Hävinneen osapuolen oli korvattava oikeudenkäyuntikulut asiassa. Summa oli tyypillisesti nykyrahassa 100 - 500 euroa, jos istuntoja oli pidetty useita ja muutostakin oli haettu ylemmästä oikeudesta. Tätä nykyä korvattavien kuluje määrä tulee lähemmäs todellisia kustannuksia. Yleensä puhutaan kymmenistä tuhansista euroista, siis sinänsä tavanomaisissa riita-asioissa.
Rikoksesta tuomittu pääsee ranaistuslaitokseen ihan ilmaiseksi. Vanhan nyrkkisäännön mukaan päivä vankilassa maksaa valtiolle kiinteistöjen, vartijoiden palkkojen ja oikeuslaitoksen kautta ainakin hiukan enemmän kuin päivä Kalastajatorpalla. Jos joku kysyy tämän johdosta, miksi ei vankia panna töihin peittämään kustannuksia, vastaus on, että sata vuotta on yritetty. Sata vuotta sitten pakkotyössä pantiin hakkaamaan moukarille kivestä sepeliä. Valtion tästä saama hyöty käsitettiin minimaaliseksi. Todellinen tarkoitus lienee ollut aiheuttaa rangaistaville kärsimystä.
Omituisesti professorit olivat kirjoissaan sitä mieltä, että näin on oltava. Siitä vaiettiin, että rita-asioissa jokainen asiakirja oli varustettava leimamerkillä, jollainen ei kyllä maksanut nykyrahassa euroakaan, ja esimerkiksi ulosmittauksessa välttämätön pöytäkirjan ote maksoi ihan kohtuullisesti. Siitä summasta valtio otti osansa ja kihlakunnantuomari loput, omaan taskuunsa.
Niinpä kihlakunnantuomarin virat olivat niin himoittuja, että niiihin hakeuduttiin myös korkeimmasta oikeudesta. Järjestelmä oli voimassa 1970-luvulle. Erikoisen himoittuja olivat metsäiset seudut, sillä tuomari myönsi myös lainhuudot ja kiinnitykset. Erityisen tuloksekasta tuomarille oli se, että varatuomarin arvonimen saamiseksi auskultoivat nuoret notaarit tekivät suuren osan varsinaisesta työstä.
No - valtio ei maksanut kanslian kuluja, vaan niistä tuomarin oli huolehdittava itse.
Venäjällä oli valtiolle vielä halvempi järjestelmä. Oli “osoitettava kiitollisuutta” eli myös pikkuvirkamiehille ja kai poliiseillekin piti maksaa juomarahaa eli lahjuksia. Kuulemani mukaan useissa entisissä Itäblokin maissa eli Neuvostoliiton vaikutuspiirissää ei tänäkään päivänä pääse sairaalan tai esimerkiksi leikkaukseen, ellei sujauta lääkärille pöydän kannen alta kunnon lahjusta, ja hoitajalle ja oven avanneelle vahtimestarille kuuluu heillekin jotain.
Vielä kun itse ajoin kuorma-autokortin Seinäjoella 1961, katsastusinsinöörille oii tuotava kaksi pulloa kolmen tähden jaloviinaa “lahjaksi”. Jos toi vain yhden tai ei yhtään, insinööriajo hylättiin. Ja olen itse käynyt Kalastajatorpalla, jossa hankittiin rakennuslupaa kaupungin virkamiehiltä, jotka vaativat kovaäänisesti vaaleaverisiä huoria ja kolmen leijonan viskiä. Vaatijat olivat siis rakennusvalvontavirastosta.
Eräässä naapurikunnassa kihlakunnanoikeuden lautakunta tapasi herastuomarin johdolla juoda jutussa takavarikoidun, laittomasti valmistetun väkijuoman eli pontkan suljettujen ovien takana. Eihän sitä voi tutkimatta tuomita…
Maaherra saattoi käydä itse tarkastamassa nimismiehen kanslian. Alahärmässä oli kerran takavarikoitua ainetta pullo liikaa, mikä kummastutti maaherra Ahlbäckiä.
Toisen kerran, kun maaherra poikkesi vanhastaan tutun, suursikalan pitäjänä mainetta saaneen tuttavansa pihaan, kaivolla aikaileva renkimies tiesi, että asinomainen on tuolla sikalassa, ja lisäsi:” Kunnallisneuvos on sitten se, jolla on lippalakki päässä.”
Näin sellaista unta, että kun sarjavalitukset ovat yleistyneet tietotekniikan myötä ja muutenkin, valituksen hinnaksi määrättiin laissa 25 000 euroa kappale, ja tuomioistuin eli esimerkiksi hallinto-oikeus, sai harkintansa mukaan määrätä tuon maksun palautettavaksi hakijalle korkoineen. Tuomioistuimen päätöksen perusteluistahan voi suoraan lukea, onko asia arvioitu tarpeelliseksi.
Unessani vajaavaltaisten eli esimerkiksi lasten ja mieleltään järkkyneiden asiat tutkittiin ja ratkaistiin ilmaiseksi.
Haaveilemallani on kummallinen kaiku menneisyydessä. Olen itse yrittänyt - onistumatta - vitsailla, että olisi kiva kun saisi sellaisen tuomarin tai bastaavan viran, jollaisen nimitys oli “prebenda”, eli virka, josta saa palkan mutta jota ei tarvitse hoitaa. Työt sai teettää esimerkiksi jollakin nälkäisellä teinillä tai muulla lainlukijalla.
Pahasti pelkään, etteivät nämä ajatukset ole tästä maailmasta. Mutta mitämaks! Mielestäni lehdissä kirjoitetaan jatkuvasti hullumpiakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti