Olkaa vaiti ellette puhu.
Keskustelu on aito ongelma.
Tiedämme, että kasvava osa väestöstä ei osaa lukea eikä kirjoittaa. Aavistamme, että perusopetuksessa opettajan ja oppilaiden vuorovaikutuksessa jokin on mennyt vinoon. Vuorovaikutus tarkoittaa tässä yhteydessä puhumista ja kuuntelemista. Jos opetellaan esimerkiksi esihistoriaa, opettaja tietää hirmuliskoista ja niiden surullisesta kohtalosta enemmän kuin toisella kymmenellä olevat oppilaat. Siksi opettaja puhuu ja oppilaat kuuntelevat.
Hyvin korkealla asteella, kuten esimerkiksi tässä blogissa, jotkut kirjoittavat ja jotkut lukevat. Mitä kirjoituksia tässä tulee luettavaksi, sen päätän minä.
Monia vuosia sitten tein paljon kokeiluja. Olin sekä huvittunut että kauhistunut nähdessäni, että blogikirjoituksen kommentoiminen oli monien mielestä sananvapausasia.
Kun tämä alkoi, vuonna 2005, jotkut ajattelivat, että kun kirjoittaa kommentin, minun on julkaistava se otsikkoni eli verkko-osoitteen alla. Se ikään kuin oli kirjoittaja oikeus.
Nyt, vuonna 2023, luultavasti kuka tahansa käsittää, että minä päätän. Jos valtionevosto lähettää minulle viestin ja käskee julkaista sen tämän blogin kommenttina, voin jättää sen julkaisematta.
Kävimme keskustelua lainvastaisista teksteistä. Aiheutin keskustelun tahallani, koska virkaani kuului silloin opettaa julkaisemiseen liittyvää lainsäädäntöä, johon kuuluu muun muassa tietosuoja. Silloin ennen kirjoitettiin joskus “henkilötiedot” tai “yksityisyys”.
Nyt on ollut yli kymmenen vuotta rauhallista. Pyrin keskusteluun lukijoiden kanssa. Julkaisen lähes kaiken tähän lähetetyn.
Nyt ajattelen hiukan kiristää sensuuria. Kun esimerkiksi markan (ei siis vielä euron) kelluttaminen 30 vuotta sitten ei mielestäni ole minun asiani, vaan sen selvittämiseen sopivat paremmin toiset kuin minä ja lukijani, miksi julkaisisin siitä kommentteja?
Kun jotkut kommentoijat haluavat haukuskella toisiaan syistä, jotka eivät ole tiedossani, miksi julkaisisin niitä? Kun joku nalkuttaa jatkuvasti samasta asiasta, kuten jonkin vieraan kielen turmiollisuudesta, miksi välittäisin verkkoon tuota yhtä samaa? Kun joku ilmoittaa pitävänsä minua henkilökohtaisesti epäonnistuneena ihmisenä, olen asiasta samaa mieltä, mutta en usko, että kysymyksen käsitteleminen auttaa enää asiaa, kun kerran täytän kohta 80.
Sitä ihmettelen ja siitä olen kiitollinen, että lukijoita tai siis vilkaisijoita on. Tällä viikolla sattui korvaan uskottava tieto, että hyvä ja kiinnostava tietokirja ei juuri koskaan saa 1 000 lukijaa koko elinkaarensa aikana. Nyt luen uutta kirjaa “Elämää maan kätköissä” - hyppyhäntäisistä sukkulamatoihin, karhukaisiin ja mikrobeihin - ja tuskin jaksan odottaa, että pääsen esittelemään kirjaa (Huhta, Hallanaro), jonka aihepiiri on näin kiinnostava ja vähän tunnettu. Se on avoimen yliopiston kurssikirja, mutta kirjoitettu myös pöljäkkeille.
Ja pian perustelen, miksi yli 50 vuotta vanhat Simenonin Maigret-kirjat ovat mielestäni suurta herkkua, ja neuvon lukijoitakin saamaan niistä suunsa makeaksi.
Nyt kirjoitin poikkeuksista. Yleensä kommentit ovat mielestäni joko hyvä tai erinomaisia. Niiden kanssa pelaaminen on ilo.
Vilkaisin ja ilahduin tämän päivän puhumisestasi. Siinä oli reipasta turhautumista. Opettaja saapui luokkahuoneeseen ja katsoi kohti oppilaita.
VastaaPoistaKuule, opettaja. Minä olin täällä noin 15 vuotta sitten ja seurasin sinun liikkeitäsi sillä lailla kuin kuuliaiset lapset tekevät. Viittasinkin aina, kun osasin vastata. Useimmat oppiaineet olivat minulle liian vaikeita, ja silloin yritin olla hiljaa, vaikka ei se aina onnistunut. Mutta sinua katsoin aina. Tämä luokka oli silloin yhteisö. Oppilailla oli nimet, ja sinä kuljit täällä meidän keskellämme. Joskus puhuit minullekin, mistä olin aina pari päivää onnellinen.
Sitten menikin liki 15 vuotta. Kun palasin, luokkakavereilla ei ollut enää nimiä. Sinä heijastit opiskeltavan aiheen valkokankaalle ja lähdit kai ulos polttamaan piippua. Siellä ikkunan takana varmaan niitä Sampo-tikkuja raavit. Seuraavan päivän opiskelumateriaalista saattoi päätellä, että vähän taisit kuunnellakin, mitä me täällä luokassa hölisimme.
Jos minä omassa luokassani joudun hetkeksi poistumaan oven ulkopuolelle, on hyvin suuri todennäköisyys, että palatessani on joukkotappelu meneillään. Haukutaan ja hakataan, eikä kukaan ole tehnyt kirjallisuustehtävää, jonka valmisteluun käytin sentään monta tuntia.
Viime aikoina olen sattuneista syistä miettinyt paljonkin sitä, miten blogit (ja erityisesti tämä sinun blogisi) ovat minun elämääni vaikuttaneet ja vaikuttavat yhä. Sinulta minä olen oppinut paljon kielestä, siitä, miten mieli liikkuu, assosioi, rakentaa päällekkäiskuvan. Kirjoitat edelleen pakahduttavasti. Kiitos siitä.
Luulen ymmärtäväni. Kiitän ohjauksesta.
VastaaPoistaNiin pelaa kuin Konsta. Jylhästi.
VastaaPoistaKunnaksen Ilkka kumartaa
Kaivattu muutos, en efterlängtad ändring!
VastaaPoistaLuen juuri ruotsiksi Annika Lutherin kirjaa rukiin historiasta ja siinä sanoja selitetään usein suomeksikin, niin se tarttuu näköjään. Enpä tiennytkään, että nimi Halla-ahokin liittyy kaskenpolttoon! Ja sitten on paljon ruotsalaista kirjallisuutta, joka liittyy rukiiseen, Strindbergilläkin runo "Rågen ryker", Diktoniuksen "Jag vill gå mellan rågen", ja olihan se aikoinaan "Siepparikin ruispellossa", - tosin taas Amerikassa.
Kuinkahan paljon kynällä kirjoittamisen taito, tuo täälläkin neuvoksi annettu on jotenkin vaikuttanut Simenonin kirjojen luettavuuslaatuun. F. Forsythekin aikoinaan esiintyi mustekynämainoksessa, Schaeffer muistaakseni. Simenon oli lyijykynämiehiä, niitä piti olla tuopillinen teroitettuina kirjoittamaan ryhtyessä.
VastaaPoistaVoisin uskoa että ajatusten koostaminen lienee kyllä kyseessä, tarvikkeiden avulla tai ilman.
Kynällä voi vielä olla käyttöä, sähköisen kirjoitusalustan avulla kirjailtu käyttäjätunnistus on jo siksi hyvällä tasolla ettei anna vieraiden käpälöidä, vaikkei tietenkään ole murtamaton sekään.
Olen myös pitänyt Maigretin tarinoista vuosikymmenien aikana. Tekivät televisioon ilmeisesti uuden sarjan joka esitettiin 90-luvun alussa. Ihastuin sen kuvauksen onnistuneisuuteen. Näyttämöt olivat rosoisia ja todellisia ja tapahtumat, etenkin sisätiloissa, olivat vaikuttavan kauniisti tehtyjä, suorastaan taideteoksia itsessään.
VastaaPoistaOlisi itse asiassa jännä nähdä se sarja jota esitettiin joskus 60-luvulla. En muista siitä mitään muuta kuin että sitä silloin piti hyvänä, samoin kuin samaan maailmankauteen kuulunutta tsekkiläistä "Prahan syntiset ihmiset"-sarjaa jossa myöskin katsottiin inhimillisiä heikkouksia jotenkin hellemmin kuin amerikkalaisissa.
PoistaAika osin kultaa muistot, mutta ainakin Tiikeriprikaatit ovat kestäneet aikaa aika hyvin, toisin kuin esim. sanan ajankohdan Arsene Lupin.
PoistaMaigretin vanha versio lienee tehty joskus 1960-luvun alussa. Se ei mielestäni olut kovin onnistunut. Se oli mustavalkoinen ja harmaa vaikutelma syntyi. Tosin juonet tulivat paremmin esille. Uuden sarjan kuvauksissa oli toinen esittäjänä hiukan värikkäämpi tyyppi ja kuvaukset olivat tietenkin väriotoksia, ehkä 1980-luvun lopusta. Se oli selvästi onnistuneempi.
Poista60-luvun sarja muistuu tietenkin mieleen kovin ranskalaisen näköisenä Citroëneineen kaikkineen, mutta brittiläinenhän se(kin) oli, pääosassa Rupert Davies. Jotenkin Maigret saa parhaan irti monesta hyvin erilaisesta näyttelijästä: Gabin, Cervi, Cremer, Atkinson...
PoistaEhkä eniten kirjojen Maigret-hahmoa muistuttava näyttelijä jäi mainitsematta: Michael Gambon 90-luvun versiossa, brittiläisessä tietenkin.
PoistaTuli mielenkiinnosta kaiveltua nettiä ja Tsekin television "Areenasta" löytyi "Prahan syntiset ihmiset" sarjan jaksoja katsottavaksi.
PoistaKielestä en mitään ymmärtänyt mutta aika hyvin tuokin sarja näyttää aikaa kestäneen.
Jari, kyllä minusta Bruno Cremer on enempi Maigret kuin kukaan muu.
PoistaOlen samaa mieltä, Bruno se olla pitää. Järkälemäinen mies jolla aivot toimivat määrätietoisesti.
PoistaTuosta blogistiprofessorin otsikkokuvasta on meikäläisen paha mennä sanomaan; ovat usein niin salaviisaita. Tulkitsen omin päin: "Olkaa hiljaa ja huutakaa! kuten entinen huutokauppameklari kivahti. Ei siis mitään turhanaikaista hyttysten ininää! No, täytyy ajankuluksi yrittää jatkaa; näkee sitten, sallitaanko.
VastaaPoistaHyttysistä mieleenjohtuma kauan sitten paksun "Carlsson-Rosenin" tenttiin tueksi lukemani Ingvar Anderssonin vanha "Ruotsin historia". Erään luvun motto, itse Verner von Heidenstamilta, teki "jylhässä komeudessaan" vaikutuksen nuoreen lukijaan ja painui mieleen: "Där spökar vid pipande myggornas dans / den tid som före människan fanns."
Siihen aikaanko siis taas ollaan matkalla? Tai kuten Suomessa "radikaaliaikana" radiossa laulettiin: "Pannaan pää kypärään, se on turvassa siellä / Jos kävisikin kalpaten sotatiellä / Takaisin jumalille kuuluisi korkein valta / ja me ryömisimme esiajan kengän alta." (muistivirheet mahdollisia)
Pahalta näyttää, kovin pahalta. Vähäisetkin liennytyksen kyyhkyt ammutaan oitis alas - myös ja nimenomaan meillä. "Sotimalla sota loppuu" ei taidakaan tällä kertaa pitää paikkansa. Blogi-isäntämme, professori, on toistuvasti ilmaissut käsityksenään, että kolmas maailmansota on jo käynnissä. Olen aivan samaa mieltä (jos sitten ei...).
Barbara Tuchman, aikoinaan maailman parhaaksi historioitsijaksikin tituloitu (The Guns of August, 1962/ Elokuun tykit,1964), kirjoitti myöhäisvuosinaan vielä mm. teoksen "The March of Folly. From Troy to Vietnam". Mikä voisikaan olla kuvaavampi nimitys myös omalle ajallemme. Tuo mielettömyyden marssin tuntuu syklisenä jatkuvan aikakaudesta toiseen, aina kun uusien ikäluokkien elämykselliset ajatus- ja tunnesiteet siihen, mitä menneisyydessä on tapahtunut, ovat katkenneet tai ovat alun alkaenkin jääneet puuttumaan.
Haukkua ei siis saa. Saako kehuskella vai onko sanottava niin kuin on?
PoistaKuka, ketkä ovat pöljäkkeitä? Kiitos blogistin jakamasta upouudesta tiedosta, emme näet ymmärtäneet sellaisia olevan.
PoistaOn selvää että blogisti päättää mitä kommentoi ja mitä ilmineeraa. Käsittämätöntä, jos jokainen ei sitä tiedä. Onko sellaisia aikuisten oikeasti, ja ovatko kentiesi juuri he pöljäkkeitä?
Viisainta on olla samaa mieltä professorin kanssa. Jos vain tietää mitä mieltä hän on.
Vanha paikkansapitävä typeryys on että historiasta opimme, että emme opi mitään.
PoistaLuin Tuchmanin Elokuun tykit pian sen suomentamisen jälkeen. Siitä en paljon muista, mutta mieleeni syöpyi kohta, missä venäläiset hämmentyivät saksalaisessa. He eivät voineet käsittää, miksi puut kasvoivat suorissa riveissä. Istutusmetsässä vallitsi saksalainen järjestys.
PoistaJoitakin vuosia myöhemmin tehtiin Talonpoikaisarmeijan lauluja vastapainoksi työväenlauluille. Levyllä kerrotaan muun muassa kuinka "ensi päivä elokuuta vuonna neljätoista, valot Haagin palatsin jo sammui ikkunoista". Ensimmäinen värssy kuvailee ensimmäisen maailmansodan poliittista aloitusnäyttämöä.
Esko Rantanen
Ilmoja pitelee.
VastaaPoistaTämä blogi on järjestään älykkäämpi kuin estetiikan luento 1967 Helsingin Yliopistossa. Tai ainakin viihdyttävämpi. Oppimattomana on tuntenut päässeensä tasavertaisena ääneen myös vartijaluokan seurassa. Askeleeni eivät aina noudata taustamusiikin vaatimuksia. Sitä ei aina kuule ja oman asian tyrkyttäminen kuurouttaa.
On joskus tärkeämpää lukea teksti kuin päälle- tai allekirjoitus. Silti täällä on isännän lisäksi tunnistettavia auktoriteetteja, joiden kirjoitukset takaavat korkean tason.
Hyvää jatkoa t. Bender
Vihdoinkin oikea linja. Sensuuri, vaientaminen ja mestarin uskominen on keskustelua.
VastaaPoistaSe on myös tiedettä, professorit neuvoivat 1700luvulla.
Poista paha keskuudestasi, neuvoo iso kirja ja suomalainen kiusaaja koulussa, työpaikalla ja muissa paikoissa.
Mielenkiintoinen muutos. Voisi tosiaan ajatella, että ei ole hyvä kymmeniä ja satoja kertoja toistaa jotakin, vaikka ammattiaan. Nyt se kai estyy. Ellei blogisti sitten halua antaa jonkun tuolla tavoin osoittaa laatuaan tai kognitiivista tilaansa.
VastaaPoistaMiten ihmeessä suomalaisten luku- ja kirjoitustaito voi heiketä, vaikka koulumme hyödyntävät uusinta tietotaitoa koko ajan kiihtyvällä tahdilla?
VastaaPoistaTV-uutisissakin juuri kehuttiin, että Hesassa muuan huippukoulu on perustanut peräti skeittilinjan. Laskutaito ainakin kohenee.
Mielestäni kyse on passivoivasta toiminnasta. Monet apuvälineet "helpottamassa" koulunkäyntiä toimivat koululaista vastaan. Kännykät, taskulaskimet, laptopit jne. tekevät fokusoituneen ajattelun tarpeettomaksi eikä henkisiä taitoja enää niin paljoa tarvita. Käsin kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle, laskento ja lukeminen samoin. Tätä ennustelin jo useita vuosia sitten ja tilanne pahenee vuosi vuodelta. Ei voida jatkuvasti mennä helpoimman kautta ja laiskimman koululaisen ehdoilla, tyhmentäen koulaisia.
PoistaJos halutaan merkittävä korjaus asiaan, on koulujen kiellettävä yllämainitut apuvälineet kouluaikana ja mielellään myös kotitehtävien suorittamisessa. Koululaiset ehtivät kyllä aikanaan omaksua kaiken tarpeellisen mikä liittyy kännyköihin, someen, tietokoneisiin ja yleiseen tiedonkäsittelyyn.
Olen aikaisemmin ehdottanut otettavaksi käyttöön kouluja joissa olisivat tiukat säännöt ja klassisemmat oppiaineet, tiukka kuri ja hyvät opettajat. Niiden avulla koululaiset saisivat hyvän pohjan jatkaakseen eteenpäin. Jotkut nimittivät sitä heti eliittikouluksi mutta se on virhe. Kysehän on nuorista joiden on kehityttävä elämäänsä varten. Heistä tulee seuraavan sukupolven talouden, tieteen ja politiikan johtohahmoja. On kaikkien etu että he saisivat todella hyvän koulutuksen josta on otettu hörhöilyt pois.
Taas joku älähtää että tämähän vasta elitististä olisi. Tämän hetken koululaisten eliitti on se joka puurtaa koulussa tajuten itse nämä asiat ja laittavat syrjään turhakkeet keskittyen siihen mikä on tärkeätä. Muut raahautuvat perässä eivätkä ainakaan kouluaikana, ehkä ei sen jälkeenkään, tavoita niitä jotka toimivat oikein.
Alokasjoukkueessani Turun Kasarmilla kesällä -59 oli erilaisuutta. Mm. yksi luku- ja kirjoitustaidoton ja toisaalta yksi lääk.kand. Olen tutkinut parapsykologiaa, mutta päätynyt psykologiksi. Silti blogin kommenttien skaala on ollut yllättävä. Vaikka se onkin laajentanut ihmiskäsitystäni, se on myös rajoittanut minun lukemistani ja hyvää oloani. Minulle sopii tiukennetut käytännöt.
VastaaPoistaKiitos,
VastaaPoistaAloitin seuraamaan blogiasi jostain 2010-l puolesta välistä, kun blogisi oli valittu suomen parhaaksi. En muista tarkkaan mikä vuosi se oli.
Mutta jäin heti kuitenkin koukkuun. En koskaan ole kommentoinut aiemmin blogejasi, koska oma sivistys- ja koulutustaso ei riitä mihinkään kovin syvälliseen.
Aluksi seurasin satunnaisesti, mutta en ole enään vuosiin halunnut jättää yhtäkään blogi- postausta lukematta.
Minä pelkään, että lopetat blogin pitämisen ennen kuin ehdin kiittää sinua kaikesta siitä hyvästä, minkä olet minussa saanut aikaan. Nimenomaan sivistänyt niin monella tapaa. Taisit mainita edellisessä, vai oliko se sitä edellisessä blogi- postauksessa, että kaikkea mitä sanot ei pidä ottaa tosissaan, koska tieto saattaa olla vanhentunutta. Tajuan kyllä sen.
Mutta kaikesta kuitenkin paistaa syvä oppineisuus ja kokemuksen tuoma viisaus. Eihän sellaista voi jättää lukematta. Tyylitaituruudesta puhumattakaan.
Olet inspiroinut minua kuuntelemaan klassista musiikkia. Aiemmin sitä tuskin kuuntelin. Bachista tuli suuri suosikkini ansiostasi. Olen harkinnut ottavani tunteja musiikin teoriasta, vaikka itsekin lähenen jo 60v.
Olet inspiroinut minua lukemaan enemmän. Monia suosittelemiasi kirjojasi olen ostanut hyllyyni, antanut siellä vähän aikaa muhia ja kypsyä, aloittanut lukemaan niitä. Mm. Stefan Zweigia, Angus Fletcheriä ja Hernesniemeä. Hyviä ovat olleet.
Olen saanut mielenkiintoisia ajatuksia antiikin kreikan filosofeista ja kirjailijoista. Itse olen harrastanut antiikin historiaa jo pari vuosikymmentä, mutta aina jotain mielenkiintoista olet tuonut esille.
Olen hämmästellyt tietojasi matematiikasta, kvanttifysiikasta ja oikeustieteestä. Minulle oikeustiedettä on yhtä vaikea ymmärtää kuin kvanttifysiikaa. Siitäkin olen jotain oppinut. Oikeus ei jaa oikeutta vaan tulkitsee lakia. Menikö oikein?
Olen hämmästellyt muistiasi, kykyäsi lukea niin monella eri kielellä hyvin vaikeata kirjallisuutta(minulle vaikeaa).
Olet antanut arvokkaita vinkkejä lähes ilmaisista ja laadukkaista digikirjojen lataussivustoista tai dokumentti/elokuva sivustoista.
Mutta kaikkein eniten pidän huumorintajustasi. Sarkasmisi on ollut hersyvää ja sopivan älykkään ilkeääkin joskus.
Ota siis vaari tästä häpeämättömästä imartelusta ja älä vielä moneen vuoteen luovu blogin pitämisestä. Viime joulukuussa luulin, niin käyneen, kun pariin viikkoon ei mitään kuulunut.
En välitä vaikka, et tätä julkaisisi, sillä silloin tietäisin, että olet sen lukenut. Jos julkaiset, en ole varma onko päässyt vahingossa läpi.
Lupaan nyt vain pysyä lestissäni ja olla tästä edes vaiti.
Toistosta puheenollen: pian olemme lukeneet ja liikkuvaa kuvaa silmät kovina muutenkin seuranneet Euroopan reunoilla käytävästä, silmittömästä teurastussodasta jokaikinen päivä eikä kyllästymistä taida näköpiirissä olla. Ainakin sotahaukat ja muut sen demonisoijat ovat twiittilöissään varsin innostuneita.
VastaaPoistaHypersoonisten pommitusten hirvittävyyksien sekaan oli tämän aamun lehti (HS) laatinut artikkelin siittiöiden kotitestauksesta. Siitäpä assosioitui mieleeni blogin uusin kuvituskuva ja siitä edelleen kuinka huolissaan ovat tutkijat lajimme siittiöiden huonovointisuudesta vaikka eiköhän se liene evolutiivisessa mielessä luonnollinen ja hyvinkin kannatettava, jopa edistettävä asia kun muuten ei ala mennä kaaliin, että kloonejamme on jo liikaa. Ja varsinkin, kun ei opita edes, ettei liikakasvua ainakaan sotia käymällä ja pommittamalla saada pienenemään. Paitsi sillä y-alkuisella pommilla.
"Elämää maan kätköissä" (2019) on yksi suosikkikirjoistani! Olen antanut sen lahjaksi useammallekin ihmiselle - mutta en tiedä, onko kukaan lahjan saajista viitsinyt opusta edes avata. Valitettavasti aika moni on sillä lailla henkisesti laiska, ettei entuudestaan tuntemattomaan aihepiiriin tutustuminen nappaa.
VastaaPoistaAvoin yliopisto on muuten siitä kiva opinahjo, että se on tarkoitettu myös meille pöljäkkeille. Itse en koskaan päässyt suljetun puolelle biologiaa lukemaan, mutta avoimessa olen saanut tyydyttää tiedonjanoani mielin määrin. Hauskempaa harrastusta saa hakea!
Ja tyvestä puuhun. Seuraavaksi sitten saman kustantajan "Puiden asukkaat. Suomen puiden seuralaislajit" (Keto-Tokoi & Siitonen). Vai joko blogisti on lukenut? Sehän valittiin viime vuonna peräti Vuoden tiedekirjaksi.
Niin, kuinkahan monta kymmentä vuotta olen lukenut tätä blogia päivittäin kuin aamun aviisia. Fiksut kirjoitukset menee minulta yli mutta kirja-arvosteluihin jään koukkuun. Myös arkiset asiat sopii minulle. Kommenttini ovat joskus/liki aina asian vierestä ja en pahastu jos ne poistettaisiinkin. Antti Tuuri kanssa käymäänne parikeskustelua olin kuuntelemassa paikallisessa kirjastossa ja se oli bloginomaista myös. Aivokirurgin muistelmat kävin heti varaamassa ja pääsin jonon loppuun, -niitä oli satoja. Arvo Tuomisen Venäjä-kirjan jono oli lyhyempi ja minua se ei valistanut paljoakaan.
VastaaPoista"Opetaja opetaa ja vituilee kans.
VastaaPoista(Entisen koulupojat aineesta "Minun opettajani")
Alustuksen pääasioista olen samaa mieltä ja jaksan aina ilahtua, kun niistä muistutetaan. Ironiaa kuitenkin lienee: "Tiedämme, että kasvava osa väestöstä ei osaa lukea eikä kirjoittaa."
VastaaPoistaVoi pitää kirjaimellisesti juuri ja juuri paikkansa sanokaamme viimeiseltä viideltätoista vuodelta, mutta ei kuvaa kovin hyvin varsinaista huolenaihetta.
Täysin varmaa on, että lukea ja kirjoittaa osaavien osuus kasvoi, dramaattisesti, 40 vuoden ajan 60-luvun puolivälistä eteenpäin. Siihen aikaan kuitenkin korkeintaan prosentti väestöstä kirjoitti jotakin sellaista, minkä kuka tahansa saattoi nähdä.
En ole huolissani sensuurin puutteesta, kuten en hullujen ja hulttioiden äänioikeudestakaan, mutta luku- ja kirjoitustaidottomuuden kasvulta näyttävä on "vain" julkaisukynnyksen poistumista. Jos joku suljetaan pois jonkun toisen päiväkirjasta, omia voi perustaa vaikka kuinka monta; ja jos ei osaa,sehän on hienoa...
Osaako joku sanoa, vieläkö Jumala ja pyhä henki kirjoittavat, ja jos niin mitä. Jeesus ei juuri kirjoittanut, miksi olisikaan.
VastaaPoistaVain harvassa maassa ja niin harvana kautena on luettu yhtä paljon kuin Saksan toisessa valtakunnassa. Ei kannata yrittää toistaa sitä.
VastaaPoistaLapset vapaiksi kirjan orjuudesta. Kännykkä ja läppäri vapauttavat heidät. Äly- ja viisausvapaiden on tulevaisuus.
Kolmas valtakunta?
PoistaEhkä hän tosiaan tarkoitti nimenomaan toista valtakuntaa. Ensimmäinenhän oli Das Heilige Römische Reich deutscher Nation, joka kupsahti 1806. Toinen oli vilhelmiininen keisarikunta 1871 - 1918. Mistä sitä tietää, kuinka ahneita jälkimmäisessäolivat ryhtymään kirjalle. Bismarck ei kuitenkaan tiettävästi ollut lukumiehiä, mitä nyt vähän memoaareja ja Rankea.
PoistaNeljäs.
PoistaÄlyttömät blogit ovat sitä mitä kirjat ennen. On vähän tietämisen arvoista. Eriarvoisuus kannattaa tuntea ja tietää perinjuurin, muulla ei ole niin väliä. Siitä ei blogeissa kirjoiteta, tietenkään.
VastaaPoista