Liian vanhaksi ovat kirjoittaneet hyvin useat. Tämän asian yhteydessä usein mainittu Goethe oli täyttänyt 80, kun Faustin toinen osa ilmestyi. Hän kuitenkin lienee tehnyt tuota teosta 60 vuotta. Lopputulos oli sekä hieno että muodoton.
Olen melkein ylpeä dokumentoidessani kylläkin jo alun alkaen vaatimattoman kirjallisen ajattelukyvyn kuihtumista. Jäljiltäni on tällä hetkellä julkaistua tekstiä 65 vuoden ajalta.
Mieleeni tulee joskus se hannoverilainen hovioikeudenneuvos, joka joutui aiheellisesti hullujenhuoneeseen 1800-luvulla, jatkoi silti sinnikkäästi muistiinpanojen laatimista ja menestyi tuossa toimessa niin hyvin, että pääsi vapaalle jalalle loppuelämäkseen.
En tiedä toista vastaavaa tapausta. Tästä on kirja. Mies oli maanisen depressiivinen. Todellisuudentaju oli alkanut pettää, mutta ajan oloon aukot arpeutuvat.
Hovioikeudenneuvos minäkin olin, mutta paninpa sisään apskeetin. - Repliikki on laskuhumalaisen eno Sakerin, Nummisuutareista. “Olinpa minäkin kerran jäsen raittiuden liitossa, mutta paninpa sisään apskeetin.” Sana tarkoittaa eroilmoitusta, “avsked”. Repliikki tarkoittaa, että sanoja oli saanut potkut, vaikka oli vain ratkennut ryyppäämään sen miehen kanssa, joka hänen olisi ollut poliisimiehenä otettava kiinni viinankeitosta.
Ennen pitkää huomasin käyväni kerran toisensa jälkeen UC Californiassa, Berkeleyssä. Hiljan tuli vastaani asiakirja, jossa kerrotaan, että olin vieraileva professori, “in perpetuity”, eli ajasta aikaan. Kuka tietää, vaikka tuo asema olisi edelleen voimassa; USA:ssa nuo eläkeasiat on järjestetty kautta matkan kovin toisin kuin meillä.
Yhden kerran pidin ennalta mainostetun luennon kauppiallisesta oikeudesta, Lex Mercatoria, keskiajan Euroopassa. Opettajien ruokasalissa näytti olevan vähän alle sata professoria kuuntelemassa, jotkut Kalifornan yliopiston muitla campuksilta, kuten UCLA:sta, ja muutama oli Stanfordista, joka on yksityinen laitos. Illalla oli juhlahetki siinä ylämäessä, ei kovin kaukaa fysiikan laitoksista, joilla olivat ennen kuljeskelleet Oppenheimer ja muut. Tosin kriittinen koe atomipommia valmistettaessa oli järjestetty Chicagossa.
Niin - kysykää vaikka Mikolta. Meistä on valokuvakin. Olemme siinä kovasti leuhkan näköisiä.
Nyt paljon höperömpänä osaisin pitää sen luennon hyvin, Olin kuvaillut lähinnä ritarikuntia, Hansan kaltaisia kauppaseuroja ja jossain määri valtiota muistuttameita yhteenliityiä, jollainen meillä oii Kalmarin unioni.
Jätin maininan varaan, että Italian - Saksan vuosisadasta toiseen tapelleet Guelfit ja Ghibelliinit erottautuivat toisistaan väreillä ja viireillä, jotka näkyvät tänäkin päivnä Milanon, Firenzen ja useiden muiden paikkakuntien - jalkapalloseurojen varusteissa.
Kovaa vääntöä käytiin Napolista. Välillä tuhottiin Rooma. Joskus käytiin hävittämässä Konstantinopoli. Kosminen vakio oli kiinnostus toisten rahoista.
Nuo värit ja viirit ja vaakunat olivat niin tärkeitä, että aikakauden ykkösjuristina pidetty Bartolus de Sassoferrato julkaisi niistä kirjoituksen 1300-luvun lopulla (De insigniis).
Oman aikamme lakimiehet höperehtivät omistusoikeuden ympärillä käsittämättä, että Välimeren, Volgan, Donin ja Niilin pohjalla oli kiihkeä kaupankäynti, joka välillä roihahti sodaksi. Omistusta tärkeämpi oli velvoite ja siihen liittyvä oikeus eli kuppikuntaan kuuluminen. Olla bolognalainen oli aivan muuta kuin olla Sienan miehiä.
Kajupallisen oikeude juuret ovat atimidien Egyptissä noin 800-luvulla. Malli oli otettu Bysantista, jossa oli julkaistu kaikkien aikojen toiseksi suurin väärenys, Justinianuksen Corpus Iuris Civilis. Tekniikka oli sama kuin Raamatussa. Osittain myytisistä, ositain poliiitttisista syistä “pyhistä” tekstinpätkistä leivottiin sitkeä taikina, jota väitettii vanhaksi ja Jumala tai hänen varattuna ollessaan keisarin kädestä lähteneeksi. Sama oli ollut järjestelmä jo yli tuhat vuotta ennen ajanlaskumme alkua, muun muassa Kreetalla, heettiläisten mailla, Persiassa ja seudun vapaakaupungeissa.
Berkeley on muuten siellä missä on, San Franciscon kainalossa, siksi että ylävirran vuorilta saa raskametaleja…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti