Kirjaston tilaisuudessa
tuttava sanoi, että kun heillä on ollut tämä sukupuolenvaihdos. Kohta hänen
vaimonsa mainitsi samasta asiasta. Lopulta tuli siihen tulokseen, että teen
lyönti- eli näppäilyvirheitä nykyisin myös keskustelussa ihmisten kanssa. Kyllä
se näytti olevan sukupolvenvaihdos.
Voi sekin olla kipeä
leikkaus tai sitten huomattava helpotus.
Aikojen muuttumisen näkee
siitäkin, että otsikkoni on etäinen vitsi menneiltä päiviltä. Muistan sen
tapauksen, jossa joku käytti tuota selitystä. Meniko se niin, että Suomeen oli
tuotu intiaaneja jotka eivät sitten olleetkaan intiaaneja ja tuo oli esitetty
selitys. Muutos on siinä, että monikin suuttuisi, jos joku puhuisi
elämäntapasaamelaisista. Siellä on nyt sellaisia äänenpainoja, ettei Lappiin
tohdi kohta mennäkään.
Kirjallisesti en missään
tapauksessa halua ottaa kantaa siihen, mitä ”alkuperäiskansa” merkitsee.
Ystäväni Lasse ainakin ilmoitti, ettei hän ole alkuperäiskirkkonummelainen,
koska muutti tänne vasta 1938. Tietoni mukaan meidän kylällä asuu
alkuperäiskansalaisia koko joukko. Mielestäni todisteeksi riittää, että
viimeksi kuolleiden vanhusten isovanhemmat ovat syntyneet ja kuolleet täällä.
Taksissa en kertonut
kuljettajalle, joka mainitsi miltä kylältä täältä hän on, että siellä asui
kerran 1800-luvulla kätevä nimismies. Olisiko ollut oikeusjutuista puutetta,
koska hän oli vähän väliä käräjillä tappelusta kappalaisen kanssa, naapurin
lehmän kunnian loukkaamisesta tai muusta. Muistelen että hänet lopulta
havaittiin syylliseksi ryöstömurhaan, mutta voi olla, että tuo kaikki olikin
1700-lukua, jolloin oli välillä erittäin sekasortoisia aikoja.
Meidän vanhojen mielestä
olot olivat ennen erilaiset. Ajat olivat pahemmat, ihmiset raakoja ja
kovasydämisiä ja toimeentulo tiukassa. Melkein kaikki on nyt paremmalla tolalla
ja erikoinen kiitoksen aihe on nuoriso.
Kun tässä on jonkinlainen
mahdollisuus päästä vertaamaan sadan vuoden takaisia ja nykyisiä lehtiä, ei tässäkään
ole mitään uutta, että harvat puheenaiheet hallitsevat.
Viime vuosina olisi
pitänyt aivan ahkerasti kohentaa mielenterveyttään muun muassa harjoittamalla ahkerasti
liikuntaa.
Itse vastustan liikuntaa
ja laajemminkin terveitä elämäntapoja. Mieltä hivelee nähdä nuoria
kyyhöttämässä kännykän ääressä tunnista toiseen ja lähettelemässä toisilleen
sanallisia ja kuvallisia pikaviestejä. Siinä säästyvät puukot ja käymälän seinät.
Tosin puukkoja ja rautatieasemilla (laiturin toisessa päässä) ja puistoissa
ennen sijainneita pisuaareja ei enää ole, yhtä vähän kuin puhelinautomaattien
rivistöjä.
Nykyisin aika monella, minullakin,
on vittuileva puhelin. Se keksii omasta päästään lähettää minulle loukkaavia
viestejä, kuten ”aika liikkua”.
Omia asioitani varten
kävin läpi Kustannusyhdistyksen tilastoja kirjojen myynnistä, joka siis on
todella heikkoa ja koko ajan menee huonommaksi.
Selitys on yksinkertainen.
Kaikki ostokset ovat
heräteostoksia. Elokuvan läpimurto lienee aiheutunut siitä, että se tehtiin
maahanmuuttajalaumoille, eli täysin oppimattomille ja kielitaidottomille
ihmisille. Asian ydin oli mykkäelokuva. Mutta koska kovin monet varhaiset
elokuvanäytösten järjestäjät olivat oikeastaan ilotalon isäntiä, heillä oli
myös terve asenne hinnoitteluun. Elävien kuvien esitys hinnoiteltiin juuri alle
sen, mitä maksoi kolpakollinen tosi huonoa olutta.
Suomen
kustannusmaailmassa hallittiin ennen indeksit. Jotta monaaikirja menisi
kaupaksi, sen hinnan piti olla sama kuin Koskenkorvapullon. Nyt hinta näyttää
olevan 30 euron tietämillä, mutta koskispullo maksaa vähän yli 13 euroa.
Mitä me enempää
todisteita tarvitsemme!
Kilpaileva tuote on noin
paljon halvempi. Ja molemmilla on sama ominaisuus. Ellei proosa- tai runokirja
mene päähän ja ellei henki rupea haisemaan sen lukemisesta, ei sitä kannata
ostaakaan.
Joku, ehkä Pentti
Saarikoski, sanoi aikoinaan, että kun lukee Pentti Saarikoskea, henki rupeaa
haisemaan viinalle. Siinä osui sana paikalleen!
Yllätyin ja ilahduin kun
näin Halla-ahon videon. Paitsi että hän onnettomuudekseen on poliisilaitoksen
kanslistin näköinen ja sen oloinen, ettei kukaan pysäyttäisi häntä
kauppakeskuksessa kysyäkseen, että missähän täällä on viinakauppa, noin hurja
esiintymisjännitys tekee tehtävänsä.
Olen tavannut useitakin
kertoja Veikko Vennamon. Hänen ulkomuotoaan ja ilmiasuaan ei voinut kuvailla
onnistuneeksi, mutta pienistä ja palleroisista merkkimiehistä hänestä tuli
mieleen Teuvo Aura.
Joissakin ihmisissä on
sellaista sähinää, että kaikki paikalla olijat tuntevat sen heti ihollaan. Timo
Soini on tietenkin alan mestari, mutta hänellä sattuu olemaan lisäksi
oikeanlaiset raamit ja sopivan mallinen pärstä.
Opin tämän ilmiön noin
kymmenvuotiaana. Papeja, poliiseja ja muita poliitikkoja ei arvioitu sen
mukaan, mitä he puhuivat tai mitä he tekivät. Tärkeää oli se, miltä he
näyttivät.
Yksikin poliisi – en viitsi
nyt sanoa nimeä – oli varmaan kunnon mies, mutta sillä tavalla happovaivaisen
näköinen, että tanssipaikan katveissa joku aina pätkäisi häntä periaatteellisista
syistä turpaan. Olen kuunnellut tarkasti vanhojen opetuksia. Alan ykkönen oli
kuulemma Vihtori Kosola -vainaa, josta kyllä tiedettiin, ettei Vikistä ole
tiukan tullen mihinkään, mutta kun mies oli niin komia, niin pitihän sitä
kannattaa. Jopa kirjailijanakin taitava plagiaattori K.M. Wallenius ryhtyi Lapualle
tultuaan upseerikoulutuksestaan huolimatta jopa seisomaan niin kuin Kosoola,
niin kuin isäntämies tunkiolle. Se on kuulkaa politiikassa se tärkeä asia,
ellei tärkein.
Väinö Kirstinän runossa alkoi henki haista viinalle Saarikosken lukemisen jälkeen. Totta joka sana.
VastaaPoistaMä taas päässäni kuulen Hotakaisen tekstin sen ittesä kännisenä jankkauksena.
PoistaItekki jo alkaa tässä miettiä politiikkaan rynnäköintiä.
VastaaPoistaKauniin kevätpäivän teki. En sääli konttoritoimeen langenneita mutta en sääli rakennusmiehiä. Tasakattoarkkitehtejä saatan kyetä hitusen säälimään jos olen oikein kunnolla juovuksissa ja kauniin kotimaisen kevyen klassisen vaikutuksen alainen mutta se on pyrkimykseni. Siksi vaadin saada olla muka-muka höveli sillä en ole herrasmies. Puuttuvat pussihousut.
Kusiputka pitäisi perustaa sinne missä haisee kusi, tai siihen lähelle. Huomiona näppärä että junalaitureiden päissä oli, nyt ei ole mutta käydään kuitenkin. Junissa tosin on mutta onhan lähijunien veskit niin koneistettu että vain täpärästi toimivat ja sotku lattialla viikonloppuisin mitä melkoisin. Kahvimukit kädessä kuljetaan kaikkiin suuntiin ja tietenkin on kiire. On se dorkaa. Minulla on yleisesti tapa etsiä katukaivo ja käyttää sen fasiliteetteja hätäisenä. Eikö olekin järkyttävän tökeröä käytöstä!
VastaaPoistaHalla-aho on kuin Dogville. Elokuvasta puuttuivat jopa kulissit - niiden paikat merkittiin liidulla askeettisen näyttämön tummaan lattiaan. Itse tarina oli niin vahva, että von Trier ja tuottajansa ajattelivat sen kantavan, ja vain korostuvan merkitykseltään. Noinhan se menikin.
VastaaPoistaMitä intiaaneihin tulee, niin teetin DNA -testin ja kyllä se hiukan pani huulta mutrulle kun luin tuloksen. Siinä seisoi, että olen 99 prosenttisesti suomalainen ja se loppu on Pohjois-Amerikan intiaania.
VastaaPoistaOlisi hauska tietää onko muissa tämän seurakunnan valituissa yhtään intiaanigeenejä.
Arvelen, että kunnallisvaaleissakaan kukaan ei äänestä Halla-ahoa.
VastaaPoistaHyvät hampaat ja mannermaiset maneerit, niistä se nykypoliitikon substanssi on tehty.
Kun kummallisuusvaalit on saatu kärsittyä on jo hiukan helpompaa hengittää. Uskokaapa se. Ellette usko en kerro miksi on.
PoistaEnnen oli monikin asia huonommin kuin nyt, mutta luonto oli ehdottomasti paremmassa kunnossa. Koskemattomia soita ja luonnonmukaisia metsiä paljon. Pellot eivät olleet salaojissa, eivätkä peltolohkot tällaisia lentokentän kokoisia kuin nykyään. Lehmät ja muu karja laidunsi pelloilla kesäisin. Ja sitä myöten luonnon monimuotoisuus riemastuttavan runsasta.
VastaaPoistaMikä on ennen? Suurin osa Suomen suo-ojituksista oli jo neljäkymmentä vuotta sitten valmistunut. Metsät ovat olleet lähes koko maassa talouskäytössä 1940-luvulta alkaen. Sellaista aikaa, että maatalon takana aukeaisi "luonnonmukainen metsä", muistaa aniharva. Käytännössä koko maassa sellaiset metsät ovat olleet metsätalouden piirissä jo 1870-luvulta alkaen. Vaikka se metsä olisi lapsesta näyttänyt luonnolliselta, siinäkin oli kirves käynyt, ainakin harsintahakkuussa. Lisäksi talojen lähimetsät olivat muutenkin kovalla kulutuksella. Niistä otettiin poltto-, tarve- ja aidaspuut. Niissä laidunnettiin. Eivät ne olleet "luonnonmukaisia".
PoistaJos ajatellaan, että ihminen muistaa aikuiseen tapaan asioita suunnilleen kymmenvuotiaasta eteenpäin, ei käytännössä kukaan alle 60-vuotias muista, millaista oli ennen Suomen rakennemuutosta. Sen jälkeen luonnon tila on pääsääntöisesti vain parantunut.
Sen näkee heti kun menee itärajan yli Venäjälle. Siis vähän sivumpaan. Metsät on kauheita, kauheita ryteiköitä. Sitten äkkiä oivaltaa: tämmöisiähän metsät oikeasti ovat! Eikä mitään viljeltyjä puu tarhoja, kuin Suomessa pakkaa olemaan. vrt. Lammin eli Evon metsät! siis sen metsäopiston metsät. Siellä puut seisovat ryhdikkäästi ja määränpäässä toisistaan kuin paraatissa. Toisista se näyttää hienolta, kai, toisista luonnottomalta, ehkä. - Kauneushan on katsojan silmissä.
PoistaMitä on kun on hoitanut toisten omaisuutta kuin omaansa kolmekymmentä vuotta?
VastaaPoistaKertaakaan en ole kieltäytynyt tekemästä kyytiä. Polttoaineeseen olen toisinaan saanut jonkin rahan vaikka en ole koskaan pyytänyt. Sillä olen ostanut varalle bensiiniä varoiksi niille joilta se on sattumalta pääsyt loppumaan.
Olen ollut vahtina, metsurina, huoltanut ja pitänyt kunnossa pyytäen mitättömiä rahasummia tarveaineisiin toisinaan, yhteensä alle viisisataa euroa, muuta tilitettävää en ole kirjannut. Kuullostaako paljolta, kuitenkin kolmekymmentä vuotta? Suurin osa on kevytsorasta valmistetuissa pilariharkoissa joita on tarkoitus käyttää perustuksen korjaukseen. Lopuilla olen ostanut ketjulaippoja ja teräketjuja tontin puuston harventamiseen ja polttopuiden tekoon. En ole välittänyt koko puuhasta kun kolmekymmentä vuotta tuli täyteen viisi vuotta sitten, sain halveksivaa sääliä ja naaman mutristelua sekä syyllistämiseltä vaikuttavaa syrjivää kohtelua, ylemmyydentuntoisuuteen pohjaavaa tietämättömyyttään julistavilta junteilta. Mahdoinko muistaa kiittää etteivät sentään pakkolaitokseen yrittäneet saada kammetuksi? Kiitän heitä toki, nöyryys on voimaa ja riisto on porvarin osa.
Minun puolestani saisi olla jo jonkun muun vuoro. Ollaan kuitenkin myymään halullisia, rahaa pitää saada. Hyötyä, voittoa, se on selvä. Minä en ole tehnyt riitinkiä kuinka elämäntapa on hyödynnettävissä mutta minulla on saatavia vai onko se saamisia.
Kuinka on mahdollista että yksi panttivanki kaappaa kaikki kaappaajat panttivangeiksi? Mikäs vaihdos se on?
Ei se ole huvittavaa. Se on huvittavaa että nyt ei huvitakaan enää huvittaa niitä joilla ei ole ollut aikaa lukea eikä ajatella, töiltä. Ryöstin työtä! Kas kun pyysin, eivät antaneet. Olin oikeutettu. Olen edelleen oikeutettu, omistan myymäni työn. Miksi antaisin kenenkään muun määrätä hinnan, eihän se olisi oman käden oikeutta?
Jos aidon luomumiehen tuoksussa on hikeä, paskaa ja viinan vieno leyhähdys niin onpahan omanlaisensa nirppanokka jolle se ei siivolla sovi ja pysytelköön etäämmällä tai soittakoon lohdukseen poliisille että täällä haistaan ja naureskellaan vielä päälle, kyllä tässä nyt tarvitaan esivaltaa ja äkkiä että ihmiset pääsevät hajuvesiostoksille. Kyllä sieltä saattaa joku tinanappi löytyä epävirallisestikin, monesti hauskoja heppuja vahtimaan opetelleita vartijahahmoja.
Ei tarvita yliopistollista karjanhoitajan pätevyyttä kummempaa että tietää mille vuohipukki alkaa haista ja koska on aika panna se pois, hakeutukaa eläinhoidon alan tehtäviin ellei terveytenne muuten kulu kulumallakaan.
En minä. Olen tuotantopuolella, tarkemmin tutkimus-, ja tuotekehityssektorilla.
Palvelualttius on ammatinvalintakysymys, usein auttaa ettei ota vastaan typeriä käskyjä ihmisiltä joiden komentovaltaan ei kuulu vaan sanoo ettei saa palkkaansa vittuilusta.
Kysymyksen täsmennys: titteli, ammatti tai toimi, mikä?
PoistaKäymälästä ja puukosta tuli mieleen, että Läyliäisten aseman käymälän katosta riippui sotien aikaan metrinen haapatukki ja sen kylkeen oli isketty ruosteinen puukko. Siitä sopi sitten vuoleskella mieleisiään lastuja paperin korvikkeeksi. Rautatie oli yksityinen ja asemanhoitajan piti hankkia vessapaperit.
VastaaPoistaElämäntapavinkuintiaani. Y'know? Always whining. Occasionally heard trying to play W. Nelsons tune Yesterdays wine, with not much success. Horrendous with harmonica. Never-ever give this person the microfone, or if absolutely unavoidable at least do not connect it to the PA. Max. power limit 1.0 W recommended, with brute force if necessary.
VastaaPoistaHell, overdid it. Just grab the silly mike wire and yank it if you see this lifestylewhiner trying to authenticate his winolifestyleinjunism - or whatever.
PoistaBetter yet; use pliers or similar instrument to threaten and watch with elation as quick coiling takes place. Schadenfreude is permissible.
Jeez, I mean Fast Willie... There ought to be a law.
"Yllätyin ja ilahduin kun näin Halla-ahon videon. "
VastaaPoistaMinä myös yllätyin HS:n otsikosta. Ilmeni että H-a ei vastusta suurmoskeijaa Helsinkiin. Joku rattijuoppoudesta ja aikanaan pahoinpitelystä ja varkaudestakin tuomion saanut ja joka vastustaa suvaitsevasti moskeijaa, ei taas halua olla tämän kiltin ja suvaitsevan H-a:n kanssa missään tekemisissä. Ei sittenkään vaikka H-a on ilmoittanut pysyvänsä kiltisti.
Minä taas olen oppinut vastustamaan vaimeasti kaikkia, jotka yrittävät tarjota konjakkia.
Ylöskirjaamattomiin tapoihin kuuluu muistaa että vitusta ja viinasta ei kiitellä. Vaimeasta vatustelusta sen enempää kuin vatuloinnista ei ole vastaavia olemassa. Hyvä on luoda uutta tapaa mutta nähdäkseni ainut vaikuttava voima on esimerkin.
PoistaPussihousut ovat mielenkiintoinen vaate. Ne olivat kultakautenaan herran vaate, mutta ainoastaan sopivassa ympäristössä: ratsastaessa, moottoriajoneuvoa ajaessa tai maaseudulla. Varsinaisesti kaupungilla niitä eivät pitäneet kuin taksiautoilijat ja sotilaat. Kuvaavaa on, että niitä tämänkin jutun kuvassa pussihousuja pitää Kosola. Villapaita ja pussihousut ovat kertomassa, että ollaan maalta ja rahamiehiä.
VastaaPoistaTämä maaseudun ja kaupungin muodin ero on totta edelleen. Asun maalla, ja kyllä täällä on kaikkein soveliainta kulkea yhdeksän kuukautta vuodessa metsästystakki päällä. Kun se on siisti ja metsässä käyttämätön, se on tarpeeksi, mutta ei liian herraskainen. Helsinkiläistyylinen villakangastakki herättäisi huomiota.
Kyllä nyt ei riitä asian tuntemus. Niitä pidettiin hevosmiesten parissa vielä Vermossa. Romanit olivat samoissa kamppeissa kuin entiset rintamaupseerit, aliupseerit, miehistö ja virkakunnan edustajat. Nyt sanottaisiin että pussihousut olivat sosiologisesti koko strategisen ratsastusasusteen omaksuneiden signaali. Ellette ymmärrä että ne ovat tarkoitetut satulassa istumiseen olette asiaan perehtymättä katsonut tietoja joiden omaksuminen on jäänyt rahtusen vajaaksi. Suonette anteeksi ja suvainnette; tämä ei ole loukkaavaa, otaksun?
PoistaMikä rietas on helsinkiläistyylinen? Koko sotien jälkeisen ajan on Helsingissä syntyneiden osuus asukkaista ollut pienempi kuin muualta muuttaneiden. Jos on olemassa helsinkiläistyyli niin se on aivan muualta kuin Helsingistä. Katselkaapa vaikka vain jalkineita, blogistin tapaan turvajalkineet hommanneet ovat eräs suurimmista ryhmistä, jos laskentaan otetaan vain sellaiset oikeat jalkineet joissa jotain voi tehdäkin ja ne joilla on jokin järki tallella jalkineseikkojen kyseen ollen.
PoistaMahtaa tarkoittaa sarkatakkia? Kavaijia? Lodentakkia?
PoistaVillakangastakki.. yleiseen tapaan vaatturi ei kutsu tweediäkään villakankaaksi. Kaikilla kangaslaaduilla on omat nimensä joko kankaan rakenteen tai vaatteen erityisen nimen mukaan.
Joistain kauppanimistä on tullut koko asuryhmän käsittäviä kuten enstekshaalari. Tähän mennäkseni, Finnwear valmisti erinomaista kangaslaatua. Siitä tehtiin lasten kurahaalarit, pilkkimiehille haalarit ja vielä poliisille kenttähaalari muusta virkakunnasta nyt puhumattakaan. Kestäviä olivat.
Viimeksi kysyessäni näyteikkunassa hoksaamani valkoisen haalarin hinta oli kuusikymmentä euroa ja liikkeen omistaja koohotti ostamaan, kertoi että viimeisiä viedään. En iljennyt, vaikka kiusaus oli miellyttävän houkutteleva. Vapun hulinoihin taisi päätyä sekin, jollekin raasulle, ehkä jopa leipurille, kukaties.
Tämä tapahtui n. kymmenen vuotta sitten.
Omistan kansitakin jossa ei voi sen lämpimyyden vuoksi tehdä muuta kuin seisoskella, se on alkuperäistä sinistä mallia, hyvin pätevin hihansuiden ja kauluksen resorein.
Koko on jännä, se on 58. Väittäisin että se on 68 ja siihen on ommeltu vahingossa väärä kokolappu, se ripustuslenkki jota ei tule käyttää, mikäli osaa vähääkään pitää vaatteistaan huolta.
Ulkomaisen kokovastaavuuden sanoisin olevan karkeasti n. sata.
Mallinimi on tietenkin Duunari.
Pidän hevosharrastuksella ja metsästysharrastuksella ryyditettyä tyyliä kopeiluna joka on matkittu epäonnistuneesti Brittein saarilta. Siellä sitä vasta ollaan todenteolla mulkeroita pukeutujia. Nokkavaa sakkia. Hyvä että edes itse saavat tulen tupakkaan. Kadetöntä snobia ja loord jimiä joka lähtöön, ladyistä ei tietenkään saa mitään loukkaavaa sanoa. Lady on sellainen herrasmies joka ei aja itse eikä avaa muille ovia, lisäksi tietenkin puuttuvat munat.
Burberry on kuin panisi pesujauhetta paistinkastikkeeseen, siinä menevät pilalle sekä maku että koko roti.
Kyllä tuo oikealla seisova Kosola on komia
VastaaPoistaJoo, ymmärrän kyllä, että tuossa Kosolan ratsusaappaiden ja pussihousujen yhdistelmässä on tiettyä miehistä, jopa homoeroottista voimaa. Ja samalla kuitenkin niin pikkukylän napamiehen henkeä. Oli varmaan kova juttu jossain Ilmajoella 85 vuotta sitten.
PoistaEtsittäessä vastaavuutta mahdollisimman tarkka vastine olisi 60-luvun ja 80-luvun välisenä ajanjaksona mersun avaimia näkyvästi heiluttava mies.
PoistaSelvää on että mies ei saa koskaan olla homoeroottinen. Eikä eroottinen. Eikä mies, jos ihan helvetin tarkkoja ollaan.
Kosola on vasemmalla, pussihousuinen oikealla on Wallenius.
PoistaJussipaidat ovat erittäin nationalistisen rumia, vaikkakin helpon käytännöllisiä.
VastaaPoistaNiitä tehdään teollisesti myös koirille. Varsinkin Kiinan harjakoira, se käyt. kats. karvaton rotu näyttää viihtyvän mainiosti jussipaidassa.
PoistaMiksi ei voisi olla puhelimia joihin puhutaan? Lisävarusteeksi tilaisin sellaisen soitto-ominaisuuden että kun näppäilee numeron niin se itseksensä soittaa ja sitten siellä toisessa päässä joko vastataan tai ei vastata, riippuen nyt vähän mistä siinä puhelussa on kyse. Minulla on uusi kierrejohdollinen puhelinkoje johon ei vastata. Minä itse en ole kotosalla siihen vastaamassa koska odotan juuri tärkeää soittoa toisaalla.
VastaaPoistaPuhelu koskee työasioita joita ei ole koska en suostu tekemään palkatonta työtä, siis lahjoittamaan työtä korvauksetta. Lisäksi olen aivan fanaattisen laiska ja typerästä sukupuolestani huolimatta yhä itseeni ihastunut. On merkillepantava että eräin hetkin jopa omatuntoni vaikenee ja epäilen sen hautovan itsemurhaa kunnes se jälleen aloittaa jäkätyksensä. Räin sen naamalle, siitä se pitää.
Tuohon liikkumisvittuilevaan puhelimeen sanon todeten että mikäli se ei lopeta niin naulapyssyllä kamanahirteen on sille sopiva korjausliike. Vesilintua sillä ei saane edes säikkymään, eiväthän ne mutatöhnäpallerot enää reagoi edes 0,20€:n haulikonpatruunoihinkaan, ellei pääse kosketusetäisyydelle.
Olen harkinnut sähkötöntä elämäntapaa, tai oikeammin elämäntapamuutosta jossa ollaan lähilämmön, lähityön ja lähivaimon lähilemmen piirittämiä.
Lähiö on lähes lähi mutta ratkaisevasti aivan täydelleen muuta eikä kelpaa. Kaukolämpö saisi kyllä olla ja juotava vesi, kunhan sen kanssa ei ole tarpeen juoda kilpaa.
Tehdastekoinen ruoka ja e-mielipide, jotain aivan samaa. Paskaahan niistä tulee, mutta kun vatta alkaa olla kipiä niin en viitsi enempää niitä nautita.
Pitäkää pahana, itsekin pahoinpitelen muiden mielipahanpitelymielipiteitä.
Jatkokysymys: Ketä se Wallenius kirjailijana plagioi? Vastakkaisesta aatemaailmastani huolimatta olen lukenut Kurt Martin kirjoja ihan mielelläni. Vaikka niissä jonkinlainen vähan ylimitoitettu maskuliinisuus pistää läpi, kuvittelisin että suhtautuminen ihmisiin on kuitenkin jossain määrin kunnioittavaa.
VastaaPoista