Elämäntapaintiaani

Kirjaston tilaisuudessa tuttava sanoi, että kun heillä on ollut tämä sukupuolenvaihdos. Kohta hänen vaimonsa mainitsi samasta asiasta. Lopulta tuli siihen tulokseen, että teen lyönti- eli näppäilyvirheitä nykyisin myös keskustelussa ihmisten kanssa. Kyllä se näytti olevan sukupolvenvaihdos.

Voi sekin olla kipeä leikkaus tai sitten huomattava helpotus.

Aikojen muuttumisen näkee siitäkin, että otsikkoni on etäinen vitsi menneiltä päiviltä. Muistan sen tapauksen, jossa joku käytti tuota selitystä. Meniko se niin, että Suomeen oli tuotu intiaaneja jotka eivät sitten olleetkaan intiaaneja ja tuo oli esitetty selitys. Muutos on siinä, että monikin suuttuisi, jos joku puhuisi elämäntapasaamelaisista. Siellä on nyt sellaisia äänenpainoja, ettei Lappiin tohdi kohta mennäkään.

Kirjallisesti en missään tapauksessa halua ottaa kantaa siihen, mitä ”alkuperäiskansa” merkitsee. Ystäväni Lasse ainakin ilmoitti, ettei hän ole alkuperäiskirkkonummelainen, koska muutti tänne vasta 1938. Tietoni mukaan meidän kylällä asuu alkuperäiskansalaisia koko joukko. Mielestäni todisteeksi riittää, että viimeksi kuolleiden vanhusten isovanhemmat ovat syntyneet ja kuolleet täällä.

Taksissa en kertonut kuljettajalle, joka mainitsi miltä kylältä täältä hän on, että siellä asui kerran 1800-luvulla kätevä nimismies. Olisiko ollut oikeusjutuista puutetta, koska hän oli vähän väliä käräjillä tappelusta kappalaisen kanssa, naapurin lehmän kunnian loukkaamisesta tai muusta. Muistelen että hänet lopulta havaittiin syylliseksi ryöstömurhaan, mutta voi olla, että tuo kaikki olikin 1700-lukua, jolloin oli välillä erittäin sekasortoisia aikoja.

Meidän vanhojen mielestä olot olivat ennen erilaiset. Ajat olivat pahemmat, ihmiset raakoja ja kovasydämisiä ja toimeentulo tiukassa. Melkein kaikki on nyt paremmalla tolalla ja erikoinen kiitoksen aihe on nuoriso.

Kun tässä on jonkinlainen mahdollisuus päästä vertaamaan sadan vuoden takaisia ja nykyisiä lehtiä, ei tässäkään ole mitään uutta, että harvat puheenaiheet hallitsevat.

Viime vuosina olisi pitänyt aivan ahkerasti kohentaa mielenterveyttään muun muassa harjoittamalla ahkerasti liikuntaa.

Itse vastustan liikuntaa ja laajemminkin terveitä elämäntapoja. Mieltä hivelee nähdä nuoria kyyhöttämässä kännykän ääressä tunnista toiseen ja lähettelemässä toisilleen sanallisia ja kuvallisia pikaviestejä. Siinä säästyvät puukot ja käymälän seinät. Tosin puukkoja ja rautatieasemilla (laiturin toisessa päässä) ja puistoissa ennen sijainneita pisuaareja ei enää ole, yhtä vähän kuin puhelinautomaattien rivistöjä.

Nykyisin aika monella, minullakin, on vittuileva puhelin. Se keksii omasta päästään lähettää minulle loukkaavia viestejä, kuten ”aika liikkua”.

Omia asioitani varten kävin läpi Kustannusyhdistyksen tilastoja kirjojen myynnistä, joka siis on todella heikkoa ja koko ajan menee huonommaksi.

Selitys on yksinkertainen.

Kaikki ostokset ovat heräteostoksia. Elokuvan läpimurto lienee aiheutunut siitä, että se tehtiin maahanmuuttajalaumoille, eli täysin oppimattomille ja kielitaidottomille ihmisille. Asian ydin oli mykkäelokuva. Mutta koska kovin monet varhaiset elokuvanäytösten järjestäjät olivat oikeastaan ilotalon isäntiä, heillä oli myös terve asenne hinnoitteluun. Elävien kuvien esitys hinnoiteltiin juuri alle sen, mitä maksoi kolpakollinen tosi huonoa olutta.

Suomen kustannusmaailmassa hallittiin ennen indeksit. Jotta monaaikirja menisi kaupaksi, sen hinnan piti olla sama kuin Koskenkorvapullon. Nyt hinta näyttää olevan 30 euron tietämillä, mutta koskispullo maksaa vähän yli 13 euroa.

Mitä me enempää todisteita tarvitsemme!

Kilpaileva tuote on noin paljon halvempi. Ja molemmilla on sama ominaisuus. Ellei proosa- tai runokirja mene päähän ja ellei henki rupea haisemaan sen lukemisesta, ei sitä kannata ostaakaan.

Joku, ehkä Pentti Saarikoski, sanoi aikoinaan, että kun lukee Pentti Saarikoskea, henki rupeaa haisemaan viinalle. Siinä osui sana paikalleen!

Yllätyin ja ilahduin kun näin Halla-ahon videon. Paitsi että hän onnettomuudekseen on poliisilaitoksen kanslistin näköinen ja sen oloinen, ettei kukaan pysäyttäisi häntä kauppakeskuksessa kysyäkseen, että missähän täällä on viinakauppa, noin hurja esiintymisjännitys tekee tehtävänsä.

Olen tavannut useitakin kertoja Veikko Vennamon. Hänen ulkomuotoaan ja ilmiasuaan ei voinut kuvailla onnistuneeksi, mutta pienistä ja palleroisista merkkimiehistä hänestä tuli mieleen Teuvo Aura.

Joissakin ihmisissä on sellaista sähinää, että kaikki paikalla olijat tuntevat sen heti ihollaan. Timo Soini on tietenkin alan mestari, mutta hänellä sattuu olemaan lisäksi oikeanlaiset raamit ja sopivan mallinen pärstä.

Opin tämän ilmiön noin kymmenvuotiaana. Papeja, poliiseja ja muita poliitikkoja ei arvioitu sen mukaan, mitä he puhuivat tai mitä he tekivät. Tärkeää oli se, miltä he näyttivät.

Yksikin poliisi – en viitsi nyt sanoa nimeä – oli varmaan kunnon mies, mutta sillä tavalla happovaivaisen näköinen, että tanssipaikan katveissa joku aina pätkäisi häntä periaatteellisista syistä turpaan. Olen kuunnellut tarkasti vanhojen opetuksia. Alan ykkönen oli kuulemma Vihtori Kosola -vainaa, josta kyllä tiedettiin, ettei Vikistä ole tiukan tullen mihinkään, mutta kun mies oli niin komia, niin pitihän sitä kannattaa. Jopa kirjailijanakin taitava plagiaattori K.M. Wallenius ryhtyi Lapualle tultuaan upseerikoulutuksestaan huolimatta jopa seisomaan niin kuin Kosoola, niin kuin isäntämies tunkiolle. Se on kuulkaa politiikassa se tärkeä asia, ellei tärkein.