Sivun näyttöjä yhteensä

17. helmikuuta 2018

Lilleri lalleri



John Paul Stevens kirjoittaa ja julkaisee jatkuvasti. Hän on syntynyt 1920. ”Five Chiefs” on muistelmalta vaikuttava kirjanen viidestä Yhdysvaltain korkeimman oikeuden presidentistä. Stevens aloitti presidentti Vinsonin esittelijänä pian sotien jälkeen. Warrenin kuuluisan kauden aikana hän oli asianajaja. Nimitys jäseneksi tuli 1975.

Hän eroaa muista tuomioistuimen leijonista (Holmes, Brandeis, Cardozo, Douglas) siinä, ettei hän ole Humpty Dumpty. Hän ei koskaan kiivennyt muurin päälle istumaan. Niin kuin Trump.

Kirjoituksissaan – ja tuomioistuimessa kirjoittamissaan perusteluissa – hän osoitti jo varhain, ettei hän kunnioittanut viran haltijaa, vaan virkaa.

Esimerkiksi William H. Rehnqvist oli Stevensin mielestä ääliö, mutta silloinkin kun Rehnqvist ainoana kautta aikojen antoi neuloa tuomarin viittaansa kultanauhat korostaakseen asemaansa ja siinä sivussa itseään, Stevens tyytyy sata sivua myöhemmin toteamaan, että Roberts herätti mieltymystä mainitsemalla virkaveljilleen, ettei hän aio tehdä samoin.

Lienee turha toivoa, että sana kiirisi nykyisen USA:n presidentin tai hänen oppineiden avustajiensa korviin. Stevens lopettaa kirjansa lainaamalla Abraham Lincolnia (1861): ”Hallituksen tehtävä on antaa oikeutta omaa itseään vastaan kansalaisten hyväksi aivan samalla tavalla kuin ratkaista näiden välisiä asioita.”

Hallituksen on suojeltava ihmisiä hallitukselta itseltään, ja tuomioistuimen tehtävä on olla valtion vihollinen.

Silloin kun Stevens taisteli aivan totta Pearl Harborissa 1941, oli vielä sitä ajattelua, että sodassakin päämääränä on tehdä vihollisen toimet tyhjiksi eli eliminoida ne. Diktatuurin päämäärä on ajaa keinoihin katsomatta läpi diktaattorin tahto.

On sääli, ettei tätä kirjaa lue Suomessa eikä Euroopassa käytännössä kukaan. Näitä on myös kovin vaikea kirjoittaa. Oikeudellinen ajattelu on, jos se on hyvää, aina kiinni tosiasioissa ja tapahtumissa, joista viimeksi mainitut ovat aina hiukan sattumanvaraisia. Siten johtopäätökset eivät ole pysyviä, eivätkä saa olla sellaisia.

Yksi Stevensin muotoilema selitys on hyvä muissakin maissa, joissa perustuslaillisuuden merkitys ei ole yhtä suuri kuin USA:ssa.

Oletteko muuten huomanneet, miten laimeasti poliitikot ja monet merkittävät lakimiehet suhtautuvat perustuslakituomioistuimeen Suomessa?

Toisin kuin muissa jutuissa, perustuslaki tulkittaessa on kaksi muuttuvaa tekijää, laki ja maailma. Kun maailma muuttuu, lain tulkinta ei välttämättä pysy entisellään.


Kun Rehnqvist kirjoitti tuliaseen kotona säilyttämistä koskevassa asiassa osavaltion suvereeniteetista ja arvosta, Stevens huomautti äänestyslausumassaan, ettei perustuslaki mainitse eikä tunne kumpaakaan. Kun tapasin Stevensin, mainitsin että tuo ”juus suum quiquae” on Ulpianus Dig. 1.1.10, Stevens sanoi, että esiintyy myös Cicerolla. ”De legibus”. Sain omistetun kappaleen artikkelia ”Näkökohtia solmukkeen värin valinnasta tuomioistuintoiminnassa”.

15 kommenttia:

  1. Oikeudellinen ajattelu ei kuulu osaamiseni piiriin. Se käy usein yli ymmärryksen.

    Niinpä laajennan pohdiskelua bloginpitäjän viittoittamaan suuntaan. Vaarallisen epäpätevä ja sivistymätön presidentti Trump ei herätä vähääkään kunnioitusta. Voiko ja pitääkö silti kunnioittaa virkaa? Se on vaikeaa ja monet näyttävät siitäkin laistavan. Myös presidentti itse.

    Voimaahan virkaan liittyy, joten jos ei kunnioita niin ainakin voi pelätä. Täytynee tyytyä toivomaan, että viran seuraava hallitsija palauttaa viralle edes osan nyt menetetystä arvovallasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Niinpä laajennan pohdiskelua bloginpitäjän viittoittamaan suuntaan. Vaarallisen epäpätevä ja sivistymätön presidentti Trump ei herätä vähääkään kunnioitusta. Voiko ja pitääkö silti kunnioittaa virkaa? Se on vaikeaa ja monet näyttävät siitäkin laistavan. Myös presidentti itse."

      Tämä on tuumauttanut joka ikisessä uutis-insidentissä jossa D Trump mainitaan. Että miten tämä muodon ja sisällön romuttaminen tässä mitassa on mahdollista?

      Poista
  2. Ajankohtaisesti, valtio yritti lopettaa natsipartion toiminnan mutta oikeuslaitos epäsi. Natsit saa hillua vapaasti kartsalla.

    VastaaPoista
  3. Sveitsiläinen rikosoikeuden professori Peter Noll Max Frischin vuonna 1984 toimittamassa päiväkirjassa Lähdön odotus:

    "Oikeus- ja valtafilosofian lähtökohta: oikeuden kohde ei ole oikeus, vaan valta; oikeus on vallan kritiikkiä."

    VastaaPoista
  4. Korkein oikeus valitsi Presidentiksi G. W. Bushin. Kohta terroristit kahdella lentokoneella saivat 3 WTC-tornia maan tasalle. Allah on suuri. Kansa on valinnut Trumpin suorittamaan Lincolnin määrittelemää tehtävää. Vaikka hän ampuisi jonkun kadulle se ei vaikuttaisi hänen kannatukseen - näin hän totesi. Kansalta saatu tehtävä - drain the swamp.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Stevens jäi vähemmistöön siinä Bush-äänestyksessä. Toisaalta Trump jäi vähemmistöön kun oli viimeistään WTC 7-tornin räjähdyksestä lähtien salaliittoteoreetikko. Jäämme seuraamaan palaako Yhdysvaltain presidenttinä tähän asiaan, siis virtahepoon olohuoneessa. Monta väitöskirjaa kirjoitetaan vielä siitä miten "conspiracy theory" mihinkin kieleen ja kulttuuriin siirtyi. -jussi n

      Poista
  5. Yhdysvaltain korkeimmassa oikeudessa ei ole presidenttiä, vaan päällikkötuomarin virkanimike on puheenjohtaja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä ole vaan "Chief Justice of the United States"
      Kun nyt saivartelemaan ruvettiin, mikähän muuten on "puheenjohtaja" englanniksi?

      Poista
    2. Yhdysvaltain korkeimman oikeuden ylituomarin nimike on "chief justice". Se ei tarkoita sen paremmin puheenjohtajaa kuin presidenttiäkään. Oikea tapa kääntää tuo titteli riippuu omasta käännösfilosofiasta.

      Jos haluaa kääntää virkanimikkeen siten, että se vastaa oman järjestelmämme lähintä vastinetta, oikea termi on "presidentti", sillä tämä on omien korkeimpien oikeuksiemme päällikkötuomarin arvonimi.

      Jos haluaa kääntää termin niin, että käy ilmi USA:n korkeimman oikeuden erilainen sisäinen rakenne, "puheenjohtaja" on oikein toimiva käännös.

      Jos haluaa olla kirjaimellinen, niin "ylituomari" tai "päällikkötuomari" olisi varmaan paras käännös.

      Poista
    3. Jatkaakseni vieläkin saivartelua, sanojen "chairman" ja "president" ero on ilmeisesti se että edellinen on toimielimen keskuudestaan valitsema puheenjohtaja, ja jälkimmäinen siihen tehtävään "ylhäältä" nimitetty.

      Poista
    4. Yleensä 'judge' on tuomari ja 'justice' kuitenkin oikeus.
      Etymologia? Judge on kenties rahvaanomaisesti mökelletty justice. Vrt. toimari <- toimihenkilö

      Poista
    5. Toimari on kyllä bisneskielessä toimitusjohtaja.

      Poista
    6. Entäs sananmukaisesti kuitenkin "päätuomari"?

      Poista

  6. Ihmisen pitäisi katsoa millaiseen perheeseen syntyy. Yksi hyvä oli kreivi- tai piispa- jaa´a oliko sitten äpärä tai vaihoehtoisesti ottopoika tai orpo, serkkujen perheeseen sijoit… eikun otettu. Varianttia riittää.

    Näitä väkivallanteon tunnusmerkistöjä ja rikosnimikkeistöjä putoilee vakavilta konstaapeleiltä hartaasti. Pitääkin mennä oikein tai esinainen, kirjanoppinut nuhtelee. Voi hyvä sylvi, onneksi ennen riitti kun meni yksityisesti lakkoon ja luisteli joenjäällä kunnes tulivat hakemaan kouluun. Tai oliko se nimike yksityinen loma vai omalupa vai mitä.

    Tänään alan opiskella hyvää käytöstä jos vaikka pääsisi irti rumista tavoista joita ihan itsestään mukaan tarttui jo omenavarkaissa ja letistä kiskomisena ja minä. Klo 10 Korkein Oikeus pui, eikun suullisesti käsittelee Vuokko Ahteen ja Seppo Rädyn välejä eli asioita. Olipa kiva havaita että juttu jatkuu uutta tuotantokautta. Show tulee HS.fi kanavalla ja kai KO:n omalta nettikanavalta, ei kai Hesari ole saanut monopolia, vai mistä tuon tietää.

    Sikälikin juttu kiinnostaa kun juuri viikolla koin nirvanahetken kun olin taas raivoissani satojen hevosvoimien ja puolen tusinaa teräsraapimien dieselhaisuista ja raavintakirskunnasta lumensijoittelutöissä korttelikatujen varsilla ja mieleen nousi vielä kesätyö ajattaa lakaisukonetta pitkin eestaas pölyttämässä puhdasta kadunpintaa, vesiliru-miniminormilla.

    Niin mikäkö se valaistuminen oli ? Se etteivät vain säksytystraktorit köytä kouluttamattomia vaan että koulutettut ne vasta nahnikassa ovatkin, hullujapapereitaan pläräämässä ja väsäämässä. Ja näyttöjen edessä kipristelemässä.

    Onneksi Valtteri Bottakselle sentään Mersu tekee mittatilauskolon asettua kaarrekiihdytyksiin ja muuhun. Katsoin Nybergistä. Miehellä on neron hermosto ja pää kuten Nykäsen Matilla. Hän pudotteli ne kymmenen sanaa mitä tulee mieleen sujuvammin kuin kukaan koskaan. Olen Nybergin kummien fani ja tiedän. Mitä tulee mieleen sähköautosta? F.e .Ja tätä rataa naulan kantaan kymmenesti. Piti sekunnin ajatteluhetken ja sitten pudotti levollisesti.

    Kummasti lohdutti että paperityö värkätä vuokratuloa, arvonnousu kirjanpitoa ja yhtiömuotoa vahingon varalta ja loputtomasti uudelleen on ihan ihan hullua eikä sitä lohduttavaa rahaakaan noista saaliskyttäyksistä kerry oikeastaan kuin jokuselle ja ihan väärälle tyypille, cowboy rokkari tangomarkkina, oman elämänsä rellestäjä häijylle tai Ellan normanni-urholle. Näitä sinisilmiähän näki viimeksi Tiikerikissassa.

    Telkkari näytää mutta sieltä näkeminen on paksun kirjapinon takana. Mikä meikällä viimeksi? Helkutin hieno Suomen historia taas kerran, salauksella Tage Erlander av Dick Harrison. 29,10 €. Lisää sivistysYliopistojen maksullisuudesta ja Tampere3:sta jahka kerkiän. Taksit muuten vapautetaan 1.7.-18 ja totaalisesti. Berner on kai luokaa Bottas ja Nykänen. Ei puhu mutta teki jo.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  7. Olisi kiva nähdä jossain tuo solmukevärikirjoitus.

    VastaaPoista