Sivun näyttöjä yhteensä

19. lokakuuta 2018

Karkki



Minulla oli kauan käsitys, että pahinta mitä voi tehdä, on varasta kolikkoja ostaa Aukustin kioskista Euka-Menthol karamelleja. Pussin tyhjentäminen saattoi onnistua ullakon portaille. Jos sinne kuitenkin tuli joku ja haistoi henkeä, rikollisuutta voi lisätä edelleen valehtelemalla, että sain kylän pojilta karkkia.

Ehkä en ole vieläkään toipunut tästä. Ehkä tämä tausta vaikutti myös ammatinvalintaani.

En muista, että kolikoiden kilinä olisi vaikuttanut minuun erikoisemmin. Pieniä rahoja oli säästölippaassa, mutta ne tyhjennettiin pankissa ja pantiin tilille eli tavoittamattomiin.

Mutta yksi maailman vauraimpia ääniä on Pectus- tai Fiigarol-pastillien kolahtelu takin taskussa. Isoisäni omisti kivitalon. Se oli pientä siihen verrattuna, että hänellä oli usein Pectusta taskussa.

Pitäisikö mennä kauppaan katsomaan, vieläkö niitä myydään? En ole makean perään enkä varsinkaan pastillien – mutta tuota keinoa sosiaalisen aseman kohottamiseen eli taskussa kolisevaan pahvikoteloon voisi kieltämättä kokeilla. 

Kuunneltuani aikani Pikku-Paavon kertomusta oman isänsä kaatumisesta kysyin monilta aikuisilta, saako ihmisiä tappaa. Jatkokysymys oli, saako ryssiä sitten tappaa. 

Isäni vastasi jotenkin kierosti. Hän sanoi, ettei ole suoraan omin käsin tappanut ketään mutta että on kyllä pommittanut niin että ylös vetäessä näki, miten ukkoja lenteli autoista ja ajoneuvoista nurin niskoin, joku sinne ja joku tänne.

Tiesin monta SS-miestä. Vielä aikuisena vastasin varmaan omille lapsilleni, että suomalaiset vapaaehtoiset olivat Waffen-SS:ssä. Se oli ihan eri asia kuin ne keskitysleirin vartijat. Lauttamuksen kirjat, kuten ”Vieraan kypärän alla” luin tuoreeltaan ja myös Jokipiin laajan ”Panttipataljoonan”.

Vastaukseni oli väärä. SS:n ja tavallisen armeijan (Wehrmachtin) eroja on korostettu vuosikymmeniä kestämättömin perustein.

Olin 70-luvulla hyvin paljon tekemisissä lääkärin kanssa, joka oli ollut Saksassa SS-miehenä. Kunnanlääkäristä hän oli opiskellut ja erikoistunut psykiatriksi. Mielestäni hänen vaimonsa oli pelottavampi ihminen, mutta hänpä kertoi minulle sen, minkä silloin tiesinkin, että suomalaiset osallistuivat sotarikoksiin, kuten naisten ja lasten ampumiseen kyläkunnittain, ja toiset olivat ylpeitä niistä tehtävistään, edelleen.

Tänäkin päivänä mietin joskus hyvin muistamiani miehiä, joiden tiedän osallistuneen 1918 Tampereen ja Viipurin taistelujen yhteydessä joukkoteloituksiin. Tunsin selityksen: ne olivat itse sen ansainneet. 

Turhan kepeyden näissä asioissa minusta karsii sekä sodasta kuulemani että sitten rauhan pitkinä vuosikymmenin käsittämäni. Väkivalta on kuin pommi ja vaikuttaa joskus harjoittajaansa yhtä pahasti kuin tarkoitettuun kohteeseen. Mutta tiukka pasifismi on… väkivaltainen aate. En kannata sitä ja enimmäkseen yritän suvaita myös suvaitsemattomuutta. Aina se ei onnistu.

12 kommenttia:

  1. Vaikka voisi, ei tule jättää huomiotta ryhmäytyvää pörröistä järkeä joka suojelee luontoa, perheitä, koteja ja varsinkin toisten omaisuutta yhteiseksi parhaaksi...

    Kieltämisen iloa. Ilon kautta...

    Viehättävän väen valtaa.

    VastaaPoista
  2. Viimeinen kappale oli taas päätön. Arndt Pekurisen tapaus vaikkapa, niin periaatteellinen pasifisti kuin tässä maassa vain on koskaan ollut, eikä aate ollut väkivaltainen. Arvostan. Se, että hän kuoli väkivallan uhrina, oli teloittajien vika, ei Pekurisen.

    VastaaPoista
  3. Myös Nürnbergin kolmessatoista oikeudenkäynnissä oli paikalla täysin natsien hirveyksistä tietämättömiä - omin sanoin - jotenkin "mukaan haksautettuja" syytettyjä. Olisi sinne sopinut sekaan muutama suomalainenkin kirkasotsa.

    VastaaPoista
  4. Minäkin tunsin kaksi Waffen-SS:n miestä. Molemmista, vaikka toinen olikin poliisi, on vaikea edes kuvitella, että he olisivat osallistuneet naisten ja lasten tappamiseen ja muihin sotarikoksiin. Kumpikaan ei koskaan viitannut siihen suuntaankaan.

    Jos nyt kuitenkin on niin, että he joukon mukana osallistuivat SS-julmuuksiin, niin se kertoo vain sen, että yksilön oma tahto ja kyky vastustaa ylempien määräyksiä ja ryhmän painetta on olematon. Ihmisellä on tässä avaruudessa kusiaisen valtuudet, totesi Havukka-ahon ajattelijakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Christopher Browningin tutkimus 101. poliisipataljoonan hirmuteoista Puolassa osoittaa aika hyvin, ettei joukkomurhaamiseen tarvita erityisen inhottavia ihmisiä. Tuon pataljoonan sotilaat olivat keski-ikäisiä reserviläisiä, jotka eivät olleet välttämättä käyneet edes varusmiespalvelusta, koska olivat ns. "valkoisia ikäluokkia". Taustaltaan he olivat edustava otos Hampurin kaupungin asukkaista: pääasiassa työläisiä ja pikkuvirkailijoita, mutta aliupseereiksi ja upseereiksi oli pyritty saamaan poliiseja, koska kyse oli SS:n alaisesta sotapoliisimuodostelmasta.

      Tämä miesjoukko suoritti saamiensa käskyjen mukaisesti suuren määrän joukkomurhia, joissa kuoli kymmeniä tuhansia siviilejä. Sodan jälkeen suurin osa pataljoonan miehistä palasi kotiin ja eli ihan normaalia elämää. Monet upseereista ja aliupseereista palasivat poliisin virkoihinsa ja elivät täysin nuhteettomasti.

      Toisaalta pataljoonassa ei ketään rangaistu siitä, että ei osallistunut siviilien murhiin. Tämä oli normaalia, sillä "kaikista ei ole" tappajiksi. Murhaamatta jättäminen johti lähinnä kaverien halveksuntaan tai - ehkä pahempaa - ystävälliseen, alentuvaan ymmärrykseen.

      Tapaus kertoo hyvin siitä, että kenestä hyvänsä tulee kylmäverinen murhaaja, kun sosiaaliset olosuhteet ovat oikeat. Tämä on hyvä muistaa.

      On siis aika merkityksetöntä pohtia, syyllistyivätkö suomalaiset Waffen-Ss-vapaaehtoiset siviilien murhiin. On aivan inhimillisen käytöksen yleisten lakien perusteella selvää, että jos heitä olisi niihin päätetty käyttää, valtaosa olisi painanut liipasinta käskyn mukaisesti ja toisaalta on joukkomurhaamisen mittakaava huomioiden tilastollisestikin todennäköistä, että jotkut suomalaiset saivat tällaisia käskyjä. Jos eivät saaneet, kyse oli tuurista, ei mistään muusta. Tietoisia he varmasti asiasta olivat, sillä sota-ajan Puolassa palvellut SS-mies tuskin saattoi välttyä kuulemasta sotarikoksista. Tilastollisesti ottaen suomalaiset vapaaehtoiset olivat siis myötäsyyllisiä. Eivät sen parempia tai huonompia kuin muutkaan SS-vapaaehtoiset suhteessa kansanmurhaan. Sen sijaan paljon parempia kuin vaikka hollantilaiset, norjalaiset, tanskalaiset tai ranskalaiset suhteessa itse lähtöönsä, sillä suomalaiset olivat reissussa Suomen hallituksen luvalla ja myötävaikutuksella, eivät sotimassa isänmaataan vastaan kuten miehitettyjen maiden kansalaiset.

      Poista
    2. Kyllä Suomikin oli natsien miehittämä, vieläpä hallituksen luvalla.

      Poista
    3. Niin tuosta viimeisestä lauseesta: Mutta millaisen isänmaan puolesta suomalaiset SS-miehet mielessään sotivat? Viimeisimmän tutkimuksen mukaan he edustivat lähinnä sitä poliittista laitaa, jolle Saksa oli toinen isänmaa, ja joka olisi tilaisuuden saatuaan oitis lopettanut parlamentaarisen demokratian.

      Poista
  5. Minun isälläni oli taskussa Pax-aski. Miten ihmeessä aikuiset osasivat olla syömättä koko askia tyhjäksi heti? Itse en ole yli 60 vuodessa oppinut.

    VastaaPoista
  6. Pectus-pastillit muistan lähtemättömästi ja yhdistäen ne aina Jaloviina-pulloon - sen Jaloviina-pullon isävainaaseen ja sen sotaveteraanikavereihin.

    Kunnanlääkäri-psykiatrin nimen saisi kaivettua SS-vapaaehtois- ja lääkärimatrikkelien avulla, mutta uteliasuutta ei niin paljon riitä.

    Enemmän ihmettelen sitä tai ajatteluttaa se mikä sai hänet avautumaan yksityisesti. Tai toisaalta mikä sai hänet vaikenemaan silloin kun SS-vapaaehtoisten itärintaman kokemuksista kerrottiin sanotaanko kaunistellen. (Helpompi olisi ymmärtää täydellinen vaikeneminen tai yhtä avoin ja peloton todistus sekä nuoremman sukupolven yksittäiselle edustajalle kuin esimerkiksi historiantutkijoille tai laajemmallekin.)

    VastaaPoista

  7. HS viiskytvuottasittenKarkki herauttaa halun kielelle. Kiva maistaa ja jää älyperäinen hinku tietää lisää. Minkähän diagnoosinA + lääkkeenB, tähänkin vaivaan keksisi. Uteliaisuus-röyhkeys kyselläA ja päätäyteen lääkepulloB ?

    Seuraan päivän lehdestä tauti uusii. Sivun kuva ei ole tekstien vuodelta, mutta taitaa olla päivältä ja kuulta. Nytkin oli 17.10. tekstejä -68, mutta ilmoituskuva vuodelta 1983, päivä ja kuukausi 17.10.

    Mistä ilmoittivat ja kutka ? Ja mitä se tähän kuuluu. Valtiokonttori Fabianinkadulta Postisäästöpankin talosta ilmoitti. Ja minä ilmoitan ettei kumpaakaan enää ole. Ei Valtionkonttoriakaan siis. Ei, kohta 1983 jälkeen US ja Britti keskuspankkipiirit, piiri siis Wall Street ja City, ilmoittivat Baselissa että otetaanpa järkikäteen. Renessanssiajatus kuin Mediciltä ikään eli Tase pohjaksi ja globaaliksi kuin kulta ennen.

    Näin tehtiin paitsi että rationalisoitiin Vastattavista vastuut omistajille, eikä verrattukaan niitä omiin vastuisiin rahantallettajille. Ei niitä verrattiin siihen hyvään mitä pankin omistajat olivat suoneet yleisölle eli lainanantoon. Tämähän meni läpi ja BIS I alkoi lähetystyön.

    Nyt ollaan Bis III ajassa. Pari lisäinnovaatiota ja laskuvoimaa VaR, ja muuta aakkospölyä yleisön silmille, on vienyt siihen että taseiden virkuumatot ja virkkuukoukut ovatkin kutoneet uuden ryijyn, maapallon peittävän.

    Sukkulalois-komeroistaan pankkiirit ammentavat rahaa rajatta hyviksi näkemiinsä kohteisiin. Wanhan pankkiajan kohottamien tehtaiden ja päivystysten ostamiseen heikäläisten käsiin. Wanhat olivatkin pankkivaltuusmiesten peruja ja kansanvallan osoittamia.

    Omaisuushintojen inflaatio kuuluu asiaan. Asumisen hintakehitys suljettiin kuluttajahintaindeksistä. Nousevia omaisuusarvoja vastaan keskuspankki trade mark karkkia saa rajatta ja omia F-sekalaisia solahtaa sekaan. Koulut ja tiede kuten tuo juridiikka pitävät utelut kurissa.

    17.10.-83 Koiviston noustua jo presidentiksi ja IMF drawing rightsien uhatessa kapitalistien perussiittäjien (1800-lukuisia) perillisiä omaisuus- perintöverojen konfiskaatiolla ja uusien professioiden nousukkaita konfiskoivalla progresssiolla, Olof Palme taistelukärkenä, oltiin sukukokouksissa hermoina, mutta tongit käsissä rahankahleiden katkaisupuuhissa.

    BIS laskettaisiinkin epäeuklidisesti kuoppapinnalta ja pankiirien käsivaralta routivaksi ohjattavalta. Uusia instituutioita legottiin. Muun muassa kuolemattomuus tai siis kuolettamattomuus. Siitä saa taas Futuressa insentiiviä bonusta ja komissiota, ja myötäsijoittamista eli hedgefundia.

    Vai saako, kun tuli se Toozen kirja. Uskomaton urotyö mieheltä ja työkomppanialtaan. Esipuhekin ihan omanlaisensa, sressistä ja hengenpäälle ahdistumisesta.

    Jo ne amerikkaiset lokalaitiset osasivat heti tuoreeltaan. Ja nyt kun tiedepiireistäkin pulppuaa pupun akanvirtana raikasta elämänvettä, niin kyllä tästä 2008 tuli käänne.

    Asiat on julkistettu, vuodettu ja siis kirjoitettu pergamenteille. Netin kiviin ja Toozen korukonvehteihin. Valistus on viritetty.

    Sanon vain siitä Hesarissa 17.10. -83 mainostetusta obligaatiosta ; se jo oli vastoin kreml-englantilaista matalakorkopolitiikkaa Suomelle, kiinteäkorkoinen fix income syötti. Korko oli 11 3/4 % kymmenvuotisena ja 10 1/2 % viisivuotisena. Eräs innovaatio tuon jälkeen oli kansalaisen suoran omistuksen marginalisoiminen ja instituutioiden tulo sijalle. Ennen kaikkea pankkien kvasiostot samalla tuoretta rahaa valmistaen valtioiden kämmenellä ja valtioille. Siis lahjusvakasta. Niitä vastaan ei tarvittu lainkaan BIS vakavaraisuutta. Joten rahaa sai kuin putkistosta.

    Krister Ahlström kertoi Wanhanajan regimessä tilanneensa Espan puiston yli PYPistä annosteltua tavaranvalmistus- ja palkanmaksurahaa. Siihen sitä sai. Siihen se derivaatta oli luotu. Kuten ihminen itsekin luotu oli kulttuuria varten. Kunnia tälle yhdelle viimeisistä vuorineuvoksistaMME. Hän pani rahansa tehtaisiin ja työllistämisiin.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  8. eihän se ole vaikea sotaväen käyneiden käsittää miksi joukot tekevät ilkitöitä kuten ylempää on läsketty. Sota-aikana kieltäytymisellä oli huonot seuraukset itselle, erityisesti Saksan armeijassa. Tilanne oli vielä huonompi Venäjän armeijassa ja niskuroijien teloitukset lienevät olleet aika tavallisia. Puna-armeijan mottoina toimivat "Meitä on 180 miljoonaa" sekä "puna-armeija ei laske kaatuneita". Tästä onkin runsaasti sota-ajan kuvauksia mihin se Venäjän armeijassa johti. Aika vastaavaa se on ollut Saksan joukoissa.

    VastaaPoista
  9. Eikös se Euvostoliiton johtajaksi nöyrästi hakeva Tuppi sellaista sanonut että Suomen armeija ei laske Afganissa Naton siirtomaasodissa "kaatuneita"?

    VastaaPoista