Sotamuistoja

Yksi kommentoija, tämä jolla on tapana hammastella sotamuistoista, lienee vaarallinen itselleen ja toisille. Siinä olisi mahdollisuus päästä poliisiauton kyydissä hoitoon. Poikkeuksellinen mielenkiinto aseisiin on paha merkki.

Yhdessä vaiheessa olin usein tekemisissä henkilöiden kanssa, jotka vastasivat poliisikoulun pääsykokeista. Hän mainitsi, että hakijoilta kysytään kautta rantain ampumaharrasteesta. Kiinnostus ammattilaisten käyttämiin Magnum-revolvereihin oli aina hylkäämisperuste.

Voimakas hylkimisreaktio, kuten mainitun kommentoijan tapauksessa, on sama asia. Mielikuvat näyttävät kiertelevän aseellisen väkivallan ympärillä.

Toisessa maailmansodassa olleet eivät enää kirjoittele. Kun itse synnyin, Hitler, Churchill. Roosevelt ja Stalin olivat kaikki elossa. Aivan eri yhteydessä olen kertonut, että isäni oli lentänyt viimeisen sotalentonsa Lapin sodassa lokakuun lopulla ja päässyt siviiliin juuri ennen kuin synnyin. Hänellä oli se luonteenpiirre, että hän pystyi arkistoimaan asiat.  Meillä ei puhuttu sodasta. Isäni suhtautui hiukan ironisesti iltoihin upseerikerholla, koska hän ei ollut juurikaan kiinnostunut viinasta eikä varsinkaan tekemättä jääneistä sankariteoista.

Varhaismaailmassani oli myös useita ihmisiä, jotka olivat tulleet sodasta vain ruumiillisesti ehjinä. Maalaisyhteisö toimi niin, että julkiset sotasankaritkin puhuivat heidän kuultensa lähinnä säästä ja vuodentulosta.

Itse kiinnostuin vasta vanhana sodan sairastuttamista. Mielestäni on erinomainen asia, että ”Murtunut mieli” on saanut tutkijoita.

Nyt huomaan miettiväni usein, missä määrin oma sukupolveni on siirtänyt eteenpäin sotaisia, autoritaarisia asenteita, joihin kuuluu lihasten pullistelu, hypähtely ja kiljahtelu.

Selviytyjät tulivat sodasta sen oppineina, että ovesta mennään sisään saranapuolelta. Nykyinen ajattelutapa, jota siis kannatan ja suositan, on kokeilla ensin, kääntyykö kahva ja onko lukko auki.

Jostain lakimiehestä sanottiin, että hän on mahdottoman kova neuvottelija. Nyrkki pöytään! Asia on juuri päinvastoin. Menestyvimmät neuvottelijat alkavat heti paikalla haarukoida toteutumiskelpoista tulosta. Kaikkein parhaat panevat lyhyessä ajassa vastapuolen ehdottomaan juuri tuota ratkaisua. Eikä tilanteen tarvitse olla kummempi kuin tavallinen asuntokauppa.

Sanopa sisään tullessani, että täällä haisee homeelta. Hinta nousi yhdellä repliikillä ainakin kymmenen prosenttia. Jos kämppä kiinnostaa, sitä on ihasteltava ja kiiteltävä välittäjää sitä, että tämä uhraa kallista aikaansa. Vasta aidon neuvottelukosketuksen synnyttyä pyydetään papereita ja tarvittaessa kysäistään, että onkohan kosteutta kartoitettu. Siinä vaiheessa voi ottaa kassistaan painemittarin ja digitaalisen lämpömittarin ja sanoa, että tuntuu tuo ilma vaihtuvan aika huonosti ja tuossa parvekkeen ovessa on lämpövuoto.

Isäni oli muuten hyvä juuri tässä. Hyvä oli isoisäkin. Hän otti esiin kalliin kellon ja sanoi, että tuskin isännälle tällainen tavallinen kelpaisi, vaikka on halpakin…