Sivun näyttöjä yhteensä

26. helmikuuta 2018

Sotamuistoja



Yksi kommentoija, tämä jolla on tapana hammastella sotamuistoista, lienee vaarallinen itselleen ja toisille. Siinä olisi mahdollisuus päästä poliisiauton kyydissä hoitoon. Poikkeuksellinen mielenkiinto aseisiin on paha merkki.

Yhdessä vaiheessa olin usein tekemisissä henkilöiden kanssa, jotka vastasivat poliisikoulun pääsykokeista. Hän mainitsi, että hakijoilta kysytään kautta rantain ampumaharrasteesta. Kiinnostus ammattilaisten käyttämiin Magnum-revolvereihin oli aina hylkäämisperuste.

Voimakas hylkimisreaktio, kuten mainitun kommentoijan tapauksessa, on sama asia. Mielikuvat näyttävät kiertelevän aseellisen väkivallan ympärillä.

Toisessa maailmansodassa olleet eivät enää kirjoittele. Kun itse synnyin, Hitler, Churchill. Roosevelt ja Stalin olivat kaikki elossa. Aivan eri yhteydessä olen kertonut, että isäni oli lentänyt viimeisen sotalentonsa Lapin sodassa lokakuun lopulla ja päässyt siviiliin juuri ennen kuin synnyin. Hänellä oli se luonteenpiirre, että hän pystyi arkistoimaan asiat.  Meillä ei puhuttu sodasta. Isäni suhtautui hiukan ironisesti iltoihin upseerikerholla, koska hän ei ollut juurikaan kiinnostunut viinasta eikä varsinkaan tekemättä jääneistä sankariteoista.

Varhaismaailmassani oli myös useita ihmisiä, jotka olivat tulleet sodasta vain ruumiillisesti ehjinä. Maalaisyhteisö toimi niin, että julkiset sotasankaritkin puhuivat heidän kuultensa lähinnä säästä ja vuodentulosta.

Itse kiinnostuin vasta vanhana sodan sairastuttamista. Mielestäni on erinomainen asia, että ”Murtunut mieli” on saanut tutkijoita.

Nyt huomaan miettiväni usein, missä määrin oma sukupolveni on siirtänyt eteenpäin sotaisia, autoritaarisia asenteita, joihin kuuluu lihasten pullistelu, hypähtely ja kiljahtelu.

Selviytyjät tulivat sodasta sen oppineina, että ovesta mennään sisään saranapuolelta. Nykyinen ajattelutapa, jota siis kannatan ja suositan, on kokeilla ensin, kääntyykö kahva ja onko lukko auki.

Jostain lakimiehestä sanottiin, että hän on mahdottoman kova neuvottelija. Nyrkki pöytään! Asia on juuri päinvastoin. Menestyvimmät neuvottelijat alkavat heti paikalla haarukoida toteutumiskelpoista tulosta. Kaikkein parhaat panevat lyhyessä ajassa vastapuolen ehdottomaan juuri tuota ratkaisua. Eikä tilanteen tarvitse olla kummempi kuin tavallinen asuntokauppa.

Sanopa sisään tullessani, että täällä haisee homeelta. Hinta nousi yhdellä repliikillä ainakin kymmenen prosenttia. Jos kämppä kiinnostaa, sitä on ihasteltava ja kiiteltävä välittäjää sitä, että tämä uhraa kallista aikaansa. Vasta aidon neuvottelukosketuksen synnyttyä pyydetään papereita ja tarvittaessa kysäistään, että onkohan kosteutta kartoitettu. Siinä vaiheessa voi ottaa kassistaan painemittarin ja digitaalisen lämpömittarin ja sanoa, että tuntuu tuo ilma vaihtuvan aika huonosti ja tuossa parvekkeen ovessa on lämpövuoto.

Isäni oli muuten hyvä juuri tässä. Hyvä oli isoisäkin. Hän otti esiin kalliin kellon ja sanoi, että tuskin isännälle tällainen tavallinen kelpaisi, vaikka on halpakin…



22 kommenttia:

  1. Kukaha lie täällä taas kommentoinut luvattomia? ja milloin?

    VastaaPoista
  2. Täytyy nyt sitten vapaaehtoisesti ilmoittautua "siksi kommentoijaksi", joka pitäisi itselleen ja muille vaarallisena toimittaa hoitoon. Se kuitenkin on valitettavasti hieman vaikeata kun vanhempi lääkärintodistus alkaa sanoilla: "erittäin älykäs ja hyvin orientoitunut henkilö..." ja uudempi: "asiallinen ja hyväkuntoinen mies...".

    Isäni oli lievä sotainvalidi ja äitini aktiivinen sotainvalidien naisjärjestön toimija. Arvostin kumpaakin paljon ja varsinkin siksi, että kumpikin oli jättänyt sodat taakseen ja jokainen itsenäisyyspäivä sytytän äitini jälkeenjättämän punaisen sotainvalidikynttilän.

    Sensijaan Etelä-Pohjanmaalla kristillisisänmaalliseksi itsensä korottaneessa lukiossa tulin jo nuorena kyllästetyksi kurkkuani myöten sillä uskonnolla koristellulla isänmaalla ja sen menneillä sodilla sankareineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Fiksu ja miellyttävä vastaus. Tunnen kaltaisiasi. Itsekin suhtaudun aika koleasti isänmaallisuuden ja kristillisyyden yhdistämiseen; siinä on paha sisäinen ristiriita.

      Poista
    2. Minä menin kerran työpaikkalääkärille valittamaan että olen masentunut. Koska tunsin, että olen masentunut. Lääkäri käski minua katsoa häntä silmiin. Vähän aikaa tuijotimme toisiamme. Sitten se lääkäri sanoi, "harvoin näkee noin virkeitä silmiä kellään. sinäkö masentunut! ei pidä paikkaansa."

      En saanut "iloisuuspillereitä" hältä, en! (No, jospa sitten en tarvinnutkaan?)

      Poista
  3. Tämä sotahistoriavastainen anonyymi on joko yksinkertainen sielu, joka kaaliin ei uppoa, että jatkosodan jälkeinen syvä rauhantila on vain meidän suomalaisten elättelemä illuusio, tai sitten hän on viidennen kolonan trolli.

    Meillä sota loppui reilut 73 vuotta sitten, kun taas Venäjä on jatkanut sotimista keskeytyksettä ja innokkaasti tähän päivään asti.

    Meillä unelmoidaan, ettei koskaan enää tulisi sotaa, kun taas Venäjällä sota on osa valtapolitiikkaa nyt ja tulevaisuudessa, ja sitä käydään koko ajan, tälläkin hetkellä.

    En tiedä haluavatko venäläiset sotaa, kuten Jevtushenko ja meikäläiset agittropit hurskaasti kyselivät, mutta ainakin he käyvät sitä jatkuvasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukin elättelee omien tarpeidensa mukaisia illuusioita. Nimim: sotahistoriavastainen anonyymi

      Poista
    2. Mikähän tarve ajoi 70- ja 80-luvun älymystöämme ja kulttuuriväkeämme elättelemään illuusiota Neuvostoliitosta suurena rauhan ja edistyksen valtakuntana?

      Poista
  4. Murtuneet mielet ovat mietityttäneet minua aika paljon. Kaikkien kuolleiden, leskien ja orpojen lisäksi sotien saldoa ovat siis tavalla tai toisella haavoittuneet ja heidän läheisensä. Tämä alleviivaa, jos siihen nyt enää on edes tarvetta, kaikknaisen sodan ihannoinnin arveluttavuutta.

    Sodan pitäisi olla hyväksyttävä asia vain hyvin rajoitetuissa tilanteissa, ja silloinkin sen kääntöpuoli tiedostaen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka kiinnostuksella harrastankin sotahistoriaa, en ole vähääkään sotaintoilija. Siksi komppaan edellistä mielipidettä. Sotaan ryhtyminen on niin laaja, tuhoisa ja jälkiseurauksiltaan kohtalokas juttu ettei siihen kukaan täysjärkinen nykyaikana ryhdy edes äärimmäisessä hädässä. Aina jotain muuta pitää keksiä tilalle. Mites olisi se diplomatia? Siihen tarvitaan poikkeuksellisen kyvykkäitä erikoisihmisiä joita on todella harvassa. Mitään perusvirkamiehiä ei voi ajatellakaan.

      Poista
  5. Hieno kirjoitus. Ja osuva kommentti kommentoijalle joka kuvittelee että täällä käydään toistuvasti Toista Maailmansotaa. En usko, että käydään. Minusta on mielenkiintoista keskustella siitä "mitä tapahtui todella", järkevämpää ainakin kuin uskotella tietävänsä jo historiasta kaiken, kaikesta.

    Itse onneksi olen niin sivistymätön ihminen että saan näistä tohtori/professori Kemppisen jutuista aina uutta märehdittävää. (niistää nenänsä) Siinä mielessä en voi verrata itseäni (tuijottaa nenäliinaan ilmestynyttä outoa klönttiä)... tietäviin Anonyymeihin. (aivastaa) Ei, en todellakaan.

    VastaaPoista
  6. En ole vieläkään toipunut järkytyksestä kuultuani että senior Kemppinen oli vapaamuurari. En olisi ikikuuna uskonut. Vielä järkyttyneempi olisin jos joku väittäisi että nuorempi Kemppinen on myös. Siihen sanoisin että se on paksu vale!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kai muutaman vuoden mutta piti menoa lapsellisena ja erosi. Käsitykseni mukaan vapaamuurareista on liikkeellä lähinnä väärää tietoa. Hyväntekeväisyys ja eettisyyden korostaminen eivät ole pahoja asioita. "Velvollisuus" suosia rappariveljiä esimerkiksi virantäytöissä on Hymy-lehden väite 1970-luvulta.

      Muistuttaisin myös, että Hitler oli raivokas vapaamuurareiden vastustaja ja esimerkiksi Mozarrt ja Sibelius innokkaita kannattajia.

      Itse tiedän joitakin tapauksia, joissa järjestöä on ainakin haluttu käyttää sosiaaliseen kiipimiseen. Sama koskee monia muitakin järjestöjä.

      Poista
    2. Muurareiden kanssa näillä nykyisillä looshiveljillä ei enää ole mitään tekemistä vaikka sokkeli järjestölle olisikin valettu vapaasti liikkuvien rakennustyöläisten aloitteesta satoja vuosia sitten. Eli ettei järjestö nimellään, joka on saanut (ilmeisestikin syystä?) yllensä poisriisumattoman epäilyksenviitan, häpäisisi oikeita muurausalan ammatinharjoittajia, se voisi laittaa nimenuusinnasta arpajaiset käyntiin tai mitääntekemättömänä sikarikerhona laittaa purkulupa-anomuksen postiin. Samat kulkusethan ne kilisevät leijonakerhoissakin, että turhaan rasittaa rekisterinpitäjiä monilla yhdistysnimillä.

      Hyväntekemisillä ja eettisyydellä harvoin on kovinkaan pitkälle rehellisyyden nimissä ratsastettu kun omanvoitonpyyntö vie päämääristä (rahankeruusta varsinkin) aitouden. Lottajärjestökin, josta MOT eilen illalla tutkimuksiaan esitteli, tuli nyt esille epäilyttävässä valossa varojensa käytön suhteen. Ja mikä pukkipellepartanen se tämä Christmas-poikanen liekään joka käyttää nettikanavia röyhkeään rahankeruuseensa hyväntekeväisyyden nimissä?

      Sodista sairastumisista ihmiskunta tuskin koskaan eroon pääsee, joten kyllä niistä puheenaihetta piisaa joka ainoalle hetkelle; niin koetuista kuin juuri kokemisen alla olevistakin.

      Maailman suurin hyväntekemiseen (sotien estoon/rauhan ylläpitoon) perustettu YK on helisemässä uskottavassa olemassaolonsa tarpeellisuudessa yhden ainoan jäsenvaltionsa raakalaismaisuuden vuoksi. Tällä askelmalla, jolla itse asiaa pohdin, se on täysin käsittämätön asia. Mistä tahansa järjestöstä voidaan jäsen erottaa määräajaksi tahi kokonaan törkeän käyttäytymisen vuoksi, mutta että YK on sääntönsä laatinut näin typerästi, on järkeenkäymätön juttu!

      Poista
    3. "Velvollisuus" suosia rappariveljiä esimerkiksi virantäytöissä on Hymy-lehden väite 1970-luvulta.

      Olipa tuo vaikka ukko-mustilaisen väite, se on osa ko. valaa.

      Poista
    4. Ennen YKta oli Kansainliitto. Sehän pystyi ratkomaan pikkuasioita, mitään suurta ei. Se siitä ja solidaarisuudesta ja sodista.

      YK on tietysti yhtä hampaaton (= munaton) kuin Kansainliitto jos tulee eturistiriitoja suurvaltojen välillä. Mutta YKlla järjestönä on muutakin tekemistä kuin unelmoida ikuisesta rauhasta/paratiisista; jätetään tämä uskonkiihkoilijoille. YK tekee mm. paljon erilaista ja -tasoista kehitysyhteistyötä. Ei tätä voi väheksyä.

      Ps. Vapaamuurareista minulle tulee mieleen leikkivät PikkuPojat. Kyllä minä sen taas snaijaan, että jos joku vaikutusvaltainen herraseurue menee piileskeleen johonkin Pyhitettyyn Kellarihuoneistoon, ja tekee siellä rituaalejaan, ja sen jälkeen vertailevat kellä heistä on pisin kikkeli... niin eihän se, noin demokratian kannalta, dramaattista ole. Mutta se, että he samalla päättävät asioista mitkä heille demokratiassa ei kuulu, se nyt vähän vituttaa. ("veljet, tästä ei sitten puhuta muille")

      Olen itsekin ollut ay-neuvotteluissa joissa on päätetty että "toverit, päätetään tämä asia pienemmässä piirissä"... hus, hus. Jäsenkunnalta kysely kun on tyhmää. Tyhmiä kun ovat. Nuo jäsenet.

      (satiiria vähän. mutta osin myös totta)

      Poista
    5. Vapaamuurarijärjestö, rotariseura, leijonaklubi, odd fellows -loosi tai roundtable ovat jossain määrin samankaltaisia organisaatioita, mutta eivät ihan. Näissä herrakerhoissa on omat piirteensä, jotka aukeavat vain sisäpuoliselle. Ulkopuolisesta ne kaikki näyttävät yhdeltä ja samalta touhulta, mutta kyllä niissä on eroa, ainakin useissa järjestöissä toimineitten tuttujen mukaan. Kukin kerää omanlaistaan porukkaa. Ihminen, joka viihtyy vaikkapa roundtablessa, ei välttämättä tunne oloaan kotoisaksi muurariloosissa tai päinvastoin. Hankala on pukea näitä jäseneltä toivottavia henkisiä ominaisuuksia sanoiksi, mutta kyllä ne yleensä selkiävät ihmiselle muutaman vuoden jäsenyyden jälkeen. Ja kukin seura hakee omanlaatuistaan väkeä jäsenikseen. Jos siis saa kutsun yhteen seuraan, muttei toiseen, johtuu se siitä, että tuo seura todennäköisesti ei pidä henkilöä omantyyppisenään. Toisin kuin joskus kuvitellaan, ne eivät muodosta mitään erityistä polkua, jossa esimerkiksi leijonat kasvattaisivat tulevia vapaamuurareita tai rotarit oddfelloweita.

      Poista
    6. EA, mitkä tahansa sisäänlämpiävät kängit eivät siis erotu uskonnollisisten yhdistysten, järjestöjen ja kirkkokuntien jäsenvalinnoista ja ketkä niihin hyväksytään mukisematta tai "ojentamatta", "eheyttämättä". Luterilainen kirkko kai lienee "suvaitsevaisin", mutta onhan niillä pikkuinen hätäkin jo kädessä koska kirkon jäsenyys on ollut jo jonkin aikaa vähenemään päin ja talous sen mukaisesti.

      Ihminen on kumma eläin. Tai ei sittenkään. Viidakossa oli aikoinaan siellä ollessamme sama reviirijärjestys jonka "karttaa" kannamme geenistössämme lajimme loppuun saakka. Ja olisi yhä ilman meitäkin jotka niitä rajoja murskaamme rakentamalla oman egomme muistomerkkiä joka kattaa pian jokaisen neliösentin tästä piskuisesta planeetasta. Jopa maan uumeniiniinkin muistomerkkimme juurrutetaan tunneleineen, kaivoksineen, kallioporien reikineen...

      Poista
    7. Mikis, en väheksy YK:n roolia hyväntekemisen yrittämisestä. Pointiksi yritin selittää näkemystäni, että yksi ainoa barbaria tuhoaa niin koko järjestön maineen kuin sen olemassaolon käyttäytymisellään. Tällä hetkellä Syyriassa ja Itä Ukrainassa, aiemmein mm. Krimillä, Kaukasuksella ja milloin vain, missä vain.

      Ehkä Venäjän yksi tavoite onkin, että YK romutetaan täysin ja se saa vapaat kädet tehdä mitä lystää.

      Poista
    8. YK:ssa istuvat maittensa lähettiläät ovat kyllä ihme roolissa. Silmää rapäyttämättä paukuttavat hallitustensa vetoja ja syytöksiä. vaikkapa nyt Venäjä, USA, Israel, Iran jne. Valehtelu -sanaa ei kai diplomatiassa saa käyttää, mutta mikähän olisi poliittisesti korrekti ilmaus ilmiselvästä vedätyksestä.

      Trumpin tiedotushenkilö erosi ja mainitsi joutuneensa virassaan syyllistymään useasti valkoiseen valheeseen, mikä lienee sekin valkoinen valhe. Onkohan tuo käsite saanut alkunsa Suomen sisällissodan historiankirjoituksesta.

      Poista
  7. Näitä Jurisprofessori etc. etc. "isänmaallisia" mietteitä laahuksenaan kaikenlaiset samanhenkiset "tapsat" on ollut lystikästä silloin tällöin lukaista osoituksena yhdenlaisesta henkisestä ahtaudesta. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että käräjiin tämmäyttämisen ohella alkaa nousta jo psykokorttikin - ja täysin olemattomasta syystä, mielestäni. Eikös ne sellaista myötäänsä tehneet siellä inhassa idässäkin... Sukulaissieluja?

    VastaaPoista
  8. Oliko Hitler ihan väärässäkään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikea sanoa. En tiedä tarpeeksi valefaktoja.

      Poista