko ajan vaaran mennä kameran perässä taivaan tuuliin. Valjaaat eli "syöksyvyöt" olivat kiinni yhdellä koukulla lattiassa.
Valokuvausta ennen ja nyt käsitellään kirjallisuudessa laajasti. Sääli että ilma- ja tykistökuvaukset on lähes johdonmukaisesti unohdettu ja samoin stereotulkinta. Minulla on muutamia sota-aikaisia ilmakuvia ja isälläni lisää. Pahuksen hyvä resoluutio.
Kannaksen suurhyökkäyksen aikana Suomessa toteutettiin kuvauksia samalla tavalla kuin länsiliittoutuneet Normandie'ssa. Kamera oli montteerattu tykin yhteydessdä käytettäväksi, ja asialle pantiin Juutilainen, Wind tai Katajainen, kun kukaan muu ei enää päässyt kohteelle.
Katajainen, joka kuoli vasta pari vuotta sitten, tulikin viimeiseltä valokuvauslennolta niin pahasti puhki ammuttuna, että laskeutui melkein tajuttomana Immolan kentälle Imatralla laskutelineet sisällä ja noin 500 km/h kellossa. Messerschmitt meni päreiksi mutta mies ei. Valokuvien kohtalosta ei ole tietoa.
= = =
Salakatselusta ja valokuvaamisesta nykyelämässä on tullut paljon kommentteja. Vastaan niihin parhaani mukaan ja kirjoitan lisää aiheesta. Ongelmasta "oikeus omaan kuvaan" tulee blogi pikapuoliin. Julkaisin siitä asiasta oikeustieteellisen artikkelin joskus 25 vuotta sitten. Ongelma oli silloin tuiki tuntematon, mutta olen jo aikaisemmin tässä blogissa selittänyt, että ihmisen kuvan käyttäminen lupaa pyytämättä kaupallisessa yhteydessä tai kytkettynä poliittiseen tai muuhun sanomaan on joka tapauksessa kiellettyä ja useissa tapauksissa rangasitavaa.
Jukka Kemppinen, fil. tohtori, kirjailija, s. 1944, eläkkeellä. Johtava tutkija, professori, hovioikeudenneuvos, korkeimman oikeuden esittelijä, asianajaja. Runokokoelmia, tietokirjoja, suomennoksia, tuhansia artikkeleita, radio-ohjelmia. ym. Blogilla on joka päivä ainakin 3000 lukijaa, yli 120 000 kuukaudessa, vuodesta 2005 yli 10 miljoonaa. Palkintoja; Suomen Kulttuurirahaston Eminentia-apuraha 2017 tieteellistä ja taiteellista elämäntyötä koskevaan työskentelyyn.
Ehkä turisti olikin viaton valokuvauksen ja arkkitehtuurin harrastaja. Turhan vallattomia nuo Valpon vekkulit pojat. Ihmetystä herättää ainakin se miksi kapsäkki olisi täynnä valokuvia ja missä ne sitten olisi kehitetty ja ennen kaikkea minkä vuoksi?
VastaaPoistaEi kai kukaan usko että vakavasti otettava vakoilija kantaisi mukanaan raskauttavia todisteita.
Mitä tulee mainittujen kohteiden valokuvaamiseen, niin eipä kai rautatievaihteiden kuvaus ole erityisen hedelmällistä n. 170 cm korkeudesta. Näkyy vain paljon kiskoa eikä oikeastaan muuta. Ei myöskään ole erityisen briljanttia kuvata rakennuksia tai voimalaitoksia tai satamalaitteita, koska tosi vakooja, oikea väijymies tietenkin ottaisi vain strategiset paikat selville (Nykyisin tuota kutsutaan kai paikkatiedoksi) ja merkkaisi sen karttaan ja mustakantiseen vihkoon tai painaisi mieleen ennen kuin söisi muistiinpanot.
Vakoilussa ei ole erityistä hyötyä maan tasosta tapahtuvalla valokuvaamisella. Kaksiulotteisuus haittaa. Minkä maisemakuvaajan maailma menettikään sinne Malmin hautausmaalle. Tai sitten Waltarilla mielikuvitus lensi tavallista vilkkaammin. Totta kuitenkin lienee että
sloboilla oli ilmeisen tarkat tiedot Suomen infrastruktuurista ennen talvisotaa ja tiedot painettiin kirjaan Puna-armeijan Marssiopas Suomeen 1939. Kirja on toimitettu suomeksi jonkun järjestön toimesta.
Karisto 1989 ISBN 951-23-2632-9
Ilmavalokuvaus on taas eri juttu ja siinä on käsittääkseni ainutlaatuista suomalaista osaamista jo 1930-luvulta saakka. Pari mielenkiintoista juttua asiasta on http://www.virtualpilots.fi/hist/
WW2History-tiedustelua.html artikkeleissa, jotka ovat ilmestyneet Keskisuomalainen -lehdessä.
Re Eiffel ja kolmijalka, epäilen vahvasti kiellon olevan mitenkään sotilaallinen. Monessa turistien suosimassa paikassa jalustakuvaus on kielletty, perusteluja saattavat olla esimerkiksi
VastaaPoista- pelko näyttelyesineitten tai esimerkiksi lattian vahingoittamisesta
- tungos -- Eiffel-tornilla olen käynyt vain kerran, mutta silloinkin, off-season, oli niin kova tungos että jalustan vieminen olisi osoittanut harvinaisen huonoa tilanteentajua
- halu myydä vaikkapa nähtävyyden omia postikortteja sen sijaan, että turistit näpsisivät omia kuviaan
Vaikka olenkin innokas valokuvaaja, ei olisi silti tullut mieleenkään viedä jalustaa esimerkiksi Pantheoniin (Rooman tai Pariisiin), Notre-Dameen, Markuksenkirkkoon Venetsiaan, tai esimerkiksi Eiffel-torniin. Ensinnäkin joitakin tapoja on syytä omata -- miksi minulla olisi oikeus viedä tungoksessa n. 3 ihmisen tila -- ja toisekseen, parempia kuvia saa ostamalla sen paikan arkkitehtuuria käsittelevän kirjan, jossa ne kuvat on otettu ilman, että ympärillä on pyörinyt 10 000 turistia.
Ensi kertaa kuulen, ettei Eiffel-tornia saisi valokuvata jalustalta.
VastaaPoistaSen sijaan Eiffel-tornin yövalaistus on suojattu tekijänoikeudella ja siksi tällaisten kuvien kaupallinen käyttö vaatii luvan.
Joku joskus kertoi minulle, että Pariisin kaupungin alueella on jalustan käyttö julkisilla paikoilla luvanvaraista. Syytä pidettiin silloin lähinnä protektionistisena eli paikallisten kuvaajien postikorttibisnesten turvaamisena.
VastaaPoistaTornissa tätä on vain helpompi valvoa.
Muitakin "ranskalaisia poikkeuksia" on: ymmärtääkseni laki turvaa ihmisille oikeuden omaan kuvaansa eli julkisella paikalla joku voi oikeasti kieltää itsensä kuvaamisen!
Mielenkiintoinen kokoelma ilmakuvia Saksasta vuonna 1945 löytyy linkistä:
VastaaPoistahttp://www.flickr.com/photos/kt/sets/112384/
Kuvissa muun muassa Remagenin sotavankileiri, jossa vankina noin 250.000 saksalaista.
Ad Petteri Järvinen:
VastaaPoistatornista, jalustaa käyttäen..
Ranska on se maa, jossa kauniit seinätpinat on perinteisesti peitetty julisteteilla "Julisteiden kiinnittäminen kielletty" (Defense d'afficher)...
Vallan viisasta väkeä.