Liian vanhaksi ovat kirjoittaneet hyvin useat. Tämän asian yhteydessä usein mainittu Goethe oli täyttänyt 80, kun Faustin toinen osa ilmestyi. Hän kuitenkin lienee tehnyt tuota teosta 60 vuotta. Lopputulos oli sekä hieno että muodoton.
Olen melkein ylpeä dokumentoidessani kylläkin jo alun alkaen vaatimattoman kirjallisen ajattelukyvyn kuihtumista. Jäljiltäni on tällä hetkellä julkaistua tekstiä 65 vuoden ajalta.
Mieleeni tulee joskus se hannoverilainen hovioikeudenneuvos, joka joutui aiheellisesti hullujenhuoneeseen 1800-luvulla, jatkoi silti sinnikkäästi muistiinpanojen laatimista ja menestyi tuossa toimessa niin hyvin, että pääsi vapaalle jalalle loppuelämäkseen.
En tiedä toista vastaavaa tapausta. Tästä on kirja. Mies oli maanisen depressiivinen. Todellisuudentaju oli alkanut pettää, mutta ajan oloon aukot arpeutuvat.
Hovioikeudenneuvos minäkin olin, mutta paninpa sisään apskeetin. - Repliikki on laskuhumalaisen eno Sakerin, Nummisuutareista. “Olinpa minäkin kerran jäsen raittiuden liitossa, mutta paninpa sisään apskeetin.” Sana tarkoittaa eroilmoitusta, “avsked”. Repliikki tarkoittaa, että sanoja oli saanut potkut, vaikka oli vain ratkennut ryyppäämään sen miehen kanssa, joka hänen olisi ollut poliisimiehenä otettava kiinni viinankeitosta.
Ennen pitkää huomasin käyväni kerran toisensa jälkeen UC Californiassa, Berkeleyssä. Hiljan tuli vastaani asiakirja, jossa kerrotaan, että olin vieraileva professori, “in perpetuity”, eli ajasta aikaan. Kuka tietää, vaikka tuo asema olisi edelleen voimassa; USA:ssa nuo eläkeasiat on järjestetty kautta matkan kovin toisin kuin meillä.
Yhden kerran pidin ennalta mainostetun luennon kauppiallisesta oikeudesta, Lex Mercatoria, keskiajan Euroopassa. Opettajien ruokasalissa näytti olevan vähän alle sata professoria kuuntelemassa, jotkut Kalifornan yliopiston muitla campuksilta, kuten UCLA:sta, ja muutama oli Stanfordista, joka on yksityinen laitos. Illalla oli juhlahetki siinä ylämäessä, ei kovin kaukaa fysiikan laitoksista, joilla olivat ennen kuljeskelleet Oppenheimer ja muut. Tosin kriittinen koe atomipommia valmistettaessa oli järjestetty Chicagossa.
Niin - kysykää vaikka Mikolta. Meistä on valokuvakin. Olemme siinä kovasti leuhkan näköisiä.
Nyt paljon höperömpänä osaisin pitää sen luennon hyvin, Olin kuvaillut lähinnä ritarikuntia, Hansan kaltaisia kauppaseuroja ja jossain määri valtiota muistuttameita yhteenliityiä, jollainen meillä oii Kalmarin unioni.
Jätin maininan varaan, että Italian - Saksan vuosisadasta toiseen tapelleet Guelfit ja Ghibelliinit erottautuivat toisistaan väreillä ja viireillä, jotka näkyvät tänäkin päivnä Milanon, Firenzen ja useiden muiden paikkakuntien - jalkapalloseurojen varusteissa.
Kovaa vääntöä käytiin Napolista. Välillä tuhottiin Rooma. Joskus käytiin hävittämässä Konstantinopoli. Kosminen vakio oli kiinnostus toisten rahoista.
Nuo värit ja viirit ja vaakunat olivat niin tärkeitä, että aikakauden ykkösjuristina pidetty Bartolus de Sassoferrato julkaisi niistä kirjoituksen 1300-luvun lopulla (De insigniis).
Oman aikamme lakimiehet höperehtivät omistusoikeuden ympärillä käsittämättä, että Välimeren, Volgan, Donin ja Niilin pohjalla oli kiihkeä kaupankäynti, joka välillä roihahti sodaksi. Omistusta tärkeämpi oli velvoite ja siihen liittyvä oikeus eli kuppikuntaan kuuluminen. Olla bolognalainen oli aivan muuta kuin olla Sienan miehiä.
Kajupallisen oikeude juuret ovat atimidien Egyptissä noin 800-luvulla. Malli oli otettu Bysantista, jossa oli julkaistu kaikkien aikojen toiseksi suurin väärenys, Justinianuksen Corpus Iuris Civilis. Tekniikka oli sama kuin Raamatussa. Osittain myytisistä, ositain poliiitttisista syistä “pyhistä” tekstinpätkistä leivottiin sitkeä taikina, jota väitettii vanhaksi ja Jumala tai hänen varattuna ollessaan keisarin kädestä lähteneeksi. Sama oli ollut järjestelmä jo yli tuhat vuotta ennen ajanlaskumme alkua, muun muassa Kreetalla, heettiläisten mailla, Persiassa ja seudun vapaakaupungeissa.
Berkeley on muuten siellä missä on, San Franciscon kainalossa, siksi että ylävirran vuorilta saa raskametaleja…
Uskomatonta mutta uskottavaa, niin se pyrkii olemaan. Vain uskomattomat ihmiset tietävät missä mennään ja millä kyydein, tämä koskee yhteiskunnan mutta myös elämän alueita. Uskominen vaikuttaa paheelta, eläminen hyveeltä
VastaaPoistaNiin totta, alle kahdeksankymppiset ovat höppänöitä järjestään ja ymmärryksestään
VastaaPoistaKolme yksin juhannusta viettävää yli 80-vuotiasta naista yritti itsemurhaa. Lääkäri elvytti heidät. Se ei poistanut heidän yksinäisyyttään ja kärsimystään, jota some tehokkaasti päivittää ja lisää. Lehdessä tänään.
VastaaPoistaItseäni ovat tavattomasti kiehtoneet ja koskettaneet antiikin tarustot, Kreikan ja Rooman valtakuntien aikaiset tapahtumat, keskiaika ja siitä eteenpäin aina 1800-luvun loppuun taiteen kultakauteen ja tieteen suuriin läpimurtoihin. Tietenkään elämä, tapahtumat ja olosuhteet eivät juuri kenenkään kohdalla ole olleet kehuttavat vaan täynnä likaa, kärsimystä, sotia, ponnisteluja ja sairauksia ja menetyksiä. Kuitenkin jälkipolvien edustajana meillä on oikeus sivuuttaa sellaiset seikat ja poimia näistä aikakausista innostavat ja rakentavat elementit ja muodostaa jossain määrin ihanteellinen mielikuva niistä. Silloin menneiden aikakausien ihmisten kärsimykset eivät ole menneet hukkaan vaan voivat jalostaa tulevia polvia Näinhän uskoakseni monet juuri tekevätkin.
VastaaPoistaMenneinä aikoina on kirjoitettu uskomattoman hienoja tarinoita, veistetty huikaisevia veistoksia marmoriin ja valettu suunnattoman suuria vaikuttavia pronssiveistoksia joiden pystyttäminen nykyaikana olisi äärimmäinen ponnistus, tallennettu filosofioita ja otettu tieteen tekemisen ensiaskelia. Ne todistavat että menneiden aikakausien ihmiset olivat henkisesti meitä edellä. Nämä voivat toimia innoittajina myös nykyihmisille eli meidän nuorelle polvellemme.
Hyvä että professori on useampaan kertaan viime viikkoina maininnut arvostavansa keskustelua tuotannostaan. Harvoin ihminen huomaa, mitä hänen parhaakseen tehdään suurella vaivalla. Jokainen vanhus olisi ansainnut huomiota, arvostusta ja paneutumista. Oikeastaan ne ihan kuuluvat jokaiselle hyvään vanhuuteen, vaikka ne tulevatkin nykyisin aniharvan osaksi, ilmeisesti harvempien kuin ennen.
VastaaPoistaMikä lienee tarina, jonka päähenkilö joutui aiheellisesti hullujenhuoneeseen 1800-luvulla.
VastaaPoistaSana todellisuudentaju on stoorin kiinnostavin, mikä sen tarkoite sitten onkaan blogittajan mielestä.
Suomessa todellisuudentaju on alkanut pahemman kerran pettää johtavillakin poliitikoilla, mediassa ja somessa, eniten tämän oikeistosotahallituksen ja sen marssittamien median, somen, päättäjistön ja virkamiehistön ansiosta. Niiltä on unohtunut todellisuus, jossa ihmiset elävät, kuolevat huonosti hoidottuina ja usein ilman hoitoa tai lisääntyvästi itsemurhiin.
Hallituksen sana on tullut eläväksi ja sen keksimä tarina ja suggestio muuttunut suomalaisten mielessä taikaiskusta todeksi. Kansa on viipaloitu ja pakattu paksuihin muovipusseihin, joiden läpi ei näe eikä kuule kuin oikeistohallituksen sanomaa. Lapset ja vanhat, työlliset ja työttömät, hyvin- ja pahoinvoivat, ylhäiset ja alhaiset jne. ryömiskelevät pikku ötökköinä eri pusseissa - kauniimpi ilmaus asialle on Platonin luola. He eivät huomaa, että muutakin on.
Kukin sakki sumuttaa omiaan ja ulkopuolisia kielellä, jonka vain se ymmärtää ja on oppinut kiinalais-amerikkalaisesta nettiryhmästä. Sakki ajaa omia etujaan eräästä ulkomaasta ottamansa esikuvan mukaisesti. Sen sota yhteiskunnassa on pyhä, keinot voittotarkoituksen pyhittämät. Sota ei yhtä miestä, lasta ja varsinkaan vanhusta kaipaa ihmisuhrien kasan kasvaessa.
Ääniä ja valtaa himoitsevat puolueet edistävät tätä järjellisyyden ja ihmisyyden taantumista. Kuka antoi lapsille käteen leivän ja viulun sijalle kännykän, mahdollisuuden sähkötupakkaan ja huumeisiin, elämän viihteenä, rikolliset rahanhankinnan konstit, jalkojen alle sähköpotkurin, käteen ajokortin ja alle auton. Kukas muu kuin Kultasuu, suomalainen poliitikko. Sama joka julkisuudessa äänekkäästi suree uhreilleen, esim. vanhuksille, lapsille, työntekijöille ja työttömille aiheuttamaansa vääryyttä ja kärsimystä.
Suomessa on kova nuusa todellisuudentajusta. Mistä sitä löytyisi, edellisten polvien elämänymmärryksestäkö. Kahdeksankymmentä täyttäneiltäkö, jotka ottavat todellisuuden haltuun ja surmaavat itsensä.
Ihme valitusta.
PoistaKaikkein köyhimmilläkin on Suomessa nykyään paljon paremmin kuin keskiluokalla 1960-luvulla. On kännykkää, nettiä, henkilökohtaista kouluavustajaa, kompostitarkastajaa, asumistukea ja aivan helkkarin edistynyttä julkista terveydenhoitoa lähes ilmaiseksi (kokemusta tästä minullakin on).
Globbalisti köyhyys on vähentynyt hurjasti.
Niin tämä homma ei toimi, että valtio maksaa kaikille kaiken - iPadeistä asumiseen.
Vaatimuksilla ja tarpeilla ei ole mitään ylärajaa, mutta niille ei ole rahoittajaa. Tämä on jo käytännössä nähty mm. Suomessa, joka vain odottaa, että kansainväliset pankit, IMF, jne. tulevat ja ajavat kaiken hötön alas - ja paljon tarpeellistakin siinä sivussa.
Se on sitten kovaa menoa se.
Kiinnostus toisten rahoista osoittaa hyvyyttä, tahtoa antaa toisille, myydä omaisuutensa ja antaa köyhille. Onneksi sitä on ollut aina, Kainista ja Aapelista alkaen. Vai Eevasta ja Adamista vai miten se oli. Ja nytkin MullitusHallitus on kiinnostunut siitä mitä pääosalla kansalaisia ei ole, heidän rahastaan. Se mullittaa eri ikäryhmiä eri tavoin, lapsia uimarannassa, nuoria liikenteessä, huumetappeluissa ja pahanteossa, työllisiä työ"tapaturmissa" ja vanhoja kaiken aikaa eri yhteyksissä. Lapsena lapsille opetettiin, ettei saa mullitella eli näyttää vihaista naasua. Silloin lapset ei tappaneet lapsia vaan aikuiset. Raa'at ovat happamia raakalaisomppoja.
VastaaPoistaVanhus ymmärtää kaiken ja kaikkia, vanhusta ymmärtää vain toinen vanhus. Jopa niin hyvin, että sadistisena toimiessaan nestor pystyy pahimmin haavoittamaan, pyörittämään puukkoa haavassa ja surmaamaan.
VastaaPoistaKajupallisen, jotakin lienee liikaa tai puuttuu jotakin.
VastaaPoistaEnsin talousosaaminen pyrkimyksineen, sitten niitä tukemaan tarvittiin ja tehtiin uskonto. Tästä pitäisi kirjoittaa enemmän, koska elämme siinä synnytys- ja teurastuslaitoksessa.
VastaaPoistaKun on miekoin ja aattein hankkiuduttu valtaan, sen pysyttämiseksi on ja ellei ole, tehdään uskonto. Legotalo vetää puoleensa naiiveja, joilla on vastuunnon sijaan tarve uskonnolle. Uskonnon herra on väkevä etikka+sooda. Se putsaa aivot ja sitten asentaa ne uuteen uskoon ja toimintaan. Coca-cola jatkaa siitä. Se mikä olisi voinut olla ihminen, on kone.
VastaaPoistaOpetit Amerikassa niin hyvin, että osasivat ja osaavat toteuttaa kertomasi. Siksi olemme tässä jamassa.
VastaaPoistaSepä onkin sitten hyvä saavutus jos niin on. Suomalaiset ovat kerta toisensa jälkeen maailman onnellisin kansa kyselyiden perusteella.
PoistaAmerikassa parhaitten suomalaisten teoriat kähvelletään ja pannaan pyörittämään rahamyllyjä Amerikan pohattojen eduksi, Suomen hyvinvoinnin päänmenoksi. Tiesitkö mitä teit?
VastaaPoistaKalmarit ovat huomattavan vaarallisesti varustautuneita politiikkaan, mutta kaiken saatuaan vaaraksi itselleenkin. Siksi en sano, mistä puolueesta ne ovat löytäneet itsensä. Niiden unioni on näennäinen, sillä ne ovat itsellisiä saalistajia. Maakuntalehdet pitävät niitä elossa ja vallassa.
VastaaPoistaTäh?
PoistaMissä raha, siellä valta syöttää pajunköyttä ja voi kun se maistuu. Aviisit ovat kääreitä paljolle. Cave!
VastaaPoistaBerkeley yliopistoineen on syntynyt sinne missä se on, mutta nyt Trumppi on ottanut sen silmätikukseen, kun ei siedä kansainvälisesti verkostoitunutta tiederahoitusta. Meillähän sellaista rahoitusta vielä hamutaan, mutta ehkä trumpilaiset hallituksessamme senkin vielä tuhoavat. Trumpin vaino koskee muuten myös luonnontieteitä eikä vain jotain hänen wokeksi kutsumaansa.
VastaaPoistaVanhuudenhöperö oli ennen vanhaan jotenkin herttainen sana, anteeksi annettava, nykyisin termit ovat kovempia, lääketieteellisiä, dementiaa eri nimikkeillä. Ihmiset höperöityvät eri asteisesti, osa ei ollenkaan, mutta toistaiseksi asialle ei voida paljoa.
VastaaPoistaKaksi vuotta biofysiikkaa opiskellut pojanpoika järjesti ennen joulua kurssilleen ekskursion San Franciscoon ja siinä yhteydessä tutustui mielenkiintoiseen pitkäikäisyysprojektiin, pop-up kaupungin perustamiseen Berkeleyn lähelle. Hän sai ylipuhutuksi itsensä sinne töihin kolmeksi kuukaudeksi ja oli ensimmäinen kokopäiväinen työntekijä, teki kaikkea mahdollista, mutta varsinainen oppi oli kuulemma, että oli vastuuasemassa, piti suunnitella ja johtaa muita ihmisiä. Toivottavasti USA ei vedä kokonaan kesken opintojen, mutta jotain terveyden tulevaisuutta siellä hahmotellaan, ei huono idea. https://www.vitalistbay.com
Hyppään sivuraiteille, kun pohdin onko olo mustana joutsena auvoisempaa kuin valkoisena?
VastaaPoistaTiukka totisuus on höperyyttä, jota päivityksissä ei ole, vaan hyväntahtoinen hyvätahtoisuus sävyttää niitä. Hauskoja, hyvää mieltä levittäviä asioita on yhä uusia. Niitä ovat olleet myös monitaiteinen ja -tieteinen Mikki Hiiri merihädässä -teatteriesitys koulun joulujuhlassa ja joulutonttuilu blogissa. Varsinkin edellisestä lukisi kernaasti lisää. Onko siitä kuvia, kirjoituksia, analyyseja, arvioita ja yleisökommentteja? Se on profeetallinen tulevaisuutta eli nykyisyyttä ajatellen. Kuka sen keksi ja millainen oli lavastus ja muu toteutus musiikkeineen ja saaveineen, paljuineen, olisi mukava kuulla.
VastaaPoistaSuomessa heimot ja alueelliset sakit olivat sulassa sovussa, mitä nyt Oulun tervasoutajat ja Merikarvian sillitynnörirakentajat ylpeilivät. Lappi ja myöhemmin perustettu (FA Hästesko) Keski-Suomi olivat toistensa kloonit ja eräiden toisten hyväksikäyttäminä olla halunneet. Karjalaa arvostivat lähinnä vain kareliaanit ja myöhemmin sotakiihkoiset kunnes se konkreettistui piirakoiksi. "missä kaartaa taivon rantaa salo sininen, siellä Satakunnan kansa tyynnä kyntää aurallansa, maata isien" esittivät lapset kevätjuhlan kuvaelmassa. Alueellinenkin natiolismi puraisee ilkeästi. Rahaksi Suomessa on osattu panna vain köyhät, kipeät ja vanhat. Toivottavasti nämä ovat kiitollisia kun heille näin annetaan arvoa. Tiedämmekö me, ketä ja mistä olemme? Sokrates piti sitä tietoa keskeisenä ihmisen kasvulle. Kuka Sokrates, mille kasvulle ja mitä sitten? Nykyisen ihmisen ei tarvi tietää kuin se, minkä merkkinen ja mihin käytettävä kone hän on. Vai täytyykö sitäkään?
VastaaPoistaNo hyvä kun nykysuomalainen edes tietää, mihin maakuntaan kuuluu. Tosin ihmiset ovat jo juuriltaan vahvasti sekoittuneita.
PoistaKoneet, pyssyt ja esineet ovat tärkeitä Kemppisen lyriikassa.
VastaaPoistaSaksan demokraattisessa republiikissa (Res publica, Πολιτεία, Yksityisiä asioita) yliopisto-opiskelijoitten oli opeteltava myös käytännöllinen ammatti. Tavalla oli monenlaista etua. Samoin sillä, että työläisperheitten lapset merkittiin istumajärjestykseen punaisella, jotta heitä ymmärrettiin tukea, ja joka oppitunnilla piti olla jotakin Marxismus-Leninismusta. Beethoven oli ensimmäisiä suuria sosialisteja. Tiedän mitä nyky-Suomen koulussa pitää olla joka oppitunnilla ja mitä ei saa olla. Jokaisen ajatukset saatiin tietää ja saadaan. Se hyöty kommunismista oli ja on siitä mitä on nyt. Sokrates, Lutter ja Hannibal olivat samaa mieltä.
VastaaPoistaEi tarvi tietää ketä tottelee eikä etenkään miksi. Yksi on tärkeää ja sen mukana kaikki, se että tottelee. Ei kannata ajatella, getossa ja kesäkeskitysleirissä. Kunhan menee sinne minne on mentävä vaikka kukaan ei siellä ole vapaa, eivät käskijätkään. Suomi on suuri Siperia ja onnessaan ja ollakseen siitä.
VastaaPoistaItsekkäät Agricola ja Lönnrot tekivät meistä tällaisia, alamaisiaan. Osaamme sanoa mutt emme viitsi toimia vastaan.
VastaaPoistaMiksi pitäisi?
PoistaSotilaiksi syntyneitä, sodassa olemisemme ja minuutemme. Kannamme sotaa kuin viisitoistavuotisna. Riitamaassa löydämme itsemme ja toisemme ja vihollisen.
VastaaPoista"Ensin tuli mieleen
lasin läpi katsominen.
Sitten tuli mieleen
juokseva teräs.
Ammuttiin kranaatteja
kuin olisi mitaleja viskelty,
kunniaristejä.
Melu oli kauhea
kuin olisi rahoja revitty." Jukka Kemppinen: Riitamaa, Tammi 1989
Sen miten erilainen maa tämä on ja miten erilaiset me, tietää joka kerta ulkomailta palatessa, ihan vaikka Ruotsista, ja miten olemme yhtä, tämän maankin kanssa. "Raukat vain menköhöt merten taa", Nälkämaan laulu sopii meille, toimimme kuten geenit ja epigeenit meissä.
"Sodan jälkeen
VastaaPoistapääesikunnan olisi
tullut laatia suunnitelma
elämäkertamuotoon
siitä, mitä kiehistä
olisi voinut tulla." Jukka Kemppinen: Riitamaa
Niin se on nytkin, mutta vähän eri merkityksessä.
Liepeessä lukee tuomioistuinjuristi. En olisi halunnut kuulla sanaa edes tätä ensimmäistä kertaa.
VastaaPoistaMikä siinä riepoo? Tuomioistuimethan ovat meidän oikeusturvamme vuoksi. Vai oletko niitä, joiden mielestä lakimies-sanaa ei saa vaihtaa nykymuodin mukaan juristiksi?
PoistaSuvussa oli jyrsijä, mutta käytiin ihmisestä. Setä ja koululaisena isä olivat pohjoiskarjalaisen hinteliä, nälkä. Isoisä Oskar Kopponen vaihtoi sukunimeä ja lääniä kuollakseen nuorena raskaan työnsä tuomaan lentävään keuhkotautiin, Ikaros. Kannan heidän solujaan, aarretta. Varsinkin isän suosikkiserkun Lempin.
VastaaPoistaSuomessa oikeisto, keskusta ja vihreät ovat omistaneet maan ikuisille asioille: sodalle, rahalle, Amerikalle, eläimille ja kilpailulle.
VastaaPoistaListastasi puuttuivat SDP, Vas ja Persut
PoistaMitä ajattelette professorin teoksistaan saamasta palautteesta? Sitä antoivat aikoinaan maan nimekkäimmät ja kokeneimmat kriitikot, ja se on kauttaaltaan loistavaa, ja paneutuminen käsiteltäviin aiheisiin ja kirjoihin on siinä ilmeinen. Oliko heidät hypoteerattu julkaisemaan poikkeuksellisen kiittäviä arvioita?
VastaaPoistaAjattelemme että yksi kaunakirjailija vihatulvallaan pilaa koko tämän blogin kommenttiosion.
PoistaJukka Kemppisen lyriikan aikalaisarviot osuvat nappiinsa.
PoistaKuka tuntee asian parhaiten, kirjailija itse. Olisi hyvä saada hänen selvityksensä. Onko kritiikki jossakin katsottavissa? Jotkut niiden vuosien kaikkein parhaat ja myös tieteilijöinä erinomaisesti kunnostautuneet miehet ovat arvioineet hänen kirjojaan, ja ainakin heihin voi ehdoitta luottaa. Muutenhan vastaanotto on aina monesta asiasta kiinni. Pata kattilaa soimaa, no Kemppisen kirjoja ei kukaan ole soimannut, mutta yleensä ja myös Suomessa kannanotot liikkuvat aika usein mielipidetasolla ja niissä on astian makua.
PoistaSe on ikävä juttu jos kukaan ei ole "soimannut", ts. antanut järkevän kärkevää palautetta.
PoistaRuoskan kuuluu viuhua kaiken lällyn sanoilla hyväilyn ja nuoleskelun lomassa kun ja jos kirjallisuudesta ja kirjoittamisesta on kyse.
Henkilöä itseään saa paijata ja voidella niin paljon kuin hunajaa purkissa riittää, mutta kynänsä käytöstä ei kritiikkiä pidä säästelemän..