Kielestä on kadonnut sana “rahvas”. Joskus sen paikan ottaa “tavallinen kansa”. Se tuli muotiin, kun sana “työ” alkoi ottaa paikkaansa eri kielissä.
Tarkoittamatta ketään pääministeriä, suomen “orpo” on samaa sanojen perhettä kuin saksan Arbeit ja ruotsin arbete, työ, ja latinassa “orbus” viittasi etenkin orjatyöhön.
Aluksi luulin, kun ihastuin roomalaiseen oikeuteen, että joku oli nyt vain hienostellut. “Työlle” ei ollut edes nimeä, vaan termi oli “tekemisen tulosten vuokraaminen” (locatio conductio operis”), ja työn tulos oli siis kuin myöhemmillä säveltäjillä ikään “opus”.
Myös “palkka” oli ruma sana. Piireihin kuuluva ei koskaan ottanut palkkaa mistään. Tänäkin päivän tekijänpalkkio on “rojalti” tai “honoraari”.
Tietysti aatelismiehelle ja muille paremmille ihmisille saattoi ilmaantua säkillinen kultaa tai oman mielensä mukaan hallittavaksi kokonainen maakunta. Mutta se oli lahja, esimerkiksi keisarilta tai henkilöltä, jollaisia alettiin myöhemmin sanoa pankkiireiksi. Sen sanan takana on “penkki”, jolla rahamies istua rönötti.
Kaupankäynti oli sopimatonta. Saksassa edes tavarataloketjun omistajia ei kelpuutettu seurapiireihin ennen ensimmäistä maailmansotaa. Tästä oli suomen kielessäkin merkki. “Kamasaksa” oli huijaamiseen taipuvainen rihkamakauppias. Ja muistelen omin korvin kuulleeni yläluokan pilkkaavan saksalaista tavaraa, joka oli “schlecht und billig” eli huonoa ja halpaa.
Sen muistan varmasti, että asiantuntijoiden mielestä todella huonon kameran haluava saattoi hankkia japanilaisen kameran, koska kaikki tiesivät, että ne olivat huokeita jäljitelmiä.
Mutta eivät saksalaiset eivätkä amerikkalaiset saaneet aikaan Canonin ja Nikonin kaltaisia 35-millisiä. Sama koskee kelloja. Kuka luulee, että markkinat räjäyttäneet aian tarpeeksi hyvät kellot, tyyppiä Swatch, valmistettaisiin Sveitsissä?
Viimeksi eilen luin juttua, jossa kerrottiin, miten kaikki nauroivat kiinalaisille vatsansa kipeäksi, kun hekin muka suunnittelivat ja valmistivat sähköautoja. Saman artikkelin mukaan kiinalainen Byd olisi jo nyt maailman suurin autonvalmistaja ja Euroopassa premiummerkitkin olisivat paiskanneet pyyhkeen kehään.
En ole varma, kuuluivat käsityöläiset alaluokkaan. Sanoisin että kuuluivat.
Ole hakenut tilaisuutta esittää huomautuksen Irma Sulkusen uudesta Lönnrot-kirjasta. Se nimittäin ei ole uutinen, että Lönnrot yhtä vähän kuin kukaan muukaan merkkihenkilö ei ollut aivan hänestä tehdyn kuvan kaltainen.
Kahdesta suomalaisten keksimää ja kokoon keittämää suomalaisuutta edustanesta räätälin pojasta Lönnrot oli se taitava, kun taas Kivi kaadettiin helposti. Alhaisosta itse nousseesta A. Ahlqvistista on muuten itsestään hyviä uusiakin tutkimuksia. Hän oli nerokas mies, mutta täysin pidäkkeetön.
Ellei hauskaa, ainakin kiinnostavaa olisi saada käsiinsä edes jossain määrin rehellinen katsaus maamme merkittävistä henkilöistä. Muistelen että jo Snellman ja Y.A. Wallin tappelivat juovuspäissään yliopistolla ja toisaalta taas sosiaalisilla superlahjakkuuksilla, kuten Z. Topeliuksella, oli kovia vaikeuksia yksityiselämässään. Kuten Mannerheimilla, jonka tyttäret eivät tainneet tuoda kunniaa oikein kellekään.
Sen vuosisada ehkä kaikkein ihmeellisin lahjakkuus saattoi olla Larin Paraske joka poti suurimman osan elämäänsä kaltoin kohtelua ja kovaa köyhyyttä. Hänen lausumiaan runoja on merkitty muistiin 32 000 säettä ja käsityömalleja on museo väärällään.
Mutta kun olen lukenut näitä Parasken omia runoja, sanoisin että ei hänelle taida löytyä vertaa maasta eikä kai koko Euroopasta.
Ja tästä sitaisen kirjolituksen teemat nippuun kuin vappupallon.
Luulen olleeni paikalla, samoissa huoneissa, väliin äänessä, kun aikakausi vaihtui. Tekoäly eli AI on maailmanhistoriallinen käänne siinä, että Baabelin torni on kumossa. Kielten rajat voi ylittää helposti ja nopeastikin.
Mutta pelkkä kieli ei riitä. Blogin kommenteissa on asiaa Helsingin entisistä puliukoista, jotka näyttäytyivät pilapiirroksissa. Ruotsissa erittäin viinaanmenevä “Kolingen” oli suuri kuuluisuus Albert Engströmin pilapiirroksista, ja ainakin ruotalaisille yhteys Carl Mikael Bellmanin yli 200 vuoden takaisiin lauluihin oli selvä. Bellman kirjoitti ja sävelsi nerokkaasti aikakauden suosimia idylleja, joissa päähenkilöitä olivatkin pummit. Laulu numero 23 kertoo, miten Fredman makasi kapakka Kryp-in (ryömi sisäänI) edessä kesäyössä vuonna 1768 voihkien: äiti, kuka lähetti sinut isäni sänkyyn - vai pöydälläkö sain alkuni…
Ja Ranskassa clochardi el sillan alla rätteihin ja roskiin kääriytynyt henkilö kuului katukuvaan; olen itsekin katsellut. Joten eiköhän kysymys ole monen vuosisadan perinteestä.

Suomalaisten poikkeuksellinen väkivaltaisuus naisia ja muita kaltoin kohtelemiaan kohtaan on alutonta ja loputonta. Kalevala pursuaa sitä, jopa aviomiehelle neuvoja vaimon pahoinpitelystä jälkiä jättämättä. Aino oli useamman uhri. Tänään olemme verraton kiusaajakansa, lyövä mutta siinä määrällisesti lyömätön. Väkivalta ulottuu syvälle historiaan, ratsastajapatsaaseen, työpaikoille, orjayhteiskunnan vakiinnuttamiseen, hyväksikäyttöön, perheisiin sekä kulttuurin ja yhteiskunnan rakenteisiin. Myös se, että väkivaltaiset nauravat aikaansaannoksilleen ja saavat toiset mukaansa nauruun ja väkivaltaan. Vain väkivalta eri muodoissaan, kuten sodassa, kirjallisuudessa ja dokumenteissa, havahduttaa apatiaan taipuvat suomalaiset täyteen intoa, joka johtaa keskusteluihin, tunnestautumiseen, tajuntaan ja tekoihin. Kylvä ajatus ja niitä sana, kylvä sana ja niitä teko.
VastaaPoistaKun kohtaan vähäosaisten ja vaatimattomien pilkkaa saa se minun niskakarvani pörröön ja raateluhampaani hikoilemaan. Kun kohtaan hyväosaisten joukkoon soluttautvia aatteettomuudenkannattajia ja mammonanpalvojapelkureita tunnen kuinka heidän niskanikamansa rouskuvat pureksiessani heiltä pään irti ruumiista. Olenko karhuuntunut sattumalta vai onko syy Suomen luonnon? Kyllä minua saa tappaa!
Poista´Kommenttisi vaikuttaa olevan irti todellisuudesta. Nykyajan naiset ja vaimot ovat fyysisessä väkivaltaisuudessaan ohittaneet miehet ja sen päälle tulee vielä henkinen väkivalta. Naisista on tullut "miehiä" miesten paikoille työelämässä ja parisuhteissa. Asiat voisivat olla paremminkin jos vastuu otettaisiin sanoista ja teoista ja suoritettaisiin itsensä tarkastelua ja korjausliikkeitä.
PoistaJo vain on korjausliike mahdollinen naisesta oikeaksi ihmiseksi eli mieheksi.
PoistaEi ole
PoistaSe sana on miehimys.
PoistaVanhus, köyhä, työtön, puolustautumishaluton, dosentti ja vapaaehtoinen ovat alaluokkaa, toimitusjohtaja, viranomainen ja laillisesti ryöstävä ylä-. Kivi ala-, Ahlqvist ylä-. Lienevät nämä luokat geeneissä, mutta periytyviä ne ovat.
VastaaPoistaJaa että esimerkiksi lääketieteen dosentit alaluokkaa?
PoistaRapiisissa nyt vain n-sanat.
VastaaPoistaOn vapaus valita. Kannattaa valita alaluokka, se joka kannalta parempi.
VastaaPoistaLuokkien nimet antanut oli väärässä siinäkin asiassa. Joka tahtoo olla suurin, olkoon kaikkien palvelija, sanoi kaikkien palvelija ja kaikkien alapuolelle ylennetty.
VastaaPoistaAhlqvistista et nerokasta saa tekemälläkään, et edes valehtelemalla. Ollakseen törkeä professori ja kovaksikeitetty julkimo ei tarvitse äityä neroksi.
VastaaPoistaRahvaan edustaja ajattelee päivän nimipudotuksesta, että ei ole AW Yrjänää luettu, älä huoli, en minäkään, mitä nyt mediasta.
VastaaPoistaMutta vanhat ja nuoret yhtälailla, Ranskan Bourgesiin teknoilemaan pommeja sisältävän maan päälle, jos oikein kunnolla tamppaa ja tekno iskee kuin Korkeajännityksen Miljoonat voltit, ja nalli poksahtaa, pääsee isoimmille tamppaus areenoille.
Mutta mitä me noista, sammakoista.
"Du Perikles, ka' du sige mig, hvoornaar smager en Tuborg bedst?
VastaaPoistaHvergang!"
Monen vuossadan perinteestä on kysymys demokratiassa. Sekin on etsimässä siltojenalusia ja roskalaatikkoon se joutaakin, ilman mitaleja.
VastaaPoistaJos internetperustainen (meta) fasismi tuottaa muutamalle ääliöuunolle poletun ihmiskunnan - luomakuntaa mainitsemattakaan - käräyttelyllä ja rääkkäämisellä autuuden ja piletin Marsiin niin onko se suvaittava? Ei, sanon minä.
Mainitsin tämän jo aiemmin mutta koska kertaus on opintojen täti:
PoistaTietokoneaika ja etäruoka.
Japaniksi Mitsubishi Galanti 1,6.
PoistaJos IH olisi Mitsubishin valmistama - epäilen ettei auto vaan A6M Reisen.
PoistaSiitä joskus Wappuun liitetystä tapauksesta Helsingin yössä, on useampia versioita. Kerron kuulemani version.
VastaaPoistaKysymyksessä on huhtikuun puolivälissä vuonna 1834 Helsingissä tapahtunut kuuluisa "Punaisen maitoastian" (ruots. Röda mjölkstävan tai Röda mjölkkannan) välikohtaus, joka oli yksi autonomian ajan tunnetuimmista opiskelijamellakoista.
Välikohtauksen ytimessä oli opiskelijoiden ja virkavallan kiristynyt suhde, joka purkautui seuraavasti: Selkkaus alkoi silloisen Helsingin keskustassa, lähellä nykyistä Senaatintoria sijainneesta ravintolasta (tai krouvista), jonka ulkopuolella oli punainen maitoastia tai maitokannu opasteena tai koristeena.
Opiskelijajoukko, johon kuuluivat muun muassa tuleva kansallisfilosofi J. V. Snellman ja myöhemmin tutkimusmatkailijana tunnettu G. A. Wallin, joutui sanaharkkaan ja fyysiseen yhteenottoon poliisin (alkujaan kaupungin vartijoiden kanssa, mistä kahnan eskaloituessa joidenkin lähteiden mukaan venäläisten sotilaiden tai santarmien) kanssa.
Tilanne kärjisty tappeluksi ja yleiseksi levottomuudeksi, joka herätti suurta huomiota pienessä pääkaupungissa. Opiskelijat protestoivat virkavallan mielivaltaa ja tiukkaa valvontaa vastaan.
Jälkisoittona käytiin pitkiä oikeudenkäyntejä. Sekä Snellman että Wallin saivat rangaistuksia osallisuudestaan: Snellman sai lyhyen vankeustuomion (tai arestia) ja hänet erotettiin yliopistosta määräajaksi, mikä osaltaan vaikutti hänen myöhempään kriittiseen asennoitumiseensa hallintoa kohtaan. Hän oli tuolloin jo valmis maisteri ja kaiken lisäksi valittu 1934 Pohjalaisen osakunnan kuraattoriksi. Wallin puolestaan sai sakkoja.
Välikohtausta pidetään merkittävänä, koska se symboloi suomalaisen sivistyneistön orastavaa vastarintaa venäläisvallan sensuuria ja kontrollia vastaan. –
Hyvää tarinaa ei kannata pilata liioilla tosiasioilla?
Ei ollut Sulkusen kirjan uutinen, ettei Lönnrothin henkilökuva pidä täysin paikkaansa, blogisti kirjoittaa. Aina on tiedetty hänen panneen omiaan Kalevalaan, esimerkiksi Martti Haavio kertoo kansanrunouden professorin Kaarle Krohnin siitä puhuneen paljon 1920-luvulla. Sekin on tiedetty, että viina virtasi Lönnrothin Kajaanin aikana, tosin jalommassa muodossa vaikkapa neljänä Madeira-pullona päivässä viiden kesken, rituaalisena juomisena, yläluokan, rikkaiden tapaan päivällisillä ym. Tosin aloitettiin jo aamuryypyllä. Alaluokka eli köyhät joivat kotipolttoista. 1800-luvulla oli suuri tarve luoda suomalaisia suurmiehiä tukemaan ja johtamaan kansallista heräämistä, ja onneksi heitä oli tarjolla. Henkilökohtaiset heikkoudet menivät siinä sivussa. Ei kai Lönnroth silti mikään varsinainen juoppo ollut, kun pystyi sellaisiin suorituksiin, pitkiin päivittäisiin kävelyihinkin, ja eli 81-vuotiaaksi. Jos meillä ei olisi Kalevalaa, mitä meillä olisi? Joukko irrallisia kansanrunoja? Niin se Larin Paraske.
VastaaPoistaJuominen oli laajamittaista 1800-luvun Ruotsissa ja Tanskassa ja se näkyi kirjallisuudessakin. Nils Holberg kirjoitti Jeppe Niilonpojasta ja kirjasta irtosi lentävä lause: "Miksi Jeppe juo?" Kansa oppi juomaan olutta, kun puhdasta juomavettä ei aina ollut. Jepellä oli ilkeä akka...
Carl Mikael Bellman teki taidetta Tukholman krouvien asiakkaista 1700-luvulla, itsensä kokijana mukaan lukien. Lauluissaan hän mainitsee 120 kapakkaa, mutta niitä oli 600-700 ja kaupungissa 75 000 asukasta. Hän oli sivistyskodista, isä laamanni, isoisä Uppsalan yliopiston runouden ja latinan kaunopuheisuuden professori, ja kerrotaan Carl Mikaelin nelivuotiaana kuumehoureisena puhuneen kaiken sanottavansa riimitellen. Vanhemmat hankkivat pojalle kotiopettajan, joka opetti latinaa ja muita kieliä sekä sitran soittoa. 20-vuotiaana hänet pantiin pankkiin opettelemaan raha-asioita, mutta musiikki ja ilonpito veivät mukanaan. Kustaa III arvosti hänen taidettaan ja antoi pienen hovisihteerin paikan, mutta Bellman joutui myöhemmin velkavankeuteenkin ja kuoli rappioalkoholistina.
Valtio otti sitten Ruotsissa tiukat otteet alkoholista ja juopottelu väheni. Lapissa Laestadius kaateli maahan viinapulloja. Perustihan Lönnrothkin Kajaaniin raittiusseuran, mutta ei siitä tainnut olla apua! Ruotsiin perustettiin paljon raittiusseuroja, ja ne toimivat tänä päivänäkin. Norden-ystäväkuntien tapaamisissa Ruotsissa tarjottiin illallisella aina pullo alkoholitonta olutta - ja tanskalaiset menivät hotelliin kioskin kautta. Makkaraakin teki mieli.
1800-luvulla Lapissa tuli voimaan kovat rajoitukset viinan myynnille eikä sitä saanut tiettyjen rajojen yli kuljettaa. Tietenkin sitä tapahtui ja kotipolttoakin oli. Mutta seuraukset olivat karmeita silloiselle väestölle joka ei itseään viinan suhteen hallinnut. Samuli Paulaharjukin on tallettanut kertomuksen kahdesta kaveruksesta jotka rakensivat pannun ja tiputtivat. Toinen miehistä muistaakseni poikkesi kylillä ja kun palasi, löysi toverina menehtyneenä. Hän oli naama hanan alla ja viina tippui suoraan hänen kitaansa jatkuvana virtana ja siihen kuoli. Tämä oli siis venäläisen kenraalikuvernöörin aikaa.
PoistaLönnrot.
Poista"En ole varma, kuuluivat käsityöläiset alaluokkaan. Sanoisin että kuuluivat."
VastaaPoistaMilloin? Ei vieläkään ainakaan Saksassa. Minäkin 1990-luvulla suoritin mestarinkirjan Saksassa asuessani. Suomessa sillä ei kuulemma ole mitään virkaa.
Entäs kamera nimeltään Leica? Olen asunut Saksassa kaupungissa, joka perustettiin 800-luvulla. Mitä oli Suomessa silloin?
Suomalaisten ihannoima trikoopaita, sellanen raitanen, väitän olevan jäljennös venäläisten sotilaiden paidasta.
Ovatko suomalaiset arrogantteja, perua ruotsalaisilta?
Saksassa käsityöläiset olivat erittäin arvostettuja jo useita vuosisatoja. Heillä olivat omat ammattikunnat jotka valvoivat heidän etujaan tiukasti. He suorittivat mestaritutkinnot kisälliajan ja pitkän harjoittelujakson jälkeen. Sepäksi, kirjonrakentajaksi tai kengän tekijäksi ei ilmoittauduttu vaan päämäärä oli kovan monivuotisen työn ja uhrausten takana. Sama tilanne oli myös Suomessa. Jo 1600-luvulla sepän ammattiin kulki polku kisällistä mestariksi ja tutkinto oli suoritettava menestyksellä. Siihen kuului mm. se että tutkinnossa hänelle annettiin lohko rautaa ja hänen piti takoa siitä työkalut itselleen tai jokin muu vastaava tehtävä ahjon avulla tietyn ajan sisällä. Kun seppä ryhtyi itsenäiseen työhönsä ei kaupasta mitään työkaluja saanut vaan hänen oli itse tehtävä jokainen tarvekalu, palje ja leka pajaansa. Monitaitoisuus, kätevyys ja innovatiivisuus olivat edellytykset elämänuraan. Aika lailla samaa voi sanoa kaikista käsityöläisistä. Se myös rikasti heidän elämäänsä eikä heillä jäänyt sormi suuhun jos piti äkkiä tehdä jotakin.
PoistaSuutarit, räätälit, muurarit, maalarit, leipurit, peltisepät ja kyläsepät olivat rahvasta, mestareita tai ei. Yläluokkaa olivat lähinnä kultasepät ja Tukholman hoviräätälit.
PoistaSuomessa ei menneinä aikoina juuri kultaseppiä ollut ja Tukholman hovin asiat eivät nyt olleet tässä. Kyläsepät olivat todella arvostettuja koska heidän käsistään lähtivät kaikki kylän työkalut viikatteista lapioihin, kirveisiin, puukkoihin jne. Harvat niitä osasivat tehdä. Pelkästään tynnyrin tai rattaan puisen pyörän tekeminen ei ole mikään pikku juttu vaan edellyttää merkittävää osaamista jota ei edes nykyihmisellä ole. Siinä on tunnettava materiaalien käyttäyminen, soveltuvuus tarkoitukseen ja kestävyyteen pyrkiminen. Kaikki oli hyvin ekologista ja uusiutuvista aineista valmistettuja. Siksi siltä aikakaudelta ei ole jäänyt juuri mitään jäljelle. Tulevat polvet hämmästelevät meidän jättämiä törkykasoja pitkin maata, muovia kaikkialla.
PoistaKäsityöläinen, joka teki itsenäisesti työtä ilman isäntää, oli tietysti palkollisen yläpuolella. Palkollisen ja orjan välinen ero oli aika häilyvä.
PoistaSaksan vanhimmat kaupungit olivat alun perin roomalaisia sotilastukikohtia, paljon 800-lukua vanhempia. Sivistys levisi Välimeren suunnasta, totta kai se tuli Saksaan ennen Suomea, mutta tuontitavarana molempiin. No, roomalaisetkin olivat aika metsäläisiä ennen kuin kreikkalaistuivat, ja kreikkalaiset saivat lukutaidon foinikialaisilta.
Venäläinen merimiesten vaakaraitainen paita https://en.wikipedia.org/wiki/Telnyashka on kopioitu Ranskan laivaston univormusta https://en.wikipedia.org/wiki/Marinière
Eikö Swatch nimenomaan tehty Sveitsissä?
VastaaPoistaSwatch pelasti sveitsiläisen kelloteollisuuden kuten Nokia ei pelastanut Suomen kansantaloutta.
PoistaItärannan "Lumenlaulaja"!
VastaaPoistaElias Lönnrot julkaisi 78-vuotiaana Suomalais-ruotsalaisen sanakirjan, jossa on yli 200.000 sanaa. Nykysuomen sanakirjassa (1951-1961) sanoja on vain hieman enemmän. Lönnrot loi runsaasti uutta sanavarastoa. Monessa maassa on tarvittu akatemia tai komitea ja monta vuosikymmentä Lönnrotin veroiseen saavutukseen. Lönnrotin keksimät sanat ovat upeita, koska hän oli runoilija, jonka kieliymmärrys ylsi syvälle alkusyntyihin.
VastaaPoistaLönnrot oli valtavan aikaansaapa ja pioneeri monessa. Hän kehitti suomenkieltä ja paljon perustui hänen aiempiin runojen, laulujen ja itkuvirsien keruuseen. Hän sai merkittävän halkileikkauksen suomalaisesta kielestä ja kulttuurista eri aikakausilla.
PoistaTaannoinen Economist skodasi napakympin kansikuvallaan.
VastaaPoistaÄlä koskaan keskeytä vihollista kun virhe on tekeillä. Vilkaiskaaskin, saatte makeat naurut.
Hämmentävän itseironinen, nähdäkseni.
"Älä keskeytä vastustajaasi, kun hän on tekemäisillään virheen", sanoi Napoleon. Ja kuulemma Sun Tzu (Sunzi) jo häntä ennen, mikä sopisi mainioon kansikuvaan vielä paremmin.
PoistaJuu mutta katsos kun käännöskiehkeröni näyttää älykköluuriruudullani yks'riviseltä.
Poista(Sampsukka kuus'toistanen kone turbosorsaselainahtimella.)
Pidin kuvasta!
IH
Blogistin ajatus liitää kuin uljas haukka ja vaatii hiukan keskittymistä ennen kuin tajuaa mitä oikein tarkoitettiin. Mutta siinähän tosiaan kerrottiin, että Saksassa kauppiasta ei pidetty minään ennen toista maailmansotaa.
VastaaPoistaSaksassa tämä toki saattoi pitää paikkansa. Kesti pitkään, ennen kuin Saksa yhdistyi ja sitä ennen alueella oli kymmeniä suuria ja pieniä valtioita omine armeijoineen ja virkakuntineen. Syntyi suuri ihmisluokka joka halusi pitää kiinni vallastaan ja arvovallastaan.
Mutta Suomessa tilanne oli toinen. Vuoden 1809 jälkeen osa yläluokkaa päätti siirtyä Ruotsiin. Jäljelle jääneet suvut löytyvät vähiin päin kaikki Suomen Senaatin jäsenluettelosta. Olipa mukaan haalittu sellainenkin kuriositeetti kuin Otto Klinckowström.
Sitten kun talous alkoi kasvaa, niin nousevalla porvariluokalla oli tilaa ottaa kaupungit haltuun. Helsingin, Viipurin, Turun ja Tampereen Oulu ja Vaasa olivat jo.
Kun mennään vuoteen 1876, niin Helsingin vaikutusvaltaisin ja varakkain mies oli Henrik Borgström. Ensin kauppias ja sitten tupakkatehtailija. Arvovallassa kenties seuraava oli Paul Sinebrychoff vanhempi. Paul nuorempi sitten myöhemmin oli purjehtivan yläluokan ykkösmies.
Hiukan tämän jälkeen nousevat Julius Tallberg ja K.H. Renlund. Jälkimmäinen sitten aikanaan tukee aloittavan Karl Fazerin liiketoimintaa.
Ja sitten framille nousee koko afäärifennomaanien lauma.
Pieni perinteinen yläluokka sai olla ihan keskenään. Dynaamisella uudella luokalla oli tilaa ja intoa luoda kokonaan uudet pelisäännöt