Elokuvan uuden aallon aloittaja, Godardin “Viimeiseen hengenvetoon” on siis käännösvirhe. “A bout de souffle” tarkoittaa hengästynyttä. Englanniksi elokuvan nimi onkin “Breathless”. Ja Belmondo kuolee Jean Sebergin syliin.
Henkeen vetäminen liittyy tupakointiin. Vastakohta on poskisavut. Luullakdeni kaikki komiatio Maigret’n ystävät eivät tienneet, ettei piippua vedetä henkeen. Simenon tiesi. Hän oli piintynyt piipun polttaja. Tekstissä komisario hyvin usein “tupruttelee”. Piipun poltto on vaativa taito. Tupakkaa ei saisi päästää sammumaan, mut savua vedetään vain kurkunpäähän. Elokuvistakin tutut rintasavut eivät kuulu asiaan, yhtä vähän kuin kuuluu hyvän sikari imeminen posket lommolla.
Tämä tuli mieleen, kun Isabelle Faustin soittama Beethovenin viulukonserton kadenssi meni päähän niin että kohahti. Muistan aina, etten pidä erikoisesti tuosta konsertosta, ehkä siksi, että kaikki muut pitävät. Siis sama syy kuin Tšaikovskin pianokonsertossa. Ja aina muistan väärin. Kyllä se on ylimaallinen.
Näin pääsi käymään, koska laittauduin kuuntelemaa iki-ihannettani, joka on Alban Bergin viulukonsertto, ja tuo B-hoven oli sama levyllä.
Sananvalinnasta Mannisen onnistunut käännös Faustista - kysymys ei tosin ole tästä viulistista, mutta samapa tuo. “Vain varjo häilyvä on kaikki mainen; tääll’ elo säilyvä, täys’ vajavainen; nää näit’ ei lihanne, ei mahda maa; nais-iki-ihanne meit’ opastaa.” (Alles Vergängliche ist nur ein Gleichnis; das Unzulängliche hier ist’s Ereignis; das Unbeschreibliche hier ist’s getan; das Ewig-Weibliche zieht uns hinan.)
Myös Truffaut’n kuuluisa “400 kepposta” on väärin käännetty. “Les 400 coups” tarkoittaa vaikka mitä metkuja. Hakuteosten mukaan sanontaa on käytetty 1400-luvulta asti, jolloin erästä kaupunkia ammuttiin tykillä 400 kertaa, tuloksettomasti.
Venäläiset eivät tunnu olevan selvillä historiasta.
Kun nimi tuli esiin, Maigret ja kaikki muut poliisit kävelevät “100 askelta”. Noin sanotaan ranskaksi “edestakaisin”, englannin “up and down”.
Sehän on passipoliisin tehtävä. Kävellä edestakaisin ja olla pelottavan näköinen.
Yksi poika sanoi kirjoittaneensa ylioppilaskirjoitusten reaalissa, että filosofi Hegelin pääteos on “Henkeen vetämisestä”. Tuosta ei tainnut tulla pisteitä. Hengestä tulee kuitenkin mieleen myös liha.
Jään miettimään, eikö lihallisten ajatusten sijaan olisi tarjolla kasvisperäisiä. Asia voisi kiinnostaa muitakin kuin vegaaneja, samalla tavoin kuin Hegelinsä lukeneet ravintolan portsarit harrastivat ennen hengen haistamista, ja sitä tekivät poliisitkin ennen kuin kehitettiin mittarit. “Sanokaa ‘huugo’!
Tuli mieleen myös "Pas perdus" eli menetetyt askeleet, oikea käännös "Odotushuone".
VastaaPoistaHmh, vai käännösvirhe?
VastaaPoistaSaahan sitä tavoilla jos toisilla itseään jalustalle nostaa, mutta että kun aletaan muiden töitä haukkua, niin yleensä tehdään jotain töllösti, vähintäänkin.
Runoilija-Kemppinen edellyttää siis suoria käännöksiä, muu on virheellistä?
Pthyi! Ja hyvää viikonloppua.
Epäilen, että täällä on meneillään sarja, jossa pohjimmiltaan pohditaan tekoälyä ja toisaalta niitä ulottuvuuksia, jotka menevät tekoälyltä yli hilseen. On ollut tietoa, tunnetta, sielua, järkeä ja nyt on ehkä sitten henki. En ole sillä lailla viisas olento, että heti ymmärtäisin, miten henki eroaa sielusta. Hengen vetäminen ja henkeen vetäminen kuulostavat molemmat jumaluusoppineen riettauspuuhilta.
VastaaPoistaMutta siis Faust - mikä hän oikeastaan on? Pitkälle pyrkivä ihminen, joka myy sielunsa tiedon, luovuuden tai vastaavan tavoitetuhoisuuden tähden. Vähän jään ihmettelemään tarinan feminiinistyksiä: nais-iki-ihanne opastaa ja siinä sivussa joku Gretchen tuhoutuu. Sinulla, Kemppinen, iki-ihanteeksi valikoituu tässä musiikki, eräs viulukonsertto. (Joku voisi kirjoittaa suurteoksen, jossa tuhoon ja ihanuuteen opastaa selkeä maskuliinihahmo, esimerkiksi Paavo-Petteri. Pliis.)
Ja miten ranskalaispoliisin hattu liittyy tähän kaikkeen? Silmät ymmyrkäisinä tuijotan.
Tuijota ihmeessä joskus sitä Godardin leffaa, niin tulee ranskalaispoliisin hattukin mieleen.
PoistaEikös Maigret ollut alun alkaen passipoliisi? Ja kun poliisi on passissa, hattu on tiukasti päässä.
PoistaAah: keskustelua! Godardin tuijotin joskus, eikä Maigret ole hänkään ihan vieras. Mutta Kemppinen itse ennättää tuolla uudessa tekstissä jo vastaamaan, että Aaro Hellaakoski. Maigret'n piipusta päästään henkeen, hengestä Hellaakoskeen, Hellaakoskesta poliisiin, poliisista hattuun, hatusta piippuun. "Tämä ei ole piippu." Magritteen ei sentään päästä. Aina jos väittää, että Jumalasta on kyse, ei voi olla pahasti väärässä.
PoistaKyllä ovat varmaan psykoterapeutitkin helisemässä, kun potilaaksi tulee runoilija. Kuvissa kuljetaan kaulaa myöten, ja sitten pitäisi papereihin kirjata, mistä oikeastaan puhuttiin. Blogeissa sellainen puolitietoinen tila on tietysti parasta. Sopii myös meille lukijoille.
"A gentleman is one who never hurts anyone's feelings unintentionally." Oscar Wilde
VastaaPoistaVessan vetämisestä.
VastaaPoistaNäyttelijä Christopher Lee ("Scaramanga" 007 ja kultainen ase-Bond-elokuvassa jne) seurasi elokuvauksen hiivi taakse-puukolla tappokohtausta ja korjasi ohjaajalle ettei puukotettu noin ääntele, ähkäisy on erilainen. Se sitten kuvattiin uudelleen, realistisemmalla ähkäisyllä.
VastaaPoistaLeellä oli sotakokemusta maailmansodan ajoilta (myös Talvisodastamme jossa oli vapaaehtoisena brittinä).
Näin annoin itseni lukea eräältä foorumilta ja wikistellä päälle.
Argh. Olen aina ajatellut, että (Godardin) "breathless" on "hengetön", siis käytännöllisesti katsoen kuollut.
VastaaPoistaJos kyseessä on tosiaan tahaton käännösvirhe, siitä(kin) voinemme syyttää länsinaapureitamme: elokuva tuli ensi-iltaan ensin Ruotsissa - nimellä "Till sista andetaget".
(On muuten jokseenkin samanniminen myös itäisen naapurimaamme kielellä. Sitä, milloin mahtoi siellä tulla ohjelmistoon, en kylläkään tiedä. Suomessa joka tapauksessa vasta reilut neljä vuotta alkuperäisen ensi-illan jälkeen; niin periferiassa täällä silloin elettiin.)
Välillä on tosiaan hyvä vetää henkeä - mutta ei henkeen.
VastaaPoistaAlban Bergin viulukonsertto on kokonaisuudessaan vaikuttava, tumma ja lämmin, Beethovenin konsertto ei häikäise muuten kuin niissä kadensseissa, jotka tosiaan menevät suoraan aivoon, ainakin tähtiviulisti Faustin upealla instrumentilla soittamina. Kun ihmisen nimenä on Faust, sehän jo panee vähän taikomaan! Sibeliuksen viulukonsertto menee suomalaisella suoraan sydämeen aina, kun sen kuulee, omassa lokerossaan.
Pandemian aikana opin silloin tällöin asettautumaan TV:n ääreen kuuntelemaan RSO:n konserttia, kun soittajat tulevat kuin elävinä huoneen nurkkaan 55:den tuuman laitteella, jossa äänikin on ihan siedettävä. Siinä istuu kuin olisi mukana katsomossa, ja muusikoiden haastattelut antavat oman lisänsä tunnelmaan. Niin keskiviikkonakin, kun oli vielä tähtipianistikin, venäläis-amerikkalainen Kirill Gerstein ja Rachmaninovin kolmas pianokonsertto. Ei vain oikein alkanut säväyttää, paitsi sitten loppua kohti. Youtubessa on hänen korona-aikaan antamiaan haastatteluja, Kirill Gerstein invites.
On hienoa, että meilläkin, jotka emme asu suurten musiikkitalojen ja teattereiden vierellä, on tämä mahdollisuus, lisäksi Stage24, HS ja Arte lähettävät oopperaa ja balettia monta kertaa vuodessa. Ja sitten on rakas Areena, josta löytyy vaikka mitä taltiointeja, muutama katsomisen arvoinen elokuvakin. Nyt on niitä hyviä keskustelujakin, "Ennen elokuvaa" ja mitä ne ovat. Ja aina on tietysti Youtube. Ja vaikka SVTplay. Niin että meikäläinen voi linnoittautua kotiin lopuksi elämäänsä kulttuurinautintoihin. Ei enää oikein osaa lähteäkään muualle. Paikalliseen Bio Pallakseen pitää kyllä mennä silloin tällöin, ihan kannatuksen vuoksi ja ihmisiä tapaamaan.
Godard jää epäilemättä historiaan elokuvataiteen merkittävänä uudistajana, mutta tekikö hän yhtäkään hyvää leffaa?
VastaaPoistaMuut uuden aallon ohjaajat tekivät kyllä.
Samaa voisi toki kysyä myös Griffithistä.
Olette kaikki väärässä, Sanoman verkkosanakirjan mukaan elokuvan nimi on "kohokkaan loppuun"!
VastaaPoistaKiitos. Muuta hauskaa ei näinä päivinä oikein tahdokaan ilmetä. Edes tämä,
Poista"Päivänpaisteisia pässinpäitä","Mulipäämonnit pahassa pulassa".....
VastaaPoista"Boxcar Bertha" on tunnetusti suomeksi "Vapauden verinen laulu"...
PoistaSuomessa yleisimmin viljelty kirsikkapuulajike on ”Varjomorelli”. Nimi on suora käännös saksankielisestä nimestä ”Schattenmorelle”. Tämä on taasen ”käännösvirhe” ranskan kielestä. ”Schattenmorelle” on alkuaan lähtöisin ranskalaisesta Moreillen linnasta (Chateau de Moreille 1598). ”Chateaun Morellesta” tuli ”Schattenmorelle”.
VastaaPoistaMeillä Suomessa ”Partisaanivalssin” nimestä väärinkuultu muoto on ”Partasienivalssi”.
Olisinpa tiennyt tuon silloin, kun istutin kirsikkapuuni varjoon ja vielä pohjoisrinteeseen. Alimmat oksat kuivuvat ja ylimmät ovat niin korkealla aurinkoon kurkottaessaan, että sinne yltävät vain linnut kirsikoita napsimaan. Mutta kaunis se on kukkiessaan.
PoistaOnhan näitä käännöskukkasia, kirkkoherrat ja liikavarpaat. Tapasinpa kerran ruotsinsuomalaisen, joka oli töissä kiisselikaivoksella.
VastaaPoistaWikipedian mukaan kirkkoherra ei ole käännösvirhe.
PoistaTaitaa tosiaan olla niin, että Ruotsissa muutettiin herra paimeneksi vasta myöhemmin. Suomessa siis ei vieläkään.
PoistaKirkkopaimen, uusi nimitys suntion ja vartijan risteytykselle. Paimentaa ettei kukaan polta kirkkoa.
Poista