Eilen luin tutkielman kilpavarustelusta ja koston kierteestä. Kysymyksessä on vanha Aku Ankka, jossa Roope setä ja kaupungissa vieraileva Junttapurin maharadža kilpailevat Julle Ankanpään patsaita pystyttäen, kumpi on maailman rikkain mies. Roope voittaa. Muistan varhaisilta lapsuusvuosilta - lehden näytenumeroiden lukijana ja tilaajana vuodesta 1952, tuon äskeisen rikkan ruhtinaan henkselien kannattamaan tynnyriin pukeutuneena kerjäämässä kolikkoa peltimukiin…
Sanoma Oyj luo uusia akkarituotteita jatkuvasti. Yli kymmenen vuoden takainen, kovakantinen “Carl Barksin parhaat” on aarteitani.
Sillä arvovallalla, että kirjoitin ensimmäisenä Euroopassa tai mahdollisesti maailmassa ell vuonna 1971 Disneyn sankareista juuttumatta siihen, miten kammottava ihminen W. Disney itse oli, jäin kaipaamaan nyt aika hyvin kartoitetusta Sanomien ja Erkkojen historiasta yhtä ajatusta. Eljas Erkko sai heti sodan jälkeen itselleen sekä Disneyn että Valitut Palat, jotka molemmat olivat tunnettuja toiminnasta pelkästään omien yhtiöden kautta.
Arvaukseni mukaan selitys on erinomaiset USA:n suhteet ja poliittinen raha, toisin sanoen CIA, joka rahoitti myös Suomen parlamentaarista työväenliikettä. Puhuin tästä Kaliforniassa Itä-Euroopan taloushistorian professorin kanssa, joka oli itse unkarilaislähtöinen. Ivan Berendtin pääteoksem nimi on iskevä - Itä-Eurooppa syrjäseudusta syrjäseuduksi (From Periphery into Periphery).
Meistä tuli ystäviä, koska muistin hyvin keihäänheittäjä Gergely Kulcsárin. Se oli mielestäni superhienoa, että professori tunsi henkilökohtaisesti jalkapalloilija Puskasin.
Tuntui hyvältä lukea, että aidosti viisas Sixten Korkman lukee nykyisin humanismin puolen kirjoja ja puhuu niistä julkisesti. Kovin moni ei tajua kyllin kirkkaasti, että on luettava valheita käsittääkseen asioita, jotka saattavat olla totta. Todella tarkoitan tässä tiedettä, vaikkei se niin ole. Parhaimmillaankin tiede - esimerkiksi fysiikka - on vain toistaiseksi totta. Tiedämme, että myös kynnyskivi voi kaatua. Tiedämme ettei nerokas N. Tesla uskonut elektronien olemassaoloon kuin korkeintaan tyhjiössä (jollaista ei nykyisen tietomme mukaan ole olemassa).
Mutta humanismi, kuten kirjallisuus ja varsinkin historia, on keksittyä tavaraa.
Aku Ankka on niin hieno, koska et opi oikeasti oikeaa rakastumatta roskaan. Nuorilla on sellainen tapa, mutta on meitä aikuisiakin. Itse en ymmärrä, miksi alle 25-vuotiaille opetetaan historiaa. Eivät he voi vielä saada siitä selvää.
Ja Korkmanille kaksi kommenttia. Hänen kiittämänsä Max Weberin "Protestanttinen etiikka” tulkitaan melkein aina väärin, koska Weber kirjoitti ite asiassa reformoidusta tunnustuksesta, joka on dramaattisen erilainen kuin esimerkiksi luterilaisuus - tai helluntaiherätys.
Ja että Luther kirjoitti unohtumattomasti, että on kahdenlaista vapautta. On vapautta jostakin ja vapautta johonkin. Siis esimerkiksi vapautta sorrosta ja vapautta auttamiseen.
Onkohan viisasta antaa näitä aikuisten luettavaksi?
VastaaPoistaRoopen ja Kulta-Intopiin varakkuuskilpailu jossa rahakasan arvo osoittautui olevan kuplaperustainen ja molemmat joutuivat olemaan huolissaan poppamiehen kutistusuihkeen vaikutuksista on yhä nautittavaa ja melko rajua.
Karhukopla taisi olla uudempi keksintö.
Karhukopla (The Beagle Boys) ilmaantui Barksin Ankkalinnaan loppuvuonna 1951, Kulta-Into Pii (Flintheart Glomgold) vasta 1956.
PoistaNäissä Roopen ja Kulta-Intopiin keskuspankkien kilpailuissa ei rehellisiä rosvoja kuitenkaan tarvittu.
PoistaHerännäisyys, helluntailaisuus onkin Usan suurin yksittäinen kirkkokunta.
VastaaPoistaKummallisesti mukamas protestanttinen työetiikka meillä, kalvinismilta se vaikuttas vahvasti.
Kaikki mainitut suunnat tietenkin ovat protestantismia sen eri muodoissa, yhteisine ja erilaisine piirteineen, mutta Weber tarkoitti nimenomaan kalvinismia.
PoistaErinomainen viimeinen lause.
VastaaPoistaSixten Korkmanin kirjoituksiin voi vain yhtyä, ja viime aikoina niihin on tullut uusi lisäpiirre - hänenkin viimeiset lauseensa tänään.
Ensin saarnata työuransa ajan kovapalkkaisena markkinatalouden pappina sen riveissä ja sitten eläkkeelle jäädessään käännellä pomppaansa humanismin suuntaan.
PoistaOnkohan uskottavaa?
Ja että jopa ylistää amerikkalaista humanisminmallia uusien psalmiensa riveillä, niin näyttääkö siellä todella toimittavan tänä päivänä niiden oppien mukaan enää -jos on koskaan edes toimittu?
Noh. Korkman on sen verran nuori mies, että ehtii vielä kokea nk. ilmastonmuutosherätyksenkin. Saattepa nähdä!
PoistaMietiskelin samaa lukiessani Korkmanin Talous ja humanismi -teosta. Tulee vähän kiusaantunut olo, kun Korkman oivaltaa itsestäänselvyyksiä. Eipä siihen voi paljon muuta sanoa, kuin: onpa hienoa, onpa tosiaan viisasta. Kirja jäi minulta kesken, koska Korkman kirjoittaa toisille kaltaisilleen. Humanistin kirjoittaman teos olisi varmasti kiinnostavampi, mutta tuskinpa se saavuttaisi samaa lukijakuntaa. Jos taloustieteilijä tai vaikka kosmologi kirjoittaa asioista, mitkä ovat itsestäänselvyyksiä humanisteille, ei yleensä kukaan julkisesti lähde häntä korjaamaan, vaikka teksteissä olisi pahojakin väärinkäsityksiä. Lauri
PoistaNyt on pakko kysyä, onko taloustieteen huippuosaaja markkinatalouden pappi?
PoistaEn Korkmania tunne hänen lehtikirjoitteluaan laajemmin, mutta niiden perusteella hän ei ole koskaan ollut mikään kovan linjan uusliberaali, eikä niissä ole takinkääntöä havaittavissa.
PoistaNoh-ano, toivottavasti jopa sinäkin vielä koet ilmastonmuutosherätyksen.
Poista"...pakko kysyä..."
PoistaKorkmanin mielikuvalinen asema riippuu siitä, mikä taho hänen korkean palkkansa, luentopalkkiot, eläkkeen ja muut kulunsa kustantaa.
Elinkeinoelämän tutkimuslaitos on oikeasti Markkianvoimien ylläpitämä ja siten sen palkolliset ovat heidän agendansa saarnaajia?
Se, että kyseisen tutkimuslaitoksen tiedoissa kerrotaan sen olevan yksityinen, voittoa tuottamaton ja puolueeton, ei voi pitää paikkaansa koska sen jäsenyyden maksajina ovat elinkeinoelämän eri rakenteissa toimivat, markkinatalouden kanssa avoliitossa olevat liitot ja järjestöt. Raha, jota siellä tileiltä toisille siirrellään, ei voi mitenkään olla puolueetonta.
Tällainen laitos tarvitsee monenlaista saarnaajaa riveillensä. Korkman oli vain yksi heistä. Pappius-lohkaisuni voi olla tietenkin ylitseampuvaa kärjistystä. Sori siitä.
Weberin protestantismin sotkeminen luterilaisuuteen on meillä niin sitkeässä, että sitä tuskin enää voi oikaista?
VastaaPoistaOmassa luterilaisena pitämässäni kotikasvatuksessani työn eetos, sopimusten pitäminen, realismi ja itsepetoksen välttämien olivat kyllä melko vahvasti edustettuina. Ja kyseesä oli siis aivan tavanomainen, suomalainen puolimaallistunut ev.lut. -versio - ei mikään erityisen tiukka linja puhumattakaan kalvinismi.
PoistaSilti koen tuon perinnön mitä mainioimpana antina protestanttisen etiikan alueelta.
Ymmärrän toki, että joku protestantti voi olla vieläkin protestanttisempi kuin toinen samalla tavalla kuin jotkut uudet puolikarkeat vehnäjauhot voivat olla entistäkin puolikarkeampia. ;)
Mutta puolustan siis Korkmanin käsitystä siitä, että kyllä protestanttinen etiikka yksi keskeinen suomaisuudenkin rakennuskivi on.
Protestanttisuus ei ole mikään yksiulotteinen lineaarinen akseli, jolla sen astetta mitattaisiin.
PoistaJos en ihan väärin lapsuuden sarjakuvasta muista, niin siitä Junttapurin herran tittelistä käytettiin tekstityksessä muotoa maharaja. Ajattelin ensin, että kun on noin tukeva, vatsan kasvulle on piirretty jokin raja. Mutta sarja jäi kyllä muutenkin mieleen.
VastaaPoistaKun nyt kerran helluntaiherätyksenkin mainitsit, niin suosittelen käymään tai ainakin tutustumaan heidän tarjontaansa, mm. täältä: https://saalem.fi/ . Yhteistä kaikille kristillisille seurakunnille on se, että fokus on Kristuksessa ja iankaikkisuudessa. Sielujen pelastus on tärkeintä ja syystäkin - emmehän halua joutua ikuiseen tuskaan kuoleman jälkeen, koska pelastukseen ei ole muuta tietä kuin Jeesus Kristus ja hänen uhriverensä.
VastaaPoistaYhteistä kaikille kristityille on itsensä ja muiden huijaus.
PoistaKirjoittajalta unohtuivat ää-pilkut.
Poista"Pelästykseen."
Kyseessä on ihmiselle oleellinen tuntemattoman pelko. Mutta che sara, sara. Jätän aksentit laittamatta.
Varmaan olet tässä ulkopolitiikka-Aku Ankka -kytkennäsä oikeassa. Sen verran huomauttaisin, että Erkko ei saanut näitä lehtiä heti sodan jälkeen. USA oli aika passiivinen Suomen suhteen 1940-luvulla ja alkoi panostaa täällä propagandaan vasta noin vuonna 1949, kun alkoi näyttää siltä, ettei Suomesta ehkä heti tulisikaan kommunistimaata.
VastaaPoistaSe, että Erkko alkoi julkaista Aku Ankkaa 1951, sopisi tähän kuvioon.
Vertailun vuoksi olisi kiva tietää, milloin Disneyn sarjakuvalehti aloitti itse Amerikoissa. Samojen hahmojen sanomalehtistrippejä ja piirrosfilmejä oli toki ollut jo pitkään.
PoistaWalt Disney's Comics and Stories - lehden 1. numero ilmestyi lokakuussa 1940. Sen edeltäjä oli Mickey Mouse Magazine (1933-40), jonka lähes kaikki tarinat olivat kuitenkin sanomalehtistrippien uudelleenjulkaisu ja.
PoistaAnkka saatiin Pohjoismaihin piakkoin sodan jälkeen, jolloin tanskalainen Egmont-kustannusyhtiö teki diilin Disneyn kanssa. Tanskassa podettiin kuitenkin niin pahaa paperipulaa, että Ruotsin Kalle Anka ja Norjan Donald Duck (huom! lehden nimi; oliko kääntäjä tyyten vailla mielikuvitusta vai mahdollisesti vain vähän laiska?) ehtivät ilmestyä ennen "emolehteään" jo vuonna 1948. Tanskan Anders And & Co aloitti sitten seuraavana vuonna ja meikäläinen Aku Ankka 1951 (ns. näytenumero joulukuussa).
Kaikkien näiden vuosien jälkeenkin Egmont on yhä tiukasti mukana ankkakuvioissa.
Kiitos. Suomen aikaero muihin Pohjoismaihin oli siis varsin pieni. Ja samalla oletettava.
PoistaKehoitan myös tutustumaan nettiartikkeliin Adolf Gallandista ja hänen Espanjan-Mersustaan "MikkiHiiri" -- https://commentarythoughts.home.blog/2020/04/20/did-mickey-mouse-fly-with-the-luftwaffe/
PoistaStrålande!
PoistaKalle Anka.
Toki Aku Ankan suosiosta jenkeistä kertonee jotain myös se että omana lehtenään Aku Ankka (Donald Duck and Friends,) alkoi jenkeissä ilmestyä vasta -52.
PoistaAku Ankka on alkusointunsa iskevyydessä jopa parempi kuin Donald Duck.
PoistaSen sijaan olen ihmetellyt koko lukemisikäni Kalle Ankaa - sehän on tylsä töräys, jos Jormaa lainaisi. Miksei nimi voisi vaikka Axel Anka?
Tahika Kalle Kustaa Anka?
PoistaNykyaika vaatii nimien korjausta. Aku Ankka olkoon täst’edes Ali Ankka.
PoistaKiusattu on todella hengenvaarassa, kun taas kiusaajat saavat ennen pitkää joka tapauksessa sanktionsa.
VastaaPoistaVaikka mobbattu olisi henkisesti vahva, viimeinen mobbaaja vie hänet hengenvaaraan ja tappaa. Ura kummallakin on nouseva: kiusaajalla yhä uusiin mahtiasemiin, kiusatulla uhriksi joka käänteessä. Lastentarhanopettajat kohtelivat pirullisesti, koulussa hakattiin sairaalakuntoon, opinnoissa ja työssä piestiin ammattitaitoisesti, työtön ja omaishoitaja getotettiin, vai oliko se keskitysleiriä. Vasta julkinen häväistys vei kivityksenä jatkuessaan fyysisen terveyden ja ystävät.
PoistaKirjoittaja iskee ytimeen rääkätyn osalta, kuten rääkkääjäkin. Mutta mitä hän tarkoittaa puhuessaan kiusaajista? Kuka on nähnyt heidän saavan sanktioita?
Mistä kirjasta tuo on, olen kuullut sen ja ihmetellyt väitettä? Kiusattu on kyllä hengenvaarassa, mutta kiusaajat kukoistavat.
PoistaJulkinen häpäisy ja kunnianloukkaus kohtalokkaine seurauksineen on muutakin kuin vain kiusaamista.
PoistaIhmeellistä kyllä, minä olen. Olen nähnyt, miten oma kouluaikainen kiusaajani, hyvä oppilas kunnollisen oloisesta kodista, vajoaa huumeisiin ja keskeyttää lukion. Olen nähnyt, miten monista muista kiusaajista tulee laitapuolen kulkijoita.
PoistaKiusaajien luonnetyyppi on sellainen, että aika usein heilläkin nousee jossain vaiheessa seinä vastaan. Suomalainen organisaatiokulttuuri palkitsee narsismia ja psykopatiaa vain tiettyyn pisteeseen saakka.
Tästä nostaisin esimerkiksi erään presidenttiehdokkaan, jonka ratkaisu asettua ehdolle tuntuu yritykseltä kiertää vastaan noussutta seinää.
Mutta jos narsisti ja psykopaatti pääsee organisaatiossa yli tietyn pisteen, silloin ei auta enää mikään.
PoistaEi pitäisi valehdella niin että se vahingoittaa ihmistä.
VastaaPoistaJokainen valhe vahingoittaa. Ei ole valkoista valhetta eivätkä valkoiset olleet valkoisia vaan mustia.
PoistaEi Luther niin kirjoittanut ja oli sitä paitsi heittänyt mustepullonsakin pois, koska Piru.
VastaaPoistaYleensä tajuan Fingerporin vitsit vähän liiankin nopeasti, mutta tämänpäiväisen Hesarin piru irti -juttua en vieläkään.
PoistaTätin lemmikkinä ollut (mielikuvitus)piru pääsi pannasta irti, ei sen kummempaa. Vanha lausahdus minkä tahansa katastrofin sattuessa oli piirrokseen oikein sopiva.
PoistaKuvitellaanhan jumaliakin olevaksi vaikka kukaan ei ole niitä tavannut niin, että kohtaamiset olisi myös todistettu, joten henkiolento Pirukin voi jollain mummelilla olla ihan hyvin flexissä taluteltavana hänelle itselleen uskottavana olentona.
Ev-lut kirkolla on vapaus sortoon ja auttamattomuuteen, maailmallisuuteen ja ihmisen ja Kristuksen unohtamiseen.
VastaaPoistaKannattaa lukea Akua niin oppii lukemaan muutakin roskaa.
VastaaPoistaMonelle se on portti ryhtyä lukemaan
PoistaVoit unohtaa huolesi. Historiaa ei opeteta eikä varsinkaan opita.
VastaaPoistaEljas Erkolla oli tunnetusti myös hyvät yhteydet Ruotsiin; perhe oleskeli maassa vaihtelevia aikoja. Ja Valitut Palat eli Det Bästa alkoi ilmestyä Ruotsissa jo 1943, siis kaksi vuotta ennen suomalaista laitosta. Erkko on hyvinkin tutustunut lehteen tuolla, ehkäpä jopa tavannut amerikkalaisia avainhenkilöitä. Sinänsä ajattelen taustoista aivan samoin kuin blogisti.
VastaaPoistaSanoma on luovuttanut Barks-tuotannon nykyjulkaisun Egmontille; uusin albumisarja löytyy marketeistakin. Huomattava saavutus lähimenneisyydestä: Timo Ronkainen: Disney-sarjakuvien historia. Tämä lienee laajin ja asiantuntevin yleisesitys aiheesta millään kielellä. Jokaisen Ankkaan hurahtaneen on tutustuttuva tähän vähintään kursorisesti.
Sanoma ei ole "luovuttanut Barks-tuontantoa" Egmontille, vaan Aku Ankka -lehden aineistoa on saatu alusta alkaen tanskalaiselta Egmontilta, joka puolestaan sai lisenssin Pohjoismaissa julkaistaviin Disneyn sarjakuviin vuonna 1948.
PoistaSanoma Oyj:n yrityshistoria on pitkä ja kiemurainen, mutta mitä Aku Ankkaa tulee, sitä on julkaissut jo parikymmentä vuotta Story House Egmont (vuoteen 2021 Egmont kustannus) -niminen osakeyhtiö, jonka omistavat puoliksi tanskalainen mediakonserni Egmont ja meikäläinen Sanoma Media Finland , joka taas on Sanoma Oyj:n tytäryhtiö.
Heppuli, joka lisenssin Egmontille (silloin Gutenberghus) hankki, oli nimeltään Dan Folke. Sama mies oli tuonut Valitut Palat Tanskaan jo aiemmin - mutta vasta sen jälkeen, kun lehti ilmestyi jo Ruotsissa ja meillä täällä Suomessa.
Sitä, tunsivatko Dan Folke ja Eljas Erkko mahdollisesti toisensa, en tiedä.
Mielenkiinnolla odotan alkuvuotta, miten Disneyn peppukipu kiihtyy Mikki Hiiren ensimmäisen version copyrightin päättyessä.
VastaaPoistaJunttipari, luin.
VastaaPoistaMolemmat sekakäyttäjiä.