Luola

 

Pyramideja ihmettelen. Olen ihmetellyt aina. 

Nyt kävi niin, että kun Riihimäen metsästysmuseo on ottanut näyttelynsä teemaksi myös eräretkeilyn, isäni ennen Saariselällä näytteillä olleet vanhat retkeilyvälineet on löydetty. Niitä on siellä Riihimäellä, mukana muun muassa rinkan varhaisversiot, joita isä teki kohta sotien jälkeen puusta ja purjekankaasta, mutta poissa on ensimmäinen harjateltta, jonka äitini ompeli kotona paitakankaasta.

Lieneekö museolle käynyt samalla tavalla kuin minulle joskus. Jos panee tavaran järkevästi juuri oikeaan paikkaan, sitäpä ei sitten löydä. Koskaan.

Museon laajatietoinen amanuenssi halusi jutella veljeni ja minun kanssa. Veljeni selvästi hämmästyi saamaansa suunvuoroa ja jutteli kiinnostavia asioita. Heillä oli isän kanssa sellainenkin tapa, että he hiihtivät kahdestaan Pallakselta Ivaloon ja joskus tuli kesä kesken reissun. 

Itse tein työtä käskettyä ja kerroin, että ensimmäisellä Saariselän vaelluksellani 1956 polunvieret Tankavaaran sivua Nattasille olivat vielä saksalaisten miinoittamia. Tien varressa taisi sillä seudulla olle yhtensä hyksi pieni rakennus, Vai olisiko nitä ollut kaksi. Lapin lasten ystäväin maja paloi.

Luin Suomen Luonto -lehdestä hyvän jutun, jossa selvitettiin luonnon romantisoimista, ja kertasin numerotiedot, jotka osoittavat, että “Lumikuru” aiheutti jo 50-luvun lopulla villityksen. Kustantaja oli arvioinut, että kirjaa menisi joulun alla jopa 6 000 kappaletta. Sitä myytiin 60 000, ja menekki jatkui.  

Koska Yrjö Kokko ei kuvannut retkeilyä, vastuullinen romantikko oli siten Kullervo Kemppinen. Muistan että Kekkonen alkoi näkyä “talviretkeilijänä” vasta paljon myöhemmin, ja isäni julkinen maininta presidentille maastoon toimitetuista olutkoreista ja kämpille kertyneistä viinapulloista oli harkitsematon mutta tosi. 

Omia aikojaan maastossa kävelemistä oli pidetty omituisena, mutta sellainen olikin tullut muotiin. Mistä nämä muodit tulevat, on minulle arvoitus. Pari vuosikymmentä tuosta polun varret olivat kirjavina sydänkohtauksen saaneita juoksentelijoita, kun joku oli keksinyt hölkkäämisen ja ainakin Adi Dassler oli toimittanut siihen puuhaan sopivia, kolmella vinonauhalla koristeltuja kenkiä kauppoihin. Tätä nykyä hölkkäkenkiä pidetään tumman puvun kanssa, kunhan ne ovat valkoiset.

Valokuvien perusteella voi sanoa, että Koilliskairan ongelma on yksi niistä, joista sillä seudulla ei pidä puhua. Maasto on ajettu monin paikoin kaameaan kuntoon mönkijöillä, ja virkistysalueelta puuttuvat rahavarat vaikeiden ongelmien hoitamiseen: jätteet, polttopuut, yöpymispaikat.

Paikallisille asukkailla on sellaisia oikeuksia, joita lantalaiset ovat vailla. Tuo omituinen sana oli ennen käytössä. Kantasana on “land” ja merkitys maalikylien asukas, eli muualta kuin Lapista oleva.

Sivullinen voisi saada sellaisen käsityksen, että pohjoisessa asuvilla olisi muitakin ongelmia kuin Helsingin herrat. Siirtomaavallan käsitteiden istuttaminen Lappiin taitaa muutenkin vaatia taitoa tosiasioiden käsittelemisessä. 

Vanhojen oppikirjojen kuvaamilla pirkkalaisilla, jollainen on kuvattu muun muassa patsaana Tampereella, ei tiettävästi ollut yhteyttä Pirkkalan seutuun. Ryöstely oli tunnettu elinkeino, jota harjoittivat joskus pikku päälliköt, joskus maan moukat ja joskus päätoimiset rikolliset. “Sissi” muuten näyttää olleen vielä Aleksis Kivellä sanan “rosvo” synonyymi.

Muistan kun “skiidut” eli moottorikelkat tulivat käyttöön pohjoisessa. Muistan erämaapuhelimet parilla kämpällä. Ihmettelen edelleen, ettei useampi päässyt hengestään. Toisin kuin isäni kirjoissaan arvelen, ettei eräretkeily omin neuvoin onnistu keneltä tahansa noin vain.

Macfarlanen kirja “Mountains of the Mind” johdattelee sekä luontokäsityksiin että erityisesti alppikiipeilyyn. Noin 150 vuotta sitten Keski-Euroopassa oltiin yleisesti sitä mieltä, että yksin tai pienellä joukolla polkuja metsässä kulkevat pitäisi panna köysiin ja sen köyden pään voisi saman tien sitaista asianomaisen kaulaan. 

Kukaan järjissään oleva ei liioin kiivennyt  huipuille, vaan käytti kylmästä kärvistellen ja kiukkuisena solia, joista Alpeilla käytetyimpiä oli Simplon.

Perinteisesti ainoa syy ihailla luontoa oli kulta. Hopeakin kelpasi. Jalokiviä oli vaikea löytää. Espanjalaiset vahingossa Amerikkaan osuneet alkoivat etsiä oikea El Doradoa, kultaista kaupunkia. Sen tapaisia löytyikin, ja äkkiä markkinoille tulvinut kulta teki lopun Espanjan merkittävästä asemasta. Tuli keksityksi nopea, iso inflaatio.

Amerikkalaiset innostuivat erämaistaan vasta kun kävi ilmi, että Kaliforniassa on kultaa. Vuodesta 1849 onnensa etsijöitä ilmaantui kolmesataa tuhatta, ja saalis oli hyvä. Ryntäys uudistui Alaskassa, kun Klondike tuli kohteeksi. Hankkeen aikana toteutettiin ensimmäinen suurimittainen kansanmurha; murheellista tapahtumasarjaa kuvaillaan intiaanisodiksi. Kulkutaudit ja valloittajat tappoivat tultuaan noin 90 prosenttia vanhasta väestöstä, jota oli ehkä ollut 10 miljoonaa, kaikkiaan.

Toisaalta nykyinen romanttinen luonnonsuojelu lähti juuri Kaliforniasta. Siellä on myös Yosemite, maailman ensimmäinen luontomuseo. Meidän korviimme tutulta kuulostavaa asiaa luonnon suojelemisesta alkoi kuulua juuri sieltä, Sierra Nevadan seudulta. Hurjia nähtävyyksiä ovat Kuoleman laakso eli se iso hiekkaerämaa, ja San Franciscon lähellä oleva punapuumetsä, Muir Wood.

Euroopassa huiputtaminen eli vuorten “valloittaminen” huipulle kiipeämällä alkoi 1700-luvun lopulla, mutta tuli muodiksi, kun Matterhornille kiipeäminen nousi pääuutiseksi 1861. Ehkä tapaus oi vertauskuvallinen. Kukaan ei todellisuudessa saavuttanut mitään, ihmisiä kuoli, ratkaisuun vaikuttivat lahjonta, vilppi ja huono työ (heti katkennut kiinnitysköysi).

Luonto-gangsterismi oli vauhdissa.

Parikymmentä vuotta sitten oli lopullisesti osoitettu, että fysiikka ja kemia ovat vain näkökulmia samaan asiaan. Vasta noin kymmenen vuotta oli lopullisesti selvää, että biologia on saman kokonaisuuden osa ja perinteinen jako elolliseen ja elottomaan on suorastaan väärä.

Näissä mietteissä olen samoissa askareissa kuin vuosikymmeniä pääsiäisviikolla, Bachin passioiden äärellä. Vihjeestä kuuntelen nyt Raphael Pichonin ja Pygmalion-yhtyeen äänitteitä. Vakiintunet, kauan ylistetyt esityket osoittautuat jotenkin laskennallisiksi, mallinnoksiksi. Nämä ovat alkemiaa. 

En ollut ennen huomannut yhteyttä. Evankeliumin Vuorisaarnan tapahtumapaikka on turistikohde. Jo unohtuvaa, aika vaativaa tekniikkaa käyttäen puhuja tavoitti ehkä 1300 kuulijaa. Vahvistamattoman ihmisäänen kantavuutta on testattu, ja tällaisia ovat lukemat. Väkijoukossa kulkevien sisällön toistajien työstä huolimatta parhaat puhujat puhuivat pelkin iskulausein.Mielikuva on vahvempi kuin kuva.

Ja pyramidi on korkealle kohotettu luola.