Sivun näyttöjä yhteensä

10. toukokuuta 2023

Läsnä


Joku sai tuntuvan rangaistuksen sanottuaan “läsnä”, kun olisi pitänyt sanoa “täällä”. Olisiko ollut armeijassa? Vai ehkä koulussa?

Olin eilen läsnä Tampereella, vaikka pyristelin vastaan. Paluumatkalla huomasin tulleeni mielenvikaiseksi. Kukaties en ole ollut pariin vuoteen missään itte. Niinpä Pasilan asemalla piti kysyä pullapuodista, mistä lippu ostetaan, taistella R-kioskin myyjän kanssa, joka oli sillä kannalla, ettei mitään Masalaa ole olemassakaan.

Junassa tulivat mieleen erään kertomuksen lampaanostajat, jotka istuivat vaunussa varmuuden vuoksi lattialla ja pitivät penkinjalasta kiinni, kun niin kovasti viemisti. Sitä ennen olin kysynyt naishenkilöltä oikeaa raidetta, koska en sitten näe lukulaseillani monitoria.

Näin tein, vaikka Eleniuksen Jaska oli aikoinaan varoittanut minua teologian tohtorin arvovallallaan Helsingin huonoista naisista. Voivat vaikka viedä kellon!

Jos käskevät toiste Tampereelle, esitän versioni nyt kuulemastani. Ystäväni sanoi, että Rampe Helminen oli yksi kaikkien aikojen jääkiekkoilijoita, koska hän oli jäällä koko ajan läsnä. Ymmärsin, että tämä oli sama asia kuin Oksalan etevyys lentäjänä. Isäni kertoi, että esimerkiksi Joensuussa päivystävän upseerin tehtävä oli aina hakea ntsi putkasta, koska hän piti humalassa poliisin lyömisestä melkein yhtä paljon kuin selvänä lentämisestä, pommikoneella. 

Hän sai Mannerheim-ristin. Kaikki halusivat aina hänen kyytiinsä. Se ei kuulemma ollut maagista, vaan pommikoneenn ohjaajan täydellistä läsnäoloa. Vaikka oli hän vetänyt kerrankin takaa ampuvan Jakin sakkaamaan ja pintoihin.

Koska oli Eurovision voiton päivä, ajattelin puhua Chopinista ja Schubertista. Se nyt kuitenkin jäi tähän blogiin.

En tietenkään ajattele, että ihmisten pitäisi opetella kuuntelemaan niin sanottua klassista musiikkia. Se on aika työlästä.

Mutta YouTubessa oleva Horowitzin Moskovan konsertti 1980-luvulta on joka tapauksessa hurmaava ja aika erikoinen. Hyvin vanha mies soittaa aika tavallista ohjelmaa palattuaan käymään isiensä mailla 60 vuoden tauon jälkeen. Hyvin täydessä salissa ihmisten ilmeistä näkee että kaikki ovat ammattilaisia ja tuntevat kuuntelemansa kappaleet yksityiskohtaisen tarkasti.

Horowitz oli suurista suurin.

Kun hän istuu flyygelin ääreen aloittaakseen hyvin tutun kappaleen, kuka tahansa näkee, että hän on täysin läsnä ja että soitto ei tule soittimesta, vaan miehen sisältä. Hän ei huoju eikä ilmeile, paitsi kenties yllättyneen näköisenä. Hän on juuri löytänyt jotain itselleen hyvin odottamatonta kappaleesta, jota hän on esittänyt ja levyttänyt 70 vuotta.

Nykyhetkeä ei ole olemassa - fysiikassakaan. Havainnon tekeminen muuttaa sen. Pelkkä aikomus tajuta tämä sekunti johtaa tietoon, että se meni juuri ohi. Tulevaisuutta ei näe eikä menneisyyteen voi katsoa.

Myykää kellonne. Aikaa ei olemassa, kuten ei avaruuttakaan, eikä painovoimaa.

Jos meillä olisi leikisti kyky saada tietoa rinnakkaisesta todellisuudesta tai naapurina olevasta maailmankaikkeudesta, toisin sanoen aikakone, se ei toimisi.

Lukija voi rauhassa ajatella, että tässä vain venkoillaan. Näin ei ole.

Onneksi tieteen voi aina korvaa taide, joka aiheuttaa mielentiloja. En tiedä miksi otin tähän jokseenkin epätaiteelisen valokuvan. Se vain miellyttä minua tänään. Miehekäs uimari on isoisäni, paikka on Lappajärvi ja vuosi on ehkä 1937.

Kelejä näkyy pidelleen. Silloinkin.


57 kommenttia:

  1. En juuri enää kommentoi musiikkia, mutta Horowitz. Istuu flyygelin ääreen ja tuijottaa itseensä. Me myös.

    VastaaPoista
  2. K:.. eikä menneisyyteen voi katsoa.
    Minkä menneisyyteen? Avaruuteen katsomalla voi nähdä taivaalliseen menneisyyteen, tähtiä katsomalla vuosien jopa vuosituhansien taa ja Andromedan galaksin näkee paljain silmin sumutäplänä sellaisena kuin se oli 2,5 miljoonaa vuotta sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. “…Avaruuteen katsomalla voi nähdä taivaalliseen menneisyyteen…”

      Ei se näin yksinkertaista ole.

      Sovi kaverisi kanssa koe. Hän lähtee avaruusmatkalle ja lupaa mennä tosi lujaa, ihan kamalaa vauhtia, vaikkapa puolta ns. valonnopeutta.

      Kun kumppanisi palaa takaisin, näetkö toverisi taivaallisesta menneisyydestä?

      Hän on kokenut paljon vähemmän kuin sinä, vaikkapa vain puolet siitä. Hän on todella fyysisetsi sinua puolet nuorempi, koska hän on elänyt paljon lyhyemmän ajan kuin sinä. Hän puolestaan tulee tulevaisuuteen, näkee sinut vanhempana ja yhteiskunnan ”tulevaisuudessa”.

      Ja kuitenkin te nyt elätte samassa ”ajassa”. Tulevaisuus ja menneisyys ovat kumma juttu.

      Poista
    2. Minä olen nähnyt vaatimattomalla teleskoopillani 110 miljoonan vuoden taa omin silmin ja järjestelmäkameralla yli miljardin vuoden taa (kvaraarin). Ei tämä ole mikään sopimuskysymys.

      MMM...

      Poista
    3. Eikö se lentäjän mielestä ole täysin symmetrinen tapaus eli paikalle jäänyt kaveri liikkuu suurella nopeudella hänestä poispäin? Silloinhan tilanne kääntyy täysin päinvastaiseksi.

      Poista
    4. "...Minä olen nähnyt vaatimattomalla teleskoopillani 110 miljoonan vuoden taa omin silmin ja järjestelmäkameralla yli miljardin vuoden taa (kvaraarin)..."

      Ajatellaan, että avaruusalus tuo sinulle viestin jostain hyvin kaukaa, sieltä sinun ”miljardin vuoden” päästä (miljardin valovuoden?). Alus ajaa vauhdikkaasti, lähellä valon nopeutta.

      Kun sinä saat tämän viestin, viestintuojalta on kulunut matkaan aikaa ehkäpä yhden vuoden verran, riippuen aluksen tarkasta nopeudesta. Ei siis yhtä miljardia vuotta. Tämä johtuu siitä, että nopeasti liikkuvassa kohteessa sen tapahtumat hidastuvat; hiukan kulmia viilaten: sen aika hidastuu. Saamasi tieto on siis aika tuoretta.

      Menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus ovat mutkikkaampi juttu, kuin näytät ajattelevan. Siksi tuota ajatusrakennelmaa kutsutaankin suhteellisuusteoriaksi.

      Poista
    5. Menneisyyteen voi nähdä ihan vilkaisemalla peiliin. Ei sieltä muuta näykään. Toki, kun matka peililasiin ja takaisin ja toisaalta valonnopeus ovat mitä ovat, voi aikaeron havaitseminen olla haastavaa

      Poista
    6. Hetkinen, hetkinen hetkinen. Jos avaruusalus tuo lähes valon nopeudella miljardin valovuoden matkan päästä viestiä, on sillä päämäärässä olevan tarkkailijan mukaan kulunut aikaa matkaan vähintään miljardi vuotta. Viesti on aika arpeenton siinä vaiheessa. Sillä ei ole merkitystä miten kauan aluksen miehistö kuvittelee aikaa kuluttaneensa.

      Poista
    7. Ei tähän tarvi Einsteinia sotkea koska oleellisesti tähdet ja lähigalaksitkin seisoo avaruudessa melkein kuin tatit koska liikkeensä on vähäisiä suhtikseen nähden.

      Kohta 31 valovuoden päässä olevan Gliese 357:n planeetasta tulee viesti että "Näimme siniseltä planeetaltanne juuri aivan äsken kamalan välähdyksen. Oletteko ok?" -Olemme ok vaikka Tsar Bomba 1961 olikin suurin ydinpaukku eikä sitä ole vieläkään ylitetty.

      Sittemmin kaukaisesta galaxista NGC 6744, n. 33 miljoonan valovuoden takaa, tulee katkonainen viesti joka vaivoin saadaan tulkittua: "Onko siellä kommunikoivaa älyä? Teiltä havaitsemme juuri paraikaa aivan hirmuisen välähdyksen ja jatkuvan tulen? Törmäsittekö johonkin? Oletteko ok?" - Ei ja joo-joo. Dinot kohtasi Chicxulubin asteroiditörmäyksen maailmanlopun valtavien Intian Decca-laavakenttäpurkausten aikaan ja menehtyivät siksi lopullisesti, ainoastaan höyhenelliset jäi jäljelle, joita linnuiksi nimitämme. Onneksemme esi-isämme ryhmä nisäkkäät menestyivät räjähdysmäisesti.

      MMM...

      Poista
    8. ”…Sillä ei ole merkitystä miten kauan aluksen miehistö kuvittelee aikaa kuluttaneensa…”.

      Niinhän sitä saattaa äkkinäinen arvuutella. Ei aluksen miehistö mitään kuvittele, vaan se on oikeasti kuluttanut matkaan tuon mainitun vajaan vuoden. Miehistö on siis todellisuudessa vanhentunut vain tuon verran, esimerkissä siis vajaan vuoden tuolla nopeudella.

      Nyt sinun tulisi selvittää itsellesi, mistä tuo – näennäinen – ristiriita johtuu. Korkkaa laadukas viini, sillä kysymys on visainen – tai siis ilmeinen.

      Poista
    9. Kyseessä on tunnettu suhteellisuusteorian paradoksi johon viisaat ja oppineet tarjoavat kökköjä selityksiä kun ei muuhun pystytä.

      Avaruudessa ei ole olemassa mitään absoluuttista koordinaatistoa, on vain jokaisen havaitsijan oma koodrdinaatisto. Jos toinen havaitsija lähtee liikkeelle suurella nopeudella liikkuu puolestaan hänen mielestään toinen suurella nopeudella. Tilanne on täysin symmetrinen. Jos molemmat havaitsijat lähtevät vastakkaisiin suuntiin suurella nopeudella on se aivan samanarvoinen tilanne.

      Poista
    10. ”Kyseessä on tunnettu suhteellisuusteorian paradoksi johon viisaat ja oppineet tarjoavat kökköjä selityksiä kun ei muuhun pystytä…”.

      Aha, että näin on. Mitäpä sitä sitten pohdiskelemaan ja rupattelemaan.

      Poista
  3. Minä sanoin kutsunnoissa "tässä", kun piti sanoa "täällä". Kelpasi.

    VastaaPoista
  4. Mieleen on jäänyt samantapaisena myös joskus vuosikymmeniä sitten televisioitu konsertti jossa soitti Richter, silloin kai iältään yhdeksänkymmenen korvilla.

    VastaaPoista
  5. Väittäisinpä mieluummin, ettei mitään muuta ole olemassakaan kuin nykyhetki.

    Einstein puolestaan väitti, että aika on olemassa - se on neljäs ulottuvuus.

    Loppukaneetiksi esitän vielä väitteen, ettei musiikkkia ole olemassakaan muualla kuin kuulijan korvassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ”… ettei musiikkkia ole olemassakaan muualla kuin kuulijan korvassa…”.

      Totta haastat. Pöydällä on kaunis tulppaanikimppu. Kun me kaikki suljemme silmämme, tulppaanien punainen väri katoaa. Ei vain meiltä, vaan tulppaaneista. Punainen väri on vain meidän aistimuksemme; eivät tulppaanit ole punaisia.

      Poista
    2. Ryhtymättä saivartelemaan, punainen väri kuten muutkin, voidaan mitata tarkasti. Sen voi tehdä vaikka olisi näkövammainen ja kaukana kohteesta. Myös tulppaanikimppu voidaan kameralla tai skannerilla tallentaa ja myöhemmin tulostaa 3D-muovista samanlainen esine kosketeltavaksi vaikka silmät olisivat kiinni. Ehkä kukkien tuoksukin voidaan jossain vaiheessa mitata ja toistaa. Normaaliaistiselle tällä tuskin on merkitystä mutta joukossamme on runsaasti ihmisiä joilta jokin aisti täysimittaisena puuttuu.

      Poista
    3. Kiinteää ainetta ei ole.

      Poista
    4. ”… Ryhtymättä saivartelemaan, punainen väri kuten muutkin, voidaan mitata tarkasti…”

      Juu, niin voidaan, oikeassa olet, mutta kannattaa ”saivarrella”, niin tosiasiat pysyvät selvänä ja alkuperäisen väite totena.

      Valosta voidaan mitata fysikaalinen aallonpituus eli fotonien energia, ei punaista väriä. Punainen väri on ihmisen aivoissa tapahtuva kokemus. Ilman ihmistä (tai eläintä) ei ole punaista väriä.

      Ja jotkut värit ihminen näkee yhtenä, vaikka siinä on mukana kaksi aallonpituutta.

      Tapsa: ”… ettei musiikkkia ole olemassakaan muualla kuin kuulijan korvassa…”.

      Tarkoitin tässä samaa kuin Tapsa: Ilmanpaineen vaihtelua muuttuu musiikiksi vasta ihmisen aivoissa. Ero on valtava.

      Poista
    5. "Kiinteää.."
      Jaahah, taas uusi fysikaalinen toteamus. Mikähän olisi perusteluna tälle väitteelle?

      Kiinteän aineen tunnusmerkkeinä ovat seuraavat seikat:

      -rakenne säilyy vaikka siihen kohdistetaan voimia eli sillä on joukko elastisia ominaisuuksia
      - sillä on erityinen hilarakenne perustuen ioneihin jotka sitä miehittävät. Tämä rakenne saadaan selkeästi esiin röntgendiffraktiolla ja säteilyn tuottamat kuviot filmillä voidaan suhteellisen helposti analysoida ja siitä saadaan kiderakenne suurella tarkkuudella.
      - kiderakenne on toistettavissa ja tarkkuus on äärimmäin suuri sekä ominaisuudet ovat hyvin ennustettavissa
      - monissa kiteissä on erityisenä ominaisuutena sähkönjohtavuus joka voidaan tarkasti ennustaa. Joissakin on vastaavasti eristeominaisuus

      On myös kiinteitä aineita jotka ovat amorfisia eli niillä ei ole kiderakennetta ja ionit ovat melko satunnaisissa paikoissa, ikäänkuin jähmettynyt neste. Itse asiassa, monet aineet ovatkin jähmettynyttä nestettä joka notkistuu lämpötilan kohotessa.

      Paljon muitakin kiinteän aineen erityisiä ominaisuuksia voisin luetella.

      Poista
    6. Punainen väri on määritelty ihmisen mukaan CIE värikoordinaatteina voiden sisältää muitakin aallonpituuksia joka onkin tavallisempaa kuin puhdas yksi aallonpituus. Yksittäisen aallonpituuden saattaa saada laserista mutta ei luonnossa ole tavallinen. Väri voi olla joko pinnasta havaittu absoluuttinen väri tai valolähteen väri. Tämän jälkeen ei ihmistä enää tarvita vaan mittalaite voi havaita väriä itsenäisesti.

      Poista
    7. Joo, väri on silmässä.
      Silmä näkee pallukat erivärsinä:
      https://pbs.twimg.com/media/Dmxx1vDU4AUYxAK?format=jpg&name=small
      Vaikka mittalaite (esim. kuvankäsittelyohjelman "pipetti") väittää samanvärisiksi.

      Tässä vasemmalla punaiset ja oikealla vihreät palkit on silmälle erivärisiä
      https://images.cdn.yle.fi/image/upload/f_auto,fl_progressive/q_88/w_600/v1539933365/39-5176595bc98495a8e82.jpg
      Vaikka identtisesti samoja mittalaittein.
      Nämä ovat ns. Munker-Whiten illuusioita.

      MMM...

      Poista
    8. Olen ollut vimeisittäin aprikoiva onko politiikan määrä luonnonvakio.

      Poista
    9. Taito mennä seinien läpi ei ole tavaton. Aineessa on enemmän ilmaa tilaa tyhjää kuin metropolin keskustassa. Kaikki on elämän merta aineetta. Henki on enemmän kuin sielu ja sielu enemmän kuin aine.

      Poista
    10. Henrik: “…Punainen väri on määritelty ihmisen mukaan CIE värikoordinaatteina…”.

      Vielä uudestaan, mitä tarkoitin: Aallonpituus ja ihmisen kokema väri eivät osu yksi yhteen. Ihmisen aivojen kokema väri ei sijoitu (välttämättä) tietylle spektrin alueelle tai voi sijoittua spektrin useammalla aallonpituudelle.

      Värejä aistivia soluja on ihmisen silmässä vain kolmea eri tyyppiä. Nämä solut ovat herkimpiä siniselle, vihreälle ja punaiselle aallonpituudelle (”värille”). Ihmisen aivot siis määrittävät värin pelkästään kolmen (3) eri informaatiotyypin perusteella, jotka silmä aivoille lähettää.

      Kuitenkin ihminen pystyy erottamaan useita miljoonia värejä ja sävyjä. Kuinka aivot tämän siis tekevät? Siten, että aivot yhdistävät nämä silmän lähettämät kolme eri informaatiota. Mutta tässä on juju.

      Jos silmä saa keltaista valoa, aivot raportoivat keltaisesta väristä (yhden solutyypin lähetys). Jos silmä saa pieneltä alueelta punaista ja vihreää valoa, aivot eivät raportoikaan näitä värejä, vaan taaskin keltaista (kahden solutyypin lähetys).

      Tilanne on siis se, että valon aallonpituus ja ihmisen väriaistimus eivät toimi yksi yhteen, vaan ”virheellisesti”, joskin ”järkevästi”.

      Poista
    11. Absoluuttisten värien olemattomuuden tiedän jo siitä, että näen värisävyt hieman erilaisina riippuen siitä, kummalla silmällä kohdetta katson.

      Poista
    12. Värinäkö perustuu kolmeen asiaan: valaistus, silmän ominaisuudet ja kohteen todellinen väri.

      Ihmisen silmä havaitsee värejä mainitut tyypit ja lisäksi valoisuuden. Näistä neljästä silmä muodostaa hermoverkoissaan erityiset signaalit jotka viedään aivoihin jossa ne puretaan auki johonkin muuhun muotoon jota ilmeisesti ei tarkemmin tunneta.

      Ihmisen värinäkeminen ei perustu teorioihin tai olettamuksiin vaan useampaan otteeseen suoritettuihin laajoihin testeihin isoilla henkilöjoukoilla mm. 1930-luvun alussa ja 1960-luvun alussa. Nerokkailla mittalaitteilla saatiin erittäin kattava kuva normaali-ihmisen värinäöstä ja tulokset olivat aikanaan hämmästyttäviä. Havaittiin mm. että sinisen värin havaitseminen ei koostu pelkästään jonkin sinisen aallonpituuden näkemisestä vaan siihen tarvitaan muutakin. Sivutuotteena havaittiin poikkeamia eli värisokeuden eri tyyppejä joita nyt tunnetaan useita.

      Päätuloksena saatiin normaali-ihmisen silmän värinäkemisen vastekäyrät aallonpituusasteikoilla. Näistä on edelleen kehitetty useita värikoordinaatistoja joilla ilmaistaan havaitut värit suurella tarkkuudella. Värimittarit puolestaan perustuvat näiden koordinaatistojen käyttöön itse laitteen kyetessä mittaamaan pelkästään omalla valollaan laajalla aallonpituusalueella mitattavaa pintaa CIE:n standardien mukaisella tavalla. Tuloksena on toistettava ja tarkka värikoordinaatti pinnan väristä joka myös vastaa keskivertokatsojan havaintoa.

      On olemassa värihavaintoa sekoittavia ilmiöitä kuten psykologiset seikat sekä virheellisestä valaistuksesta johtuvat ilmiöt. Eräs psykologinen ilmiö on esim. pyörivä levy jossa on erilaisia värisektoreita tai pelkästään mustavalkoisia. Ihminen havaitsee sen pyöriessa aivan muita värejä. Kyse on muusta kuin puhtaasta värinäöstä. Liike siis voi sekoittaa. Värinäön solut ovat myös epätarkempia kuin valaistusta havaitsevat ja ne pyrkivät sulauttamaan yhteen pieniä väripisteitä.

      Valaistus voi olla loisteputkista syntynyttä jossa pahimmassa tapauksessa on vain kaksi tai kolme vahvaa piikkiä aallonpituuksilla ja kaikki värit näyttävät ihmiselle tutuilta mutta joskus hyvin kummallisilta. Meitä kaikkia huijataan tässä suhteessa. Paperiteollisuus käyttää fluoresoivia kemikaaleja joita lisätään selluun tai päällysteaineeseen. Kemikaali aktivoituu kun loisteputkien UV-valo osuu siihen ja alkaa tuottaa sinistä valoa. Ilman tätä, paperi näyttäisi kellertävältä. Kyseessä on siis keinotekoinen paperin valkaisu jolla valkoiseksi tarkoitetun paperin nähty väri oikaistaan valkoiseksi.

      Poista
    13. Henrik haastaa asiaa, totta on; enkä vinoile. Kiitti.

      ”…On olemassa värihavaintoa sekoittavia ilmiöitä kuten … virheellisestä valaistuksesta johtuvat ilmiöt…”.

      Tästä lisää: kun sukeltaja sukeltaa, sanokaamme 30 metrin syvyyteen, alkaa olla jo vähän hämärää. Kun silloin sytyttää heikkotehoisen sukelluslampun, näyttää sen valkoinen valo vaaleanpunaiselta. Siksi, koska vesi on suodattanut pois valtaosan auringon punaisesta väristä, ja ympäristö on siis sinertävää. Valon aallonpituus ja aivojen aistima väri eivät siis täsmää.

      Siitähän me juuri lähdimme liikkeelle tässä keskustelussamme. Ihmisen kokemus ja aallonpituus eivät ole yhteismitallisia. Ihmisen aivojen toiminta, on simulaatio todellisuudesta, ja siihen on lisätty jatkumo, eli aika eli ihmisen ”mieli”.

      ”… silmä muodostaa hermoverkoissaan erityiset signaalit jotka viedään aivoihin…”

      Niin, ja iso osa informaatiosta esikäsitellään jo silmän monimutkaisissa hermoverkoissa. Joku on innostunut väittämään, että siksi silmät ovat aivojen jatke.

      Ovat ihmisen silmät muutoinkin kehnoa insinöörityötä. Reseptorit sijaitsevat silmä sisäosassa, ja siitä lähtevät hermot ulospäin, eli mykiötä kohden. Mykiöstä sisään tulevan valon täytyy siis kulkea ”piuhojen läpi”. Mustekala – jolla on hyvin saman tyyppinen silmä kuin ihmisellä – on rakentanut silmän insinöörimäisemmin, eli reseptorin ovat kohti mykiötä, kuten järkevää onkin.

      Poista
  6. Horowitzin Moskovan konsertin taltiointi on yksi liikuttavammista ja samalla täydellisimmistä esityksistä pianon historiassa.

    Se on Horowitzin esitysten ehdotonta kärkeä ja siinä mielessä tavanomaisesta poikkeava, ettei Horowitz näytä oleva ramppikuumeesta kankea kuten hän yleensä oli.

    Konsertin alku Scarlattilla on aivan täydellinen, konserttisalin ollessa täydellisen hiljainen. Ihmiset kyynelehtivät ja myönnän, että Träumerein kohdalla itku tuli itselläkin, siinä kohtaa kun kamera osui kyynelehtivään yleisöön.

    Ainoa mikä siellä oli tyhjää oli politbyroon aito, muu oli täynnä pakahtuvaa venäläistä tunnetta ukrainalaisen veteraanin vetäessä yleisöä korkeuksiin tämän omalla, Yhdysvalloista lennätetyllä Steinwayllä.

    VastaaPoista
  7. Yeol Em Son ilahdutti minua suuresti loihtimalla pianosta Rahmaninovin toisen pianokonserton. Monet puhuvat siitä, että musiikkia olisi hyvä ymmärtää - minusta musiikin itseeni tekemä vaikutus riittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoitat varmaan RSO:n eilistä konserttia? Kyllä nämä nuoretkin osaavat, varsinkin eteläkorealaiset. Areenasta se konsertti löytyy vielä. Yeol Eum oli soittanut 18-vuotiaana New Yorkin filharmonikkojen Chopin-konsertin solistina, oli nyt toista kertaa Suomessa.

      Eilen sattui silmään jostain tekstistä, että Hella Wuolijoki lauloi lähes kaikki Schubertin liedit Eino Leinolle veneretkillä Kukkian mökillä. Hän oli saanut Leinon sinne tervehtymään, saareen, kauas kaupungin ja viinaveikkojen houkutuksista. Siellä hän oli viihtynytkin peräti kaksi kuukautta.

      Ajankohtaiseen ilmiöön liittyen Aamulehti kertoi eilen nokialaisesta naisesta, joka oli ostanut itselleen 30-vuotislahjaksi vanhan kuplafolkkarin, joka oli saanut kirkkaan vihreän värin mustin hammaslaitakoristein pyörien ympärillä. Sillä kuulemma voisi viedä kotiin viisukilpailujen voittajan. Soon paree voittaa ny, hän totesi. - Minulla on huomenna lukupiiri. Pöydässä on kirkkaan vihreä pöytäliina. Ihan vahingossa. Piña coladaa en kyllä tarjoa, vaikka pojan anoppi totesi Karibian matkalla, että jos viina on näin hyvää, hänestä tulee alkoholisti. - Äh, nyt tämä meni taas läskiksi.

      Poista
  8. Tilaisimme yhden päivän romaanin siitä Tampereen reissusta, kiitos. Milloin se valmistunee?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Novellikokoelma, novellilajin voi nimetä myöhemmin. Novelleja blogijuttujen pohjalta, yhtenä Tampereen matka.

      Poista
    2. Kokoelmassa joka novelli rupattelee jonkin suomalaisen klassikon kanssa. Tämän juttukaveri on Juhani Ahon Rautatie (ja myttyyn menneitten kaupunkimatkojen kuvaukset).

      Poista
    3. Eräs novellikirjailija sanoi, että häntä kiinnostaa, miten asiat elämässä liittyvät toisiinsa ja että hän kirjoittaa siitä. Tulee usein mieleen tästä blogista.

      Poista
    4. Oletko nähnyt blogia tai kaunokirjallista teosta jossa on luotettava kertoja?

      Poista
    5. Lukijan oikeusturva on olematon.

      Poista
    6. Romaanit, novellit, blogit ja tietokirjat ovat rikosromaaneja etc. Uhrina lukija.

      Poista
    7. Kokoomus ja fasistit eivät ehkä ole väärässä kaataessaan kirjastot, rakentaessaan kirjattoman koulun ja imuroidessaan Suomen kirjallisuudelta. Roskamedia riittää välittäessään tietoa eli dataa. Se opettaa ajattelemaan.

      Poista
    8. Yksin Kemppinen pysyy asiassa. Kemppisessä.

      Poista
    9. Totisesti minä sanon teille että lukija on raukka ja parka, armahtakaa häntä ja ottakaa hänet juhliinne kunhan olettte ensin saaneet kylliksenne.

      Poista
    10. Hyvä blogi korvaa uutiset, telkan, radskun ja netin.

      Poista
    11. Onko tarkoituksenmukaista lukea tietolähdettä johon ei luota?

      Poista
    12. Paljonhan näissä tiedotusvälineissä on kaikenlaista. Valeitahan ne enimmäkseen ovat. Itsekin olen ollut valehtelevinani ja joskus onnistunutkin. Mukavata heitä on silti lukea. Opettavaista klikkauskirjallisuutta.

      Tekniikan mies tai insinööri / ekonomi / arkkitehti tarvitsee todella vain vajaan puolen metrin verran hyllytilaa uransa ja elämänsä tärkeimmille opuksille.

      Joillekin on hengentärkeää saada omat päähänpinttymänsä muiden hyllyihin ja joillekuille sitten saada ne sieltä pois tai saada ne niiden arvo romahdutettua.





      Poista
  9. Matkustin myös pitkästä aikaa junassa. En heti osannut avata ovea. Muistamani mukaan niissä oli aikaisemmin kahvat. Nyt ei ollut. Lopulta se nappi löytyi. Matkan aikana piti käydä vessassa. Ovessa oli kullan värinen nuppi. Muistamani mukaan sellaista pitää kiertää. Ei avautunut. Hädissäni ajattelin, että pitääkö mennä kysymään joltakin kanssamatkustajalta, mutta satuin nuppia tönäisemään ja ovi liukuikin sivusuunnassa. Oli helpottavaa monella tavalla. Joskus aikaisemmin ajelin autollani kaupungeissa vaivattomasti. Nyt en ole uskaltanut kolmeen vuoteen käydä Tampereellakaan. Keskusta on aivan outo ja liikennejärjestelyt vaihtuvat tämän tästä. Se ei kuitenkaan ole varsinainen ongelma. Minulla ei ole älypuhelinta, enkä siis oikeastaan voi pysäköidä. Parempi asua metsän siimeksessä ja kuunnella vain Horowitzia. Joskus kylläkin panen levysoittimeen vanhan levyn, jossa on Albert Shweitzerin Bach tulkintoja. Hänen soittamanaan Toccata ja Fuuga on paljon mukaansa tempaavampi kuin Käärijä.

    VastaaPoista
  10. Hieno kuva aiheineen, yksityiskohtineen ja otsikoineen. Myös tumma pilvi, valo ja ajankohta.

    VastaaPoista
  11. Oletetaan joku verkossa ahkerasti julkaiseva. Kun hän mainitsee, että kaikki netissä on epäluotettavaa, vaikuttaako se käsityksiin hänen omasta luotettavuudestaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki kreetalaiset ovat valehtelijoita.

      Poista
    2. Tuota kreetalaiskommenttia pitää uskoa ainakin, jos sanoja on kreetalainen.⁸

      Poista
  12. Taiteessa ja tieteessä huijari neuvoo huijaajaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoitatko avoimuusperiaatetta? Entäs toistettavuus? Älä ny kumminkaan itkeen rupee vaikkei viälä mennykkää läpi, sekin on aika reipasta ettei tullu sentäs omaan maaliin. Jatkaakin kannattaa, näin neuvoisin jos olisin oikea rosvo.

      Poista
    2. Taiteen keskeinen tarkoitus on luoda tarinoita.

      Poista
    3. Tallirengin keskeinen tarkoitus on jallittaa isäntää ja päästä paneskelemaan piikaa - on siinäkin ammatinvalinta - ja entäs se luova osuus.

      Poista
    4. Jumalan työ on luoda lunta.

      Poista
  13. Minulla on niin hieno Mikki Hiiri -kello, että en taatusti luovu siitä!

    VastaaPoista
  14. ”Minulla on niin hieno Mikki Hiiri -kello, että en taatusti luovu siitä!”

    ”…Halleluja! Kemppisen blogi on saavuttanut jumalalliset sfäärit! Halleluja …”

    VastaaPoista