Nyt ymmärrän, että
laiskuus, menneisyyden paha asia ja nykypäivän vaikeiden, lääkehoitoa vaativien
henkisten häiriötilojen aiheuttaja, onkin joatain sellaista, mitä on opeteltava.
Kymmenet tuhannet
virkamiehet oppivat ennen peittämään työpaikalla laiskottelun esimerkiksi niin,
että sieppasivat paperikorista minkä tahansa lapun käteensä ennen kuin lähtivät
maleksimaan päämäärättömästi viraston käytäville.
Koska kirjan lukeminen
oli mahdollisesti syntiä ja joka tapauksessa pahantapaisuutta, ainakin yhtä
monet naiset oppivat puristamaan kädessään kudinta hiivittyään ullakon tai
kellarin portaille lukemaan romaanista, mitä Renny sitten sanoi ja pussasiko
pitkäänkin, tai kuinka kuninkaan miekkamiehet selvittivät lemmenongelmiaan.
Armeijassa oli kai
kirjoitettu sääntö, että silminnähden toimeton sotamies oli kurinpitotoimen
tarpeessa. Alokasajan alussa oppi, että jos kasarmin lattia on pesty, se oli
merkki siitä, että se on pestävä uudestaan, ja sen jälkeen taas uudestaan.
Lopulta tuli rakennusmestari toteamaan, että koko rakennus on korjauskelvoton
jatkuvasta kosteudesta. Näin aseet puhuivat.
Muistelmiaan julkaisseet
ovat yksimielisesti todenneet, että sota oli jokseenkin pelkkää odottamista.
Ilmiö johtui siitä, ettei marssilla olut käytettävissä siivousvälineitä eikä
lattiavahaa eikä edes kuorittavia perunoita. Eräs kunnioitettava sotavanhus
kertoi, että heidän joukkonsa oli marssinut Jatkosodan alkuvaiheessa yksitoista
kertaa Savonlinnan seudulta Kiteelle tai Parikkalaan ja takaisin ja joka kerta
siirtymisen suoritettuaan odottanut kymmenen tai kaksikymmentä tuntia uusia
käskyjä.
Haluaisin esittää
huomautuksen työelämän ja työn ilmiöiden tutkijoille. Se voisi omalta pieneltä
osaltaan selittää, miksi Suomessa on suoriuduttu joistakin asioista
odottamattoman hyvin ja taas jotkut toiset tärkeät asiat eivät ota
onnistuakseen sitten millään.
Sotien vuoksi
käsityksemme työstä jähmettyi usean vuosikymmenen ajaksi.
Se oppi, johon olen
itsekin kasvanut, on selkeä. Työ on raskasta, eikä se ole oikeaa kunnon työtä,
ellei sitä tehdä käsin, koko ruumiin voimin, nääntymiseen asti. Herrat eivät
tee työtä. He vain laiskottelevat lämmitetyissä huoneissa ja pyrittelevät
joskus jotain papereita silmänlumeeksi. Jos työ olisi herkkua, herrat sen
tekisivät.
Nuoria miehiä on alettu
nimittää väliinputoajiksi ja heidän tapaansa näpertää jotain täysin turhaa
tietokoneella tai puhelimella on todettu syrjäytymisen merkiksi.
Moni ei ymmärrä, että
siinä oikeastaan kädet etsivät tekemistä ja jalat haluaisivat kulkea maita ja
mantereita.
Olen painokkaasti samaa
mieltä kuin ne oman alansa huippua edustavat tiedemiehet, jotka sanovat, että
kaikesta huolimatta kaikki olennainen tuli valmiiksi aivoissamme ja
hermostossamme eli siis myös ajattelussa ja tunne-elämässä, jotka eivät oikeastaan
ole eri asioita, viimeistään sata tuhatta vuotta sitten. Nyt enää evoluutio
napsahtelee korvissa, harvakseltaan.
Viimeksi kuluneet sata
vuotta ovat muuttaneet ympäristöä enemmän kuin jääkausi. Ihminen ei ole
oikeastaan muuttunut. Tämä yhdistelmä voi tuoda tuhon. Voi olla että tuho on jo
tullut.
Tutkijat ovat
selvittäneet sekuntikellon kanssa, että keräilijäkulttuureissa nuoret miehet
joutuvat olemaan liikkeellä koko päivännäön ajan. Sukupuolirooleissa oli suuri
ero. Naiset synnyttävät lapsia, miehet eivät.
Vanhoja ihmisiä oli silloin
hyvin vähän. Siksikään kukaan ei kärsinyt siitä, että vanhat hoitivat
varsinaista tehtäväänsä eli olivat jouten.
Juuri nyt meillä on se
ongelma, että kouluissa ja vanhainkodeissa on erittäin paljon ihmisiä, joille
tuollainen ympäristö on pohjia myöten vieras ja luontumusten vastainen. Molemmat
ovat laitoksia, jollaisia alettiin rakentaa vasta 1800-luvun alussa.
Musiikissa kuulee toiseen
ja kolmanteen huoneeseen asti, tekeekö joku vain pianoläksyjä vai soittaako hän. Toiset
harjoittelevat, koska on käsketty tekemään niin, toiset soittavat, koska eivät millään
pysty olemaan soittamatta.
Edelle kirjoitettu on
oikeastaan itsestään selvää. Sitä ei ole oma kapitalismin kritiikkini, tämä.
Lähteeni on esimerkiksi
Goethen Faust, toinen osa. Goethe oli teoksen ilmestyessä 83-vuotias. Yhdeksi
lauseeksi puristettu johtoajatus on, että ihmisen on sopeutettava itseään eli
siis opeteltava asioita koko elämänsä. Taka-ajatus on, että muuten kuolee ja
aiheuttaa toisille vain hautaamisen vaivat.
Goethe oli loppuvuosinaan
ehkä oppineen Euroopan kuuluisin ihminen. Hänen rinnallaan pitää mainita
varhaisempi maanmies Bach, joka puolestaan ei elänyt aivan mahdottoman vanhaksi.
Hänenkin viimeisiksi jääneissä teoksissaan on selvä ja riemastuttava opettelun
– kokeilemisen – sävy. Die Kunst der Fuge sisältää kaiken, minkä ajan musiikki
oli oivaltanut, mestarin kehittelemänä, mutta lisäksi ulottuvuuksia, joita on
käytetty siitä alkaen muuttumisen tienmerkkeinä.
Taiteen taivaalla on
loistavia tähtiä, joiden valo on jo sammunut, kun se tavoittaa meidät. Tämä oli
kuitenkin jotain muuta.
Taustakohina on
ongelmaton kielikuva toimeliaisuuden turhuudesta ja turhuuden
itsepintaisuudesta, vuosimiljardista toiseen. Kukaan ei tule selittämään, miten
nämä tähtisumut olisi järjestettävä
Jos viestin muuntaisi
nykykielelle, se olisi ehkä ”ei suinkaan riitä, että on aktiivinen. On oltava
radioaktiivinen.” Vanhat ovat tulevaisuuden lupaus, nuorile ja hyvin nuorille.
"Mehr licht."
VastaaPoistaKuvan hyllyssä on karttapallon vieressä astia jossa uiskentelee aivan selvästi pieni piru. Onkohan kyseinen neste kuinkakin pätevää jalkajousen voiteluun, vai onko sillä muuta liemivoimaa? Onko pohtiva ilme tutkijan kasvoilla kenties juuri tätä lähtöä?
Kyllä on täytynyt olla tylsää kun ei ole ollut radiota keksittynä. Kirjakin vaikuttaa olevan jonkun yhtä pöljän radiottoman käsin kirjoittama. Vaan lamppu on ensiluokkainen.
Vasemmalla voi hahmottaa ensimmäisen verohallinnon tietojärjestelmän pääosat.
Pieni piru näyttää minusta semmoiselta tieteelliseltä lelulta, nyt en muista sen nimeä. Ukkeli on lasia, ontto ja sen ontelo on ohuella putkella yhteydessä nesteeseen. Astian kansi on joustava. Kun sitä painaa alas, ukkelin sisällä oleva neste puristuu kasaan ja se sukeltaa, kun kannen vapauttaa, se nousee taas pintaan.
PoistaAW
Cartesian diver? Juu voipa olla tosiaan.
PoistaKiitos kirjoituksesta! Heräsi kysymys. Katsoin nimittäin tässä joku aika sitten keräilykulttuurista tehdyn ohjelman, olisiko ollut Teemalla, jossa tutkijat todistivat luonnonkansan parissa, että keräilijöille jää runsaasti vapaa-aikaa. Tutkimustulosta pidettiin uutena ja yllättävänä. Mahtaisiko joku muu muistaa?
VastaaPoistaOlin illalla konsertissa, jossa taitavat muusikot esittivät noin 600 vuotta sitten sävellettyä musiikkia. Kokemus oli erikoinen jos kohta myös erinomainen. Kanssakuulijan kanssa keskustelimme hetken, että emmehän voi varmasti tietää miten tätä musiikkia on esitetty tuolloin, joten tulkinnat vaihtelevat. Niinpä hänen vinkistään kuuntelen nyt toista tulkintaa. Sävelet ovat samat, mutta samalla niin erilaiset. Ymmärrän tämän niin, että musiikissakin evoluutio on tavallaan pysähtynyt jo kauan sitten. Tästä hetkestä kuuden sadan vuoden kuluttua kaikki musiikki on vesimusiikkia eikä siihen tarvita evoluutiota, ilmastonmuutos riittää.
VastaaPoistaKosminen harmonia oli olemassa ennen kuin kukaan kuuli, värähtelyjen suhteille emme voi mitään. Muutenhan musiikki kehittyy monin tavoin.
PoistaMusiikin rationaalistumisesta Max Weber kirjoitti lopullisen tuomion, mutta sen jälkeen on keksitty globaali tunteiden keskustelu.
Harva tajuaa, kuinka moni nykyisistä soittimistakin on keksitty barokkimestarien kuoleman jälkeen. Eikä tritonus, tuo etäisin intervalli, ole enää kenenkään mielestä paholainen.
vuorela, tampere
Tuo 100 000 on kyllä väärä luku.
VastaaPoistaOikea on 70 000 ja sen kirjoittaja väittää, että jäljellä on enää 1000.
(Sapiens Ihmisen lyhyt historia)
Bät koittaa ti kinkiä. Ei täässtässä ossuuskauppa aata...
PoistaKuulepa nyt minnuu Petteri. Nyt ei me mellastella. Eihän me. Otapa oluset.
PoistaMie hoian tän ommaa tappaani.
Kylsie tiijät.
Sie oot miulle muisttaakseni yhen napakympin velekkaa vaa sie voit sen hoittaa poes ku kahtelet juutuupissa helkopterjviteoita.
Luulis että pariki päevvää piisaa.
Taekkaa niillä maen.
Iikkalaene
Goethe oli kyllä ikinuori, uusista asioista innostuva ja tuottelias elämänsä loppuun. Kuollessaan hän oli 82-vuotias, kun syntyi loppuvuodesta ja kuoli alkuvuodesta. Faust II ilmestyi kuolinvuonna postuumisti. Sen päättämisen ohella hän oli loppuaikoina hoidellut myös laajaa kirjeenvaihtoaan, sihteerille sanellen. Noin 12.000 kirjettä koko elämän aikana.
VastaaPoistaEG
Jäin kiinni tuon kuvan munkinkammion verkkoholviin. Mittakaava on siinä aivan pielessä. Tilan on leveydeltään jotain puolisentoista metriä, ja syvyyttä sillä on korkeintaan pari metriä. Tuonkokoiseen tilaan olisi hyvin vaikea rakentaa kuvan kaltaista monimutkaista holvia, tuollaisella holvilla katettaisiin paremminkin kokonainen salin katto. Tiilien pitäisi olla minikokoisia, että tuollaista muotoa pystyisi edes tekemään, ja kun kyseessä on rakennuksen toissijainen tila, tuskin siihen olisi noin paljon eforttia laitettu.
VastaaPoistaEpäilemättä taiteilija on tuon tiennyt. Kuva on vain paremman näköinen noin, yksinkertaisempi pinta näyttäisi liian tyhjältä kuvassa.
Tilan ikkunan muotokin on aika ihmeellinen...
Tässä Dunedinin tutkimuksessahan selvisi mm. että jo 4 - 5 vuotiaasta lapsesta näkee mikä siitä tulee isona. Jos lapsella ei ole itsehillintää, niin reisille tulee menemään lapsosen elämä aikuisena.
VastaaPoistaJa maanviljesyksen myötä ihmispoloisen elämä muttui rankaksi raatamiseksi ja yksipuolisen ruuan järsimiseksi. Tämä ei liity ed. tutkimukseen. Mutta näillä menhän - sole poka mikhän.
Mikähän vaikutus armeijan käyneisiin miehiin on ollut sillä että siivousta on käytetty rangaistuksena.
VastaaPoistaSas se. Entäs nyt kun naisiakin otetaan rulliin?
Poista"Kyllä en imuroi enkä moppaa, sain siitä hommasta intissä tarpeeks, otapa kuule Kullervo ja ala hommiin, punkan alla on selvä kenneli.."
Maalari, Moritz von Schwind.
VastaaPoistaJukka: "Taiteen taivaalla on loistavia tähtiä, joiden valo on jo sammunut, kun se tavoittaa meidät."
VastaaPoistaAi miten hienosti sanottu!
Ja tämä: "Mikähän vaikutus armeijan käyneisiin miehiin on ollut sillä että siivousta on käytetty rangaistuksena."
Nimetön ahdistukseni kämppää katsellessa sai muodon.