En tiedä parempaa kuvaa koko historiasta, johon kuuluu siis myös tulevaisuus, kuin tämä Vermeerin kuuluisa maalaus kotikaupungistaan Delftistä. Hän oli hakenut oudon droonin näköpisteen, joka todellisuudessa on ehkä edelleen paikallaan oleva rantatalon ikkuna. Silti on outoa, että hän jätti kaupungin keskustan ja samalla myös oman kotitalonsa taustalle, tuskin erottuviksi. Myös kompositio on - hänen tapauksessaan varmasti tarkoituksella - väärä ja kummallinen painottuessaan oikealle, jossa ei ole mitään nähtävää.
Samalla tavalla kuin Leonardo hän keskittyi veteen, joka onkin ehkä aineista ihmeellisin ja näkemällämme maailmankaikkeuden osalla tiettävästi tiettävästi ainutlaatuinen. Muutamia tuhansia vuosia virtaava vesi on ollut ajan vertauskuva. Se muka menee menojaan, kuten jo Herakleitos sanoi.
Mutta vesi on havaintoesimerkki entropiasta. Jos ajattelemme molekyylit pikku palloiksi elektroneineen ja ytimineen, mikä on täysin virheellinen mielikuva, olemme jo kiinni entropian käsitteessä, jonka Boltzmann muotoili matemaattisesti. Epäjärjestys (siis kaikki mitä on, kuten “molekyylipallot”) voi vain lisääntyä.
Tämä ei ole totuus, vaan todennäköisyys. Valitettavasti tilastollinen fysiikka ei ole saanut julkisuudessa samaa kunnioitusta kuin suhteellisuusteoria tai kvanttimekaniikka.
Sääntö koskee vain suljettua tila. Sellaisena voi pitää myös maapalloa, vaikka tänne virta energia auringosta. Emme tiedä, onko avaruus eli maailmankaikkeus ajallinen vai rajaton. Siksi emme tiedä, lisääntyykö epäjärjestys avaruudessa. Vähän kyllä siltä näyttäisi.
Ihminen tai eliö, ainakaan aitotumallinen, ei ole suljettu järjestelmä. Olemme samaa kappaletta muun muass matojen ja ruumiskuoriaisten kanssa. Yli 60 biljoonaa soluamme koostuvat molekyyleistä, jotka ovat vaihtotavaraa. Molekyyliin ei ajan hammas pure.
Nämä ovat mietteitä vuoden vaihtuessa. Olen aavistellut blogini joistakin kommentista ajatusta, että koskhan se lopettaa. Arvaukseni mukaan blogini lukijapiikit ovat etenkin ulkomaisen silmälläpidon ryöpsähdyksiä. Kotimaiset lukijat lienevät kaltaisiani eli suomalaisia ikäihmisiä.
Innostuin havaittuani, että tällä hetkellä jopa henkikirjat eli väestölaskennan tiedot ovat vuoteen 1924 verkossa. Tunnen kauhavalaiset sukunimet ja tiedän jopa osan rekisterissä mainituista. Isosisäni ja hänen kaikki kaverinsa olivat 1800-luvulla syntyneitä. Olen kuullut, että Valtionarkiston rekisterien kaunokirjoitus luetaan tätä nykyä tällaisiksi antiikvakirjaimiksi ja ainakin AI saa selvän jopa 1600-luvun tekstistä.
Niinpä muutin mieltäni. Koska kirjoituksillani ei ole kehuttava taiteellista arvoa, mietin että blogit joutuvat kadota jälkeeni. Nyt ajattelen, että kirjoitusvimmaisen aineisto saattaisi kerto jotin ajasta 1985 - 2025 jos sellainen aika vielä palaa, että menneisyys kiinnostaa.
Olisi hyvä jos palaisi. Historia ei toista itseään mutta valheet historiasta toistavat. Olen seurannut suurella halulla vähän jähmeää ja aikakausien kuvauksissa kaavamaista televisiosarjaa Ruotsin historiasta (Historia om Sverige). Sitä on ollut tekemässä myös 300 akateemista tutkijaa, myös kaikki ne Skandinavian historian spesialistit, jotka ovat Ruotsissa kuuluisia mutta meillä tuntemattomia. Suomestahan ei noin vain löytyisi kolmeakymmentä. Tuossa sarjassa vedetään esiin erilaisia ikäviä asioita, kuten Ruotsin merkittävä asema Afrikan orjakaupan edelläkävijänä ja esimerkiksi orjatyöläisten käyttäinen maan salojen kaskeamiseen (Savosta yöstetyt “metsäsuomalaiset”, jotka hallitsivat kaskenpolton hyvin vaikean ja raskaan tekniikan). Puhe on myös Falunin seudun kuparista ja raudasta, jotka myytiin ympäri Eurooppaa todella paljon esivallan kielloista välittämättä. Siitäkään ei vaieta, että molemmat sankarikuninkaat, Kustaa II Aadolf ja Kaarle XII kuolivat omaa tyhmyyttään pikku sähläyksissä sekaannuttuaan asiaan, jotka eivät heille kuuluneet.
Niin, tässä on käsillä hyvin paljon tekstiä, joka tällä hetkellä kuvittaa myös erään Kemppisen fyysistä, älyllistä ja kognitiivista hajoamista.
Harvempi sen itse kirjoittaa.

Entropia voi vain lisääntyä. Niin, jos systeemi jätetään omilleen, mutta sitä voi kyllä myös vähentää, nimittäin työn avulla. Tämän voi vahvistaa mieskohtaisesti jokainen, joka on vaikkapa siivonnut teini-ikäisen makuuhuonetta. Aiheesta (entropia ja energia) on kirjoitettu mainio suomenkielinen kirja, Hj. Tallqvist: Maailman valtiatar ja hänen varjonsa (Otava 1925), joka kuului mielenkiintoista kyllä myös Pentti Haanpään (syvä kumarrus) kirjastoon.
VastaaPoista"Olen aavistellut blogini joistakin kommentista ajatusta, että koskhan se lopettaa."
VastaaPoistaElä välitä, elä lopeta, elä ja kirjoita. Felix Annus Novus candelae nostrae.
Hyvänen aika, miten niin "älyllistä ja kognitiivista" hajoamista?!
VastaaPoista(fyysiseen en ota kantaa, koska se lienee väistämätöntä meille kaikille)
Ei kai arvon blogisti vaan aio ihan tosissaan lopettaa??! Aaaaargh!
Emme me kaikki täällä ruudun toisella puolella ikäihmisiä ole - ja mitä sitten, vaikka olisimmekin? On sietämätön ajatus, jos koko some jätetään pelkkien tyhjäpäisten (mutta sitä turpeahuulisempien) "influenssereitten" temmellyskentäksi! Vähät siitä, vaikka ns. yleissivistys ei olekaan tällä hetkellä kovin korkeassa kurssissa; itse ainakin haluan lukea asioista, jotka jo itsessään stimuloivat aivojen kuorikerrosta. Ja jos mielleyhtymät ovat vielä yllättäviä ja hupaisia, aina parempi!
Täysin itsekkäistä syistä toivon siis hartaasti tämän blogin jatkuvan hamaan tulevaisuuteen. - Toisaalta ymmärrän, jos kirjoittaminen on alkanut hauskan ajanvietteen sijasta tuntua pakkopullalta. Niin tai näin, oikein hyvää alkavaa vuotta 2026!
Satun tietämään, että täällä tosiaan on kaikenikäisiä aktiivilukijoita.
PoistaMutta meillä Suomessa menneisyyden "ikävien asioiden" torjunta on Ruotsiin verrattuna täysin omaa luokkaansa. Toviksi niiden esiin vetäminen meillä on toisen maailmansodan jälkeen saattanut onnistua, kun Clio on kääntänyt kylkeään. Aikakaudethan muuttavat luonnettaan, kuten Bob Dylan 60-luvulla nasaalillaan lauloi. Perinteinen tapa meillä meillä on ollut uskalikkojen vaientaminen suoralla rintamahyökkäyksellä, nyttemmin täydellä vaikenemisella. Pari ehkä tunnetuinta esimerkkiä: Professori Heikki Ylikankaan myöhäiskauden työt "yhden miehen jatkosodan" jälkeen (mm. Rautu; Etelä-Pohjanmaan erityispiirteet; Kustaa Vaasa ja hänen uhmaajansa) sivuutettiin humisevalla hiljaisuudella, vaikkei lukija niissä mihinkään "kansalliseen (tai sosiaaliseen) loukkauskiveen" voinut varpaitaan edes lyödä. Professori Matti Klingen historioitsijakuvan mustaaminen oli loppuvaiheessa vieläkin karkeampaa; eräät piirit jopa katsoivat asiakseen ilakoida "tuon putinistin" (!) kuolemastakin.
VastaaPoistaViimeksi on mitä pätevämpien asiantuntijoiden: professori Pekka Visurin ja valt. tri Timo Hellenbergin, Ukrainan sodan taustaa eri näkökohdat huomioon ottaen analysoiva, syyskuussa 2025 virallisesti julkistettu kirja, saanut ainakin toistaiseksi osakseen jäätävän äänettömyyden. (Olen nähnyt vain yhden YLEn verkkosivuilla olleen jutun kirjasta, ja senkin oli toimittaja vääntänyt koskemaan itse aihekokonaisuuden kannalta aivan epäolennaista vaikkakin sinänsä todella tapahtunutta asiaa, nimittäin Venäjän sodan alussa yrittämän Kiovan valtauksen torjumista kourallisella ukrainalaisia sotilaita.)
Näin siis meillä koto-Suomessa, jossa tuntuu ajasta aikaan onnellisesti pysyttävän "historian oikealla puolella" (mikä järjetön mutta nykyään niin suosittu, ylätasolta liikkeelle laskettu hokema tuo onkaan!).
Ylen juttu oli selkeä "puffi" Visurin&Hellenbergin kirjasta ja jos kuka ei sen luettuaan siihen tarttunut, niin ei se Ylen vika ole. Vasta sittenhän keskustelua syntyy kun tarpeeksi moni aiheeseen on tutustunut.
PoistaKirjan myyntimainonnasta taasen vastannee kustantaja.
Ilmeisesti jos kirjojen pariin lukijoita (ja kesksutelijoita) saataisiin, pitäisi niiden sisällöstä saada synnytettyä keltaiseen lehdistöön mustia otsikoita, mutta jos kirja ei sisällä parisuhdepaljastuksia tms. roskaa niin mitenpä niistä...
Korjaan itse oman astevaihtelulapsukseni: "mitä pätevimpien".
PoistaVähän särähti korvaan tuo metsäsuomalaisten kutsuminen Savosta ryöstetyiksi orjatyöläisiksi. On siinä toki perääkin, en kiellä, mutta pidän sitä silti korkeintaan osatotuutena. Suurin osa heistä, näin oletan yhä, muutti muista syistä, ehkä yhtä pakottavistakin, kuten nälkä tai köyhyys tai sota.
VastaaPoistaAiheesta voi toki olla ja varmaan onkin uutta tutkimustietoa. En ole aikoihin päivittänyt tietämystäni
PS. Muistan kuinka lapsena kuuntelin radiosta Niittahon Jussin jutustelua ja ihmettelin miten selvää suomea hän puhui. Hän oli kai yksi viimeisistä. Tage Erlander ei kai suomea osannut?
Kaskiviljelyn osaavia suomalaisia piti kruunun sinne houkutella. Pakottamista ei tiettävästi ollut, ja kaikki olivat saman yhtenäisvaltion kansalaisia. (Osa tosin asettui Norjan puolelle, josta vieläkin löytyy perinteitä vaaliva "Republiken Finnskogen". Monet etelänorjalaiset ovat ylpeitä, jos juurista löytyy metsäsuomalaisia.) - Tage ei tosiaan suomea osannut. Eikä osaa Victorian prinssipuoliso. Eikä siellä enää kukaan muukaan (osittainen) jälkeläinen.
PoistaKun Erno Paasilinna suunsa avasi, niin kuulijalle oli selvää, mitä hän sanoi ja edelleen löytyy niitä, joita mielellään kuuntelee, että elä joutavia "viimeisistä" kertoele.
PoistaOmintakeisesti naukuva ja tahallaan takelteleva, joskus hyvinkin ärsyttävä Ruben poistui, mutta tilalleen tulee siedettävämpi, kitalakikaikuja päästelevä Kalle Haatanen.
Hiipumassa jo oleva sanankäyttäjä kosmologi Kari Enqvist on ollut suosikkini ja henkilö, jonka selkeitä puheita kuuntelisi rajattomasti on haaparantalainen (Ruotsi) toimittaja Pekka Juntti.
Hiivat arinalle: Ida Tikka on myös mainio eikä Paula Vilen tai Annastiina Heikkilä häviä kenellekään edellä mainitulle. Jne.
Kaikenlaisia Uuden Vuoden toiveita löytyy netistä.
VastaaPoistaNyt näyttää siltä, että kaikesta huolimatta Putin on vahvoilla sekä Venäjällä että Oval Office:ssa eli Trumpin työhuoneessa Valkoisessa talossa. Vain hopealuoti kaiken muuttaa voi, mutta eipä sitä hopealuotia ole näkynyt - ei Kremlissä eikä Washingtonissa.
Hopealuoti osuu lännen ihmemaassa vain parhaisiin, kuten historiasta tiedämme. Venäjästä on paha sanoa.
PoistaKansallisarkiston AI saanee aika hyvin selkoa 1600- ja 1700-lukujenkin käsialoista. Ainakin paremmin kuin ihmissilmä. Kansallisarkistosta löytynevät edelleen 1900-luvun kaunokirjoituksella vanhoista kirkonkirjoista ns. mustiin kirjoihin kopioidut kastettujen, vihittyjen ja kuolleiden luettelot. Mutta kun nämä puolestaan jokunen vuosikymmen sitten kopioitiin nettiin Sukututkimusseuran HisKi-hakujärjestelmään, oli lukutaito osin heikoissa kantimissa. Esimerkiksi isot Q-kirjaimet ovat siellä yhä lähes systemaattisesti Z-kirjaimia. Kieltämättä vanha kauno-Q onkin jossain määrin Z:n näköinen. Esimerkiksi qvinnasta on näin tullut zvinna. Vastaavasti sukunimissä.
VastaaPoistaNe "mustat kirjat" ovat mikrofilmikorteilla, mutta ei niitä kyllä ainakaan netistä löydä.
PoistaPieni korjaus. ”Molekyyliin ei ajan hammas pure.” Kyllä se puree! Kaikissa kemiallisissa reaktioissa molekyylit nimenomaan muuttuvat toisiksi, eivät siis ole ”ikuisia”. Aikaa voi kulua sekunnin mitättömän pienistä murto-osista miljardeihinkin vuosiin. Ja atomitkin samoin…
VastaaPoistaMennäänpä hetkeksi atomitasolle. Periraatteessa yleisesti tunnetut ja tavanomaisissa yhdisteissä lojuvat atomit ovat stabiileja eivätkä hajoa. Kullakin kemiallisesti erottuvalla atomilla on isotooppeja, joskus jopa lukuisa joukko. Se tarkoittaa että ytimessä on enemmän neutroneja mutta protonien määrä säilyy koska se kertoo ytimen sähkövarauksen määrän. Se pakottaa myös ympäröivän elektronikuoren tietynlaiseksi sekä vaikuttaa sen kautta kemialliseen käytökseen. Kemiallinen yhdistyminen tapahtuu elektronikuorien avulla atomien vaihtaessa elektroneja suurella nopeudella muodostaen vahvan sidoksen. Kyse on siitä että on energeettisesti edullisempaa siten kuin vapaana oleminen eli yhdistyminen vapauttaa energiaa. Periaatteessa siis atomin isotoopit käyttäytyvät samalla tavalla. Käytännössä hyvin pieniä eroja saattavat kemistit havaita isotooppien välillä.
PoistaKun sitten katsotaan periodista taulukkoa kokonaisuudessaan kaikkine isotooppeineen havaitaan että suurin osa isotoopeista ei ole stabiileja ja joillakin raskaimmilla atomeilla ei ole stabiilia isotooppia lainkaan. Raskaimmat atomit saattavat elää vain millisekunteja tai jopa vielä lyhyemmän. Tyypillistä on että atomien isotoopit eivät ole stabiileja vaan jokaista atomia edustaa vain yksi stabiili isotooppi. Hajoamisajat vaihtelevat suuresti, mikrosekunneista satoihin tuhansiin vuosiin.
Kyse on siis ytimen hajoamisesta jossa protonit ja neutronit jakautuvat uusiksi atomeiksi ja ohessa vapautuu energiaa ja muita hiukkasia. Niitä ovat elektronit, positronit, alfahiukkaset, neutriinot ja gammakvantit eli säteilyä. Usein hajoamistuotteet eivät ole stabiileja nekään vaan ovat osa pitkää hajoamisketjua. Esimerkiksi uraanin isotoopit hajoavat lopulta lyijyksi.
Eiköhän valtaosa yleisimmistä eli vesimolekyyleistä säily luonnossa hyvin pitkään muuttumattomina. Paitsi mitä nyt sitten biosfääri käyttää yhteyttämällä jonkin osan itsensä kasvattamiseen.
PoistaHerra blogistin kirjoitukset sisältävät monimuotoisia arvoja eikä niitä pidä tuhota. Niitä varmuudella tutkitaan vielä vuosikymmeniä jälkeenpäin. Tallennus kenties kannattaisi johonkin julkiseen tilaan jos blogspot on epävarma tulevaisuudessa.
VastaaPoistaKaipaan edelleen Matti Klingeä ja hänen merkittävää panostaan historian popularisoinnissa, etenkin Ruotsin osalta. Hän oli puhdasoppinen snobi ja siksi monet eivät hänestä pitäneet mutta kyllä vähintään yksi sellainen pitää maahamme mahtua. Ehkä joku ottaa hänen paikkansa joskus tulevaisuudessa. Suuria persoonallisuuksia tarvitaan, ei latteaksi moderoituja klooneja.
Klingen esityksiä oli aina ilo kuunnella. Hän puhui ilman paperia. ”Muinaisuutemme merivallat” 80-luvun alussa ravisteli mukavasti
Poistahereille historiasta kiinnostuneita maallikoita - toinen asia on se, ettei se ihan tainnut vettä pitää.
Mutta kuten nytkin joka päivä huomaamme, tapahtumista ja historiasta on monta ”totuutta”, joista yksikään ei ehkä ole koko totuus. Toisen roisto on toisen sankari, eikä tahallista valehtelua karteta.
Tarkka lukija näkee nyt ensimmäisen kerran "Kemppisessä" älyllistä ja kognitiivista hajoamista, eli kostonomaisen halun pimittää blogi ja säilöä se vain kirjoittajalla itsellä oleviin ulkoisiin laitteisiin. Tuleville, atomisodan jälkeisille ihmisillekö, jotka eivät suomea osaa. Heistä on jo olemassa erinomainen romaani, jonka Kemppinen varmaan tuntee.
VastaaPoistaOn vaikea löytää itsekkäämpää, julmempaa ja älyttömämpää ideaa. Onko nyt joku uskaltanut kommentoida ja ajatella väärin, ja sekö tässä kostetaan kuolemanrangaistuksella, kuten eräs kommentoija eilen (?) vihjaisi?
Järki ja vastuu käteen ja Suomen ylivertaisesti paras blogi säilyköön nykyisellään kaikkien luettavana. Vai otetaanko ja yritetään alkavana vuonna kimpassa ja mukavan fasistisesti hävittää netistä ja kirjastoista koko suomalainen kirjallisuus. Kirjaroviot lämmittäisivät ja valaisisivat nykytilanteessa edes aikansa.
Meripeikot sikseen ja suunta sinne minne pitääkin olla. Tuhovoimia on tarpeeksi, säästettäköön blogi. Uskomatonta että sitä täytyy puolustaa kirjoittajansa käsittämättömältä ajatukselta. Aleksis Kivellä oli Krohninsa, Kemppisellä lukijansa.
Kerropas meille, mistä sellainen pysyvän ja avoimen säilyttämisen tapa löytyisi.
PoistaJos teksti kiinnostaa ulkomaita, jo ne ovat sen imuroineet talteen monet kerrat. Siitä ei pidä olla huolissaan.
VastaaPoista"Kemppinen" on joka kannaltaan mielenkiintoinen ja merkittävä. Yksi mutta ei läheskään tärkein asia siinä on näkökulma vanhuuteen - ei missään tapauksessa fyysistä, älyllistä ja kognitiivista hajoamista kuvaava.
VastaaPoistaOn raskasta ja sietämätöntä lukea Kemppisen itseruoskintaa, joka kohdistuu kaikkien arvostamaan blogiin. Olisi hänen mielestään viimeinen palvelus viedä se lukijoiden ulottumattomiin.
Osaltani tämän tekee sietämättömäksi se, että fyysisten vaivojeni takia on artikkelini "Kemppisestä" vielä kesken, samoin suunniteltu laajempi tutkimus. Jutun on määrä tulla sivistyksen nykytilaa nimekkäin eri alojen tutkijavoimin kartoittavaan kokoelmaan.
On tiedossa, mitä asioita juttuuni tulee, ja kaikki ideat ovat käsin kirjoitettuina papereilla. Sitä ei voi kuitenkaan saada valmiiksi ilman että blogin tekstiaines on nähtävillä.
Pitkän tutkijantyöni kestäessä en ole koskaan joutunut sellaisiin tilanteisiin kuin tämän aiheen kanssa esimerkiksi nyt. Yleensä jokainen humanisti ja kirjailija, olkoon professori ja tutkimuskohde tai ei, auttaa ja helpottaa työtä eri tavoin. Toivon, että Kemppinen ei estä sitä. Röyhkeästi sanottuna vaatimaton artikkeli on elämäni tässä vaiheessa minulle hyvin tärkeä työ. Ei haittaa jos se ei ole sitä kenellekään toiselle. Piruuttani kirjoitan asiasta tässä, ja siksi että se on ainoa mahdollisuus sanoa Kemppiselle jotakin.
En tiedä miten voi päästä yli siitä, jos blogi häviää kuin tuhka tuuleen. Erityisesti tänä vuonna, joka on Suomessa vanhuksille kovempi kuin mitkään aikaisemmat.
Jokaisen tulee hyväksyä vanheneminen, eikä tarvitse mielellään verrata sitä voiman ja luovuuden suuriin vuosiin. Jos ihminen vähitellen menettää voimansa ja monet taitonsa, mitä traagista siinä on.
En ole koskaan elämässä yrittänyt pitää puoliani. Nyt yritän. Pyydän että blogia ei tuhota. Meillä kaikilla on vastuu jokaisesta kohdatusta. Jokaisen olisi taisteltava kaikin voimin kaikkien ihmisten puolesta. Vaadin että blogia ei tuhota. Syy vaatimukseen ei tietenkään ole itsekäs, mutta tulipa sekin puoli kerrottua. Monia runokokoelmiani en ole koskaan yrittänyt enkä ehtinyt julkaista, enkä erilaisia proosajuttuja. Muistelmat olisin viime vuosina kirjoittanut, mutta kaksi nimekästä blogistia esti sen vuodesta toiseen jatkuvilla muistelmien mustaamisella yms. Olkoon, mitä väliä millään on. Mutta sisäinen ääni on sanonut viime aikoina, että on elämän oppi pitää puoliaan, ja nyt näen, mitä varten se sitä on viime aikoina toistellut. Huumeita en enää yritä opetella käyttämään, kun en ole ikinä kokeillut. Pitäisikö sentään alkaa tupakoida, kun sen kieltäjät ja estäjät ovat nyt poissa näköpiiristä.
Jokainen vanhus on periaatteessa valmis poistumaan näyttämöltä ja pidoista kuin tyytyväinen pitovieras, mutta kannattaa toimia, puhua ja kirjoittaa niin kauan kuin suinkin voi. Olemme sen velkaa elämälle ja toisillemme. Sadistiset kirjoittajat voisivat kumminkin vaihtaa sanoja ja nuottia.
On selvää että kukaan ei kirjoita ikuisesti vaan joskus väsy tulee. Olisi siksi toivottavaa että joku nuoremman polven kirjoittava edustaja ottaisi vihjeestä ja ryhtyisi avustavaksi ja myöhemmin kantaisi vastuun blogin säilymisestä. Tuskin kukaan vastustaisi sitä että Jr itse kirjoittaisi ja sitä kommentoitaisiin vaikka itse Sokrates ei olisi enää mukana siinä. Kunhan blogin vapaus ja henki säilyisi nykyisenkaltaisena. Jokainen meistä on havainnut tämän suuren arvon useassa mielessä. Vastaavia blogeja ei tässä maassa tietääkseni enää ole.
Poista”Erityisesti tänä vuonna, joka on Suomessa vanhuksille kovempi kuin mitkään aikaisemmat.”
PoistaItsekin aika vanhana rohkenen epäillä tässä pikkuruista liioittelua.
Mutta miksi todellakaan tuhota blogia (onnistuuko se edes, eikö kaikki verkkoon laitettu haahuile täällä hamoihin ikuisuuksiin?), kun voi jättää sen kylmilleenkin, eihän se rapistu eikä homehdu.
No, jälkimmäisestä ei voi olla varma… ovathan monien kellokkaiden entiset totuudet mm. isosta naapuristamme nykyään aika tunkkaista luettavaa. Onneksi häpeävät (ja vähättelevät) niitä itsekin.
Hyvää väestövaihtoa 2026
VastaaPoistaNiin, kun kovin tutuksi tullut säännöllinen raportoija tai pohdiskelija lopettaa yht äkkiä itsestä on tuntunut kuin joku perhetuttu tai sukulainen olisi menehtynyt .-ja vieläpä ihan ilman minulta lupaa kysymättä. Kari Rydmaniakin olen seurannut pitkään ja arvostan. Ihmisillä kuitenkin on ällinsä ja oikeutensa kuin työkavereilla mahdollisuus vaihtaa työpaikkaa.
VastaaPoistaRuotsista tosiaan löytyy liuta mainioita historioitsijoita, joiden teksti on kaikkea muuta kuin kuivaa. Katsoin omaa hyllyäni. Ainakin Alf Henriksson, Herman Lindqvist, Peter Englund, Lars Ericson, Stig Ramel, Göran Larsson, osalta useitakin. Jonkinmoinen otos, itsekin yllätyin. Keskenään erilaisia, mutta niinhän pitääkin olla. Löytyi muuten Matti Klingeltä myös hauska kooste "Mesimarja myytti Mannerheim".
VastaaPoistaMikä lie syynä siihen, että Vermeer sai aikanaan verrattain vähän tunnustusta ja "löydettiin uudelleen" vasta 1800-luvun puolimaissa? Puhumattakaan sitä myöhemmästä arvostuksen noususta.
VastaaPoistaPalaamme menneeseen eli edelliseen AI-blogiin. Sekavan typografian ja sivutaiton lisäksi sen lopusta puuttui kommenttiosuus, joka ehkä olisi ollut kiinnostavakin.
VastaaPoistaToisaalta tuo maailmojasyleilevä keskustelu itsensä tai AI-kaikukammion kanssa kulkee onneksi ymmärrykseni ohitse kuin komeetta Muumilaakson.
Meiltä ja minulta, siis yritykseltä jolle työtä tein, kysyttiin voisiko mainostaiton variaatiot visualisointeineen siirtää koneen tehtäväksi. Mietin ja tutkistelin mitä variantteja asiassa olisi viestin selkeyden ja ymmärrettävyyden kannalta, ja jouduin vastaamaan ettei helposti onnistu. Asiaan ei palattu. Variaatiot olivat saman perusilmoituksen muotoiluja annettuihin toisiin ilmoitustiloihin. Työ ei ollut vain mekaanista vaan layoutin lukusuuntien ja -järjestyksen säilyttämistä.