Sivun näyttöjä yhteensä

29. tammikuuta 2026

Pohjalasti


 

Miksi harrastaa ikävystyttävää tekemistä, kun voi olla itse ikävystyttävä? Ja on.

Lapseni sanoi menevänsä harjoittelemaan; Mozartin Requiem Musiikkitalossa sovitettuna niille suurille uruille ja kuorolle. Ja jatkoi että tekisi mieli päästä laulamaan myös h-molli-messua. Johon minä, kuunneltuani monet kerrat myös tyttärenpoikia Bachin passioissa, että minulta on kuulematta elävänä ensi rakkauteni Bachin suurteoksiin, nimittäin Magnificat, jonka nimen suomensin ensimmäisen runokokoelmani otsikoksi (“Ylistys”).

Joiltakin kirjasta kirjoittaneista jäi huomaamatta monien säveltäjien korostama “hirvittävä Jumala”. Yksi näistä on Verdi. Laatikossani on suurenmoinen CD-levy, ensimmäisiä ostamiani 1980-luvun puolivälistä. 

Se tekniikka ei kestänyt kauan, oikeastaan vain 20 vuotta. Jokseenkin kaikki järkevä musiikki löytyy nyt verkosta hyvätasoisena.

Myös tässä blogissa on mietitty painettujen kirjojen ahdinkoa. Nyt olen joutunut seuraamaan keskustelua elokuvateatterien tuhosta, ja joku sanoi minulle huomanneensa, että eräät lipun ostaneet katsojat selaavat elokuvateatterissa filmin pyöriessä kännykkäänsä. 

Kuulin ajatelman, etteivät ihmiset jaksa enää katsoa puolentoista tunnin elokuvia. Oikeastaan tuo ei ole uutta. Jo kauan sitten oli ihmisiä, joita kaukosäädin kiinnosti ehkä enemmän kuin televisio. Puhuttiin surffaamisesta. Vaihdettiin kanavaa vähän väliä, hetken mielijohteesta ei ilman mielijohdetta. Olen kuullut sellaistakin, että purjehdittiin keskiaalloilla. Radion tiettyjen salamerkkien takana oli rytmimusiikkia jo silloin, kun Suomi suhautui sellaiseen torjuvasti.

Muistelen että ikätoverini Pena Kemppainen oli ajamassa sisään  “pop-musiikkia”, jonka yksi ilmentymä oli, ettei se varsinaisesti ala eikä pääty koskaan. Ja sivumennen sanoen arvottoman musiikin uranuurtajiin kuului Pekka Gronow. Olin yllättynyt ja ilahtunut, kun luin uudesta Kanavasta hänen asiallisen kirjoituksensa ajan ilmiöistä. (Häneltä sain ensimmäisen vihjeen jazzin hankkimisesta. En koskaan päässyt irti Charlien Parkerista enkä kappaleesta “lintutiede” eli “Ornithology”. Vinyylilevyn ostin helppohintaisena versiona eräästä myymälästä, joka oli Toisella linjalla, ei kaukana Heikkilän Makkaraliikkeestä.

Pohdiskelinkin tuossa, että aivan vastapainoksi olisi hyvä laatia perusteltua luetteloa otsikolla “Kirjoja joita ei kannata lukea”, ja sitten vielä sisarteos “Musiikkia jota on turha kuunnella”.

Tämä ei ole sanaleikki niin kuin “Ollin” Manasse Olotilanne –nimisen pakinahenkilön “Ajattelemattomia ajatuksia”. Vai oliko se Otso Kirjosiipi? Ainakin hänellä oli hyvä loppusointukaava: “Pian alle pyytää hyllyn, kylmä maa kun hyytää pyllyn… Viileä on lahnan povi - porsaan haave pahnan lovi.”

KaavaileMani kirjat eivät ole aivan pötyä. Ennen julkaistiin sanomalehdissä varta vasten arvosteluja, joissa selviteltiin, että on ilmestynyt kirja, joka on kuitenkin tasoltaan heikko niin ettei siihen paneutumiseen ole aihetta. Oli jopa julkaisu, jonka nimi oli “Arvosteleva kirjaluettelo”.

Mutta aina on ollut ihmisiä, joilla on ote elämästään. Tunsin eräänkin, jolla oli kurssi, kuorma ja pohjalasti, juuri kuten eräs Tšehovin novelliin “Kaksintaistelu” konna vaatii toiselta, jolla ei ole mieltä eikä määrää.

Tämä henkilö, jonka hautajaisissakin olin ei niin hirveän kauan sitten, ajoi elämänsä raitiotievaunua, joka oli ainakin useita vuosikymmeniä kuuutonen, Hietalahti - Arabia, ennen Marian sairaala - Hakaniemi. Hän viihtyi tehtävässään ja elämässään. Iltaisin ja viikonloppuina hän luki lainakirjaston teoksia äidinkielellään, joka oli ruotsi, ja kirjoitti sinikantisiin vihkoihin listaa ja huomioita ja havaintoja lukemastaan. 

Olen selaillut niitä vihkoja. Enimmäkseen tohtoritason tekstiä, Tolstoista, Dickensistä ja esimerkiksi Topeliuksesta, jonka “Välskärin kertomukset” miellyttivät häntä kovin.

Niin että minä vain kysyn tunnin junien ja uusien raitiolinjojen edistäjiltä, luuletteko että sellaisia kuljettajia löytyisi vielä?


26 kommenttia:

  1. Juuri olen tyhjentämässä eli siivoamassa kirjastoani jotta saisin lisää tilaa uusille. Kovin on vaikea luopua kirjoista jotka ovat tuottaneet iloa. Muutaman helmen silti jätän. Koetin verkosta katsoa kirjojen paremmiston kohdalta, onko kysyntää ja mikä olisi hintataso. Arvokkaina ja harvinaisina pitämäni kirjat ovat jossain määrin saatavilla jokainen ja hinta, viisi euroa plus rahtikulut. Tätä se on veljet. Laitan siis Punaisen Ristin ja Pelastusarmeijan keräykseen jotka vielä ottavat niitä ja myyvät parin euron hintaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen seurannut sinunkin viisastelua pitkään täällä, että olisin kyllä kiinnostunut ostamaan kuratoimaasi kokoelmaa vaikka metrin verran jos olet Helsingin päässä. p.o4oIB29343

      Poista
    2. Minulta saisit Anonyymi ilmaiseksi muutaman kassillisen, jotka odottavat tuolla kohtaloaan hyllystä alas poimittuina. Paikallisessa antikvaarissa sanoivat ottavansa vain psykologiaa, venäläistä ja Waltaria. Ymmärtäähän sen, kaksi kerrosta ja hyllyt täynnä. Ne venäläiset ja Waltarin pidän kyllä itselläni, joskus saattaa tulla halu lukea uudelleen. Elämän loppuvaihetta varten olen kyllä ajatellut kerätä sellaisen top ten/twenty -hyllyn, jota sitten lukisi vuoron perään. Tai katselisi, jos ei muuta jaksa.

      Kirkon kirpparille voisi viedä muutaman, se on lähelläkin. Sieltä olen ostanut joitakin lastenkirjoja nuorimmalle sukupolvelle. Vähän kyllä nolottaa kantaa kotiin kirjoja à 20 senttiä ja Aku/Kalle Ankkoja 10 senttiä kappaleelta.

      Poista
  2. Ei ole, ja harvassa ovat nekin tohtorit, joilta tulee tohtoritason tekstiä.

    VastaaPoista
  3. JK: ”…etteivät ihmiset jaksa enää katsoa puolentoista tunnin elokuvia.”

    Kävin eilen katsomassa 2,5 tunnin elokuvan, eikä tehnyt tiukkaakaan. Se oli Kullervon tarina, jota varmaan ulkomaakaupallisista syistä markkinoidaan nimellä Kalevala.

    Olihan se pitkä, minun makuuni sopivan, ja ehkä tarinaa tuntemattoman mielestä sekavakin, mutta hyvin tehty. Laadukas pläjäys. Viihdyin.

    Niin, kuinkahan moni etenkään nuoremmista polvista tuntee Kullervon tarinan? Ja onko sillä väliäkään?

    VastaaPoista
  4. Pöljä maan tunnetuimpiin kirjallisuusmiehiin kuuluva epätarkka henkilö julisti yhä käytössä olevissa opuksissaan, että usko(nto) teki Kemppiksestä runoilijan. Rikollista.

    VastaaPoista
  5. Huomenna tulee ensimmäinen kuunkierto, neljä viikkoa, siitä kun kuolin. Une petite mort, yhtäkaikki, mutta kyllin iso; mikään ei enää ole kuin ennen. Kävelen tämän jälkeen aina kaivon reunalla, nukun tai valvon. Viikko, kuukausi, vuosi. Kunnes lipsahdan sinne, mistä palasin. Tänään pakkasessa kävellessäni, syvenevässä sinisessä auringon sammuessa, näin täydenkuun: kuvasin sen. Kotona muistin, sehän on vasta ensi maanantaina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis teksti. Millaista on kuolla? Toki tiedämme, monesti kuolleina, mutta entä tarkoittamasi?

      Poista
    2. Causticum Hahnemanni

      Poista
    3. Se on joku toinen, joka kuolee. Sinä et.

      Poista
  6. En oikein käsitä pitäisikö minun hävetä itseäni, kun olen jotenkin vahingoniloinen SDP:n äskeisistä sekoiluista.

    Nimittäin Lehdessä lukee "SDP:ssä täysi hässäkkä päällä"...

    Slangissa "hässäkkä" tarkoittaa naisen intiimialuetta. Onpa sellainen sanontakin, että vedä hässäkkä päähäsi, niin saat siitä ikuisen jakauksen.

    SDP on nyt niin syvässä kriisissä ja sekaannuksen tilassa, että voiko tällaista puoluetta missään olosuhteissa päästää hallitukseen. Hämmästyttää, ettei SDP:n johto heti myöntänyt, että kovia ja jopa likaisia otteita on käytetty sekä avustajia että omia kansanedustajia kohtaan. Puoluejohto on nyt leimannut kantelijat valehtelijoiksi. Tämäkö on sitä sosialistien reiluutta toisiaan kohtaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisaalta kun kuuntelee niitä paljastuksia, jotka hässäkäisen aiheuttivat, niin ylen keposia ovat. Itse asiassa en ole kuullut kuin yhden ainoan eli sen ”ketään ei kiinnosta NN” - eli tyhjästä tässä tunnutaan kovasti nyhjättävän.

      Eihän nytkään ketään, vähiten mediaa, tämä NN kiinnosta, vaan höykytyksen ja kiinnostuksen kohteena on demariryhmän johto.

      Ja syy tähän hässäkkään ja höykytykseen on… niin, ketään ei todellakaan kiinnosta. Media hässäköi hässäköinnin ilosta. Niin, ja rahasta.

      Poista
    2. Hässäkällä on jo kauan ollut useita merkityksiä. Täytyy vain tietää, mistä kulloinkin on kysymys.

      Poista
    3. Toipila riemuitsee ennenkuin tipahtaa ja katajahan kapsahtaa.

      Poista
    4. Onhan siellä hallituksessa nytkin se Purran hässäkkä.

      Poista
    5. Oikeistohallitus on trumpilaisempi kuin USA:ssa. Sieltä on oikeisto aina ottanut päämäärät, keinot ja toteutukset, ja trumpilaisen propagandan suossa Suomi nyt osin jo uppeluksessa, osin vielä vettä kengässä viime hetkillään tarpoo. Hallitusohjelma on sataprosenttisen oikeistoamerikkalainen, samoin media, oppilaitokset, uskonsuunnat ja kuzetus kaikkineen. Täytyisi olla kovis voidakseen iloita vahingosta joka meille on tapahtunut. Thomas Mannin kuvaukset aiemmin nousseen suvun romahduksesta ovat tulleet lihaksi Suomessa.

      Poista
    6. Ollaan vaaleja kohden menossa, joten suurelta osalta poliittista peliä jonka munainhau...eikun "ajatusten"hautomon suunta ei paljoja pähkäilyjä vaadi sillä jyrähtäävinkaisihan mestarihiirikin jo.

      Poista
    7. Häsäkkä ja hässäkkä ovat kaksi eri asiaa

      Poista
    8. Kotuksen sanakirja:
      hässäkkä substantiivi, ark.
      1. hötäkkä, mylläkkä, metakka, hössäkkä.
      Torilla oli aika hässäkkä.
      2. Hässäkän kuva: naisen sukupuolielimen kuva.

      Poista
    9. Mistähän se johtuu, että nykyisessä polarisoituneen maailman menossa poliittinen konservatiivisuus on aina autoritaarista?

      Poista
  7. ”ikätoverini Pena Kemppainen” - kristus armahda, onko Poppamieskin jo noin vanha!

    Eihän siitä ole kuin hetki, kun kuuntelin hänen soittamaansa pop-musaa radiosta. Hän taisi olla maan ensimmäisiä sillä saralla.

    Oliko hän kotoisin Suomussalmelta? Silloinen tyttöystäväni kehui olevansa Poppamiehen serkku.

    VastaaPoista
  8. Kävin 2010-luvun lopulla katsomassa elokuvan nimeltä A Hidden LIfe. Vähäeleinen, kaikkea suurellisuutta karttava teos, ikään kuin nimeään seuraillen. Elokuva kertoi itävaltalaisessa vuoristokylässä asuneesta maanviljelijäperheestä. Elettiin kohtalokkaita aikoja: Anschlussin jälkeen perheen nuorehko aviomies kieltäytyi absoluuttisesti noudattamasta palvelukseenastumismääräystä ja vannomasta valaa Hitlerille. Loppukohtaukset näyteltiin natsi-Saksan vankilamuurien sisäpuolella.

    Vielä lopputekstit pysäyttivät. Ne oli lainattu George Eliotin (Marian Evans, 1819 - 1890) romaanin Middlemarch päätössanoista. Ne eivät olleet professoritason tekstiä vaan, mielestäni, jotakin aivan muuta suurenmoisessa vaikuttavuudessaan.

    Aina on ollut tuon 30-luvun itävaltalaisen maanviljelijän tai nykyajan helsinkiläisen raitiovaununkuljettajan kaltaisia ihmisiä, jotka ovat eläneet hiljaisen, muiden katseilta piiloon jääneen elämän, joka merkittävyydessään ja arvokkuudessaan ei vähääkään jää jälkeen niistä, jotka kaikkina aikoina itsestään ovat eniten melua pitäneet.

    VastaaPoista
  9. Tässä eräänä päivänä pojanpoika kysyi, miten olin juhlistanut syntymäpäivääni. Kerroin mm. syöneeni suklaakakkua ja tuoreita vadelmia, lukeneeni nuorena rakastamiani runoja, P. Mustapäätä ja Helvi Juvosta ja ajatelleeni tuota XX vuoden elämänkaarta. Ei riittänyt pelkkä rautatie Savosta Helsinkiin, vaan piti poukkoilla eri tavoin sinne tänne. Useissa jälkeläisissä havaitulla ADHD:llä taitaakin olla juurensa täällä, täälläkin. Niitä sinisiä vihkojakin on kertynyt eikä suinkaan tohtoritasoisia, - turhaa touhua? Näkyy niistäkin kyllä luisu alaspäin. Mutta : "Jäkälä nosti pikarinsa hauraan: Nyt malja elämämme rikkaudelle."

    VastaaPoista
  10. Aivotutkijat osoittavat, että somen vihaviesti saa ihmisen aivoissa aikaan saman reaktion kuin fyysinen lyönti.

    VastaaPoista
  11. Naiset ovat useimmin vihatekojen ja vihaviestien kohteina.

    VastaaPoista
  12. Sen verran palaan vielä Eduskunnassamme tapahtuneisiin sopimattomuuksiin, ettei ikinä kannata juovuksissa lähteä ehdottelemaan yhtään mitään kenellekkään leidille.

    Saattaapi käydä niinkin, että toinen suostuu. Myöhemmin selvinpäin sitten vasta tajuaa, että mitä tuli tehtyä ja sekös vasta kaduttaa ja hävettää jopa monta vuotta.

    VastaaPoista