Panta rhei

Tämän hetken fysiikan arvion mukaan kaikki on pohjaltaan rakeista eli ryynimäistä. “Kaikki” tarkoittaa kvarkkeja, gluoneja ja muita kohteita, joista muodostuvat atomiytimen protonit ja neutronit. Vahvavoima eli ydinvoiman on ainakin 30 000 kertaa voimakkaampi kuin sähkömagneettinen vetovoima, ja noilla vähäisillä välimatkoilla painovoima on olemattoman pieni. Se pitää atomiytimen koossa ja on toisaalta mukana voiman vapautuessa ketjureaktiossa.

Asia ei ole erikoisen havainnollinen, mutta näitä hiukkasia ei eräässä mielessä ole olemassa, koska ne ovat aaltoja, oikeammin ryppyjä aika-avaruuden kentissä.

Sanan “kenttä “ varhaisemmat tutkijat varastivat maamiehiltä. “Field” on oikeastaan “pelto”.

Sekä filosofiassa (Herakleitos) että tähtitieteessä, samoin kuin agrologiassa kaikki liikkuu. Panta rhei. Herakleitos sanoi, että aurinko taivaalla noin ihmisen jalan levyhinen. Luultavasti hän tähysteli aurinkoa ojennellen toista jalkaansa ylös. Ilmeisesti hän oli juovuksissa kuin apina (simiformis).

Ei Platon hänkään myöhemmin keksinyt ihmetellä kirjoittaessaan luolavertaustaan, jonka mukaan kaikki olevainen on vain tulen tuomia varjoja seinillä, kuinka paksu varjo on. Itse en tiedä, mutta en pidä varjoa paksuna.

Tämä ajatuskuvio on minulle tärkeä, koska mielestäni oikeustiede toistaa vanhempie tieteiden virheellistä kysymystä. Itse innostuin kauan sitten tutkimuksesta “Omistajanvaihdoksesta” ja pidin esimerkiksi tekijänoikeudsesa tärkeänä kysymystä tekijänoikeuden siirtymisestä. Hyvän tavan mukaan oikeudellisen tutkimuksen laajuudesta oli käytettävä ensimmäinen neljännes selvitykseen, “mitä oikeus on”. Asia ei ole selvinnyt. Mitä tekijänoikeus on, sekin on tietymätöntä, ja nyt algoritmien kirjoittaessa varsin hyvää kieltä, monella on huonot housuissa, kun tietoa ei ole siitä, kenen on tuo tuloa tuottava tekijänoikeus. Ja sama koskee patenttioikeutta.

Poikani oli tehnyt suuren työn panemalla tietokoneohjelman kirjoittamaan vanhalta C-kasettinauhalta keskustelun, jonka kerran kävimme Proustista kälyni Inkin kanssa Ylen ohjelmassani “Kaljupäisten kerho”. (Nimi on peräisin eräästä sotatapahtuasta, jossa kapteeni ajelutti miehensä kaljuiksi, jotteivat nämä pystyisi ehkä karattuaan seikkailemaan selustassa. Poikani oli käännätyttänyt tietokoneella tekstin sitten ranskaksi, koska kälyni jäljellä oleva poika on varttunut Ranskassa ja Chilessä eikä osaa suomea. Koneen ranskan kieli oli nähdäkseni 95-prosenttisesti hyvää ja joka tapauksessa sävytyksiä myöten täysin ymmärrettävää.

Rupesin muistelemaan muita tuon ohjelmani jaksoja, Aili Palmén puhui aika murhaavasti Georges Simenonin vaimoista mutta hyvin lämpimästi Rolf Nevanlinnasta, joka luullakseni laski Suomessa sodan aikana salakirjoituksen avaamisen perusteet kuten oppilaansa Lars Ahlfors. Katso ja lue Olli Lehdon tuontanto yleistajuisin osin. Huikeaa tarinaa. Nevanlinna karkasi hänkin kotoa, mutta kuten Ailkin sanoi, ikään kuin se tähän asiaan kuuluisi, “mutta Rolf oli nero”...

Tapasin itsekin Rolf Nevanlinnan. Kyllä. Hän oli nero. Asuessaan sodan jälkeen Sveitsissä hän harrasti Riemannin pintojen lisäksi Marilyn Monroen elokuvia.

Kuvassa, joka on “Naturesta”, on kuvitettu vastapäivään simpukkana kietyvänä kuviona maapallon historia. Kaupunki ja ihminen ovat oikealla alhaalla. Mielestäni kuva on kaunis.

Muuten olen sitä mieltä että kansanedustaja Keskisarja saa juhlia missä haluaa ja puhua mitä sattuu. Muun muassa termillä “parlamentaarinen immuniteetti” tähdennetään, että kansanedustajalla on suurempi sananvapaus kuin muilla. Niin tulee olla. Puolustan hänen oikeuttaan, vaikka hän mielestäni on monessa asiassa väärässä. Tai siksi.