Otsikko ei viittaa
lihahakkelukseen, joka puolestaan saattaa tarkoittaa lähinnä veitsellä
pienittyä lihaa, ei siis jauhelihaa, joka on pantu myllystä läpi. Miekan hakkilus on kannatin.
Kirja- ja
sekatavarakauppa Amazonista en mielelläni kirjoita mitään hyvää, koska firma
kuuluu olevan ryöväreitten tyyssija ja nimenomaan vähäväkisemmille
työntekijöilleen jokapäiväinen koettelemus.
Tilanne on nyt kuitenkin
se, että kitinä sähköisistä kirjoista olisi aika lopettaa. Ei niitä tosin
Suomessa juuri kukaan ostakaan. Sen näkee Kustannusyhdistyksen tilastosta.
Samasta tilastosta näkee, ettei juuri kukaan osta liioin paperille painettuja
kirjoja.
Minulle tuotti taannoin
ongelmia ”Kolmen muskettisoturin” luku, jonka otsikossa mainittiin Athoksen
olkapään lisäksi Aramiksen nenäliina ja Porthoksen miekanhakkilus. Siitä on nyt
yli 60 vuotta, kun luin teoksen, ja palasin siihen, kun havaitsin, että Dumas’n
koko suunnaton tuotanto löytyi pilahintaan sekä alkukielellä että englanniksi
e-kirjana.
Koska muuan lupaava
nuorukainen kysyi asiasta ja aikoo palata siihen alkavalla viikolla, totesin
että minulla on kyllä hyllyssä silmämääräisesti arvioituna kaikki Joseph
Conradin teokset, mutta otinpa ja ostin täydellisen laitoksen kuitenkin
e-kirjana tehdäkseni siitä huomioita ja vaintoja, muun muassa ”Narkissoksen
neekerissä” esiintyvästä idiootista, joka on romaanissa kerrotun mukaan
suomalainen, nimeltään Wamibo (!) ja istuu vähät vapaahetkensä puhumattomana
penkillä tuijotellen haaleilla silmillään etäisyyteen vailla vähintäkään
inhimillistä pilkahdusta.
E-kirjan hinta oli yksi
(1) dollari ja 8 senttiä.
Klassikkojen polkumyynti
on tietenkin julkaisijan säälittävä yritys kohentaa huonoa mainettaan.
Toisaalta satun tietämään, kuinka paljon vaivaa on kohtuullisen ohuenkin kirjan
skannaamisesta kotona ja miten järeitä laitteita tarvitaan esimerkiksi vanhojen
suomalaisten sanomalehtien skannaamiseen tieteellisten kirjastojen tarpeisiin.
Uusi mielenkiinto Dumas’n
teoksiin syttyi siitä, että havaitsin jossain välissä, miten hupaisia
Muskettisotureiden laajat jatko-osat ovat.
Dumas olisi aina
mainittava Dickensin rinnalla tekijänoikeusnerona. Erään lähteen mukaan hänellä
oli sadan hengen tehdas tuottamassa historiallisia jatkokertomuksia
sanomalehtiin. Kertomuksista tehdyt kirjat ovat olleet kautta aikojen
suunnattoman suosittuja. Tuhlattuaan suunnattomat tulonsa viinaan ja naisiin ja
lisäksi jossain määrin turhuuteen Dumas löysi ihastuneita suosijoita ja laskun
maksajia muun muassa Venäjän ja Italian hoveista. Jotain hänen myyvyydestään
kertoo sekin, että ehkä ensimmäinen Muskettisoturien suomenkielinen versio
ilmestyi Alfred Kordelinin kustantamana 1800-luvun puolella. Tiedossani ei ole,
mahtoiko Kordelin kustantaa muuta, mutta sen tiedän, että liiketoimissa hän ei
ollut paha erehtymään.
Ranskalaiset itse ja
monet muut yrittävät sivuuttaa Dumas’n kuin ohimennen. Siksi presidentti Chirac
järjesti menot, ja Dumas’n arkku siirrettiin Pariisissa Pantheoniin muiden
kansallisten suurmiesten rinnalle, ja Chirac tähdensi nimenomaan kirjailijan
kohtelun epäoikeudenmukaisuutta. Hänhän oli isän puolelta suurtakin sukua,
mutta äiti oli värillinen, ja siksi kirjailija itse oli ”neekeri”, jollainen ei
tietenkään voi menestyä Ranskan historian elävöittäjänä.
Tiettävästi vähättely
jatkui siitä huolimatta, että Dumas’n isä oli Napoleonin kenraali ja hän itse
oli kuninkaan kaveri. Luultavasti olisi edelleen harkitsemisen arvoinen asia
markkinoida levottomille nuorille juuri Dumas’ta. Järjen rajoissa toimien on
hiukan vaikea perustella rasismia ja siihen kuuluvaa kuvitelmaa joidenkin
ihmisryhmien heikoista älyllisistä edellytyksistä, kun tällainen Dumas joka
tapauksessa loi ranskalaisille kuvitelmien maailman.
Tässä ei siis väitetä,
että kysymyksessä olisi kirjallisesti erikoisen korkealaatuinen tuotanto, eikä
liioin, että näistä kirjoista välittyvä kuva menneisyyden ranskasta olisi oikea
tai edes oikean suuntainen.
Huomasin viikolla
ehdottavani puhekumppanilleni pitkää versiota elokuvasta ”Seitsemän samuraita”
liikkeenjohdon oppaaksi. Kysymyksessä on yleismaailmallinen tarinatyyppi,
joukko palkkamurhaajia, jotka liikuskelevat aseistettuina hyvän tai huonon
asian puolesta.
Dumas’n suomalainen
jäljittelijä Topelius löytyy tätä nykyä verkosta aika ongelmattomasti.
Lapsenlasteni arvioinnin mukaan ”Välskärin kertomuksia” oli vain kohdittain
pitkästyttävä. Viihteenä arvioiden yksi ja toinen yrittää edelleen
historia-aiheita, mutta mielestäni kukaan ei ole toistaiseksi päässyt
lähellekään Topeliusta, vaikka jopa tunneilmasto on nykyisin täysin toinen.
Satu on omalakinen maailma.
Mutta kiinnostuneelle
lukijalle – Joseph Conrad oli aikansa kirjailijoista kaikkein etevimpiä. Moni
muukin teos kuin ”Pimeyden sydän” tehoaa edelleen. Aion katsella, kun en
tarkoin muista, aavistiko Conrad muutakin kuin ”edistyksen” todelliset kasvot
maailmansotineen. Hän oli kiinnostunut pomminheittäjistä ja pohti läpi
tuotantonsa, mikä tekee ihmisestä anarkistin. Nykyisin sanottaisiin terroristin.
Kindlen suosijoille pieni
varoitus. Conradin kieli on kirjalliseksi englanniksi aika vaikeaa.
Suomentaminen on ollut satunnaista ja vain muutama nimike on hyvä.
Eräs toinen kiinnostunut
henkilö kysyi, hankkisiko Kindlen lukulaitteen (Fire). On se hyvä ja myös
suhteellisen halpa. Itse en tunne siihen kiinnostusta, koska iPad ajaa saman
asian.
Se on kokeilematta,
olisiko ovelakin keino myydä tai lahjoittaa Kindle-lukulaitteita valmiiksi klassikoilla
ja hakuteoksilla täytettyinä. Lähtökohtaisesti ehkä ei, koska laite on hiukan
kalliimpiin kaltaisiinsa verrattuna hiukan hidas, mutta toisaalta akun kesto on
omaa luokkaansa.
Avain Joseph Conradin ymmärtämiseen löytyy tästä Wikipedia-sivusta.
VastaaPoistaMutta vain osittain, eihän tossa ole edes termejä "broach" ja "breach".
Broach tarkoittaa internet-sanakirjan perusteella veden "hörppäystä" veneeseen. Arvatenkin "breach" tarkoittaa loogisesti vastaavasti sitten "äyskäröintä".
PoistaVäärin meni: How to avoid and get out of a broach.
Poista"Do not breach, you may broach".
Joseph Conradin ymmärtämiseen tästä ei kenties ole mutta isossa myötäisessä aallon murtuessa päälle voi käydä niin että vene puuppaa. Poop deck jää siis aallon alle.
PoistaKeskieurooppalaisessa vaunuosastossa kohti Välimerta matkustaessani seuraksi osui vanhempi englantilainen herrasmies, ylempää keskiluokkaa hyvinkin olemuksesta, käytöksestä ja puheesta päätellen. Matkalukemisenani ollut Conrad antoi aiheen pitkään keskusteluun, sillä hänen mielestään Conrad ja Nabokov olivat kaksi suurinta 1900-luvulla. Kolmas oli Wodehouse.
VastaaPoista"Järjen rajoissa toimien on hiukan vaikea perustella rasismia ja siihen kuuluvaa kuvitelmaa joidenkin ihmisryhmien heikoista älyllisistä edellytyksistä, kun tällainen Dumas joka tapauksessa loi ranskalaisille kuvitelmien maailman."
VastaaPoistaEikä unohdeta Pushkiniakaan. Löytyyhän näitä, vaikka ei niistä oikein tilastoksi ole.
Yleensä kun ottaa käteensä klassikkokirjan, tulee mieleen että koko kirjallinen kaanon pitäisi suomentaa uudelleen jos ollaan yhtään huolissaan lukijan kuluttajansuojasta. Esimerkiksi käyvät juuri Conrad-käännökset jotka ovat useinkin jostain viime vuosisadan alusta ja ilmeisesti käännetty ottamalla kirja toiseen ja sanakirja toiseen käteen. Tosin juuri tänään osui käteen Kristiina Kivivuoren Jane Austen-käännös vuodelta 1951, jossa heti alussa puhutaan "baronettikalenterista"...
VastaaPoistaAW
Jos ensimmäiset käännökset ovat huonoja, virhe ei ole korjattavissa. Käännöksen pitäisi olla suunnilleen samalta aikakaudelta kuin alkuperäisteos. Nykysuomeksi tehty käännös pilaa klassikon, enkä usko keinotekoisesti vanhaan kieleen.
PoistaMitä vikaa "baronettikalenterissa"? Itse olisin ehkä kääntänyt sen "aateliskalenteriksi", mutta arvelisin kuitenkin Kivivuoren tehneen tietoisen ratkaisun olla "lokalisoimatta". Kääntämättä jättäminen olisi toki ollut kolmas vaihtoehto, mutta niin tai näin, en usko että Kivivuoren täytyi ainakaan tässä turvautua sanakirjaa ymmärtääkseen alkutekstiä.
PoistaMuuten minusta on helpompi hyväksyä kääntäjän satunnaiset kömmähdykset, silloinkin kun saatan ihmetellä ettei hän ole tuntenut sanaa tai ilmausta, kuin kääntämättä jääneet lauseenrakenteet ja ylipäätään "käännössuomen" tuottamisen.
"Jos ensimmäiset käännökset ovat huonoja, virhe ei ole korjattavissa. Käännöksen pitäisi olla suunnilleen samalta aikakaudelta kuin alkuperäisteos. Nykysuomeksi tehty käännös pilaa klassikon, enkä usko keinotekoisesti vanhaan kieleen."
PoistaJos tämä pitäisi paikkansa, esim. antiikin kirjallisuuden kääntäminen millekään kielelle olisi mahdollista.
Samaa mieltä Conradin suomennoksista. Paremmasta ei (muutenkaan) ole toivoa, kun tietää alenevat käännöspalkkiot ja vaikeaksi englanniksi laadittujen teosten taitavien ammattisuomentajien vähäisyyden.
VastaaPoistaMerikapteeni Conradin anarkisteilta jäi mieleen tämä nollameridiaanin räjäytysyritys Lontoossa. Pommittajana älyllisesti jälkeenjäänyt lapsi. Lapsesta ei jää paljoa jäljelle. Johtolangaksi vaatteesta jokin lappu. Huikeaa vertauskuvallisuutta, hyväksikäyttöä. Tätä päivää.
VastaaPoistaAasinsillaksi Conradin kirjeenvaihto Stephen Cranen kanssa. Crane kirjoitti hullusta ruotsalaisesta (!) räätälistä, joka tappeli Lännen hotellissa ja tapettiin saluunassa. Hulluja nuo ruotsalaiset, totesi Erskine Caldwellkin novellissaan. Pääsisivätkö suomalaiset tässä mukaan, kun ruotsalaiset ja suomalaiset välillä rapakon takana sekoitettiin. Muistanko väärin, että myös Londonilla oli joku merijuttu, jossa oli laivan kannella umpimielistä ja puhumatonta porukkaa. Sanottiin suomalaisiksi. Conradiin takaisin ja kosmopuolalaisuuteen: Amerikan MADissä taisi joskus olla tarina siitä, että puolalaiselta katkaisee varmimmin sormen, kun lyö häntä nenään. Riemukkaita ovat kansojen ja kulttuurien kohtaamiset. Nykyhetki vain ei suuremmin naurata.
Nyt oli niin väkevää kaikkea että saa sanoa vain saimio.
VastaaPoistaKävin päivittämässä 4Ģ tökkimeksi nettikoukkuni. Tämän otaksutaan kestävän jopa takuuajan.
VastaaPoistaRahaa käytin enemmän kuin varaa oli mutta vaihtoehtoja ei ollut.
Minimalistina olen tyytynyt Samsungin X-cover:iin.
VastaaPoistaSalaus on riittävä.
Miksei Kourallinen dollareita, liikkeen johdon oppaaksi?
VastaaPoistaKannattaa katsoa Akira Kurosawan Yojimbo. Paitsi, että Kourallisen dollareita juoni on aika tarkkaan lainattu muutamaa vuotta aikaisemmin tehdystä japanilaiselokuvasta, on hupaisaa, kuinka lähelle Clint Eastwoodin Tuntemattoman miehen hahmo on mukaelma Tosihirō Mifunen esittämästä samuraihahmosta. Ilmeitä ja eleitä myöten.
PoistaNo just sen takiahan minä sitä suosittelinkin liikkeenjohdon oppaaksi. Yojimbon on juoni on aivan liian kimurantti talouspään ihmisille.
PoistaJos ja aina kun tulee ikävä luen sun kommentteja ja ikävä menee ohi. Tulkintaa
PoistaHämmästyin tuota otsikon hakkilusta niin paljon, että piti kirjoittaa kommentti. Hankkilus on tuo tarpeellinen mieken ripustin, kansanomaisesti käytetään myös nimitystä hankki.
VastaaPoistaNäin on. Jos on käsi tai olkapää pahasti loukkaantunut, sitä pidetään kantositeessä, hankissa.
PoistaConradilta olen lukenut vain "Pimeyden sydämen", mutta se onkin sitten yksi parhaista. En muista, että kieli olisi häirinnyt paneutumista, voimakas sisältö kai tempasi niin mukaansa. Lordi Jim on jäänyt hyllyyn jostain syystä, lukematta. Ruotsiksi löytyy usein uudempia käännöksiä klassikoista, ja näissä meidän kirjastoissahan niitä on paljon enemmänkin kuin suomenkielisiä.
VastaaPoistaEG
Miekan kannatin on siis hankkilus. En tiedä varmasti, mistä sana on johdettu, mutta mahdollisesti ilmeisimmästä verbistä hankkia, jolla on ollut myös merkitys 'vaatettaa'. Kyse olisi siis tavallaan pukimesta. Johdin voisi olla sama kuin sepaluksessa (käytöstä jääneestä sanasta sepä 'kaula').
VastaaPoistaMuistaakseni Steinbeckin Eedenistä itään kirjassa vilahtaa suomalainen portsari joka ei sano mitään. Tiedä uusista suomennoksista - Wodehouse on vanhoissa käännöksissä jopa alkuperäistä hauskempaa. Päärit ovat parasta mitä...
VastaaPoistaKlassikkojen suomennoksista ja saatavuudesta vielä vähäsen: Minulla on ollut tapana lukaista Kunnon sotamies Svejk maailmansodassa kerran 10 tai 15 vuodessa. Niin taas hiljattain. Lähikirjastoissani sekä Lehenin että Balkin käännöksia on lukuisia, mutta Balkin sain vasta tilaamalla. Netin mukaan viiminenkin eli 6:s Balkin painos (2013) on loppuunmyyty kirjakaupoissa. Netissä Antikvariaatti tarjosi yhtä käytettyä kappaletta, mutta sekin tarjous katosi parissä päivässä. Jatkuvaa kysyntää siis on, hieno juttu.
VastaaPoistaIlman vähäisintäkään tshekin kielen taitoa täytyy sanoa, että Balk on loistava. Koska täytän kohtsiltään 70 vuotta, rupesi harmittamaan, ettei sitä ole omissa hyllyissä nuoremmille suositeltavaksi ja lainattavaksikin.
Aisopoksesta ei olla varmoja, onko koko henkilöä ollut olemassakaan, mutta ehkä on, ja yhden perimätiedon mukaan hän oli etiopialainen tai ainakin afrikkalainen, mihin hänen faabeleidensa eläingalleria näyttäisi viittaavan. Afroamerikkalaisten satujen veijariperinne (trickster, Jänis Vemmelsääri, Kettu Repolainen) on Aisopoksen sukua ja Joel Chandler Harrisin Remus-setä eritoten.
VastaaPoistaDumas vanhempi olisi kai ollut oikeammin markiisi de la Pailleterie, mutta Dumas oli kuitenkin helpompi kirjailijanimi... Uskomattoman laaja tuotanto ennen kirjoituskoneitten aikakautta, ja kyllä Musta tulppaani (suom. Hertta Tirranen) ynnä Monte Criston kreivi (suom. Lauri Hirvensalo) kuluivat minunkin nuorissa käsissäni. Jälkimmäisessä kirjassa on muuten lähes ihannoiva kuvaus huumausaineen käyttämisestä.
VastaaPoistaOlen muuten aina kuvitellut, että se kannatin on hankkilus eikä hakkilus, mutta lienen sitten erehtynyt?
Palaan tähän vielä, sillä tekemäni verkkohaut ja tiedusteluni miekkailunharrastajalta viittaavat siihen, että "hankkilus" olisikin oikea muoti, ja bloginpitäjäprofessorin "hakkilus" joko murteellinen muoto tai väärinkäsitys.
VastaaPoistaKuinkahan lienee?