Odottamaton onnistuminen on vähän kuin Vihreä kuula. Mielihyvä on aika lyhytaikainen. Sen saavuttaakseen ei kannata yrittää kääntää elämänsä suuntaa. Näin on, vaikka ei uskoisi tärkkelyssiirapista: hyviä ne ovat mokomat.
Isoa mielihyvää kokee käsitettyään olleensa jossain merkittävässä asiassa väärässä tai suorastaan epähuomiossa marssineensa virheellisen väristen lippujen alla. Kuten nyt, asiaa kovastikin pohdittuani, olen muuttanut mieltäni ja ryhtynyt kannattamaan pakollisia rokotuksia ja siis tinkinyt itsemääräämisoikeuden aatteesta.
Jossain arkistolaatikossani on leike, pilapiirros. Laiha mies nököttää lääkärin tutkimuspöydällä kapeat hartiat lysyssä. Psykiatrin näköinen lääkäri sanoo:” Olemme lopultakin saaneet selville alemmuuskompleksinne ja huonommuuden tuntojenne syyn. Te todella olette surkea rääpäle.”
Sekä käytännössä että tunteiden tasolla moni ajattelee olevansa luomistyön mestarinäyte, suorastaan Jumalan lempilapsi ja silmäterä. Tähän viittaa voimakkaasti myös kliininen psykologia, joka pyrkii etenkin ovelilla kysymyssarjoilla porautumaan kognition kolkolle alueelle.
Hokema on tosi. Oli kysymys autolla ajamisesta tai lasten kasvatuksesta, selvästi yli puolet vastaajista arvioi olevansa keskitasoa parempia. Matematiikka siis tulee vastaan. Keskiarvoa ei olisi olemassa.
Mainonta on myötäsyntyinen asia. En ole kuullut ravintolasta, joka ilmoittelisi tarjoilevansa keskimääräistä pahempaa (huonommin valmistettua) ruokaa.
Selvästi epämääräiset arviointiperusteet ovat suosittuja. Ketä kiinnostaisivat jonkin koululuokan tai varusmiesjoukon Cooperin testin tulokset, paitsi joku yksinäinen tähti tai poikkeuksellisesti pärjännyt tuttavan lapsi. Tuloshan on matka, jonka jaksaa juosta 12 minuutissa.
Kerran piilotin laatimani lyhyen kirjoituksen ”Korkein oikeus: Kymmenen huonointa tuomaria 1945-1990”. Vaikka tulos olisi voinut olla mielenkiintoinen, kysymyksessä olisi ollut härski pila. Ei tuollainen asia ole arvioitavissa uskottavasti, vaikka…
Katsoin entuudesta oudolta kanavalta TV-ohjelman aiheesta, josta en näillä näkymin viitsi enää kirjoitella (P. Haavikosta). Martti Anhava heitti sitaatin, jota en ollut ennen kuullut. ”Joku valitti, ettei miksei hänkin voisi olla maanis-depressiivinen, eikä mikään tällainen tavallinen keskitien kulkija.” Vitsi viittasin tietenkin uskomukseen, että suuri taiteilija, kukaties suuresaavutuksiin yltävä on aina enemmän kuin hiukan hullu ja lähes poikkeuksetta ongelma ympäristölleen.
En tuota tiedä. Mutta jopa niinkin erikoisessa huippu-urheilussa kuin sotasankaruudessa näkyy tuollaista. Isäni luonnehti eräästä lentäjä-ässää: ”Maassa sietämätön, taivaalla korvaamaton.”
Eräässä poikkeuksellisen hyvässä muistelmakirjassa mainittiin Mannerheimristin ritari XX, joka toisen puolen ajastaan nyyhkytti korsun hämärässä, että kun hän on niin huono ihminen, ja yksinäinen, ja kotiinkin on ikävä, ja äitiä. Toisen puolen hänellä oli se henki, että joka toinen vastaantulija tapetaan vaikka kahtia repimällä ja panssarivaunut poltetaan, kuten myös tapahtui. Viimeinen näköhavainto hänestä oli Siiranmäestä, jossa hän oi hyökännyt yksin kokonaista komppaniaa vastaan, arvattavin seurauksin.
"Sekä käytännössä että tunteiden tasolla moni ajattelee olevansa luomistyön mestarinäyte, suorastaan Jumalan lempilapsi ja silmäterä."
VastaaPoistaNäistä "mestarinäytteistä" ja heidän jumalaisista aikaansaannoksistaan voi lukea kattauksen Ruth-Ben Ghiathin teoksesta "Mahtimiehet" (Atena 2021).
VEK
Rokottamattomien vapaus rajoittaa kohtuuttomasti muiden vapautta. Samasta syystä rajoitamme myös vaikkapa pedofiilien vapautta.
VastaaPoistaMinusta rokotepakko olisi parempi kuin superlaaja koronapassi. Rokotefundamentalistit voisivat edelleen välttyä rokotukselta maksamalla sakon, joka toimisi samalla eräänlaisena sairaalahoitoverona. Sakon saaneet eivät tietenkään saisi tehdä työtä pahimpien riskiryhmien parissa.
Ajatus siitä että rokottamattomat maksaisivat itse sairaalahoitonsa on epäreilu, koska se on kohtuuton kustannus huonosta tuurista, kun taas enemmistö rokottamattomista pääsisi pälkähästä ilman kustannusta. Olisi reilumpaa jakaa sairaanhoidon ylimääräiset kustannukset kaikkien rokottamattomien kesken.
---
Huomautus: en väittänyt yllä että rokottamattomat ovat pedofiilien kaltaisia, mutta vapauden näkökulmasta logiikka on sama.
Mainonnasta sen verran että...
VastaaPoistaMatkaravinto Oy oli aikoinaan varannut teekkarien vappulehdestä ilmoitustilaa, mutta ei kuitenkaan saanut lähetetyksi heille mitään materiaalia, vaan halusivat perua koko ilmoituksen. Ja maksunkin tietysti samalla. Lehti oli jo niin pitkälle toimitettu, että siihen kohtaan lehteä olisi jäänyt tyhjä kohta, siksipä toimitus ehdotti, että jospa he itse tekevät ko. mainoksen. Ja vieläpä ilmaiseksi! Matkaravinto Oy ilahtui ehdotuksesta ja antoi luvan.
Vappuna lehdessä sitten oli junanvaunun kuva ja teksti:
”Reissussa kelpaa huonompikin ruoka.” Matkaravintolat Oy.
Kuulin itse sen muodossa "Matkatessa maistuu huonompikin ruoka". Tarinaa kerrotaan sekä Helsingin (Äpy) että muista teekkarien vappulehdistä. Koska varmaa tietoa ei ole eikä kukaan ole laittanut nettiinkään kuvaa ko. mainoksesta, väittäisin juttua urbaanilegendaksi, vaikka lause paikkansa pitääkin tarjonnan laadun osalta, vielä nykyäänkin.
PoistaOlen kuullut tuon vieläkin iskevämmässä nuodossa:
Poista"Matkalla maistuu huonmpikin!"
JOs en väärin ole ymmärtänyt, Suomessa jokaisesta painotuotteesta on kansalliskirjastossa vähintään yksi kappale. Äpyjä ei varmasti ole ihan hurjaa määrää, joten asian tarkastaminen voi tapahtua päivässä, onko legenda vai ei. Palataan asiaan kun anonyymi on suorittanut tehtävän.
PoistaJos nyt joku alkaa tarkkaa lähdettä selvittämään, kannattaisi katsoa Tampereen teekkareiden vappulehdestä. Alkoi ilmestyä 1970, on vuodesta 1978 ollut nimeltään Tamppi. Matkaravinto kun yhdistettiin Rantasipi-ketjuun 1977, jostain ennen sitä ilmestyneestä numerosta se alkuperäinen pitäisi löytyä.
PoistaMinulla on hämärä muistikuva, että olisin nähnyt tuon mainoksen jossain 1980-luvun loppupuolen Tampissakin. Arkkitehtiopiskelijana kun meille oli nakitettu lehden kuvitus- ja taittohommia, mainoksen visuaalinen ilme tulee mieleen. Yksinkertainen tekstimainos. Ehkä vitsi oli niin hyvä että sitä julkaistiin vuodesta toiseen omana aineistona, kun ei siitä kerran tilaaja ollut maksanutkaan. -Voin olla väärässäkin, muistikuvani opiskeluaikojen vapuista kun ovat vähän hämäriä ja ehkä vääristyneitäkin.
Tätä juttua kyllä kerrottiin jo kun aloitin arkkitehtuuriopinnot Oulussa 1970-luvun alkupuoliskolla. Oulussa ilmestyi arkkitehtiopiskelijavoimin Ööpinen, mutta juttua mielestäni kerrottiin helsinkiläisistä.
PoistaHuijaamisiin tai väärinkäsityksiin ihmisten välinen kanssakäyminen pitkälti perustuu. Tulee mieleen toinen, tanskalainen pilapiirros, jossa on kaksi ruutua: Kaksi herraa istuu vastakkain junassa. Pienemmällä on kourassa, suorastaan sylissä isokoppaista piippua muistuttava suuri kapine. "Tämä ei ole tupakkavaunu", huomauttaa isompi. Toisessa ruudussa pieni herra on nostanut kapineen ohuemman pään korvalleen, kumartunut kysyjän puoleen kapineen laajemman pään tähän suunnaten ja kysyy: "Mitä?"
VastaaPoistaTaidan olla keskitasoa huonompi autoilija. Mutta missä niitä keskitasoa parempia on? Ei ainakaan liikenteessä!
VastaaPoistaPakkoa tietysti vaaran edessä, kun muu ei auta.
VastaaPoistaTuntemattomassa on sotasankari, joka on niin omituinen, ettei Laine edes ottanut häntä legendaariseen elokuvaansa: Viirilä.
VastaaPoistaKaiken lisäksi hän koki vielä poikkeuksellisen kuoleman: oma upseeri teloitti pikaistuksissaan.
Onkohan Viirilästä tehty tutkimuksia tms? Tai etsitty esikuvaa?
Löysin vastikään kirjan "Päivä on tehnyt kierroksensa". Se on teos jonka Panu Rajala on toimittanut niiltä magnetofoni nauhoilta, joihin Väinö Linna puhui 49 tuntia. Linna kertoo niissä elämästään, kaikesta. Nauhoitukset oli tehty tutkimuksia varten, ei julkaistavaksi, siksipä niissä Linnan ääni on aidoimmillaan. - Tuntemattoman Sotilaan henkilöiden esikuvia on useita, ne tuodaan esiin, Linnan omat sotakokemukset, alokasajasta lähtien, ne käsitellään hyvinkin tarkasti, etc. – Viirilää muistaakseni ei mainita, mutta myös eversti Karjulalla on oma esikuvansa, se, joka sanoi "Rrajoitun rrankaisemaan”.
PoistaLuulin ettei Väinö Linnasta mitään uutta enää irti saa, että kaikki hänestä on jo dokumentoitu ja käsitelty. Mutta minulle oli paljon uutta, kun Linna itse kertoo elämästään. – Ja ’si viää se kiäli’... (jota ehkä turhankin paljon on yleiskieleksi litteroitu)
"Laine edes ottanut häntä legendaariseen elokuvaansa: Viirilä"
PoistaVoisiko selitys piillä siinä, että tuo "legendaarinen" oli sisällöltään "isänmaallista" puskafarssia, kuten Laineelle sopikin. Mollbergin versio sen sijaan oli uskottava elokuva - ja sodanvastaisuudessaan kunnioitettava.
Lisään vielä, että Viirilän ampuneen ev.lut. Karjulan esikuvana on mainittu mm. Carl Otto Lilius.
PoistaLilius oli jo Hannu Hannukselan kanssa ajamassa Matti Laurilaa rykmentteineen Kumurin katastrofiin.
Mitä fiktiivisen Karjulan toimintaan Tuntemattomassa tulee, niin olihan hän periaatteessa oikealla asialla eli pysäyttämässä hallitsemattomasti vetäytyvää joukkoa.
Ihantalassa von Essen (muistaakseni hän, kuulin tarinan sotaveteraanilta paikan päällä) sanoi joukoille ennen taistelua, että jos ne tästä läpi menee, niin meidän takana on enää kotimme ja perheemme.
Eivät menneet.
Viirilän tapauksen takana lienee ollut tämä sotamies Hytin ampuminen jossa toimijana oli karjulamaisuudesta muutenkin kuuluisa S.O. Lindgren.
Poista"Ja olen minä tavannut sen everstinkin, josta tein Karjulan henkilökuvan. Se eversti ei kyllä ole koskaan todennäköisesti ketään ampunut. Tiedän kyllä kuka sekin oli, en nähnyt sitä, mutta se mies, jonka ulkoiset piirteet minä annoin sille, senkin minä olen nähnyt. Kun siellä 'Tuntemattomassa' tää puhui nyrkkejään kupeisiin painaen, niin se oli tämä, aina. Ja se sanonta oli: 'Rrjatoitun rrankaisemaan'. Ja se hipoi aina ylärajoja sitten se rankaisuvalta. Että se oli juuri semmoinen. Sen pää oli semmoinen harjakas muoto. Tällä tavalla siitä aineistoa on kerätty. Ja loppu kuviteltua."
Poistanimimerkki ”Väinö Linna”
Oikeastaan nyt ihmetyttää vielä enemmän, miksi Linna antoi everstille niin akuankkamaisen osoittelevan nimen kuin "Karjula", kun hahmo kerran oli fiktiivinen yhdistelmä?
PoistaOlisi antanut nimen vaikka päänmuodon mukaan eli Harjanne. Se muuttaisi kohtauksen luonnetta?
Karjulan nimen koin saman henkisenä kuin myöhemmin Veikko Huovisen lyhyessä yltiösotilaallisuudelle irvailevassa jutussaan "Uuteen tukikohtaan" käyttämät nimet. Huovisella kovaa sotilaskuntoa uhkuvat hahmot olivat nimeltään tyyppiä luutnantti Teräs, kun taas etulinjan tukikohta Siantississä kurinpidosta löysäilleiden jermujen joukossa oli kaikenlaisia Rinta-Juntteja ja Utareita. Olipa joku jopa ottanut taistelijanimekseen jonkun erityisen lutrakemaisen...
PoistaKarjula voisi olla samassa hengessä, niin osoitteleva nimi että hänet tajuaa lukija heti karikatyyriksi.
Joidenkin Linnan Tuntemattoman hahmojen nimet muutenkin kevyesti liittyvät heidän ominaisuuksiinsa. Vanha komppanianpäällikkö Kaarna, savolainen lähettialiupseeri Mielonen jolla asema on hieman noussut päähän, pohjoiskarjalainen Rahikainen, kaupunkilaistaustaiset upseerit selvästi suomennettuine nimineen, Kariluoto esim. ja sitten nämä vakaat rehdit hämäläiset kuten Koskela.
Syvällisin tällainen dickensiläinen hahmonnimi Linnalla on kenties Pohjantähden Mellola, joka on leppoisa (englannin mellow) ja syönyt makeaa mahan täydeltä (latinan mel 'hunaja').
PoistaNimillä useinkaan ole mitään väliä, vain sillä, mitä nimekkäät laitetaan kirjallisuudessa tekemään/sanomaan.
PoistaOsuvilla korkonimillä on kyllä vahva latinki kertomuksissa, mutta niiden täytyy olla uskottavia ja todellisuudesssa testattuja muuten menee dekkarivaresten ja -sorjosten tekoilmeilyksi.
Mellolahan oli se laupias samarial... ei kun sahanomistaja, joka vastusti erään työmiehensä ampumista!
PoistaTosin syynä oli se, että mies oli ainoa joka osasi käyttää tiettyä konetta. ”Ampuu hänen sitten josma toisen saan…”.
Olen mielessäni aina yhdistänyt tuon Pohjantähden Mellolan nimen murreverbiin melloa 'mekastaa, mellastaa' (ks. Suomen murteiden sanakirja). Juuri tuollaiset ökyporvarin arkkityypit kuvaannollisesti mellastivat kirjan kuvaamana aikana suojeluskuntien esikunnissa ja tietenkin maaseudun muussakin sosiaalisessa hierarkiassa. En pidä sattumana, että Linna oivaltavasti pani tämän Mellolan toisen isäntämiehen kanssa kusella käynnin jälkiravistuksessa aprikoimaan työläisensä "instrumentaalista arvoa". Ei siis mikään ihan harmiton "hinajaa" mielivä Nalle Puh -hahmo.
PoistaNiin, pakkorokotusten vaihoehtona voisi olla että vapaaehtoisten rokotusten jälkeen jaettaisiin ilmaisia ämpäreitä.
VastaaPoistaVastaan 53 minuutin haastattelulla siihen mitään lisäämättä.
VastaaPoistaAsia on sama kuin Kyrkslätin blogistilla:
https://areena.yle.fi/audio/1-50968850
Ilmavoimien koelentäjänä työskennellyt evp everstiluutnantti Jyrki Laukkanen:
VastaaPoista..."kaikki rohkeat miehet ovat kuolleet"...
Minusta me kaikki (noh, poikkeuksiahan voi olla) ovat osaavia ja lahjakkaita ihmisiä. monella on vain jäänyt kuorimatta auki omien lahjakkuuksien ympärillä olevat sipulinkuoret. Ne voivat olla lujassa mutta aukeavat kyllä kun yrittää.
VastaaPoistaEnemmistö pakkorokotuksia haluavista ei ole hulluja.
VastaaPoistaVaan ainoastaan tyhmiä ja kuolemanpelkoisia?
Poista"Oli kysymys autolla ajamisesta tai lasten kasvatuksesta, selvästi yli puolet vastaajista arvioi olevansa keskitasoa parempia. Matematiikka siis tulee vastaan. Keskiarvoa ei olisi olemassa."
VastaaPoistaOn myös toinen mahdollisuus, ne keskiarvoa huonommat ovat niin valtavan paljon huonompia, että hiukan keskiarvoa parempia voi olla sitten enemmän.
Saako kysyä tuon muistelmakirjan nimeä?
VastaaPoistaÄskettäin YLE:llä päättyi Taliban-taistelijiden dokumentti vuosilukuun MMXXI, joten
VastaaPoista'XX' tulkiintui minulle heti 20. Mutta IS:n luettelossa tää 20. eli Mallila menehtyi pst-tykin kranaattiin. 'XY' selvempi?
Viimeistään jos omikron on sekä nopeammin leviävä että vaarallisempi kuin delta niin koko aikuisväestön pakkorokotuksia kannattaa harkita erinomaisen vakavasti. Pakkorokotukset lähi- ja sairaanhoitajille olisi pitänyt olla jo nykyisillä deltoilla.
MMM...
Olisi mielenkiintoista kyllä lukea pahimmista oikeusmurhista vaikkapa tällä vuosituhannella. Onkohan aiheesta kirjaa? Esim. 100 pahinta oikeusmurhaa.... Varmaan sieltä löytyisi ainakin Orvokki Lylyksen ja Anneli Auerin tapaukset.
VastaaPoistaAnneli Auerin tapauksessa oikeusmurha-nimitykselle jää jälkikäteenkin arvioiden vahva epäilyksensija. Ko. murhan tutkinnassa tehtiin alkuun ratkaisevat virheet jota kylmähermoinen syytetty käytti taitavien avustajien avittamana hyväkseen.
PoistaKirjojakin oikeusmurhista löytyy vaikka niidenkin totuudellisuuden voipi kyseenalaistaa: https://kauppa.intokustannus.fi/kirja/syyttomana-tuomitut-oikeusmurhia-ja-vaarin-tuomittuja/
Ylen sivuilta löytyy jotain aprikointeja oikeusmurhista:
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/10/11/suomalaisten-oikeusmurhien-lyhyt-oppimaara-20-syyta-vaaraan-tuomioon
Auerhan siis ei tullut tuomituksi, ja sai pitkään jatkuneesta tutkintavankeudesta suurimmat koskaan maksetut korvaukset.
PoistaEikös peräti FBI tutkinut nauhat ja todennut aidoiksi? Lisäksi vanhin lapsi todisti nähneensä ulkopuolisen tekijän. Mielestäni tässä on jo pelkästään riittävästi aihetta vapauttaa syytetty. Lisäksi en tiedä yhtään tapausta edes maailmalta, jossa murha olisi tehty hätäpuhelun aikana, ja vieläpä naisen tekemänä ilman ampuma-asetta.
PoistaAuerin tapaus on todella niin polveilevan tarinan synnyttänyt juupaseipässelkkaus, että perun kommenttini siltä osin. Parempi olla koskematta siihen keissiin pitkällä tikullakaan. Huomasin tämän kun kirjoitin "Auer" hakukoneen kenttään; on sellainen kirjoitusten tunkio siellä, että talikosta katkeaa varsi jos lähtee pöyhimään.
PoistaEn ole siis ollut lainkaan jyvällä tarinan juonesta sillä ohitan kaikki muutkin lööpit yhtä sujuvasti kuin Hesarin urheilusivut. Dekkareistakaan kun en välitä, niin enpä ala hakeutua jälkikäteenkään jyvälle.
Oikeus on ratkaisunsa Annelinkin jutussa tehnyt, joten uskotaan että se meni oikein ja pulinat pois.
Ano (mutta ei Turtiainen) 4.12.2021