Ihastelen kun käsitän kirjoittamastani, että lukija on harrastunut sekä runoudesta että kielistä. Tämä lauseeni sisältää tunnustuksen, että pelkään kielien huimaavien avaruuksien peittyvän tekoälyn käytännöllisyyden alle. Miksi tosiaankaan opiskella esimerkiksi saksaa, kun useat tietokoneohjelmat tuottavat erittäin käyttökelpoista suomennosta. Niin, ja miksi opettaa kenellekään suomea…?
Konjunktiivi tai subjunktiivi. Useat tuntevat sen englannista: if I were a rich man.
Kommentoija oli siis osaavasti kiinni ranskan moodissa, jota vastaavaa suomessa ei oikein ole. Apollinairen “vienne la nuit” sisältää näin lyhyenä sekä epävarmuutta että häivähdyksen tulevaa, varsinkin kun perässä on “je demeure”, eli puhdas preesens: minä pysyn (jään).
Toinen tai kukaties sama kommentoija luetteli oivallisia suomalaisia runouden kääntäjiä, mutta teki pahoiin jättämällä mainitsematta Kaarlo Sarkian ja tietenkin Matti Rossin ja Pentti Saaritsan ja Kirsi Kunnaksen ja aikajanan toisesta päästä Paavo Cajanderin, Eino Leinon ja Yrjö Jylhän.
Tuomas Anhava, ehkä runouden suomentajista ylin, otti aikoinaan asiakseen kääntää kylmää kylkeä Sarkialle, ja käänsi itse Rimbaud’n suuren runon kovin toisin.
Kirjaan painettu runous meni aika pahasti mailleen, kun suuret mestarit nousivat laulujen sanoittajina, Juice, Juha Watt Vainio, Saukki - heitä oli monta. Arvo Salo on mainittava. “Lapualaisoopperan” unohtumattomuus johtuu osittain verrattomasta riimittelystä. Vanhemmat laulut tulivat takaisin, kuten Internationale ja Varšavjanka, jonka säveltäjää ei tiedetä ja suomennos - Työväen laulukirjasta 1923 - on sekin tietymätön.
“Riistäjät ruoskaa nyt selkäämme soittaa, vastassa valkoinen armeija on.
Pakko on taistella, kuolla tai voittaa, ratkaisu eessä on tuntematon.
Mutta me nostamme purppuravaatteen, taistoon mi työläiset kutsua voi.
Rohkeina puolesta veljeysaatteen käymme ja kaikille laulumme soi.
Aatteemme ainoan, kalliin ja oikean, puolesta raatajat eespäin mars,
Aatteemme ainoan, kalliin ja oikean, puolesta raatajat eespäin mars.
Veljemme vankilat tyrmiinsä sulkee, kostaja kultakin kalleimman vei
Ilkkuen roistot ja ryövärit kulkee, sellaista kauemmin sallita ei!
Vääryyttä vastaan me taistelun teillä kuljemme: kostoa kalpamme soi.
Vaikkakin yksilöt sortuisi siellä, muistonsa konsana kuolla ei voi!
:,:Aatteemme ainoan...:,:
Valtikat, kruunut me pirstoiksi lyömme, orjuuden kahleet katkomme me;
kauhea joskin on puhdistustyömme, ihmisen onnen on ehtona se.
Siksipä säälittä taistelun tielle, voitto on työväen, tiedämme sen
Porvarit, keisarit, helvetti heille olkoon nyt töistänsä armollinen!
:,:Aatteemme ainoan...:,:
* * *
Niin, ja vielä pirullisemmasta runoudesta. Se tuli mieleen verbimuodoista. Uuno Kailaan “Kun olin kuollut”.
“Kun olin kuollut,
kun olin tuhkaa hiven
vaskiuurnassa, alla
mullan ja mustan kiven,
ah - oli autuas
levätäkseni silloin.
Suuria tähtiä kohti
loin minä silmäni illoin.
Multa ylläni
hauraana, harson lailla.
Näin avaruuden katseen
salaisuuksia vailla.
Kerran, maan päällä
illassa himertävässä
soi rakas, tuttu ääni:
- Katso, hän nukkuu tässä.
- Hauta on hoitamaton.
- Niin on. Hän oli köyhä.
- Eikö hän ollut myöskin
mieleltä... hm - vähän löyhä?
- Houkkio, origenelli,
onneton ihminen perin.
Yöt joi - itsensä otti
hengiltä vähin erin.
Lauluja kirjoitti tosin -
ne nyt olivat niitä -
- Tunsitko hyvinkin? - Niin - no,
älkäämme puhuko siitä...
Kuuntelin. Enkä
tuntenut tuskaa mitään.
Silmäni luonut olin
auringonnousuun, itään.
Sattuu, vaikkei tapakkaan,
VastaaPoistamun mieli on kuin Uuno Kailaan.
Sattuu, menen kapakkaan,
ja siellä jälleen pellit auki bailaan.
Sielu on hellä kuin Mimosan hipiä,
sielu on kipiä, sielussa sataa.
Ajatus nilkuttaa suppeaa rataa,
ajatus toistansa korville lyö.
Sielu on hellä kuin Mimosan hipiä,
sielua pipiä tuska vain lataa,
ja ennen pitkää saapuu uusi yö.
Juice Leskinen, Mimosan hipiä
Melkein yhtä hyvä kuin Varsavjanka, siis tosi hieno
PoistaJuice oli kielimies, jolta syntyi hyviäkin runoja, mutta tämä ei ole sellainen, ainoastaan ihan kiva, jos sitäkään.
PoistaLaulu ja runo ovat aina eriasia. Laulussa on sävel ja rytmi tunnelman välittäjänä.
PoistaTarkennetaanpas hieman: Juice oli savolainen kieljmies ja runonlaulaja, ottakee se huomijoon kun kontollenne hänen riiminsä pohinnat kuitenniinj' kiäntyvät. Terveisin Leskisjussin "nuapurj".
PoistaLPn nimi on Pyromaani palaa rikospaikalle.
PoistaOli aika jolloin oli ostettava eräiden merkittävimpien suomirockin edelläkävijöiden levyt. Hurriganesista alkaen, metrin verran hyllyssä vievät vaikka huolella loppuun soitetut ovatkin.
Suomirockin suurhahmo, osin äärimmäisen tuottajanlahjansa vuoksi, Atte Blom.
HS tästä jotain pienempää juuri mainitsikin vaan A. B. oli - ja on yhä - sen sortin mesenaatti että ei tule heti mieleen kysyä että kato terve, mitä jäpä, kuule uskoksä Jumalaan...
Vaikuttaa sille että mikäli hänen asemassaan olisin kysynyt että kuule isoJii, sanny perkele jotain vai pitääkö kysyy Attelta niin en ole aivan varma etteikö Jumala kuitenkin uskoisi Atteen.
Tätä ei kyllä Hesari hyväksy. No, sellaista se on. Saanhan niistä paksumman pinkan, vaikkeivät soisikaan.
Hyräilkääpä jokin juttu vaikka nyt heti, suoraan arkistoista?
Kukaan ei ollut vähemmän rock kuin Timo T. A. Mikkonen.
Españaa opiskellessani vastaani tuli subjunktiivi ja sen käyttöä ihmetellessäni españalainen tuttavani sanoi, että ihan tavalliset mummutkin tietää, milloin sitä pitänee käyttää.
VastaaPoistaTämä on juurii tätä, että mummutkin tietää...
PoistaNimittäin Pariisi on maailman hienoin kaupunki, koska siellä katupojatkin puhuvat ranskaa.
Lontoo on taas maailman ikävin kaupunki, kun kaikki purjekorvat puhuvat siellä pakkoenglantia.
PoistaMeillä taas kymmenvuotias pojanpoikakin tietää ja ehkä kuusivuotias veljensäkin. Meidän isovanhempien ja kavereidensa kanssa onneksi puhuvat selvää suomea. Subjunktiivin käytöstä espanjan kielessä opin jotain kansalaisopiston kursseilla, mutta...
PoistaOlisi kannattanut puolustaa latinan ja kreikan virkoja. Voihan vaikutusvaltainen alkaa vaatia niitä takaisin. Samoin suomen kieltä kaikkiin Suomen kirjallisuuden virkojen asioihin ynnä näidenkin virkojen palauttamista.
VastaaPoistaEi se onnistu, kun poliittinen johto on pakottanut yliopistolaitoksen sellaiseen asentoon, että vain tuotekehittelytutkimusta edistetään.
PoistaYliopistoväki ei tuota allekirjoita.
PoistaLisuja osuu aina johonkin muuallekin. Ja ovat onnellisia vähästäkin.
PoistaLuulenpa, että ihmiset haluavat aina pystyä kommunikoimaan muillakin kielillä, osallistumaan sosiaalisiin tilanteisiin, vaikka tekoäly kääntääkin tekstejä vaivattomasti. Hienosäätöön saakka ei ole tarpeen mennä, jos on kyse vain rupattelusta. Itse opettelin ranskan vahvojen verbien subjunktiivimuodot 64 vuotta sitten ja unohdin saman tien, kun en niitä käyttänyt. 5 - 15 vuotta sitten Espanjan subjunktiivimuotoja ja käyttötapauksia harjoiteltiin kansalaisopiston tunneilla ja kotona lisää, verbien taivutuskirja aina käden ulottuvilla. Hyödyllistä ehkä aivoille. Saksan subjunktiivi I:n olemassaolon opin vasta yliopistossa, (Sie sagte sie fahre nach Italien) ja onhan se ollut mukava tunnistaa kirjallisuudessa. Se on kuitenkin helppo ranskaan ja espanjaan verrattuna, olisi sen voinut opettaa pitkän saksan lukijoille jo koulussa.
VastaaPoistaKääntäjän on tietysti tunnettava kielen kaikki sävyt. Sellaiset runokäännöskirjat ovat ihania, joissa on alkuteksti rinnalla, mutta lisäähän se kustannuksia. Tavallinen lukijakin voi silloin kokeilla käännöstaitoaan tai muuten vain vertailla tekstejä.
Vanhimmat suomalaiskirjailijat tekivät suuren palveluksen proosan kääntäjinä, mm. Juhani Aho, joka käänsi esimerkiksi rakastetut "Välskärin kertomuksia" ja "Peukaloisen retket villihanhien seurassa".
On tuo Kailaskin ollut tekijä, monella tapaa. On ironian tajuakin.
Täysin samaa mieltä siitä, että runokäännöksissä pitäisi olla aina alkuteksti vieressä. Aale Tynnin Tuhannessa laulujen vuodessa näin onkin, ehkä siksikin ettei hän kai kaikkia sen kieliä hallinnut.
PoistaMuuten olen sitä mieltä, ettei runoa voi edes kääntää, korkeintaan tulkita. Kalevalankin kääntäminen eri kieliryhmien kieliin lienee mahdotonta. Siis niin, että lukija saa saman elämyksen ja ymmärryksen kuin alkuperäisestä eli Lönnrotin versiosta saa.
Vain yhtä ainoaa kieltä (murteita lukuunottamatta) taitavalla ei tulkintamurheita ole. Lukee mitä eteen sattuu tai mitä jostain kotimaisista kieliröykkiöistä kaivelemalla kaivelee. Pärjää elämänsä näinkin. Luultavasti ymmärtääkin yhtä paljon kuin vierailla kielillä päänsä täyttäneet.
PoistaEi ne vieraat kielet päätä täytä, vaan avartavat ajattelua.
PoistaSehän on sekin että sen tiedon kanssa, ei se auta jos ei käytä.
PoistaHöpötystä-höpötystä sanoi mummo kun täytti veroilmoitusta.
Avartavat ajatukset ovat aina tervetulleita päähäni.
PoistaEn vastusta kielten opiskelua enkä halveksu kieliä taitavia, mutta tosiasian edessä on nöyrryttävä pärjäämään vain yhdellä kielellä. Haluja ja opiskeluyrityksiä itselläkin on ollut, vaan kun en opi niin en opi. Kuuntelen kyllä sujuvasti mitä kieliä vain.
Harmillista minusta se, että niille joille kielienkin oppiminen on itsestäänselvyys eivät tahdo uskoa, ettei kaikilta se luonnista. Monetkin alkavat inkuttamaan vastaan vaikka itse esimerkkinä oppimattomuudesta esimerkkinä olisin.
Kuka milläkin päänsä täyttää, mutta myöhemmällä iällä nopeasti opitut kielet ainakin häipyvät nopeasti, jos taitoa ei aktivoi ja käytä jollakin tavalla silloin tällöin. Kymmen- ja yksitoistavuotiaana aloitetut ruotsi ja saksa tarttuivat jäädäkseen, ja onhan niitä tullut harjoitelluksikin. Englannin alku jäi lukiossa heikoksi, kun ensin oli puoli vuotta ihan sekopäinen opettaja ja sitten vuosittain aina uusi opiskelijatyttö. Vanha hyvä opettaja oli juuri jäänyt eläkkeelle eikä uusia kai ollut ehtinyt valmistua sodan jälkeen.
PoistaRanskan koulukurssin suoritin nopeasti yliopistossa pakollisena osana englannin opiskelua, ja ne verbien subjunktiivimuodot pänttäsin kahtena iltana ennen suullista kuulustelua, johon jouduin, kun olin jättäytynyt pois kirjallisesta verbikokeesta. Hyvin ne menivätkin, mutta kun kuulustelija, Aale Tynnin sisko muuten, Martta Tynni, kutsui vielä koko muun verbiopin kokeeseen parin viikon kuluttua, en enää muistanutkaan kaikkia subjunktiiveja, kun en arvannut niitä kerrata, ja niin piti käydä vielä kolmas kerta näyttämässä, että hallitsi ne kaikki! Vähän oloa! Ja erikoista, syntyi esikoinenkin sitten muutaman tunnin päästä.
Sitten koko ranska vajosi unohduksen alhoon, ja vasta noin viidenkymmenen vuoden kuluttua menin kansalaisopistoon kertauskurssille, jossa oli mainio, kauan Ranskassa asunut opettaja ja kun oli siinä välissä tullut puhetilanteita, joista olin selvinnyt vain nipin napin tai huonosti. Oli niin paljon muutakin elämässä. Sen verran hyötyä siitä kertauksesta kuitenkin oli, että pystyin korjaamaan virheet lapsenlapsen abiharjoitusaineista. Vieläkö tuota pitäisi alkaa tavata niitä Maigret-kertomuksia...? Oikeastaan aloitinkin.
Ikävä kyllä, englanti tuntuu täyttävän monen pään niin, ettei sine mahdu kunnolla enää edes suomea.
PoistaLukemista ja kirjoittamista ei pidä harrastaa vaan suhtautua siihen tosiolevaisena oppaana läpi elämän tyrskyjen.
VastaaPoistaItse olen joutunut pakosta muuttamaan asuinpaikkaani vanhempieni mukana kaksivuotiaasta lähtien kuusikymmen luvulla niin monta kertaa, että menetin kyvyn tutustua ihmisiin koska koin ymmärrystä saatuani, että tutustuminen on turhaa, koska kohta kuitenkin lähdetään taas ja vaihdetaan ihmisiä ja asuinpaikkakuntaa ja kaikki tutustuminen alkaa alusta uudestaan.
Lukemaan opittuani löysin pienen paikkakunnan, Urjalan, kansakoulusta kirjaston ja lainasin ja luin ja lainasin ja luin ja löysin vähitellen itseni kirjoja lukemalla.
Minun kohdallani päti myöhemmin kuulemani väite, että kun elämän kriisikohdassa hakeutuu kirjastoon ja ottaa summassa kirjan avaten sen silmät kiini vastaus jota olin hakemassa löytui sieltä.
Sieltä se löytyy.
Löytyy se.
(Blogivaeltaja)
Olisiko paras suomalainen runoantologia Jarkko Laineen toimittama Runon suku? Siinä on monta Tuomas Anhavan suomennosta. Maarit Tyrkön toimittama Tätä runoa en unohda on omaperäinen ja koskettava.
VastaaPoistaViimeisin runoelämykseni: Harry Salmenniemen Epäonnistunut tyhjyys Mika Taanilan samannimiseen elokuvaan.
Kotipuolessani Itä-Suomessa -na -muoto on aika lähellä subjuntiiviä. Tulla -> tullunna, kuten "liekö tullunna".
VastaaPoista...vae liekö männynnä.
PoistaOkkonä aiva hulluksi tullu, vai tavan ukoks tulluna?
Poista