Ukkokoti

 

Kuva on Helsingin ukkokoti. Katuosoite Paciuksenkatu 1 eli Meilahti. Kuva on kaupunginmuseon, verrattomasta verkkopaikasta finna.fi . En suosittele käyntiä enkä ehdota sijoituspaikan hakemista, koska rakennus purettiin yli 50 vuotta sitten nykyisen sairaala-alueen tieltä. 

 

Mutta nimitys on mielestäni lystikäs. Kaikki tiedämme, että nimityksiä valittaessa hienotunteisuuden voittaa hienostelu ja että me kansalaiset totumme kaikkeen. Paikallinen sairauskeskus on nimeltään terveyskeskus ja jos nyt oikein ymmärsin, eduskunnan päätöksillä pahoinvointialueiden nimitykseksi on tulossa hyvinvointialue, tai jotain sinne päin. Ja elämme kaikki hyvinvointivaltiossa, myös ne, jotka eivät voi hyvin.

 

Vanhat sanoivat kunnalliskotia vaivaistaloksi. Niskuroivia hoidokkeja voitiin määrätä työlaitoksiin. Se vasta oli salanimi! Ilmajoen työlaitos oli niin pelottava paikka, että puheessa se oli pelkkä ”Ilmajoki”. Karmea merkitys vilahtaa jopa Haanpään novelleissa. Pohjalaiselle se oli pitäjä siinä kuin muutkin, vaikka Kurikka tai Jalasjärvi. Laitoksessa oli elatusvelvollisuutensa laiminlyöneitä eli niin sanottuja perhepinnareita, ja lisäksi huonoja naisia. Huonoja miehiä ei ollut vielä keksitty. – Puhe on prostituutiosta, ja pienistä lukumääristä. Itse asia oli ennen yhtä vaikeasti ohjailtavissa kuin uudempinakin aikoina.

 

Lapset ovat yleensä viisaita ihmisiä. Minulta ei ole toistaiseksi kysytty asiaa, mutta itse muistan kysyneeni ikääntyneeltä, millaista on olla vanha. Lisäksi isoisäni, joka oli viisas mies, saattoi vanhoilla päivillään puhua asiasta jotain myös omasta aloitteestaan.

 

Oudosti Shakespearen kaikkein kuuluisimpiin kuuluva repliikki esitetään aina väärin, virheellisesti painottaen.

 

Kysymyksessä on se Macbethin vastaus tietoon vaimonsa kuolemasta. Elämä on tarina, hupsun tarinoima, englanniksi iskevämmin ”tale told by an idiot”. Toisin sanoen elämässä ei olisi mieltä eikä järkeä, mutta ääntä ja vimmaa.

 

Mutta pari riviä aikaisemmin kuningas kysyy, miksei kuningatar voinut kuolla toiste, huomenna. Sanalla on mahtava paino, kun se toistetaan kolme kertaa: huomenna, huomenna ja huomenna.

 

Tutkijoiden käsitykset vaihtelevat. Nykyhetkeä ei ehkä ole olemassa. On vain menneisyys ja tulevaisuus. Jos ”nyt” on totta, se kestää 4 sekuntia tai kukaties 4 minuuttia.

 

Elämä ja olemassaolo ovat ravintolan portsareiden kuolemattomin sanoin toinen kerta. Noin sanottiin kättä nostaen humalaiselle.

 

Ukkokodin asukasta, jollaisena Macbethia tosin on vaikea kuvitella, ei suuresti kiinnosta huominen, joka ”vitkaan mataa elämän kirjan viime tavuun asti”.

 

Tuohon viittaisin, jos joutuisin vastaamaan kysymykseen vanhuudesta tunteena.  Ajan kulumisen tunne eli oma vähiin käynyt aika saa paljon merkitystä. Omar Khaijam vastaa runossaan, miten ja miksi hän ilmestyi pyhän paikkaan, moskeijaan. ”Varastin täältä kerran maton. Se alkaa olla kulunut ja vanha, niin että tarvitsisin uuden…” 

 

Käytännön mies! Ei ukkokotiin.