Kukaties olisin hiihtänyt Tampereelle. Nansenin “Yön ja jään matka”on saanut mielessäni pettämättömän sijan. Ja onhan Tampere eräänlainen Grönlanti tai sitten Lorcan mainostama Cordoba, “etäällä ja yksin”.
Perillä minun teki mieleni huutaa asemahallissa tulkaa kaikki katsomaan! Täällä on ihmisiä. Sen verran oli pyörällä päästäni, että tällä kertaa jäivät Tammelan tori ja vaihtoehtoinen Laukon tori väliin ja musta makkara syömättä. En muista että Nansenilla olisi ollut mustaa makkaraa eväänä, yhtä vähän kuin Herzogilla hänen kiipeillessään Himalajan Annapurnalla.
Tämä puolestaan johtuu siitä, että tuo maan mainio makkara suorastaan vaatii voimaunet syömisen päälle. Itsensä turruttaminen luentojen edellä ei ole hyvä ajatus. Muistan hyvin, miten eräs nyt jo vainaja kertoi ongelmista pyytää Turun kulttuurihistoriaan luennoitsija Helsingistä, koska monellakin tulijalla oli tapana soittaa viisi minuuttia luennon ilmoitetun alkamisajan jälkeen rautatieasemalta ilmoittaakseen, että tulossa ollaan. Piti nauttia vain yksi olut. Mikä tarkoitti yhtätoista olutta.
Sekä Turun että Tampereen rautatieasemat on suunniteltu ja rakennettu Helsingin olympialaisia 1940 varten. Siksi ne ovat erilaisia kuin kaikki muut rautatieasemat Suomessa. Paitsi Tikkurila, joka on muuten vain erilainen.
Olivat oppineet kai Tapiolasta, että on tyylikästä viritellä rakennustyömaita joka paikkaan, sulkea katuja ja vetää maajalassa kulkevia ajoradalle. Konttorin korkeudesta kieltämättä näkyi Reuhari, jonka ympäri appeni hiihti 60-luvulla.
En sitten viitsinyt järjestää kiertoajelua katsomaan kunnostetun Hämeensillan näkymiä enkä muutenkaan Hämpile, kun oli käynyt ilmi, että Rummin Jussin patsas - eräiden versioiden mukaan Vapaudenpatsas Hämeenpuistossa - voisi olla jälleen ajankohtainen. Saman kulmakunnan toisesta veistoksesta olin nähnyt, miten räjähtävän seksikäs Minna Canth oli nuorena, kunnes sitten erehtyi avioituneena muuttamaan vallan Kuopioon.
Paluumatkallan torkuin ja kuunelin naapuripenkken rupattelua, joka oli mukavaa, johdonmukaista ja perinteistä. Keskeinen kysymys oli, mitä at oli tarkoittanut ja miksi Petteri hymyili. Lauserakenteesta päätellen ainakin yksi juttelijoista oli lääkäri ja muutkin hyvin koulutettuja.
Menomatkalla oli junaylellisyys. Vieressä istuva jonkin verran minua nuorempi herra antoi aiheen mietiskellä Raippaluodon erikoista maisemaa ja sain kuulla, että siitä sillalta ongitaan tavattoman pitkällä vavalla juksaamalla eli tavoittelemalla saada saalis takertumaan vaikka evistään tai pyrstöstä vieheen koukkuihin. Siellä siis ongitaan silakkaa. Tällaisesta en ollut ennen kuullut. Mutta onhan silakka meriemme herkullisimpia kaloja siinä missä muikku on ylittämätön herkku järvistä. Itse asiassa olen ottanut tietokoneeseeni myös seikkaperäisen tutkimukse kilohailin pyynnistä Kotkan edustalla 1920-luvulla. Kansalliskirjaston Doria tarjoaa tällaisia aarteita.
Junakeskustelujen etiketti on, ettei nimiä eikä ammatteja tai työpaikkoja mainita. Se on ihmisten yhteydenpitoa puhtaimmillaan ja kullekin tilaisuus irtautua henkilöstään ja roolistaan.
Palatessa oli lieviä vaikeuksia ostaa lippu Pasilasta. Myyjä tuli ensin siihen tulokseen, ettei mitään Masalaa ole olemassakaan. Minä sanoin, että aamulla oli. Sitten piti kysyä apua, kun en erota lukulaseillani monitoria. Juna Kirkkonummelle lähti raiteelta 8. Puhelimen VR-ohjelman lataaminen ei ollut junassa onnistunut. Muistelin kun kerran kävin muka kerjäämässä Nourolta rahaa, kun pitäisi päästä junalla Jakomäkeen. Se meni aluksi täydestä. Hovioikeus-kollega arvioi minut puliukoksi. Olin kulkenut siitä kai kymmenen vuotta. En ole raaskinut etsiä valokuvaa, jossa Pasilan aseman - silloin “Fredriksberg” - edusta oli täynnä juuri teloitettuja punaisia. Rauhanasema-rakennuksen nykyiset käyttäjät eivät varmaan tiedä, että tästä saksalaiset tulivat ja tätä he tekivät.
Olen jo melkein kehittänyt taikakameran, jolla näkymät voi valokuvata aitoina kääntämällä Compurin sulkimen taakse vuosiluvun. Esimerkiksi kuularuisku massapaalilla Ratinassa 1918 tai vaimoni eno, joka kaatui koulupoikana Kalevankankaalla kiviaidan juureen tuonan vuonna. Tai Juice Sorsapuisstossa.
Kuvassa laamapaidankin keksinyt tohtori Lahmann (oik.) kylpylaitoksellaan 1905. Omaa laamapaitaani en ole nähnyt aikoihin.
Voi silakka parkoja.
VastaaPoistaAntaisivat niiden vaan uiskennella murtoveden hellässä syleilyssä.
Hyvin suuri osa fosforista joka on tilillä nimeltä kuormitus on sitoutuneena silkkaan silakkaan.
PoistaSaksmanni keksi että dioksiinia on, nahkassa. No, tahtoi fileenä ja siihen se silloin loppui sen pyynti. Se että alkuperän jäljitettävyys on niin huono varmaan oli vitsi sarjanumeroita kun ei ollut mutta kuka senkään varmaan tietää.
SIlakkaa, nam.
PoistaPari epämääräisen näköistä sälliä lorvi Tampereen asemalla. Poliisi kävi kysymyssä, että mitäs te täällä oikein kuhnitte?
VastaaPoistaSällit vastasivat, että Länkelmäjeltä ollaan ja rahhaa on evväänä.
Kukahan nuokin asemat kohta omistaa, kun kaikki halutaan myydä eniten maksavalle. Toivottavasti sentään osaavat tehdä sellaiset valinnat ja sopimuspaperit, ettei kansallinen turvallisuus noissa solmukohdissa vaarannu eikä kulkua laitureille kohtuuttomasti vaikeuteta. Kehnoja esimerkkejä valitettavasti on.
VastaaPoistaJuu, katsokaapa vaikka Huopalahden asemaa, joka on puistikkoineen myyty pois niin, että luontaiset kulkureitit junille katkaistiin. Jos sama nyt tehtäisiin vaikkapa Hämeenlinnan aseman kohdalla, junaan kai pitäisi mennä helikopterilla. Mutta kaikki pöljyyshän on sallittua, kun "ylisuurta julkista sektoria supistetaan" tai "tase pannaan töihin".
PoistaEi saisi perustarpeiden kanssa olla sitä spekulatsioonia. Asuminen, kansanterveys, koululaitos, liikenne.
PoistaLuonnonvarojen tärväys vois olla maanpetokseen verrattava, jos keinottelemaan ruvetaan.
Nollasummapeliänsä pelaavat kuuluisuudet sopisivat reservaatteihin.
Vinkki blogistille: Tampereella voi ostaa junalipun välille Tampere-Masala joka sisältää taajamajunaosuuden Pasila-Masala. Kävin viime syksynä Tampereella. Siellä yllättäen oli vielä lipputoimisto jossa oikeat ihmiset myivät paperisia lippuja.
VastaaPoistaNiin, aikoinaan päivittäin Kivenlahden sillan yli ajaessani näin siinä vieressä kulkevalla pienemmällä sillalla oli ja lienee nykyisinkin litsaajia. Eli pelkällä koukulla nostelevat silakkaa, Siitä taisi juuri tällä viikolla olla juttua K-nummen sanomissa tai Länsiväylässäkin. Jos vain yksi onki niin kalastuslupaa ei tarvita ja siis sillaltakin saa onkia, tai jos ei saisi niin ongitaan vaan.
VastaaPoistaLitKaajia. Silakat syövät parhaiten paljaita koukkuja, ilman syöttiä.
PoistaSilakalla on voimakas ominaismaku, toisin kuin muikulla. Muikku on silti herkkua, vaikka ei maistu miltään.
Maistuuhan. Tönkkösuolalta.
PoistaRummin Jussista ja muuten niistä ajoista puheen ollen, lueskelin tuossa äskettäin kirpputorilla kirjasta kuinka Jussi yhdessä Saaren Jallun kanssa koitti kys. ja edellisenä vuonna saada ratkaisua kysymykseen jämsänkoskelaisesta kansakoulunopettajasta. Kun löytyy sopiva käsikirjoittaja ja ohjaaja, on tarinassa ainesta vauhdikkaaksi jännityselokuvaksi. Tarjolla mm syyttömien tuomintaa, teloituksia ja täpäriä pelastuksia. Myös petollinen tyttöystävä on.
VastaaPoistaNimi "Fredriksberg" jäi oudon kiehtovana mieleen, kun kansakoululaisena luin ruotsalaislähtöistä, Suomen oloihin sovitettua urheiluaiheista poikakirjasarjaa. Oli Hiihtäjä Heikkiä", Viipurin Salakkalahdella taitonsa hankkinutta jääpalloilijaa ym. sekä minua eniten innostanutta "Korkeushyppääjä Niiloa". Siinä kaksi poikaa oli "lupapäivänään" (sellaisiakin entisaikaan kansakoulussa oli, kerran kuussa) pitkällä kävelyretkellä silloisen puu-Fredriksbergin suunnalla. Yrittivät sitten "hankalaa pääsyä urheilun paratiisiin", heivata kehonsa aidan yli Eläintarhan kentälle, mutta munasivat itsensä, kun sinne olikin vapaa pääsy. - Peruskaava noissa tervehenkisissä kirjoissa oli aina sama: per aspera ad astra. Oli kaksi ystävystä: rikas poika, isä useimmiten Johtaja, ja köyhä, usein isätön poika. Saatiin ensi opetus urheiluun. Sitten trilleriosuus: joku viheliäinen rosvo oli vohkinut Johtajan firman omaisuutta, Ja ei kun köyhä poika polkupyörällä silloisen ruuhkaliikenteen sekaan takaa-ajoon. Kun rosvo oli saatu rautoihin, Johtaja antoi köyhälle pojalle rehdin kädenpuristuksen ja juoksupojan paikan firmassaan. Antoiko vielä mänttinauhalla varustetun potkupallonkin - en muista. Lopun kliimaksissa oltiin jo suurissa kisoissa, joissa toinen kumppanuksista, useimmiten rikas poika, sai täpärän mutta loistavan voiton.
VastaaPoistaMutta nyt harhauduin Rauhanasemalta ihan toisaalle. Siellä Pasilan aseman edustalla oli huhtikuussa varmasti röykkiöittäin punaisten ruumiita, mutta ei saksalaisten teloittamina vaan kiivaissa taisteluissa kaatuneina. Ei ainakaan modernin tutkimuksen mukaan (Hoppu 2013). Ainoa tunnettu Hangosta Helsinkiin marssineen Itämeren-divisioonan tekemä teloitus sattui Huopalahdessa, määrältään ehkä parisenkymmentä punaista (tai enemmän?). Koko kansalaissodan aikana saksalaisten osuus valkoiseen terroriin jäi yleensäkin vähäiseksi. Arvelen tärkeimmäksi syyksi sen, että heiltä ulkomaisina ammattisotilaina puuttui valkoisten motiivi: luokkakosto. Lisäksi monet noista Wilhelmin pojista armaista olivat itse sosialidemokraatteja.
Fredriksberg-Pasilan "aikaan 'parempaan' viel' monta vuotta mataa", olisi erään maailmankuulun ennustajan tapaan voitu sanoa myöhäissyksyn 1940 sunnuntaina lähes puolitoistatuhatta nuorta ja vanhaa miestä harrasti 15 kilometrin "vaahtopääkävelyä" Pasilan ja Ruskeasuon lähes asumattomassa maastossa. Viimeiset 200 metriä sitten juostiin täysillä Töölön pallokentän vieritse saunalle. Se oli "Tahko" Pihkalan ideoimaa "hitaasti kiiruhtamista", pohjustusta toukokuun 1941 suurelle maaottelumarssille Ruotsia vastaan. Se oli ns. tavallisen kansan henkistä liikekannallepanoa siihen, mikä sitä odotti seuraavassa kuussa. Tuohon tapahtumaan piti lähteä yksimielisesti, kaikki mukaan -hengessä. Tapahtuman keskeinen tiedottaja Pihkala, joka jo 1918 oli rynninyt rajusti mm. Päijänteen-Hämeessä virolaisen Hans Kalmin pataljoonassa, narisi radiopakinassaan toukokuussa äreänä "jurnuttavan jankutuksen henkeä" vastaan: "Ja jos tapaa jonkun, joka on jäänyt pois pelkkää haluttomuuttaan ja kehuu, ettei aiokaan yhtyä tällaiseen mielestään jonninjoutavaan leikkiin, täytyy aivan kysyä, - -, onko tuo nyt epävireessä vai eikö hän ole suomalainen..."
Sota syyttömille kostamisena ja heidän surmaamisenaan jatkuu Suomen kulttuurissa. Kenen isoisoeno tai tämän kaima kuoli 1918, se kostetaan tänään itseen nähden vastapuolta edustavalle kirjailijalle, kollegalle ja lisäksi kenelle vaan. Tyhmä se on ja koston kohde, se joka arvostaa kirjailijaa, tutkijaa ja ihmistä katsomatta hänen puoluekantaansa. Mielenkiintoinen kulttuurintutkimuksen kohde.
VastaaPoistaVanha asia sinänsä Suomessa, kaikkein suurimpien täydellinen ignorointi ja tuhoaminen. Siihen ei tavallinen pysty, mutta klikit ja korkeimmin koulutetut virkamiehet kyllä. Heille se on harrastus joka antaa mukavan onnistumisen tunteen ja näkyy se tililläkin sulle-mulle-tasa-arvossa ja -oikeudenmukaisuudessa kunnostautuneelle.
Puoluepolitiikka on poikkeuksetta mukana kuviossa. Väärän puolueen tai sellaiseksi luultu kirjailija ja kollega eivät armoa saa. Kosto ja tappo ovat punainen viiva kotimaassa.
Näin professorit - kadehtijat - heivasivat dosentti Runebergin yliopistosta ja ylioppilas Kiven elävien kirjoista.
Isona apuna tänään on terveydenhoidon epätasa-arvo. Sydänfilmiin ei lannistettu ja syrjäytetty niin vaan mene, kun tk ja päivystysneuvonta eivät vastaa puhelimeen. eivätkä soittopyyntöön. Ei vaikka olisi vuosikymmeniä ollut vapaahetkettä ja korvauksetta omaishoitajana.
Kulttuuriin kuuluu raivaus, toisen ihmisen raivaaminen pois tieltä.
Ei maha mittään, aina hauskaa olla pittää.
Se on mittää.
PoistaTampere forever - teema ja muunnelmia. Seuraavaksi muut kulkuneuvot, joilla myös Sandmann matkasi?
VastaaPoistaKuvatuilla herroilla on rinta kuin ryövärillä mutta toisellapa on vielä varta kuin porvarilla.
VastaaPoistaSentään jotain jalassa kumminkin.
Vasemmanpuoleisen ilme kertoo joviaalista katsannosta.
Toisen on naama kuin Pekka Puupään veroilmoituksen vastaanottajalla.
Ennen osattiin olla terveitä ja kuolla kummemmitta kommervenkeittä.
Sitten sai pekkapuskismi nostetta ja nyt on hilpeys tiessään, ajokoiranlaihat tietotaitajat ovat onnellisuuteen osaajat ja ohjaajat.
Osaamispohja ohenee ja sen pinta-ala pienenee. Suvaitsevaisuuden väitetään olevan tarpeen. Niin varmaankin.
Epäröintiä on, ellei ole, ei saada diskuteeratuksi ja se on kuulkaa kauheaa.
Selvästihän tässä ruotsinkielinen kartanonomistaja kehottaa suomenkielistä torppariaan ahkeruuteen, kohtuuteen ja jumalisuuteen sekä heittämään pois mielestään kapina-aatteet. Pohjantähden perusteella päättelin.
Poista(Kartanonomistaja oikealla, ellette heti ryhdistä ja... no, huomanneet.)
Pyknikko, atleetti ja jokin pykleetti tuohon väliin olisi kumminkin kunnollista ja totta. Kaippa se on se binäärikauppa joka kannattaa kun ei tavallista saa mistään. Tavallista ihan vaan kertoi mies kun kysyttiin että oliko raskasta siellä sodassa.
PoistaMainota "vanhan miehen tajunnanvirtaa". Aivan maniota.
VastaaPoistaMitä Reuhariin tulee, niin toki senkin ympäri voi hiihtää, onhan se niemi.
Ja aiemmin Reuhari oli myös proomun päälle rakennettu tanssilava, joka sekin oli kierrettävissä.
Varsin yleistä Tampereella talviaikaan on kuitenkin Siilinkarin majakkaluodon kiertäminen.
Muutoinhan Tampereella ollaan varsin suoria. Paitsi mitä jokus vähän salahumoristeja vakavan naaman takaa.
Kuopiossa ei ole mitään vikaa. Pikemminkin päinvastoin.
VastaaPoistaMitään vikaa ei puutu Kuopiosta.
PoistaNy rupiaa tulemhan 1800-luvun loppupualen murresta, isuäireen kiältä: Sanoon kerran junas yhyrellen poijjallen, jotta sinoot komia ku Ruhaan asema. Se kiitteli kauhiasti. Kymeellaaksolaasena se ei tiänny, jotta Ruhaan asema oli romahtamispistehes. Sen koommin ei oo nähty.
VastaaPoistaNy Ruhan asemaa ei enää taira ollakaan. Tuasta sanonnasta taisi olla myäs muato "komia kun Perhon asema" (tätä muatua käytettihi visshi enemmä Järviseurulla), kun Perhoho ei menny ollenkaan rautatiätä.
PoistaJa viälä, jourun koriaamhan ittiäni: kymenlaksulaaneen.
VastaaPoistaMiten ylösrakentavaa saada lukea huumorintajuisen, viisaan ja hyväsydämisen vanhuksen rohkaisevaa ja elämänkokemusten syventämää tekstiä. Kultaomenia hopeamaljassa ovat hänen sanansa. Suuria siunauksia kirjoittajalle! Moni vanhus varmaankin sairauksien sumentamana puhuu roiseja ja hävyttömiä, toivokaamme heille parhainta. Sellaisten joukossa oli myös maan korkeimpiin kuulunut vanhus viimeisinä vuosinaan.
VastaaPoistaMistä nykyisin saa kunnon laamapaitoja?
PoistaKoittaa hän kanaatalaisia erätarvikeliikkeitä. Saattaapa olla saksmannillakin, Frankonia, vai onko se jo jenkkiintyny elikä stockmannisoitu.
PoistaKiitos lääketieteen naurettavan ja vaarallisen historian ja nykyisyyden osoittamisesta. Heinrich Lahmann kääri tuohta muullakin kuin laamapaidoilla ja sanatorioilla.
VastaaPoistaHullut eurooppalaiset - umpihullut suomalaiset kaikkein pahiten - ottivat todesta ovelien saksalaisten lääketieteen teoriat paitsi sitten keskitysleireissä, eri vuosikymmeninä myös muualla. Kuolemansairaat pakotettiin makaamaan ilmahoidossa pakkasessa, ja vielä tänään yhdysvaltalaiset kammoksuvat suomalaisten tapaa jättää vauva nukkumaan pakkasessa. Lääketiede on karaissut meidät, niin mihin?
Nuoremman ikäisten käsitysten mukaan Saksa oli kauhea eikä ole anteeksi vieläkään pyytänyt.
PoistaIkäviä ihmisiä.
Tieteen, ja varsinkin lääketieteen huippuosaajamaahan täältä lähdettiin oppia saamaan, ei se tehnyt arkkiatri Ylpöstä kansallissosialistia. Tiedetään että hän joi kahvia jossa oli lujasti sokeria, ja piti siitä tavasta ikänsä kiinni.
Nyt on niin että olemme kahvin kanssa pääsemättömissä, kittaamme sitä kuin kamelit mutta ei sekään ole saksalaisten syytä, saati lääketieteen, tai ainakaan arkkiatri Ylpön.
Perusjenkki on ihan kiva, tekee töitä ja piirtelee kauniita taloja ja komeita autoja mutta meilläpäs on tasavalta.
Lasten nukuttaminen pakkasessa ei ole lapselle vahingollista, päinvastoin. Lämpimästi puettuna lapsi pärjää oikein hyvin ja saa kylmähoitoa joka karaisee tauteja vastaan.
PoistaPerusjenkki piirtelee rumia autoja ja surkeita taloja.
Poista