Sivun näyttöjä yhteensä

22. helmikuuta 2018

Kumisaapas sängynjalkaan



Tiesin ihmiset ja uskoin tarinan todeksi. Perheen isän – professori – pelkäsi kovasti ukkosta, ja tytär vieläkin enemmän. Muut eivät olleet millänsäkään.

Jos järven takaa kuului jyrinää, ensin alettiin toistella, ettei se järven yli tule. Kun se sittenkin tuli, isä ja tytär vetivät sänkynsä keskelle lattiaa ja pujottivat sängynjalkoihin kumisaappaat. Muut eivät saaneet eivätkä halunneetkaan puhua.

Kumpikin kuoli aikanaan vanhuuteen. En ole koskaan iljennyt neuvoa ketään hetekan alle piiloon, vaikka se saattaisi olla eristävä, eräänlainen Faradayn häkki.

Isoisäni sanoi kaikille, että meidän talo on ukkosella täysin turvallinen, kun se on betonia ja sinissä ja lattioissa on raudat. Tuo on aivan riittävä lohtu, vaikka kai se salama kiipeää joskus sisään sähköjohtoja pitkin.

Eräs mies kysyi vuokrahuoneita tiedustelevilta, onko näillä koira. Jos oli, vuokralainen ei kelvannut.  Joskus aikuisena huomasin, että tämä pelkäämätön ja rivakka mies pelkäsi koiria, vaikka peitti pelkonsa aika onnistuneesti.

Koirapelosta ei kai parane aivan yksinkertaisesti. Tavallisesti se kai vähä vähältä unohtuu. Itse pelkäsin alle kouluikäisenä naapurin pystykorvaa, jonka nii oli Rippe. Vaikka puhelinpylväissä oli pahvilappuja ”Koirat kiinni rauhoitusaikana”, juoksenteli niitä koiria jatkuvasti. Kun Rippe tuli, lähdin itkien juoksemaan pakoon, ja koira perässä. Tätini opetti minut valkoisella valheella. Rippe on paha koira, mutta kaikki muut koirat ovat kilttejä. Silti niitä ei pidä mennä silittelemään.

On meillä ollut koiria, myös tosi iso newfoundlandin koira. Mutta corgien kanssa oli joskus ihmeissään, jos juoppokoira ryntäsi metsästä tai se vihainen rottis (rottweileri). Corgit, joiden yhteinen nimi oli Mäntyharjun pojat, koska niillä oli tapana lähteä tilaisuuden tullen reissulle, vähät välittivät lyhyistä jaloistaan ja vaatimattomasta koostaan ja haastoivat riitaa isojenkin koirien kanssa. Ja kyllä oikeassa koiratappelussa vaaditaan taluttajaltakin taitoa ja rohkeutta. Ainakin muutaman kerran noin kymmenvuotias tyttäreni tuli apuun. Hänellä on se taito.

Valitettavasti isommatkin kirjat ihmisten hupsuista tavoista tai perättömistä peloista ovat melkein aina sävyltään pilkallisia. Niinpä aineistoa joutuu etsimään, kun miettii jotain Trumpin kaltaista ilmiötä. Kaikki onnistuneet  huijarit tietävät, että ihmiset haluavat tulla petetyiksi, ja siinä sivussa ostavat monenlaista, mitä eivät tarvitse.

Sitä en ollut kuullut, että Saksassa sekä kaupungeissa että maalla mikroaaltouuneista ainakin vielä hiljan oli paljon suukopua. Isännöitsijä, naapuri tai ties kuka piti niitä vaarallisina laitteina, jotka voivat olla  kuolemaksi. Niistä leviää säteilyä. Tietääkseni tämä ”tieto” ei ole Suomessa levinnyt lainkaan.


Sen sijaan tutut alan ihmiset kertovat, että sähköpuhelimen reitittimiä aina joku vastustaa, ja syy on säteily. Jos vastustajalle antaa Teknillisen korkeakoulun (Aalto) ja VTT:n tutkimuksia, joiden mukaan säteily maston lähettyvillä on mitätöntä, eivät he lue niitä. Eräät tietävä nimittäin jo senkin, että ainakin tarpeeton matkapuhelimen käyttäminen aiheuttaa syöpää – kenties toisillekin, lähelä oleville. Auttaisikohan, jos säilyttäisi kännykkää kumisaappaassa?

14 kommenttia:

  1. Näin radioamatöörinä on tullut pikkuisen perehdyttyä ukonilman saloihin, kun yhtenä harrastuksen tavoitteena on välttää salamaniskuun kuoleminen. Vanhemmat tieteenharjoittajat ovat kovasti sitä mieltä, että salama tykkää kulkea suoraan. Eli ukkosenjohdattimessa jos on mutka, salama voi hyvinkin hypätä mutkan kohdalta metrin, pari maahan tai muuhun johtavaan pintaan.

    Ukkoselta suojautumisen kannalta olennaista on siis laittaa taloon ja antennimastoon ukkosenjohdatin, joka kulkee mahdollisimman suoraan alas. Sen sijaan esimerkiksi kumisaapas ei auta. Muutama sentti eristeainetta ei pysäytä salaman jännitepulssia, jos se osuu kohdalle. Onhan se jaksanut lyödä muutaman sadan metrin paksuisen ilmamassan läpi. Jos salama taas ei osu kohdalle, sitten ei tarvitse kumisaappaitakaan.

    VastaaPoista
  2. En voi välttää pessimismin tunteita, kun näen miten heikoissa kantimissa rationaalinen ajattelu on jopa koulutetuissa länsimaissa. Kaikenlaiset uskomukset ja vaihtoehtoiset totuudet jylläävät aikana, jolloin ihmiskunnan tulevaisuuden haasteisiin vastaaminen vaatisi aivan erityistä selväjärkisyyttä.

    No, ihmisiä me olemme kaikki, omine pelkoinemme ja kummallisuuksinemme. Teknisesti tavattoman etevinä ja siis koko maapallon valloittaneina meidän pitäisi kuitenkin yhteisöinä kyetä järkiperäiseen toimintaan.

    VastaaPoista
  3. Selkäsärkyyn suositeltiin maaseudulla kuparilevyä sängyn alle. Isäukko-vainaa piti semmoista muutaman vuoden, kunnes hänelle ehkä valkeni.

    Hänen isänsä uskoi kovasti vesisuoniin ja kaivonkatsomiseen, ja opetti minullekin. Kyllä se varpu taipuu, nyt tiedän, mutta miksi, sitä ei tiedä pirun isoäitikään.

    Asia on monella tapaa kiinnostava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanerilevy ajaa saman asian, sikäli kuin kovalla nukkuminen auttaa selkäsärkyyn. Joskus olen vieraspaikassa nukkunut sängyssä, jossa edellinen käyttäjä on moiseen uskonut. Enpä tiedä. Ainakin vanerilevyn päälle laitetulla sijauspatjalla nukkuminen opettaa pois liiallisesta mukavuudenhalusta. Ja jos laittaa vanerilevyn hetekan päälle, lakkaa se natisemasta.

      Poista
    2. Kuka muuten on pirun isoäiti?

      Poista
    3. Pirun isoäiti, katso SKS: Suomalaiset kansansadut.

      Poista
    4. Syyssonaatissa pianisti Charlotte tarvitsee sänkyynsä patjan alle vanerilevyn, kuten tytär Eva vanhastaan tietää. Pianisteilla on kuulemma aina selkäkipuja.

      Poista
  4. Kyllä niitä mikrouunilla pelottelijoita on Suomessakin ollut jokunen kuten Heikkilä:

    http://paholaisen-asianajaja.blogspot.fi/2011/05/antti-heikkilan-vaarallinen.html

    Tässä on vain se ero (kännyköihin tai saksalaisiin naapureihin), että tuossa säteilyn uskotaan jotenkin siirtyvän ruokaan, jopa pelkkään veteen, ja se sairastuttaisi eliökuntaa eli vielä hoopompaa kuin välitön säteilypelko.

    VastaaPoista
  5. Kumisaapas ei auta kännykkää mutta alufolio tai tyhjä Fourre-keksipaketti (joka on aluminoitua muovikalvoa) estää tehokkaasti. Kun wanhan hyvän ajan peruskännykkäni laittaa Fourren sisään vähäksi aikaa ja ottaa äkkiä ulos, niin huomaa että kenttävoimakkuuspalkki oli nollassa. (Keksipaketti herättänee alumiinifoliota vähemmän huomiota).

    Säteilypelko ei tähän aja vaan salakuuntelupelko, kännykkä ei tuolloin voi kommunikoida ulkomaailman kanssa. Ja wanhassa mallissa ei äly eikä muisti riittäne tallettamaan keskusteluja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Akkukin tyhjenee tehokkaasti kun kännykkä huhuilee tukiasemaa keksipaketista. Sen jälkeen säteily ja salakuuntelu eivät ainakaan vaivaa ;)

      Poista
    2. Kellä tyhjenee - kellä ei. Minulla ei kamalasti, koska on älytön wanha puhelin joka normaalisti kestää viikon. Jos unohtunut maksu ja katkaistu yhteys linkistä niin ei se silti päivässä tyhjene. Puhumattakaan parista tunnista pussissa.

      Poista
  6. Säteilyhän on saanut ihmiset vuoraamaan päähineensä foliolla jo maaliman sivu.

    Puhelimen kaivaminen keksipaketista on omiaan herättämään epäilyksiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No selittää että pilkkireissu oli mielessä tälle päevee.

      Poista
  7. Minulla ei ole pystyjä korvia, mutta oppilaani kutsuivat aikoinaan minua Rippeksi.

    Oppikoulussa itse oppilaana ollessani jouduin kulkemaan lyhyellä koulumatkallani baarin ohi, jonka omistajan susikoira ja rottweiler, kumpikin isoja uroksia, päivystivät baarin edustalla ja lähtivät usein seuraamaan minua jopa kotiovelle asti. Opinkin suorastaan pelkämään koulumatkoja. Tuollainen koiranpito ei oikein sopinut elinkeinonharjoittajan kuvaan.

    VastaaPoista