Olen hankkimassa itselleni oikeutta käyttää isoisän arvonimeä. Nähdäkseni tähän tarvittaisiin maistraatin ohjaus ja julkisen notaarin vahvistus, mutta nämä virastot vilistävät milloin Lohjalla, milloin Raaseporissa eli Tammisaaressa, ja milloin Espoossa.
Kun asuin Helsingissä, ne olivat piru vieköön kaikki Senaatintorin tietämissä, ja notaarina (ruotsiksi notarius publicus) oli Antero Kankare, miellyttävä ihminen. Se on sääli, että toinen pojistani siirtyy nyt hovioikeudenneuvokseksi. Ja niin kuin olin opettanut lapsilleni ja näiden lapsille, ettei kannata valloittaa paikkakuntaa, jonka nimeä ei osaa lausua (Podporodże, Syvärillä) mutta sitä vastoin on hienoa olla virassa, jonka nimikettä ei osaa itse sanoa. Lapsi oli joitakin vuosia esittelijäneuvos, ruotsiksi referendarieråd.
Jotkut kommentoijani näyttävän tuntevan vastenmielisyyttä professorin virkaa kohtaan. Ilmeisesti he eivät tiedä, että ainakin Helsingin yliopiston professuuri oli 1990 - 2010 kauhea ja kavahdettava homma. Jos halusi opettaa eli siis myös oppia, tai tutkia jotain - turha toivo. Ainakin 90 prosenttia ajasta meni yhdentekevien asioiden hiertämiseen tarpeettomissa toimikunnissa.
Lappeenrannassa minulla oli suullinen välipuhe. Ei tarvinnut käydä kokouksissa, kunhan väitöskirjoja tuli. Ja niitä tuli. Ennakkotarkastajat hankin teollisuudesta ja vastaväittäjät esimerkiksi Cambridgestä. Opetin enimmäkseen Otaniemessä. Eräs menetelmä oli kahden tunnin luennot kahdelle oppilaalle. Suomensin patenttioikeutta norjan, tanskan ja saksan kielistä. Siihen aikaan professori sai pitää jalkoja pöydällä ja polttaa piippua opettaessaan.
Tapasin nämäkin kaksi kesäkuussa. Ja mukana oli useita muita minulle hyvin mieluisia ihmisiä, jotka olivat jääneet corona-vaiheen jälkeen, jolloin siis en tavannut ketään, koska lääkäri oli sanonut, että tuon shdänvia kanssa ei sitten ole syytä hankkia tartuntaa, jos haluaa vielä pois potkiskella.
Kauhavan kunnioitettavimmat lakimiehet muuten olivat Rintala ja Sippola, joista jälkimmäinen oli hankkinut hallinnollisen kokemuksensa siinä PsD:n jääkäripataljoonassa, joka tapettiin melkein viimeiseen mieheen Kuuterselässä. Niinpä hän oli tavattoman huomaavainen ihminen ja hänellä oli harvinainen tapa kuunnella ihmisiä - kaikkia ihmisiä. Ensin mainitun kanssa mietimme Paavo Alkion sotatuomariajan päiväkirjoja: mitä tästä uskaltaa julkaista. Olin hyvin kiinnostunut siksikin, että tunsin henkilökohtaisesti pari rintamakarkuria.
Pitäisi löytää se Tšehovin sitaatti, joka mielestäni on hänen muistikirjoissaan. “Ellei ole kahta, kolmea kertaa joutunut menettämään täysin uskoa itseensä, ei ole ihminenkään.” Psykiatri Siirala opetti minulle, että kallis ja pitkä erikoiskoulutus antaa välineet tunnustaa itselleen, että autettavasi halveksii sinua ja nauraa selkäsi takana. Isäni sanoi kerran, että ihminen, jota olet todella pystynyt auttamaan vaikeassa tilanteessa, ei anna apuasi sinulle koskaan anteeksi.”
Ihan näinä päivinä minulta kysäisi kaveri, jonka olen tuntenut vuosikymmeniä, oliko isäni Kauhavan nimismies. Ei ollut. Nimismies oli Sarparanta, hänen jälkeensä Ala-Nikkola ja seuraavaksi Kangasvieri, joka oli kovin ollakseen.
Nyt kommentoija arvaa ensin väärin, ajoiko isäni avioerojutussa herra vai rouva Rautavaaran asiaa, eikä selvästikään tunne tapahtumasarjaa, joka aikoinaan nousi iltapäivälehtien otsikkoihinkin. “Säveltäjä löi väkivaltaista vaimoaan kirveellä…” Sitten kommentoijan mielessä käväisee, että olisiko isäni ollut se sama mies, joka Lappiin huristi. “Huristi” on outo sananvalinta. Isäni tutustui Lappiin lentokoneella Junkers JU-88 syystalvella 1944.
Isä - jutun kuvassa vasemmalla Lotinanpellon IT:n ja yhden LaGG:in käsittelyn jälkeen - oli sukunsa ensimmäinen ylioppilas. Äidin puolelta tätini Aino kirjoitti hänkin keväällä 1944. Kummassakaan suvussa ei ollut ennen ilmennyt opillisia valmiuksia. Äidinisäni oli monitaitoinen henkilö, joka teki parannuksen punakaartilaisuudesta selviydyttyään yllättävästi hengissä ensin Hennalan ja sitten Hämeenlinnan vankileireiltä. Hän vaihtoi maakuntaa 1924. Arkistoihin jäi Karkun suojeluskunnan lausunto: ”Kiivaanlainen mies. Ehdoitetaan ammuttavaksi.” Mutta ovela hän oli, ja siis menestyi kauppiaana. Monet luulivat häntä kannattajakseen.
Isäni isä Juho lienee ollut nopea henkilö, koska I maailmansodassakin hän Venäjän keisarikunnan sotamiehenä ilmoittautui, kun tarvittiin moottoripyörälähettiä. Pietarin lähellä asuneena suomalaisena hän lienee nähnyt moottoripyörän kaupungilla. Hän oli kova osallistumaan heimosotiin ja alkoholistina juputtaja, joka lipittää aamusta iltaan ja viskelee myrkyllisiä kommentteja.
Vahvistan väitteen siitä että henkilön auttaminen tukalassa tilanteessa aiheuttaa syvän vihan ja koston . Monet ihmiset eivät kestä auttamista osakkeen
VastaaPoistaOsaltani en yhdy edellisen vahvistamisiin. Kokemukset ovat toiset. Itse olen saanut apua ja auttanut vuorostani muita ja hyvin on käynyt.
PoistaV-EK
Olen joskus kohdannut sellaisiakin mutta auttavaisena ihmisenä olen joutunut kohtaamaan liiaksi mainitsemiani tahoja. Joku psykiatri voi kenties avata mistä siinä on kyse.
PoistaVäärin autettu?
PoistaPsykiatri, pappi, lukkari, talonpoika, kuppari? Kuka heistä on vapaa sadismista ja hyväksikäyttäjyydestä? Sinun täytyy tietää kaikki itse, olethan saanut elää lapsuuden ja aikuisuuden sellaisessa Suomessa, jossa ihmisen ympärillä oli kymmenistä hyvistä, viisaista läheisistä erityisesti kouluttamattomista ei-virkamiehistä, elämän ja ihmisyhteyden rautaisista ammattilaisista: omaisista, naapureista, kavereista, ystävistä, rakkaista. Ei missään asiassa tarvinnut mennä merta edemmä kalaan. Vaikeudet odottivat valmiina, kun jouduit virkaihmisten kouriin lastenseimeen, latentarhaan, kouluun ja sitä tehden - paitsi jos olit perheesi aseman ja poliittisen kannan vuoksi lellikki minne vaan menit. Sääli nykylapsia, joilta jo lapsena voimallinen osuus hyväätekevästä läheisten ihmismetsästä puuttuu.
PoistaKun isäni hukkumiskuolemasta pelastanut mies oli raivoissaan hänelle, isä ja minä emme kyselleet syytä keneltäkään, kaikkein vähiten psykiatreilta :) Sama koskee nuoria, jotka olen pelastanut itsemurhalta ja joiden vaikeudet ovat johtuneet uskonnollisesta kodista. Heistä eniten autettu teki minulle tieten tahtoen Juudaksena kohtalokkaan teon. Juudaksen suudelman kai tunnemme ja ymmärrämme, vai onko kysyttävä tappajapsykiatrilta? Missä ihmistuntemus ja -ymmärrys?
PoistaJos auttaja odottaa saavansa jotain vastinetta, vaikka kiitosta ja ylistystä hyväntekeväisyydestään, niin tällainen peruslähtökohta tekee auttamisesta mahdollisesti saatavan, luonnollisesti mieleen rantautuvan hyvänolontunteen ehdolliseksi ja siten vain se konkreettinen apu, jonka autettavalle annetaan on hyödyksi.
PoistaAutettava on joskus niin maanrakoon lyöty, ettei hän kiitosta suustaan irti saa. Ja häpeäkin avuttomuudestaan saattaa lukittaa kiitollisuuden tunteet mielenlokeroihin.
Karmeampaa on, jos auttamisen lähtökohta jo on, että auttaja odottaa saavansa antamansa materiaalisen avun (rahan tms.) takaisin korkoineen. Ja ylistyskiitokset vielä kaiken päälle.
Ajatus "anna hyvän kiertää" kannattaa auttajan pitää mielessään ilman kiitoksen tai takaisinmaksun odottelua.
V-EK
Minkään ikäisenä ihmisen ei onneksi tarvitse olla toimittajan, psykiatrin tai muun asiantuntijan varassa oppiakseen miten päin vessapaperirulla on laitettava, mitä saa syödä, missä asennossa on nukuttava, mitä on sanottava ja miten haluaa tulla piiskatuksi.
PoistaOsaltani totean että olen auttanut heitä juuri heidän pyytämällään tavalla ja apu oli oikeanlaista ja oikein kohdistettua, enkä ole tehnyt mitään numeroa asiasta. Kyse on jostain psykologisesta ilmiöstä. Olen harrastanut myös salaa auttamista ja se toimii hyvin minun kannaltani nähtynä.
PoistaOuto ajatus, että toiset olisivat auttajia ja toiset autettavia.
PoistaMitä ilmeisin esimerkki autetun kostosta: Hella Wuolijoki auttajalleen Väinö Tannerille. Tiedän muitakin, joita Väinö auttoi. Eräässäkin tapauksessa autetun viha oli sähisevää laatua.
PoistaOudon anonyymin olisi hyvä tutustua elämäntodellisuuteen. Täällä on sairaita ja työttömiä riittävästi.
PoistaMitä outoa tuossa kuviossa nyt on?
PoistaKunhan tänään reipas kommentoijakin huomenna vanhenet eikä jalka enään nouse, ja jos yhteiskunta vielä edes hitusen on vanhusystävällinen, sinua auttaa sisar hento valkoinen ja moni muu hoitoalalle ajautunut lajitoverisi. Silloin rahalla mitattava autettavuus tosin saattaa olla nurinkurin-asennossa: Sinulla on lompakossa rahaa, mutta pienipalkkainen hoitajasi sen sijaan pärjää niukin naukin kovassa markkinatalousyhteiskunnassa. Ja tarvitsee ehkä almuihinkin välillä turvautua.
Niin että pidähän sitten tippitaskusi täynnä niin ei tunnu niin oudolta se auttaminen.
Liberaaleina ja kulttuurirelativisteina ymmärrämme, ettei pidä mennä auttamaan, jos veteen mennään uimataidon sijasta uskon varassa. Mahdollinen hukkuminen on Allahin tahto eikä esimerkiksi yhteiskunnan vika.
PoistaVaikka uskonnon mukaan kohtalo on Allahin tahto, se ei kuitenkaan estä toteamasta että valkoiset suomalaiset ovat pilanneet yhteiskunnan ja tuhonneet ihmisoikeudet.
PoistaSomaleilla ihmisoikeudet ovatkin nyt paremmat kuin kantaväestöllä. Kohta muuten sana somali kielletään koska se halventaa ihmistä.
PoistaJokainen hyvä teko kostetaan. Siksi ei kannata tehdä niitä.
VastaaPoistaIhmiset eivät osaa lukea yhtä hyvin kuin Piru raamattua.
VastaaPoistaOudoin väite blogista on, että Jukka Kemppinen olisi muka kirjoittanut professorien olevan tappajia.
VastaaPoistaMinä olen kyllä ymmärtänyt tuon kaunakirjailijan tekstit niin, että professorit ova murhaajia, ja Kemppinen niistä pahin.
PoistaOn täällä Kemppisestä muitakin outoja väitteitä.
PoistaEläintä ei saa loukata sanomalla tappajaetanaksi. Vanhukset pitää jättää huomiotta tai loukata nimittelemällä ja valheilla, paitsi ei ökyvanhuksia.
PoistaLahjakkuuksien vaiheet ja kehitys suvussa noudattavat joitakin kaavoja. Yleisimmin tiedetään, että ensin on käsityöläisosaamista, joka kehittyy vähitellen huippuunsa ja saa usein taiteellisuuden piirteitä. Sitten alkaa tieteiden ja taiteiden vuoro. Moni kirjailija kuvaa Mannin ja Sillanpään tavoin päinvastaista, alenevaa kehitystä, joka on traagista. Huippulahjakkuus taide- ja tiedemiessuvuissakaan on harvoin pelkkää päivänpaistetta. Ehkä on helpompi elää alamaassa kuin huipulla. Hyvät elämäkerrat ja omaelämäkerrat ovat joka tapauksessa antoisia ja auttavat ymmärtämään monia asioita. Kirjoitukset suvun jäsenistä ovat blogissa kiinnostavia, ja ehkä saadaan joskus kirja tai kirjasarja tästäkin suvusta tai oikeastaan suvuista, onhan muitakin sukulinjoja kuin isän puoleinen. Ehkä jotakin sellaista on jo olemassa tai työn alla. Suoraan sanoen kenen tahansa kirjailijan lyriikka ja proosa kiinnostavat enemmän kuin hänen elämänsä ja taustansa.
VastaaPoistaTässä lennokas ja tavallaan kummallinen mutta hyvin kirjoitettu teksti Einojuhani Rautavaarasta ja useista muista alansa luovista lahjakkuuksista. https://yle.fi/aihe/a/20-280263 Juttu herättää monenlaisia vaikutelmia mutta sisältää muutamia valaisevia näkökohtia. Rautavaaran henkilöhistoria on vastenmielistä luettavaa. Avioliitto ja avioero ovat aina moni-ilmeisiä, ja toisen osapuolen maineen tuhoaminen oman egon pönkittämiseksi on aina yhtä alhaista. Onnekse/en/mme kaikki jutussa esitellyt ihmiset eivät ole syyllistyneet sellaiseen. Ainakin yksi heistä on kirjoittanut avioliitosta paljon ja tasapainoisesti, tuoden esille aiheen monet puolet. Eri alojen taiteilijat leimataan usein psyykkisesti sairaiksi, ja heissä riittää juorulehdille aiheita. Viihdetähdille sellainen annetaan anteeksi ja sitä pidetään kauneuspilkkuna, mutta suurille kirjailijoille ja säveltäjille usimmiten ei. Hyvä ettei sellaista ole pakko lukea. Eikä kokea.
VastaaPoistaEi ole maailman vika, millaiseksi se on tehty. Moni on kolmanteen polveen narkomaani, moni työtön ja moni asemaltaan korkealla. On outoa, jos joku on arvokas työnsä takia, toinen ei. Merkillistä on sekin, jos lääkäri a u t t a a määrätessään vanhuksille psykoosilääkkeitä, jotta heidät saadaan laitoksissa yöunille klo 18, ja hoitajien on ne annettava. Kukaan ei määrää, että vanhus pääsisi edes karran moneen vuoteen pihalle, mutta koiran on päästävä päivittäin. Omaishoitajat eivät auta ketään sen vertaa, että joku mainitsisi saati arvostaisi. Palkkaahan tämä ei odotakaan eikä tyhmyyttään työskentele palkan eikä suosion toivossa eikä ole niin ovela että joku luulisi tämän olevan hänen tai kenenkään puolella. Mystinen on arki, kun voidaan sanoa asioiden olevan siinä niin kuin ne nähdään. Mystistä on myös, että kukaan ei kuuntele toden puhujaa, sitä joka kertoo mitä tapahtuu todella. Vaikka jokainen näkee sen ilman häntäkin, jos avaa silmänsä tai suuntaa ne siihen mitä todella tapahtuu. Onneksi meillä on kirjailijat ei nukuttajina vaan havahduttajina, vaikka se ei ole heidän onnensa vaan heidän osansa on se minkä olemme siitä tehneet. Kirjailijat ja näkijät ovat aina olleet viisaimpia meistä. Jopa Minna Canth: "Teidän lakinne ja oikeutenne..."
VastaaPoistaOn entistä enemmän tohtoreita ja entistä enemmän lukutaidottomia, koska päättäjät ovat päättäneet niin ja suomalaiset ahertavat muurahaisten lailla päättäjien päätöksiä toteuttaakseen. Ihmeellisintä on, kun ihmiset luulevat omikseen päättäjien heille antamia toiveita ja pyrkimyksiä. Kukaan ei kysy, mikä aikavaras vei sen ajan, jona ehdittiin 70 vuotta sitten tehdä kaikki se mitä ehdittiin vieläpä ilman, että olisi ollut kiire.
VastaaPoistaOnko se kohtuus, jos juristille isomman summan maksava saa oikeutta, joka ei kuulu vähemmän maksavalle. Tottahan se on jees, kun kerran elämme oikeusvaltiossa. Summum ius, summa iniuria.
VastaaPoistaLakimiehellä on runsaasti kokemuksen tuomaa viisautta, mistä ammentaa. Siksi hän osaa valita juuri oikeat sanat. Mitä enemmän lakimiehiä, sitä paremmin oikeus toteutuu. Mitä enemmän virkamiehiä, sitä tärkeämpiä ja kallispalkkaisempia virkamiehet ovat. Mitä enemmän päättäjät tekevät päätöksiä, sitä paremmin rikkailla menee.
VastaaPoistaMissä niitä kallispalkkaisia virkamiehiä on? Ehkä jossain Kelan tai Suomen pankin johdossa. Mutta tavallinen virkamiehistö on kaikkea muuta. Lakimiehetkin siellä.
PoistaOmaishoitajat ja vanhukset. Heitä on yleisen käsityksen mukaan liikaa ja he tulevat liian kalliiksi koska eivät osaa mitään eivätkä tottele. He ovat kaikki olleet virkamiehiä mutta näköjään ovat edelleen. Oikeilla ihmisillä on koiran virka haukkua heitä. Silti oikeat ihmiset tarvitsevat heitä, työttömiä ja vammaisia voidakseen olla oikeita. Yksinkertaista vai mitä, tohtori Watson.
PoistaKuka lohduttaisi Ano Nyymiä vaikka tällä näin: marketin kassat, kouluavustajat ja kaikki muut auttajat ovat korkeapalkkaisia, ei ainoakaan vmies.
PoistaKelan virkamiesten on parempi ollakin kallispalkkaisia. Jäljistä päätellen het joutuvat pulittamaan omasta pussistaan mm opintotukia.
PoistaVäite yliopistoni Helsingin yliopiston professoreista falskaa. Se heistä, jolla on tunnollaan maan toiseksi eniten väitöskirjoihin johtaneita väitösohjauksia, on maan ansioitunein tutkija, koti- ja ulkomaisten tutkijoiden ohjaana, julkaisu- ja esiintymismahdollisuuksien järjestäjä heille, yhä uusien monitieteisten ja -taiteisten globaalien hankkeitten isä, toteuttaja ja vaalija, kaikkialla maailmassa esiintynyt, ohjannut, vastaväitellyt, tunnettu ja arvostettu. Uuden kaikkia tieteitä yhdistävän ja keskusteluttavan tieteen perustaja ja kehittäjä, mies josta maanosat ja eri maiden parhaat yliopistot kilpailevat. Muusikkona ja romaanikirjailijana hän on omaa kaikkialla arvostettua huippuluokkaansa. Hän on loistava kaikissa yliopiston tehtävissä eli opetuksessa, tutkimuksessa ja yhteiskuntasuhteitten hoidossa. Olen paljon yhteistyössä hänen kanssaan, enkä ole koskaan kuullut hänen puhuvan kiireestä, työtä ja keskittymistä haittaavista kokouksista tai hankalista rutiineista ja kaikkein vähiten luennoista kahdelle opiskelijalle. Se hänessä on, että ei hän ovela ole.
VastaaPoistaHyvä uutinen, että professori vältti kovidin. Hyvä lääkäri, kun auttoi asiassa. Omaishoidokkivanhuksemme vuosikymmenen aikana sai pahan influenssatartunnan tk:n odotussalissa ja joutui sen ainoan kerran sairaalaan. Hoito ja puheet omaisille olivat uskomattomia.
VastaaPoistaBlogi (mikä olisi hyvä ihan suomalainen vastine sanalle?) on joka suhteessa erityinen, myös sairauspuheessa. Sairauspuhe ja -kirjoitus on tätä päivää mediassa, somessa ja koko yhteiskunnassa. Sillä tavoitetaan monia päämääriä. Pelolla ja pelottelulla, joidenkin alojen ylivertaisuuden osoittamisella ja käyttäytymisemme ohjelmoinnilla meitä hallitaan. Omantunnon vaimeat äännähdykset vaimennetaan leimaamalla vammaiset ja vanhukset sairaiksi, hankaliksi hoitaa sekä omaisille, viranomaisille ja veronmaksajille hirveän kalliiksi. Asioita ei siis pidä esittää heidän kannaltaan, mutta omaiset, viranomaiset, palkkahoitajat ja medisiinarit päästetään irti, tunnustamaan vammaisten ja vanhusten ja heidän hoitonsa sietämättömyys. Samaan aikaan toisaalla Kemppinen toimii, innostaa, kannustaa, julkaisee tekstejä ja kirjoja ja polkaisee käyntiin yhä uusia hyviä hankkeita. Vakavista sairauksistaan hän on maininnut ohimennen jokusen kerran, koskaan ei valitellen. Siinä oiva ohje joka lukijalle selviytymisestä, kestämisestä ja vaikeuksien voittamisesta. Vaikeuksien kääntämisestä uusien ajatusten ja voimien virtailuksi.
VastaaPoistaWeblog = verkkopäiväkirja. Muuten hyvä, mutta lyhyempi vaihtoehto voittaa.
PoistaKorkeanseinämän populismipolitiikasta pudonneella on Ploki. Kuulemma.
PoistaMielenkiintoisia tarinoista, myös isoisistä. Onnellisia he, jotka ovat tunteneet isoisänsä. Mutta isä, äiti tai mitä tahansa, jokainen on yhtä arvokas riippumatta opinnoista, asemista, saamastaan hyväksynnästä tai sen puutteesta. Jokaisella on sijansa. Vaikka ihmiset eivät sitä antaisi, jokainen on omassa sijassaan ainutlaatuinen ja ainutkertainen. Suurta kirkkautta ja hyviä ajatuksia joka kirjoittajalle ja lukijalle. Olisi helppo antaa anteeksi, mutta ei ole mitään anteeksiannettavaa. On vain elämän suuruus ja siunaus jokaiselle. Kullekin korvaamattomalle Isän ja Elämän lapselle. Kiitos elämästä ja kaikesta siihen kuuluvasta, myös jokaisesta, hänelle. Kun annat niin katso ettei toinen kätesi sitä tiedä.
VastaaPoistaEhkä tätä elämän "suuruutta ja siunausta" ei samalla lailla jossain Gazassa tai Karachin slummeissa tai vastaavissa paikoissa näe, jossa elämä on enemmän kirous kuin siunaus.
PoistaEnkä missään nimessä nyt halua pilkata tai väheksyä Sinun käsityksiäsi. Mutta tunnen piston sydämessäni ihmisten kärsimyksestä kaikkialla.
"Näkemiin taivaassa", Lassi Nummi kirjoittaa yhdessä upeista virolaisaiheisista runoistaan. Sillä kertaa aiheena tai paikkana oli Tallinnassa sijaitseva kirkko, jossa hänen rovasti-isänsä oli puhunut joskus aikaisemmin. Lassi Nummi julkaisi runoja myös vierailusta ystävänsä Lennart Meren kodissa. On hyvä muistaa päivittäin Pirkko ja Lassi Nummea, hyviä ihmisiä, aurinkoa niin monen elämässä. Kaikki heihin liittyvä on kaunista ja valoisaa kuin satu. "Näkemiin taivaassa." Pelkkä muisto heistä on taivas. Elämä on niin ihmeellistä sellaisten ihmisten takia. Kaikesta edelleen kohdatusta tulee mieleen, mitä he joskus sanoivat jostakin asiasta. On helppo pukeutua puhtaisiin elämässä olleitten ja siis yhä olevien ihmeellisten ihmisten ansiosta. Puhtaisiin pukeutumiseksi eräs heistä sanoi hengen uudistusta. Eräs tuttu sanoi kauan, kauan sitten ellä Nummi kuuluu pyhimysten joukkoon. En sano niin, mutta ymmärrän mitä tuttu tarkoitti. "Näkemiin taivaassa", teidän näkemisenne on taivas. Olla nähnyt tiedät on taivas. Kirjailijat ovat enemmän kuin tiedemiehet, vallanpitäjät ja pyhimykset yhteensä.
VastaaPoistaNäkemiin taivaassa -sanat kohdistuvat runossa kerrottuihin virolaisten perheenjäseniin ja muihin läheisiin, jotka vietiin Neuvostoliittoon eivätkä koskaan palanneet.
Poista"Forsan et haec olim meminisse iuvabit" Verg. Aen. I, 203
VastaaPoistaYmmärsin sen verran, että Forssaan et hae olimme mennessä luvanneet. No, ei haeta - non est haceca.
PoistaTrumputin on Suomen mestari. Sitä kusta kuuleminen.
VastaaPoistaPata kattilaa soimaa, musta silmä kummallakin.
PoistaLuu jää itsekkyyttään jakavan käteen, mutta hyvää antaessaan saa. Lääkärin tasajako kahteen jonoon kuin k-leirin portilla on sairas. Arvostetut muka-auttajat määräävät tahdin kaasutukseen tai orjatyöhön mutta riistävät ihmisyyden itseltään ja muilta. Antaessaan todella saa. Vammaisia, vanhuksia ja työttömiä väheksyvät riistävät muiltakin. Köyhän leskivaimon antama ropo rikastuttaa kaikkia, häntäkin. Antaessaan köyhälle antaa Jumalalle. Jumala on toisessa ihmisessä, ja siksi on Kristuksen palvelusta käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdistuksessaan ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta. Minkä teemme yhdelle näistä pienimmistä? Kuka on pieni ja mikä on pientä, osaako sen kertoa isä, isoisä tai Lucretius, tai arvojemme sanelija? Vähäisimmässä on suuruus, on kaikki.
VastaaPoista