Käsi ja kyynärpää

Intellektuellit ovat julkaisseet kirjoituksia tai kertoneet televisiossa, mitkä ovat aikamme ongelmat ja mitä pitää välttämättä tehdä. Tarkoitan kahta viime vuosikymmentä. Edellinen ryväs on esimerkki siitä, mikä kaikki ei säily vaan kompostoituu.

Covid-pandemian ja Ukrainan sodan vuoksi, Suomessa yhden yön Nato-käännöksen jälkeen, käsitykset kävivät toisiksi.

Tilanne ei suostunut olemaan määritellyn mukainen eikä muutos halunnut noudattaa asiantuntevia ohjeita.

Maailmalla näitä tietäjiä on paljon, Michel Foucault, Jacques Derrida, Jacques Attali, Francis Fukyama, Yuval Yaron, Malcolm Gladwell, Manuel Castells. Suomessa akateemikot von Wright, Haavikko ja Meri, professorit Antti Eskola, Pekka Kuusi, Juha Siltala, Anu Kantola. Vähätaiteellisella puolella Paavo Lipponen, Esko Aho ja Erkki Tuomioja ovat nyt tilillä menneistä tunnoistaan ja teoistaan. Jörn Donnerin viettimaalma menetti merkitystään. Sitä vastoin Sofi Oksasen näkemisen voima ja tekstin vimmainen viileys ovat korkeinta luokkaa.

Maantiede ja talous ovat hyvin pahasti sekaisin. Se on vakava tilanne, jos maa sijaitsee väärässä paikassa. 

Turkin salmista kamppaillaan nyt kuten 1851, 1914, 1945. Pultavassa taistellaan nyt samassa paikassa, johon Ruotsin armeija kukistui 1700-luvun alussa.

Vastaan ei tule ketään, joka luottaisi entisten aikojen paluuseen. Keskiluokka ja kapitalismi ovat menettäneet mielenkiintoisuuttaan. Käytöshäiriöt ovat levinneet korkeimpiin yhteiskunnallisiin tasoihin. Globalisaatio on tykkänään unohtunut. Erilaiset ministerit touhuavat juuri samoin kuin itse näin tapahtuvan puoli vuoisataa sitten Kirputorilla, joka oli sihen aikaan Pariisin erikoisuus, mutta ei ylpeys.

Jos Donald Trump ja Boris Johnson olisivat olleet vuosi sitten valtaistuimella, me täällä olisimme jo suistuneet allikosta ojaan. Molemmat osoittivat tuhoisaa ylenkatsetta. Heillä oli yleensä diktaattoreilla ilmenevä kyky olla välittämättä maailman monimutkaisuudesta. He olivat keksineet, kukaties Kalevalasta, myydä leipiä, joiden sisään oli leivottu kivi.

Me tämän blogin pikku keskusteluissa emme saa selvää edes esimerkistä “Talvisodan syyt”. Tosin nyt ei ole mainittu Isä Aurinkoisen ja hänen lempinimellä Rautaperse tunnetun lemmikkinsä Molotovin halua vapauttaa Suomen kansa porvareiden ikeestä ja tanner-mannerheimilaisen roistokoplan tuhoamista. 

Mainitsematta on myös jäänyt venäläisten lehtien vakuutus, että punalentäjät ovat suuria humanisteja. Missään tapauksessa he eivät pommittaneet taloja, joissa asuu tavallisia kunnon ihmisiä.

Vastaavasti Ukrainan sodan syy taitaa olla meille kaikille ylivoimainen arvoitus. Osaan tarjota vain kokemustulkintaa, jonka nimitys kirjallisuudessa on “imperial overstretch”, imperiumin ylikurotus.

Suurista intellektuelleista yksi ärsyttävistä on Arnold J. Toynbee. Hänet osoitettiin Oswald Spenglerin seuraan häpeämään heti kuoltuaan. Lukijoita ja arvostusta hän oli saanut ehkä enemmän kuin juuri kukaan toinen alan mies 1900-luvulla. Hän oli vuosikymmeniä arvostettu brittirofessori ja itse mukana hyvinkin keskeisissä tehtävissä selvittämässä niin hankalia asioita kuin rajojen vetäminen Eurooppaan vuonna 1919 ja juutalaisten ja palestiinalaisten asema ja oikeudet 1948 - 1960.

Hänen aiheesta epätieteellisenä hylätty, liiaksi myytteihin ja liian vähän tosiasioihin perustuvan maailmanhistoriansa tuli tavallaan takaisin Jared Diamondin kuljettamana. “Collapse” (2005) ilmestyi suomeksi nimellä Romahdus, miten yhteiskunnat päättävät tuhoutua tai menestyä. Toynbee oli listannut 25 tapaa tehdä itsemurha ja esitteli kulttuureja aikojen alusta.

Diamond tähdentää, että sekä mayat että atsteekit ja eräät preerioiden heimot tuhosi ilmastonmuutos, joka oli muuten myös faaraoiden Egyptin kohtalo.

Ukrainan eli maailman parhaaksi arvioidun viljelysmaan ympärillä oli alkanut parveilla niin sanottu agribisnes, pääomasijoittajien vetämä viljely.

Entä jos rosvolauman vaiva olisi se vanha tuttu: rahat lopussa. Kiinallahan on samaa vikaa.

Ja pandemia on tietenkin ympäristönmuutosta. Sitä oli jo keskiajan rutto, Musta surma. Alamme aavistaa, että eräät mikrobit ja etenkin virukset reagoivat nopeasti ja että yhden asteen keskilämmön muutos on kerran toisensa jälkeen osoittautunut katastrofiksi.